Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveiset kaipaamallesi henkilölle <3
Kommentit (10693)
Majo on maailman helpoin tehdä. Vähän munaa, vähän rasvaa ja sen sellasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Majo on maailman helpoin tehdä. Vähän munaa, vähän rasvaa ja sen sellasta.
Kiitti vinkist! Nyt meni ilman.
Safkat syöty ja takas ketjun aiheeseen eli kaikkeen muuhun paitsi kaipaukseen. Näinhän te ootte ketjun hengen määritelleet.
Alkaako spämmääjä väsymään? Jaksaa, jaksaa, olet ihan paska jos et vielä huomista jaksa. Ja muista spämmätä klo. 23 jälkern kaksplussalla, muuten et ole mitään.
Vierailija kirjoitti:
Alkaako spämmääjä väsymään? Jaksaa, jaksaa, olet ihan paska jos et vielä huomista jaksa. Ja muista spämmätä klo. 23 jälkern kaksplussalla, muuten et ole mitään.
Ei kaksplussalla ole ohiksesta ongelmaa, joten ei niitä tarvi mitenkään kouluttaa. Toisin kuin teitä.
Jaahas, lopetan ketjun seuraamisen, ei tätä jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaahas, lopetan ketjun seuraamisen, ei tätä jaksa.
Ai NYT sä et jaksa? Kun ei oo sun omaa ohista?
Kaudella 2007–08 Santasportin joukkue muuttui merkittävästi, kun hakkuri Mikko Oivanen siirtyi Turkin liigaan ammattilaiseksi ja passari Ugis Krastins lopetti uransa mestaruuteen. Joukkueeseen hankittiin kovanluokan ulkomaalaisvahvistus, kun amerikkalaishakkuri Matthew Webber liittyi mukaan, ja tuli näin paikkaamaan Oivasen jättämää aukkoa. Euroopan cupeissa Santasport pelasi aluksi CEV-cupissa, ja tämän jälkeen Challenge Cupissa. Challenge Cupissa Santasport eteni neljännesvälieriin, jossa se pelasi venäläistä Lokomotiv-Izumrudia vastaan. Santasport voitti neljännesvälierissä kotiottelussa Lokomotiv-Izumrudin joukkueen 3–1, mutta se ei riittänyt jatkoon pääsyyn. [7] Santasport putosi jatkosta, koska se hävisi itänaapurissa toisen ottelunsa.
SM-liigan runkosarjassa Santasport sijoittui toiseksi edellään vain mestarisuosikki Pielaveden Sampo. Sijoitus oli sama kuin edellisvuonna. SM-liigan puolivälierissä joukkue kohtasi Raision Loimun. Santasport voitti ottelusarjan luvuin 3–0. Välierissä Santasport kohtasi vammalalaisen VaLePa:n. Ottelusarja päättyi Santasportille voitoin 3–1. Joukkue kohtasi finaalissa Pielaveden Sammon. Sampo lähti finaalisarjaan edellisvuoden tapaan ennakkosuosikkina, mutta Santasport voitti kaksi ensimmäistä osaottelua ja nousi näin ennakkosuosikiksi. Pielaveden Sampo kuitenkin piristyi ja voitti kaksi seuraavaa ottelua. Viides ottelu pelattiin Kuopiohallissa. Ottelu ratkesi edelliskauden tapaan viidennessä erässä, jonka Santasport voitti 13–15, ja saavutti näin toisen peräkkäisen Suomen-mestaruutensa.
Kaudeksi 2008-2009 Santasport on pestannut päävalmentajakseen tšekkiläisen Pavel Tresnakin, joka on valmentanut muun muassa Slovakian ja Tšekin A-maajoukkueita EM-kisoissa asti, sekä Euroopan huippujoukkuetta Paris Volleyta. Lisäksi joukkue hankki huippuluokan hakkurin Yhdysvalloista, kun Steve Klosterman liittyi joukkueen vahvuuteen. Kauan ei kuitenkaan Klostermania Rovaniemellä nähty kun selvisi että hän oli kärähtänyt huumeista edelliskaudella Puerto Ricossa, jossa asia oli painettu villaisella.
