Lue keskustelun säännöt.
Mikä olisi paras tapa ratkaista nykyaikaisen maatalouden kannattavuusongelma?
11.11.2025 |
Tilanteessa, jossa maanviljelijät eivät pysty pitämään tilojaan taloudellisesti kannattavina, pitäisikö valtioiden kansallistaa ruoantuotanto ruokakriisin välttämiseksi*, vai pitäisikö ihmiskunnan luopua maataloudesta ja löytää toinen tapa tuottaa ruokaa, joka olisi taloudellisempi ja kannattavampi? Vai onko olemassa muita ratkaisuja, joilla estetään ruoantuotannon romahtaminen ja tilanne, jossa vain harvat ihmiset pystyvät hankkimaan ruokaa?
(*Joko kriisi, jossa maanviljelijät lopettavat viljelyn, koska se aiheuttaa heille enemmän tappioita kuin voittoja, tai kriisi, jossa ruoasta tulee liian kallista kuluttajille)
Ja mitä mieltä olet nykyisestä maanviljelijöiden ja kuluttajien tilanteesta? Pitäisikö ruoan olla niin halpaa, että kaikilla on varaa vähimmäiseen välttämättömään, vaikka se vahingoittaisi maanviljelijöitä taloudellisesti? Vai niin kallista, että se tukisi maanviljelijöitä mutta vaikuttaisi pienituloisimpiin, köyhimpiin ja työttömiin (esimerkiksi nälkä, ruokaturvattomuus ja aliravitsemus)?
Entä mitä mieltä olet ihmisistä, jotka sanovat, ettei ruoan pitäisi olla ihmisoikeus tai edes perusoikeus, vaikka ravitsemus on välttämätöntä jokaiselle elävälle olennolle (ja joissakin maissa perustuslaillinen oikeus, kuten Suomessa, Saksassa, Romaniassa, Ukrainassa, Turkissa, Iranissa, Nigeriassa, Etiopiassa, Tansaniassa, Papua-Uudessa-Guineassa ja Kolumbiassa)?
Kommentit (92)
Vanhanaikaisesti.
Jos ostajille S ja K, kerta sallitaan ostokartelli, niin myös myyjille pitää sallia myyntikartelli, että neuvotteluvoimat on tasapainossa.
Siispä sallitaan maatiloille yhteinen Maatilamyynninedistämis-yhtymä.
Tai voihan niitäkin olla 2, jotta saa päättää haluaako kuulua samaan kun naapuri, vai siihen toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kätevintä toki olisi purkaa kaikki kartellit, niin kuluttajahinnat pysyisi matalina.
Tuottajahinnoilla on hyvin vähän tekemistä elintarvikkeiden hintojen kanssa. Viljan tuottajahinta on alle 200e tonnilta, eli alle 20 snt / kilo. Puolen kilon leipä maksaa kaupassa noin vitosen, vaikka tuottajahinta tuplattaisi niin se ei vaikuttaisi leivän hintaan käytännössä ollenkaan. Sama vaikkapa Elovenan yksittäsipakattujen kaurapuuropussien kanssa, niitä myydään 6 * 35 gr hintaan noin 2,30e. Maanviljelijä sai noin 4 snt.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi asuttaa köyhät valtion toimesta pientiloille taas, kuten monesti aiemmin historian saatossa on tehty.
Miksi juuri köyhät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ratkaisu on se, että ette myy viljelemiänne ktimaisia tuotteita kolmen kaupan monopolille, vaan perustatte suomalaisten viljelijöiden kanssa yhdessä oman kauppaketjun, jossa tuottajat saavat paremman hinnan tuotteistaan.
Tehän sen sanelette kenelle tuotteenne myytte. Täyttä tyhmyyttä myydä puoli-ilmaiseksi monopolille, joka ottaa siitä moninkertaisen hinnan itselleen.
Näin tutalaisena aihe on suht kiinnostava ja tuttu ammatin puolesta. Jos nyt unohdetaan tuet ja ostajien riistotoimet ja keskitytään itse maataloustoimintaan.
