Ovatko esivaihdevuodet lääketieteellinen tosiasia, vai

Vaihdevuosioireet vaihtelevat. Ei kaikille tule missään vaiheessa oireita, oli nyt sitten esivaihe tai jälkivaihe. Olet onnekas. 

Koska oireita sitten pitäisi tulla? Olen myt 46 enkä ole huomannut mitään.

Vierailija kirjoitti:

Koska oireita sitten pitäisi tulla? Olen myt 46 enkä ole huomannut mitään.

Tämä. Ja kohtahan sinullakin pitäisi olla jo vaihdevuodet. Ap

Vierailija kirjoitti:

Koska oireita sitten pitäisi tulla? Olen myt 46 enkä ole huomannut mitään.

Ei välttämättä ikinä, jos olet onnekas. Joillain vain menkat loppuu ykskaks ja siinä se. Toiset sitten oireilevat jo reilusti ennen vaihdevuosia, jopa ennen 40 ikää.

Mä en tajunnut oireilevani. Esim nivelkipujen en tiennyt kuuluvan noihin oireisiin. Samoin oudot virtsausvaivat olikin limakalvojen kuivuutta. 

Itse olen 43 ja mulla on kaikki oireet. Omalle terkkarille ei saa aikaa, koska en ole kuolemassa. Työterveyttä ei kiinnosta vaihdevuodet, joten ajattelin sitten ottaa sinne ajan pelkällä polvikivulla ja tai unettomuudella. En saa nukutuksi. Mulla loppu just yövuorot ja nukuin 4 tuntia. No jo on kumma kun ei silti väsytä ja kun yöksi nukkumaan menin, heräsin tottakai kahden maissa yöllä ja ei väsyttänyt. Niveliin sattuu niin, et meinaa välillä itku päästä. Sydänkin tässä on pitkään muljaillu rinnan läpi. Muisti ongelmat, töistä ei tule mitään. Ajelen autolla aivosumussa,kumma jos ei kohta rytise.

Ne on lääketieteellinen tosiasia. Mutta siinä on valtavia eroja, ensinnäkin miten ne hormonimuutokset tapahtuu, kertarysäyksellä menopaussissa vai alkaen jopa 10 vuotta ennen, asteittain, ja toiseksi siinä miten elimistö reagoi hormonimuutoksiin.

Esim. mä olen niitä, joilla esivaihtarit alkoi jo 42-vuotiaana, kun menopaussi oli 51-vuotiaana. Mutta: koko esivaihtarit huomasi vain menkkakierron tiheyden muutoksista, eli ensin menkat tiheni, sitten alkaen 47-vuotiaasta harveni, ja lopulta loppui. Yhtäkään kuumaa aalta, unettomuutta, kipuja, aivosumua tms klassista vaihtarioiretta en ole kokenut missään vaiheessa, en edes menopaussin jälkeen. Eli mun kroppa oli niitä, jotka ei reagoi vahvasti hormonimuutoksiin. Ei mulla nuorenakaan ollut koskaan mitään kk-kiertoon liittyviä vaivoja kuten PMS:ää tai voimakkaita vireystilan ja mielialan vaihteluita kierron mukaan, kuten monella on.

Mutta siis se on ihan fakta, että hormonitasot muuttuu, ja joillain koko keho aivoja ja niveliä myöten reagoi siihen tosi rajusti oireilla.

Totta ne on valitettavasti - mutta osalla ne ovat niin olemattomat, että jäävät huomaamatta. 

Itsellä alkoi hankalat rytmihäiriöt 42 v iässä ja samoihin aikoihin entisestä supernukkujasta tuli superheräilijä/valvoja. Lisäksi niveliä sattuu ajoittain ja mystisesti ikihoikalle on alkanut kertyä ekstrakiloa vyötärölle.

Luultavasti humpuukia. Nykyään joka risahdukseen pitää saada jonkinlainen diagnoosi ja mielellään lääkitys, muuten olo ei tunnu "normaalilta".

Minä hain hormonikorvaushoidosta apua 46-vuotiaana ja sitä ennen kärvistelin kolmisen vuotta jatkuvan unettomuuden, aivosumun ja gynekologisten tulehdusten kanssa. Minulla oli myös kivulias olkapäävaiva, johon ei löytynyt mitään elimellistä syytä. Tämäkin ongelma katosi, kun sain korvaushoidon, vaikka en olisi voinut kuvitella, että ko. vaiva ylipäätään johtuu hormonitoiminnan hiipumisesta. Kun sitten 46 vuoden iässä oiresettiin tuli myös jatkuva kuumuus, marssin lääkärin pakeille. Se kuuma olo oli jotenkin ihan käsittämätöntä, kuin olisi koko ruho työnnetty uuniin eikä siihen auttanut mikään. Ei ollut siis mitään aaltoja vaan aivan jatkuvaa hohkaamista.

Kun menopaussi alkaa, sen kyllä huomaa. Monia elämäntapasairauksia ei kannata sysätä menopaussin tiliin, vaan ehkä voisi tarkastella omia tekemisiään vähän tarkemmin ja kriittisemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Kun menopaussi alkaa, sen kyllä huomaa. Monia elämäntapasairauksia ei kannata sysätä menopaussin tiliin, vaan ehkä voisi tarkastella omia tekemisiään vähän tarkemmin ja kriittisemmin. 