Lopulta Santasportin hakkuriksi hankittiin yllättäen Pielaveden Sampon ikonipelaaja, latvialainen Salvis Cielavs. Cielavsin piti siirtyä pielavetisjoukkueesta Kyproksen pääsarjaan pelaamaan, ja Sampo lupasikin hänellä vapaat kädet tehdä sopimus ulkomaille. Kyproslainen joukkue ei kuitenkaan tehnyt yllättäen sopimusta latvialaisen kanssa, ja Cielavs päätti tehdä Santasportin kanssa sopimuksen. Kauden 2008-09 Eurocupissa Santasport pudotti jälleen uuden pommin lentopallokentillä, kun se kaatoi kaksinkertaisen mestareiden liigan voittojan Lokomotiv Belgrodin kotonaan erin 3-1. Vieraissa joukkue kärsi tiukan tappion venäläisjoukkueelle ja tippui näin Eurocupista. Santasportin tiputtanut Belgrod eteni lopulta aina Euroopan Cupin voittoon asti menettäen eniten eriä suomalaisjoukkueelle.
SM-liigan runkosarjan rovaniemeläisjoukkue vei näytöstyyliin ja eteni suoraan puolivälieriin. Kempeleen Lentopallo kaatui puolivälierissä suoraan erin 3-0 kuten myös välierissä viime vuoden tapaan Vammalan Lentopallo voitoin 3-0. Finaalisarjassa joukkue ei yltänyt parhaimpaansa. Päävalmentaja Pavel Tresnakin mukaan joukkue pelasi 90-pronsenttisesti paremmin kauden kaikissa muissa otteluissa kuin finaaleissa. Pielaveden Sampo vei SM-kultaa voitoin 3-1.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2009-2015muokkaa
Kaudeksi 2009/2010 joukkue luopui Santasport-nimestä ja jatkoi liigassa nimellä Perungan Pojat. Perpo voitti runkosarjan ja johti puolivälieräsarjaa Raision Loimua vastaan jo voitoin 3-0. Joukkue kadotti kuitenkin vireensä, ja tippui välieristä voitoin 3-4. Ennen viimeistä ottelua PerPo oli erottanut Pavel Tresnakin tehtävistään, ja viimeisen ottelun joukkuetta valmensi Jukka Tuovinen.
Syksystä 2010 vuoteen 2015, viisi sarjakautta, joukkueen nimi liigassa on Team Lakkapää.
Kaudeksi 2010-11 PerPon valmennusvastuun otti englantilainen Shailen Ramdoo. Joukkue uudistui hieman, mutta runko pysyi joukkueella kohtuullisen hyvin kasassa. PerPo voitti runkosarjan, ja sen aikana myös lentopallon Liiga-Cupin. Joukkueen nestorille Normunds Veinbergsille haussa ollut Cup-kulta oli pääsyy peliuran pitkittämiseen vuodella. Runkosarjan voittoa PerPo ei juhlinut, ja joukkueen pelivire oli ailahtelevaista kevätkaudella. Pudotuspelien koittaessa kuitenkin joukkue löysi sen kadoksissa olleen peli-ilon ja eteni Suomen mestariksi häviten vain yhden ottelun pudotuspeleissä. Finaaleissa VaLePa kaatui otteluvoitoin 4-1. Samalla päättyi ikoni Normunds Veinbergsin pitkäaikainen pelaajaura.
Kaudeksi 2011-12 Lakkapään joukkue muuttui jonkun verran, esimerkiksi Veinbergs lopetti uransa ja latvialaishakkuri Hermans Egleskalns siirtyi Belgian liigaan. Joukkue nuorentui, ja päävalmentajaksi tuli seuraikoni Veinbergs. Lakkapää pelasi läpi kauden ailahtelevasti, mutta menestyi silti hyvin. Joukkue voitti Suomen Cupissa hopeaa ja ponnisti runkosarjan viidenneltä tilalta lopulta pudotuspeleissä pronssille.
Rata perustettiin vuonna 1910 hoitamaan sahan ja tehdaslaitoksen välistä liikennettä. Pääradan pituus oli 6,2 km ja sivu- ja pistoraiteiden suunnilleen yhtä paljon.