Ekana tilan tulee olla tarpeeksi iso, siis hehtaareja ja eläimiä paljon. Näin vähennetään neliötä ja eläintä kohti olevat kustannukset. Jos on 50 tai 500 hehtaaria maata, pitää olla täysin samat koneet ja laitteet näiden hoitamiseen. Isommalla alalla jää siis käteen enemmän. Tämä tarkoittaa vaan sitä, että yksi ihminen ei ehdi tehdä kaikkea mitä tarvitsisi. Entisaikaan laitettiin omat lapset töihin, nykyään lapsia ei ole samaa määrää ja muutenkin ajatus on vähän vanhanaikainen. Pitää siis olla ulkopuolista työvoimaa. Heille pitää maksaa tietenkin palkat, joten tilan tulee oikeasti olla paljon isompi, mitä ne entisaikaan olivat. Ison tilan pyörittäminen vie byrokraattisesti enemmän aikaa, joten tilan isäntä/emäntä muuttuu toimitusjohtajaksi, joka ei välttämättä itse enää tartu traktorin rattiin vaan toimii enemmän pehtoorina. Itse näen tilojen ainoana mahdollisuutena osakeyhtiömallin, jossa on duunarit ja toimiston porukka, ja useampi omistaja (koska harvalla yksityisellä henkilöllä on edes varaa tällaiseen kokonaisuuteen). Ehkä jopa s- tai k-ryhmä yhtenä omistajista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
28. Anteeksi, mutta mitä olen maanviljelijöitä seurannut, niin kaikki haluaisivat aina olla pehtooreja ja isäntiä, ja olla tarttumatta traktorin rattiin. Olisi kiva komennella renkejä ruokapalkalla. Harvemmin se vain yrittäjänä niin menee. Kyllä pitää itse olla ahkera ja toimelias, jos yritystä haluaa pyörittää. Enpä usko, että vanhat ajat jolloin kartanon herra komenteli ja käyskenteli tiluksillaan enää palaavat.
Ahneella on aina paskanen loppu.
Vierailija kirjoitti:
28. Anteeksi, mutta mitä olen maanviljelijöitä seurannut, niin kaikki haluaisivat aina olla pehtooreja ja isäntiä, ja olla tarttumatta traktorin rattiin. Olisi kiva komennella renkejä ruokapalkalla. Harvemmin se vain yrittäjänä niin menee. Kyllä pitää itse olla ahkera ja toimelias, jos yritystä haluaa pyörittää. Enpä usko, että vanhat ajat jolloin kartanon herra komenteli ja käyskenteli tiluksillaan enää palaavat.
Ahneella on aina paskanen loppu.
Et vain tajunnut koko ideaa. Tila ei olisi enää perinteinen tila, vaan liiketoimintaa. Lähempänä nykymaailmallista yritystä kuin entisajan elämäntapaa. Ajatus voi olla niin kaukana nykymeiningistä, joten sen sisäistäminen voi ollakin vähän vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuottajahinnoilla on hyvin vähän tekemistä elintarvikkeiden hintojen kanssa. Viljan tuottajahinta on alle 200e tonnilta, eli alle 20 snt / kilo. Puolen kilon leipä maksaa kaupassa noin vitosen, vaikka tuottajahinta tuplattaisi niin se ei vaikuttaisi leivän hintaan käytännössä ollenkaan. Sama vaikkapa Elovenan yksittäsipakattujen kaurapuuropussien kanssa, niitä myydään 6 * 35 gr hintaan noin 2,30e. Maanviljelijä sai noin 4 snt.
Tämä. Tuottajahinnat jos kolminkertaistettaisiin, ruoka kallistuisi vain hieman, mutta tarve maataloustukiin poistuisi.
