Lähetä terveiset kaipaamallesi henkilölle <3

Säähavaintoon kuuluvat yleensä vähintään lämpötilan, tuulen ja ilmanpaineen mittaus.[1]Miehitetyillä säähavaintoasemilla tehdään havainnot myös pilvistä, sadekuuroista ja näkyvyydestä. Synop on laajimmalle levinnyt kansainvälisesti standardoitu säähavainnon tyyppi.[2]

Suomessa ensimmäinen sääasema perustettiin vuonna 1844 Kaisaniemeen. Niitä perustettiin vähitellen lisää. Vuonna 1981 ensimmäiset sääasemat automatisoitiin.[2] Sen jälkeen asemat on automatisoitu 90 %.[3] Automatisoiduilta asemilta saadaan säätiedot 10 minuutin välein ja automaattiset testit tarkistavat niiden laadun jonka jälkeen epäilyttävät tai virheelliset havainnot ja tarkistetaan manuaalisesti.[2]

Muut havainnot

muokkaa

Ilmanlaatuhavaintojen tekeminen on määritelty lainsäädännössä ja ne ovat kaupunkien ja teollisuuslaitosten vastuulla niiden omilla alueilla, ja Ilmatieteen laitos on vastuussa koko maan perustason seurannasta. Ilmatieteen laitos on vuodesta 2007 hoitanut Suomen ilmanlaatutietojen jakamisen.[4]

Myös siitepölyn määristä tehdään havaintoja ja niitä käytetään tietokoneella tehtyjen mallinnusten kanssa ennusteisiin siitepölyn määristä.[5][6]

Erityiset säähavainnot

muokkaa

Erityisiä säähavaintoja tehdään eri käyttäjäryhmien tarpeisiin. Lentoliikenne tarvitsee erityisen yksityiskohtaisia tietoja pilvistä ja näkyvyydestä. Vaihdettavat lentosäähavainnot on standardoitu metar-koodiin Merenkulku tarvitsee tiedot merenpinnan tasosta ja aallonkorkeudesta, mahdollisesti myös satamien läheisistä veden virtauksista ja tuulista. Vastaavasti tiesäähavainnot (aurauksen ja suolauksen tarpeisiin) sisältävät tavallista enemmän tietoja tienpinnan lämpötilasta ja kosteudesta.[2]

Vierailija kirjoitti:

Voi sua ressukkaa. Et tule vaikuttamaan tällä mitenkään meidän muiden toimintaan. Sinä siellä pisket punaisilla laikuilla nakkisormillasi tykitöt ja me jatketaan kuten aina ennenkin. Meillä muilla on ollut kiva sunnuntai-päivä tässä ohessa. Mites sulla spämmääjä? 😆

Sinulla ei ainakaan ole, kun selvästi v*ttuuntuneena roikut heittelemässä herjaa. Minusta on mielenkiintoista, että yrität saada spämmääjää lopettamaan ohiksen, mutta samalla kerrot, ettet tule itse muuttamaan toimintaasi eli ohistelua. Sinua siis tulkitakseni riepoo muiden ohis, mutta omaasi et aio lakata. 

Tsemppiä spämmääjälle, edelleen täysi tuki sinulle!

Rakkaus on kuollut.

Talitiainen on 13,5–16 cm pitkä.[3][4] Talitiaisella on keltainen vatsa, sammalenvihreä selkä, siniharmaat siivet ja pyrstö, kiiltävän musta pää ja valkoinen poskilaikku. Siivellä on valkoinen siipijuova ja pyrstön reunat ovat valkoiset. Rinnasta vatsaan kulkee musta pystyjuova, joka on koiraalla leveämpi ja muodostaa vatsan keskelle mustan alueen. Koiraan vatsa on yleensä myös kirkkaamman keltainen kuin naaraalla, mutta muuten sukupuolet ovat samannäköiset. Nuorten yksilöiden poskilaikku on kellansävyinen ja ne ovat väreiltään vanhoja yksilöitä himmeämpiä.[4]

Vanhat talitiaiset sulkivat täydellisesti pesinnän jälkeen heinä–syyskuussa. Sulkasadon kesto on Suomessa keskimäärin 68 päivää.[5] Nuoret linnut vaihtavat koko poikaspukunsa, lukuun ottamatta siipisulkia ja käsisulkien peitinhöyheniä, elo–syyskuussa. Lähes kaikki nuoret vaihtavat myös pyrstösulat. Sulkasadon jälkeen ikäluokkien erottaminen maastossa on yleensä mahdotonta.