Radalla oli käytössä kaikkiaan kolme höyryveturia: Tampellan valmistamat numerot 1 ja 2 (194/1912, 0-4-2T ja 228/1914, 0-6-2T) sekä vuonna 1927 ostettu, Hiitolassa sijainneen lakkautetun Pekonlahden–Haukkavaaran metsäradanamerikkalainen Dickson (1083/1899, 0-6-4T) -höyryveturi, joka oli tehokkain radalla olleista. Radalla käytettiin – kuten Jokioisissakin – lavettivaunuja, joiden avulla sahan puutavara voitiin lastata suoraan VR:n vaunuihin ilman siirtokuormausta. Lavetteja oli neljä. Lisäksi radalla oli kaksi matkustajavaunua ja nelisenkymmentä erilaista tavaravaunua.
Yhtiö maksoi valtiolle tietyn korvauksen jokaisesta päivästä jonka VR:n vaunu oli LR:n lavetilla, mutta siirtokuormauskulujen poisjäänti teki tästäkin edullisemman vaihtoehdon.
Rata jäi vuonna 1940 rajan taakse, ja kun jatkosodan aikana päästiin takaisin, oli jäljellä vain osa ratalinjasta ja molemmat kotimaiset veturit; Dickson oli viety välirauhan aikana pois. Rata saatiin vuonna 1943 kuntoon ja liikenne alkoi taas kahdella veturilla ja kuudella tavaravaunulla kolmen virkailijan voimin. Liikenne oli tavarankuljetusta; matkustajaliikennettä ei – satunnaisia armeijan lomalaiskuljetuksia lukuun ottamatta – enää ollut.
Rata jouduttiin hylkäämään vuonna 1944 sotaonnen käännyttyä, ja Päämajan käskystä se jätettiin ehjänä venäläisille, jotka liikennöivät sitä kapearaiteisena aina 1970-luvulle, jolloin se levennettiin. Radalla käytettiin sen venäläisaikoina PT-4- ja Move2-vetureita. Julkista liikennettä ei enää aloitettu, vaan liikenne oli – ja on edelleen – yksinomaan tavaraliikennettä.
Radalle jääneitä kahta ajokuntoista veturia ja vaunuja ei otettu huomioon varsinaisissa sotakorvauksissa, mutta kylläkin hyvityksenä sellaisesta suomalaisille jätetystä sotasaaliskalustosta - mm. panssarivaunuista - jota ei haluttukaan palautettavan.
Levennetty rata oli kauan teollisuuskäytössä. Neuvostoliiton hajottua sen toiminta hiipui; nykyään rata on käytännössä hylätty ja lähes umpeen kasvanut. Kalustosta ei ole tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luettelo Siuntion julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä sisältää Siuntion kunnassa olevat pysyvät patsaat, muistomerkit ja muistolaatat.
Näytä koordinaatit OSM-kartalla
Vie koordinaatit GeoJSON-muodossa
Fanjunkarsissa on Aleksis Kiven ja Charlotta Lönnqvistin muistolaatta.
Tämä luettelo on osa valtakunnallista Suomen julkisten taideteosten ja muistomerkkien luettelointia. Luettelossa on pysyvästi julkisilla paikoilla olevia taideteoksia, muistomerkkejä ja muistolaattoja sekä hautausmailla olevia yleisiä muistomerkkejä ja patsaita. Luettelossa ei mainita rakennusten sisällä ja suljetuilla sisäpihoilla olevia julkisia teoksia eikä yksittäisten hautojen veistoksia. Teokset ovat luettelossa nimensä mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Sijaintipaikka on puiston, aukion, rakennuksen tai muun vastaavan nimi ja/tai katuosoite. Alue tarkoittaa kaupunginosaa/kunnanosaa, taajamaa, kylää, osa-aluetta tai asuinaluetta. Karttalinkki osoittaa teoksen sijaintipaikan kymmenien metrien tarkkuudella. Paljastusvuosi on teoksen julkistuksen tai paljastuksen vuosi sijaintipaikalla (suluissa on mainittu valmistumisvuosi, jos se poikkeaa huomattavasti paljastusvuodesta).