Sama mikä pelastaa Sote-alueet. Valtionvarainministeri johtaa homman ylimaallisena kaikentietävänä jumalattarena. Määrää joka maatilan päivän askareet ja investoinnit ja työvoiman käytön. Ja käy välillä tarkastamassa, onko multa märkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisu on se, että ette myy viljelemiänne ktimaisia tuotteita kolmen kaupan monopolille, vaan perustatte suomalaisten viljelijöiden kanssa yhdessä oman kauppaketjun, jossa tuottajat saavat paremman hinnan tuotteistaan.
Tehän sen sanelette kenelle tuotteenne myytte. Täyttä tyhmyyttä myydä puoli-ilmaiseksi monopolille, joka ottaa siitä moninkertaisen hinnan itselleen.
Sellaisen ketjun pystyyn polkaiseminen ei ole ihan yksinkertaista.
Tuosta vaan omat marketit, meijerit, lihatalot...
Minulla on 2 siiloa täynnä viljaa, toisessa ohraa, toisessa kauraa.
Vousin toki myydä kuluttajille suoraan ohraa ja kauraa, 30 senttiä kilo.
Kauraa on 90t ja ohraa 60t.
Jos 20 ihmistä kävisi vuoden jokainen päivä odtamassa 20kg viljaa, saisin jyvät myytyä.
Olinpa tyhmä, kun en heti keksinyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset viljelijät myivät sokerintuotannon tanskalaisille; mitäpä seurasi sokerin hinnalle? Hankkijakin on tanskalaisomistuksessa; oliko järkevä hankkiutua eroon siitäkään? Sitä saa mitä tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuottajahinnoilla on hyvin vähän tekemistä elintarvikkeiden hintojen kanssa. Viljan tuottajahinta on alle 200e tonnilta, eli alle 20 snt / kilo. Puolen kilon leipä maksaa kaupassa noin vitosen, vaikka tuottajahinta tuplattaisi niin se ei vaikuttaisi leivän hintaan käytännössä ollenkaan. Sama vaikkapa Elovenan yksittäsipakattujen kaurapuuropussien kanssa, niitä myydään 6 * 35 gr hintaan noin 2,30e. Maanviljelijä sai noin 4 snt.
Tämä. Tuottajahinnat jos kolminkertaistettaisiin, ruoka kallistuisi vain hieman, mutta tarve maataloustukiin poistuisi.
Ei hinnoittelu mene noin. Jos tuottajahinta kaksinkertaistuu, niin kaikki välikädetkin kaksinkertaistavat osuutensa. Ja ruuan hinta kaksinkertaistuu.
Joten vaikka alunperin lisäys olisi vain senttejä, niin muut tahot eivät lisää hintoihinsa senttejä vaan prosentteja. Ja se moninkertaistaa pienetkin muutokset.
Maksamalla tukea vain eteläsuomalaisille tiloille.
Pohjoisen viljelijät laittavat latonsa säppiin ja hankkiutuvat etelään töihin. Jos tukien kokonaispotti on vakio niin siitä voidaan jakaa palkkaa pohjoisesta tulleille työntekijöille.
Vaikea kysymys, tekoälynkin vastaus oli varsin ympäripyöreä, vaikka se sisälsikin useita fiksuja lähestymiskulmia.
Minun ratkaisuni on porvarina tietenkin markkinalähtöinen. Kansallinen luomustrategia, joka tähtää koko Suomen muuttamisen luomun (kokoonsa nähden) mahtimaaksi, jolloin (pienuutemme takia) kaikki vientiponnistelut pitäisi suunnata Saksaan, missä Suomen maabrändi on vahva. On järjetöntä työntää bulkkia Aasiaan, jonne on sata muutakin yrittäjää ja käyttää markkinointiin isoja summia.
Yhdenkään suomalaisen luomutuotteen volyymi ei tällä hetkellä riitä edes yhden saksalaisen luomumarketin tarpeisiin. Kasvupotentiaali on valtava. Luomusta saatavat tuet tekevät luomutuotannosta jo tällä hetkellä tavanomaista kannattavampaa. Ei tarvittaisi valtiolta enempää tukea paitsi ehkä neuvontaan. Luomutuotantoon siirtyminen kun vaatii enemmän tietoja ja jonkun verran uusia koneita.