Vanhin suomalainen rengastettu talitiainen on ollut tavattaessa yli 12-vuotias. Se on rengastettu 6. kesäkuuta 2004, jolloin se arvioitiin vuoden ikäiseksi. Rengastaja tapasi sen uudestaan 31. maaliskuuta 2016.[6] Edellinen ennätysikä oli 9 vuotta 2 kuukautta 5 päivää.[7] Vanhin eurooppalainen on ollut Saksassa löydetty talitiainen, joka oli ainakin 15 vuotta 5 kuukautta vanha.[8]

Laulumuokkaa

Ääninäytteet

Talitiaisen lauluaKesto: 6 sekuntia.0:06

Toisenlaista lauluaKesto: 57 sekuntia.0:57

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Nykyään talitiaisen perinteinen ti-ti-tyy-laulu on harvinainen, tilalle on tullut lyhyempi ti-tyy (ohje), joskus jopa yksitavuinen ääni; erilaisia muunnoksia esiintyy. Muutoksen syytä ei vielä tiedetä. Ensiksi muutos todettiin kaupungeissa, jolloin arveltiin kaupungin melun muuttaneen laulua, mutta sama muutos on tapahtumassa myös maaseudulla. Tämän on arveltu johtuvan siitä, että kaupunkien ja maaseudun lintupopulaatiot sekoittuvat keskenään.[9]selvennä

Talitiaisella on runsaasti erilaisia ääniä. Kutsuäänet ovat kirkkaita ja kuuluvia vihellyksiä; varoitusääni on vihainen, käheä särinä. Talitiaisen laulanta alkaa kaikista linnuista ensimmäisenä. Laulanta alkaa heti, kun päivän pituus on noin 7 tuntia, mikä tapahtuu Etelä-Suomessa tammikuun puolivälin tienoilla ja Pohjois-Suomessakin helmikuulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi sua ressukkaa. Et tule vaikuttamaan tällä mitenkään meidän muiden toimintaan. Sinä siellä pisket punaisilla laikuilla nakkisormillasi tykitöt ja me jatketaan kuten aina ennenkin. Meillä muilla on ollut kiva sunnuntai-päivä tässä ohessa. Mites sulla spämmääjä? 😆

Sinulla ei ainakaan ole, kun selvästi v*ttuuntuneena roikut heittelemässä herjaa. Minusta on mielenkiintoista, että yrität saada spämmääjää lopettamaan ohiksen, mutta samalla kerrot, ettet tule itse muuttamaan toimintaasi eli ohistelua. Sinua siis tulkitakseni riepoo muiden ohis, mutta omaasi et aio lakata. 

Tsemppiä spämmääjälle, edelleen täysi tuki sinulle!

Jep jep, ei se oma ohis mutta kun muiden! ;)

Talitiainen lisääntyy ahkerasti, sillä poikueita voi syntyä kaksikin kesässä ja yhdessä poikueessa voi olla 10 poikasta. Talitiainen rakentaa pesän rungon aina seinäsammalesta. Pesiessään suureen pöllönpönttöön se vuoraa pohjan kauttaaltaan noin 10 cm paksulla seinäsammalmatolla ja rakentaa pesäkupin pöntön nurkkaan. Pesäkupin se vuoraa karvoilla, höyhenillä, langanpätkillä ynnä muulla pehmusteella. Muninta alkaa Etelä-Suomessa vapuntienoilla. Naaras munii 6–12, keskimäärin 9,5, valkeaa punaruskeapilkkuista munaa vuorokauden välein. Haudonta alkaa vasta, kun viimeinenkin muna on munittu, ja kestää noin kaksi viikkoa. Hautovaa naarasta ei saa häiritä, koska silloin se hylkää herkästi munapesän. Mikäli haudonta-aikaan juuri ennen kuoriutumista sattuu viileä sääjakso, talitiainen voi tauottaa hautomista säädellen näin munien kuoriutumisaikaa otollisempaan ajankohtaan, jolloin proteiinipitoisen hyönteisravinnon määrä on runsaampi.

Poikaset kuoriutuvat yleensä saman vuorokauden sisällä. Ne lähtevät pesästä lentokykyisinä vajaan kolmen viikon ikäisinä. Molemmat emot ruokkivat poikasia, mutta vain naaras hautoo munia. Poikaspesää talitiainen ei helposti hylkää. Pesästä lähdön jälkeenkin emot huolehtivat poikueesta viikon tai pari. Usein pari munii toisen pesueen juhannuksen jälkeen. Siinä on yleensä vähemmän munia kuin ensimmäisessä, ja haudontakin kestää pari päivää vähemmän. Näiden pesien poikaset lähtevät pesästä elokuussa.