LisätietojaTämä artikkeli tai osio on keskeneräinen.
Julkinen teos
Paikka
Alue
Kartalla
Tekijä
Paljastusvuosi
Kuva
WD
Aleksis Kiven ja Charlotta Lönnqvistin muistolaatta[1]
Fanjunkars, Fanjunkarsintie 1
1962[2]
Isänmaan puolesta 1939-1944[3][4]
Siuntion sankarihautausmaa, Suitiantie 51
1949
Kapellbackenin muistoristi
Nimeämätön (aurinko)[5]
Tornberget[6][7]
Tallbacka
2008
Postikortteja Siuntiosta - Vykort från Sjundeå[8]
Sivistyskampus Siuntion Sydämen julkisivu, Siuntion asema
Jaakko Niemelä, Helena Hietanen
2022
Veteraanikivi[4]
Siuntion kirkonlähistö, Kalansinkuja 5
1996
"hyvää äitienpäivää mamma, menen nyt takaisin pierukuutiooni spammaamaan wikipedia artikkeleita. Vasta kolmatta tuntia"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kooltaan isonokkamuura on 17–18 cm. Selästään isonokkamuurakoiras on musta ja selässä on tiheästi kapeita valkoisia poikkijuovia. Päälaki on väritykseltään musta. Vatsastaan koiras on mustavalkoraidallinen. Naaras isonokkamuura on musta ja kapeat poikkiraidat ovat kellertäviä. Naaraan päälaki on punaruskea ja vatsa mustan ja kellertävän raidallinen. Kummankin sukupuolen iiris on punainen ja nokka on suurikokoinen ja koukkupäinen. Ulkonäöltään koiras muistuttaa andienisomuuraa (Frederickena unguligera), joka on kuitenkin huomattavasti suurikokoisempi. Myös raitapuumuura (Thamnophilus doliatus) muistuttaa isonokkamuurakoirasta, mutta raidoitus on sillä leveämpää.[2][3][4]
Levinneisyys ja elinympäristö
muokkaa
Isonokkamuuraa tavataan Keski-Amerikassa Panamasta Hondurasiin ja Etelä-Amerikassa Kolumbiasta ja Amazonasin alueelta Venezuelasta, Guyanasta, Surinamesta, Ranskan Guyanasta, Brasiliasta, Ecuadorin ja Perun itäosista ja Bolivianpohjoisosista. Lajin elinympäristöä ovat kosteat metsät ja niiden reunamaat, jotka kasvavat köynnöksiä. Isonokkamuuraa tavataan harvoin metsistä, jotka kasvavat yli 1 000 metrin korkeudella merenpinnasta.[2]
Elintavat
muokkaa
Isonokkamuurat elävät pareittain tai muodostavat sekaparvia muurasten (Myrmotherula) tai muiden metsien pohjakerrosten lintujen kanssa. Laji on suhteellisen ujo ja liikkuu piilossa kasvillisuuden joukossa. Lajin ravintoa ovat suurikokoiset hyönteiset, joita se etsii kasvillisuuden joukosta.[2][4]
Laji on yksiavioinen ja pariutuu koko elämäkseen. Isonokkamuuran pesimäkausi kestää maaliskuulta toukokuulle. Pesä on harvahko ja kuppimainen. Naaras munii kaksi kermanvalkoista munaa, joissa on tummanruskeita ja violetteja pilkkuja. Molemmat vanhemmat hautovat munia ja hoitavat kuoriutuneita poikasia.[3].[5]
Vierailija kirjoitti:
"hyvää äitienpäivää mamma, menen nyt takaisin pierukuutiooni spammaamaan wikipedia artikkeleita. Vasta kolmatta tuntia"