Joo niin huomaa menopaussin. Ne kun on ne viimeiset kuukautiset. Tosin tämän huomaa vasta jälkikäteen, kun niitä seuraavia kuukautisia ei enää tulekaan.

Vaihdevuodet on sitten pidempi ajanjakso menopaussin molemmin puolin.

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti humpuukia. Nykyään joka risahdukseen pitää saada jonkinlainen diagnoosi ja mielellään lääkitys, muuten olo ei tunnu "normaalilta".

Niin juu, ne on humpuukia vastaavalla tavalla kuin raskauspahoinvointi, joka johtaa yhdellä hallitsemattomaan vuorokauden ympäri jatkuvaan oksentamiseen ja sairaalakuntoon, ja jota toinen yksilö ei koe ollenkaan. 

Tekisi mieli haistattaa p* näillä jotka oman kokemuksensa perusteella kyseenalaistaa toisten ihmisten kokemuksen. Hormonien vaikutus elämään on jakautunut muutenkin niin epäreilusti naisten kesken, että pitäkää suunne kiinni te jotka pääsette vähemmällä. Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Koska oireita sitten pitäisi tulla? Olen myt 46 enkä ole huomannut mitään.

 

                No ei monelle noin nuorena tule, itselle alkoi  55 v 

Nykyään kun kuuluu menopaussista jauhaa työpaikallakin "tiedon lisäämiseksi", porukka kuvittelee, että suurin piirtein jokainen nainen on seuraavat 20 vuotta sekaisin sen jälkeen kun on täyttänyt 40. Aiemmin kun asiasta ei puhuttu, ei menopaussia käytetty naisten haukkumiseen niin kuin nykyään.

Tosiaan, suurin osa ei saa juuri mitään oireita samalla tavalla kuin ei sekoile PMS-oireissakaan. Ja sitten on se porukka, jolla on vaikeampaa.

Toistoa mutta oireet vaihtelevat. Pieni osa ei oireile ollenkaan, luonto vaan tekee tehtävänsä. Jostain luin että jos alkaa aikaisemmin niin oireet ovat rajummat psyykkisesti, nyt en muista lähdettä. 

Omalla kohdalla ainakin täyttä totta ja oireet alkoivat vähän päälle nelikymppisenä. Muutamat ikävät rytmihäiriöt, olin tk:ssa tarkkailussakin pari kertaa. Toistuvat pissatulehdukset, jäätävän runsaat menkat, hemoglobiini sukelsi pahemmin kuin raskaana ollessa. Pahoinvointikohtauksia, itkin kuukausia lähes päivittäin jo pelkästä vauvanruokapurkista. 

Tutkittiin allergiat, suolistosairaudet, reuma, mitään ei löytynyt. Valvoin käytännössä kolme vuotta putkeen ja urheilin kaksi, kolme tuntia päivässä että tulisi väsy ja saisin nukuttua. Ihme että en loukannut itseäni pahemmin. En pystynyt enää menemään töihin. Yksi ainoa lääkäri epäili menkkojen poisjäännistä rajua urheilua ja alhaista painoa.

Masennuslääkkeistä tulin vain tokkuraiseksi, olo oli kuin krapulassa olisi ollut koko ajan. 

Nyt on muutaman kuukauden aikana nukkuminen hiukan helpottanut. Ensioireista aikaa enemmän kuin viisi mutta vähemmän kuin kymmenen vuotta. 

Pitkät hormonikorvaushoidot lisäävät ainakin  rintasyövän riskiä. Pitkänä pidetään jo 3-5 vuotta. Nyt halutaan alkaa hormonihoidot jo 40-vuotiaana ja niitä pitää sitten jatkaa sinne saakka, kun varsinaiset vaihdevuodet alkavat. Sen jälkeen seuraa jälkivaihe, mihin tarvitaan taas hormoneja. Eli pahimmillaan hormonit on käytössä 10-30 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska oireita sitten pitäisi tulla? Olen myt 46 enkä ole huomannut mitään.

 

                No ei monelle noin nuorena tule, itselle alkoi  55 v 

Monelle tulee menopaussi vasta reilusti 60+ ikäisenä.

Kysymys teille joilla on nivelkipuja, oletteko normaalipainoisia ja harrastatteko vähintään suosituksen mukaisen määrän (kohtuukuormitteista kestävyysliikuntaa vähintään 2 h 30 min tai vaihtoehtoisesti raskasta kestävyysliikuntaa vähintään 1 h 15 min sekä kaksi lihaskuntotreeniä viikossa) liikuntaa?

Mulla on esivahdevuosioireita, mutta ei vaihdevuodet vielä. PMS on pahentunut ja PMSn aikaan olo on karseampi kuin ikinä oli teininä. Menkat tulee epäsäännöllisesti ja välillä ovat niukat ja välillä todella runsaat. Nivelkivut on ihan karseita menkkojen aikaan. Ns. Normaaleja päiviä tuntuu olevan kokoajan vain vähemmän ja vähemmän. Olkaa onnellisia jos säästytte tältä. 

Esivaihdevuodet on ihan lääketieteellinen tosiasia. Menkkojen harveneminen voi myös aiheuttaa jopa vaarallisen rajuja verenvuotoja ja välillä taas tulee niukat ns. "valemenkat" kun ovulaatiota ei ole edes tapahtunut.