Assburger kirjoitti, ettei viherlannoitus toimi Suomessa. Se on väärää tietoa. Ystäväni on kirjoittanut asiasta väitöskirjankin. Lisäksi peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys vähentää valumia merkittävästi, sen tulisi olla sääntö eikä poikkeus. Saksassahan kaikilla tiloilla kasvaa kerääjäkasveja ym. talvisaikaan. Ilmastonmuutoksen takia tämä olisi äärimmäisen tärkeä politiikan muutos.
Vierailija kirjoitti:
Maksamalla tukea vain eteläsuomalaisille tiloille.
Pohjoisen viljelijät laittavat latonsa säppiin ja hankkiutuvat etelään töihin. Jos tukien kokonaispotti on vakio niin siitä voidaan jakaa palkkaa pohjoisesta tulleille työntekijöille.
Etelässä ei ole enää tarpeeksi peltopinta-alaa eikä metsiä kannata kaataa moninuotoisuuden nimissä
"Ja mitä mieltä olet nykyisestä maanviljelijöiden ja kuluttajien tilanteesta? Pitäisikö ruoan olla niin halpaa, että kaikilla on varaa vähimmäiseen välttämättömään, vaikka se vahingoittaisi maanviljelijöitä taloudellisesti? Vai niin kallista, että se tukisi maanviljelijöitä mutta vaikuttaisi pienituloisimpiin, köyhimpiin ja työttömiin (esimerkiksi nälkä, ruokaturvattomuus ja aliravitsemus)?
Entä mitä mieltä olet ihmisistä, jotka sanovat, ettei ruoan pitäisi olla ihmisoikeus tai edes perusoikeus, vaikka ravitsemus on välttämätöntä jokaiselle elävälle olennolle (ja joissakin maissa perustuslaillinen oikeus, kuten Suomessa, Saksassa, Romaniassa, Ukrainassa, Turkissa, Iranissa, Nigeriassa, Etiopiassa, Tansaniassa, Papua-Uudessa-Guineassa ja Kolumbiassa)?"
Unohdin vastata ap:n kysymyksiin (eivät kyllä olisi kommenttiin mahtuneetkaan).
Ruoka on jo nyt viljelijöiden kannalta liian halpaa, tarkoitan sekä suomalaisviljelijöitä että erityisesti kehitysmaiden viljelijöitä ja myös USA:n viljelijöitä, jotka ovat vaikeuksissa myös Trumpin tullipolitiikan takia. Olemme siis jo siinä tilanteessa, että tuet ja agribisnes ovat muokanneet markkinaa haitallisesti isojen, globaalien lannoitefirmojen ja muiden jättiyhtiöiden eduksi.
Köyhät näkevät nälkää silti, vaikka Suomessa tilanne ei ole aivan niin paha, että täällä kuoltaisiin nälkään. Nälän sijasta ruuan heikko laatu on köyhien vitsaus, se vaikuttaa mm. ihmisten älykkyysosamäärään. Halvalla kehitysmaista tai muualta riistämällä tuotettu bulkkiruoka, jota köyhät joutuvat ostamaan, koska se on halvinta, ei siis ratkaise ravitsemuksen ongelmia. Toisaalta nälässä ja köyhyydessä ei ole läheskään aina kyse rahan puutteesta, vaan muista asioista myös. Pätee kyllä myös kehitysmaihin, myös siellä köyhyyteen liittyy muita ongelmia, jotka pitävät köyhät köyhinä. Viljelijät ovat köyhtyneet tukien takia ja menettäneet itsenäisyytensä jo kauan sitten, tavanomaisesti viljelevät, bulkkia tuottavat viljelijät? Heidän tulotasonsa päättää käytännössä agribisnes.
Maatalous kannattaisi keskittää eteläiseen Suomeen.