Höhö, mä oon monesti työpäivän jälkeen selannu tätä ketjua kymmeniä sivuja teidän ohispaskaa, jota ootte suoltaneet vähintään kahdeksan tuntia! Että eipä nyt kolme vielä missään tunnu, varmaan sun omassakaan pierukuutiossas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luottamustoimi on luotettavalle ja tehtävään sopivaksi katsotulle henkilölle jossakin yhteisössäannettu päätäntävaltaa sisältävä tehtävä, johon usein liittyy julkisuus. Luottamustoimia käytetään valtion, kuntien, järjestöjen ja yhtiöiden toiminnassa ja niissä työskenteleville henkilöille maksetaan yleensä palkkaa tai palkkio. Julkisyhteisöjenluottamustoimia ovat esimerkiksi tasavallan presidentin, kansanedustajan ja kunnanvaltuutetuntehtävät. Järjestöissä ja yhtiöissä tällaisia toimia ovat esimerkiksi puheenjohtajan sekä hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenen tehtävät.[1] Kuntien ja seurakuntien luottamustoimet ovat sivutoimisia, määräaikaisia ja vaaliin perustuvia. Näissä toimissa työskentelevien henkilöiden tehtävät ovat julkisoikeudellisia.[2]
Luottamushenkilö on luottamustoimen saanut henkilö. Joskus kuitenkin sana tarkoittaa samaa kuin luottamusmies.[3]
Toimihenkilö on luottamushenkilöä vastaava asema muissa järjestöissä, kuten yhdistyksissä. Esimerkiksi yhdistyksen puheenjohtaja, rahastonhoitaja ja kalustevastaava ovat toimihenkilöitä eivätkä luottamushenkilöitä. (Sanalla toimihenkilö on toinenkin merkitys: ei-ruumiillista työtä tekevä palkansaaja.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkaako spämmääjä väsymään? Jaksaa, jaksaa, olet ihan paska jos et vielä huomista jaksa. Ja muista spämmätä klo. 23 jälkern kaksplussalla, muuten et ole mitään.
Ei kaksplussalla ole ohiksesta ongelmaa, joten ei niitä tarvi mitenkään kouluttaa. Toisin kuin teitä.
Et sä ketään kouluta. Demonstroit hylkiömäistä käytöstä. Kukaan ei ota oppeja pahnan pohjimmaiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"hyvää äitienpäivää mamma, menen nyt takaisin pierukuutiooni spammaamaan wikipedia artikkeleita. Vasta kolmatta tuntia"
Höhö, mä oon monesti työpäivän jälkeen selannu tätä ketjua kymmeniä sivuja teidän ohispaskaa, jota ootte suoltaneet vähintään kahdeksan tuntia! Että eipä nyt kolme vielä missään tunnu, varmaan sun omassakaan pierukuutiossas
Minusta vaan hauskaa, kun tein tässä välissä tunnin treenin ja kävin 40 min juoksulenkillä ja sinä jatkat vieläkin. Voi sitä kai hienon kevät päivän noinkin viettää.
Loukkaantumisensa jälkeen Benz päätti kokeilla taitojaan näyttelemisen saralla, ja vuotta myöhemmin hän alkoi näytellä paikallisteatterin näytelmissä. Benzin ensimmäinen rooli valkokankaalla oli pieni rooli kauhuelokuvassa Pahan silmät (1990), jossa hän näytteli kohtauksen Harvey Keitelin kanssa. Valmistuttuaan yliopistosta Benz muutti Los Angelesiin. Hän sai pieniä rooleja elokuvista ja tv-sarjoista: hän muun muassa vieraili Pulmusissa.
Buffy & Angelmuokkaa
Vuonna 1997 Benz haki Buffy Summersin roolia televisiosarjasta Buffy, vampyyrintappaja. Rooli meni lopulta Sarah Michelle Gellarille, mutta tuottajat pitivät Benzistä ja tarjosivat hänelle pientä roolia vampyyri Darlana. Hän otti roolin vastaan ja sai kunnian lausua sarjan aivan ensimmäisen repliikin Buffyn pilottijaksossa Ystäviä ja paholaisia(1997). Darlasta piti alun perin tulla vain kertakäyttöhahmo, mutta roolia pidennettiin muutaman jakson pituiseksi. Lopulta Darla tapettiin jaksossa Tuhon enkeli, mutta häntä ja Benziä tuotiin takaisin sarjaan takautumien kautta. Benz jatkoi Darlan näyttelemistä myös Buffyn sisarsarjassaAngel. Buffy päättyi vuonna 2003 ja Angel vuotta myöhemmin.
Muutamuokkaa
Vaikka Benz on yhä tunnetuin työstään Darlana, on hän esiintynyt myös monissa muissa tv-sarjoissa ja elokuvissa. Hän on muun muassa vieraillut televisiosarjoissa CSI: Miami ja Supernatural sekä näytellyt elokuvissa Darkdrive (1996), Jawbreaker - makea kuolema (1999), Rambo (2008) ja Saw V(2009). Vuosina 2006–2009 Benz on näytteli Rita Bennettiä televisiosarjassa Dexter. Hänet on palkittu roolistaan Satellite Awardilla. Hän on ollut ääninäyttelijänä Halo 2 -konsolipelissä. Benz näytteli myös Täydellisten naisten kuudennella tuotantokaudella.
Yhtiö perustettiin siksi, että Suomen valtio ei suostunut myymään lentokoneita yhdistyksille. Yhtiön perustivat henkilöt, joilla oli kiinnostusta Ilmavoimien DC-3 -koneita kohtaan. Yhtiön ensimmäisen hallituksen muodostivat Juhani Hyrkkänen (pj.), Matti Karjalainen ja Carl-Henrik Kenneth Wrede af Elimä. Yhtiö osti tammikuussa 1985 Ilmavoimien kaksi viimeistä DC-3 -konetta, jotka olivat DO-8 (entinen OH-LCD) ja DO-11 (entinen OH-LCH). Koneiden myyntihinta oli yhteensä 400 000 markkaa. Yhtiön osakkeita oli 400 kappaletta ja niiden hinta oli 1 000 markkaa, jolloin pääomaa oli kauppahinnan verran. Kaupassa Airveteranille siirtyi myös huomattava määrä näiden koneiden varaosia.[1][2]
Koneet toimitettiin Airveteran Oy:lle tammikuussa 1986. Airveteranin varat eivät riittäneet operoimaan kahta konetta, joten DO-11 valittiin lentäväksi koneeksi, joka sai toukokuussa 1987 takaisin vanhan rekisterinsä OH-LCH. DO-8 jäi seisomaan varaosakoneeksi. Koneet saivat museoilma-aluksen statuksen. Karairin huolto suoritti lentävään koneeseen välirakennetarkastuksen (VRT-huolto), ja kone otettiin käyttöön kesäkuussa 1987. Ensimmäinen laskuvarjohyppylento suoritettiin samassa kuussa.[1]
Pian huomattiin, että osakkeenomistajien määrä ei riittänyt lentotoiminnan ylläpitämiseen. Silloin perustettiin DC-yhdistys. Yhdistyksen jäsenyys oikeuttaa lennoille osallistumisen. Airveteran Oy:n ja DC-yhdistyksen välille tehtiin vuokrasopimus koneesta, ja sopimus muutettiin käyttösopimukseksi vuonna 1996. DC-yhdistys sitoutui pitämään koneen käyttökunnossa.[1]
1990-luvun alussa Airveteranin maksuvalmius oli heikko, ja se pyrki saamaan lisää ihmisiä mukaan toimintaan. OH-LCH huollettiin perusteellisesti ja uudistettiin kesän 1993 ja alkuvuoden 1994 aikana. Matkustamo uusittiin kokonaan. Jarrut, laskutelineet, potkurit ja korkeusperäsin huollettiin, ja kone maalattiin uudelleen. Kone maalattiin suurin piirtein samaan asuun, mikä sillä oli ollut Finnairillaviimeisinä vuosina. Finnair-tekstin sijaan koneen kyljessä tuli kuitenkin lukemaan “Finnish Airlines”. Kone jatkoi lentoja kesällä 1994.[1]
Vuonna 2008 Airveteran järjesti osakeannin mm. moottorin uusintaa varten, ja sen myötä DC-yhdistys tuli sen suurimmaksi osakkeenomistajaksi. Airveteran omistaa OH-LCD:n ja OH-LCH:n, ja DC-yhdistys vastaa lentotoiminnasta ja OH-LCH:n ylläpitämisestä.[1]
Eipä tuo yllätä vauva.laisia