Jos ensimmäinen pesue tuhoutuu, munitaan usein uusi pesue. Tätä sanotaan uusintapesimiseksi, erotukseksi toisesta pesinnästä. Uusintapesässä on vähemmän munia kuin ensimmäisessä, sillä naaras ei jaksa heti tuottaa monia energiaa vaativia munia. Uusintapesä voi sijaita samassa tai eri kolossa kuin ensimmäinen pesä.

Artikulaatiotyö-käsitteen on alun perin ottanut käyttöön yhdysvaltalainen sosiologi Anselm Strauss(1985) tutkiessaan työtä eri osastoilla useissa San Franciscon sairaaloissa. Tämän tutkimusraportin mukaan työ koostuu useista työlinjoista, jotka sisältävät tehtäväklustereita, mitkä mahdollistavat työn tekemisen tarkoitetulla tavalla. Sekä työlinjat että tehtävät vaativat kuitenkin koordinointia, koska haluttu lopputulos ei synny ilman järjestelyjä tai aikataulutusta, jotka Strauss (1985) määrittää tutkimusraportissaan artikulaatiotyöksi.

Vakuutusyhtiön toimistotyön tutkimuksessa Gerson & Star (1986) kirjoittavat, että artikulaatiotyö käsittää kaikki tarvittavat askeleet, jotka liittyvät kokoontumiseen, järjestelyyn, tarkkailuun sekä koordinointiin työn suorittamiseksi.

Schmidt & Bannon (1992) nostavat esiin artikulaatiotyön merkityksen sekä tieteellisenä tutkimusalueena CSCW:ssä että CSCW järjestelmien suunnittelussa. CSCW:n tutkimusalueena artikulaatiotyö ei 1990-luvun alkuun mennessä ollut keskeisellä sijalla johtuen kesken olevasta CSCW:n kehitysprosessista ja näin ollen tieteenalueen epätarkasta määrityksestä. Schmidt et al. (1992) mukaan CSCW:n tutkimusalutta pitäisi laajentaa kollaboratiivisen työn vaatimusten tukemiseen ryhmille tarjottavan tietokonetuen lisäksi. Kollaboratiivinen työ on työtä, jossa työntekijöillä on keskinäinen riippuvuus työstään, minkä vuoksi heidän on tehtävä yhteistyötä saadakseen työnsä tehdyksi. Juuri tästä keskinäisestä riippuvuudesta johtuen, mihin tahansa kollaboratiiviseen työhön liittyy useita ns. epäoleellisia neuvottelun ja kontrolloinnin aktiviteetteja yhteistyön onnistumiseksi. Nämä epäoleelliset aktiviteetit käsittävät työtehtävien osittamisen eri työntekijöille sekä tehtävien antamisen yksittäisten työntekijöiden suoritettaviksi. Epäoleellisia nämä tehtävät ovat sen vuoksi, että ne eivät suoraan liity itse päätyöhön, tuotteen tai palvelun valmistamiseen, mutta ovat kuitenkin merkittävästi vaikuttamassa päätyön aikaan saamisessa ja edellyttävät artikulaatiotyötä. (Schmidt et al. 1992.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi sua ressukkaa. Et tule vaikuttamaan tällä mitenkään meidän muiden toimintaan. Sinä siellä pisket punaisilla laikuilla nakkisormillasi tykitöt ja me jatketaan kuten aina ennenkin. Meillä muilla on ollut kiva sunnuntai-päivä tässä ohessa. Mites sulla spämmääjä? 😆

Sinulla ei ainakaan ole, kun selvästi v*ttuuntuneena roikut heittelemässä herjaa. Minusta on mielenkiintoista, että yrität saada spämmääjää lopettamaan ohiksen, mutta samalla kerrot, ettet tule itse muuttamaan toimintaasi eli ohistelua. Sinua siis tulkitakseni riepoo muiden ohis, mutta omaasi et aio lakata. 

Tsemppiä spämmääjälle, edelleen täysi tuki sinulle!

Jep jep, ei se oma ohis mutta kun muiden! ;)

Tänään ohistelua iiiihan ka. määrä muihin päiviin verrattuna. Ohistelilija vaan joku muu!

Huutonaurua tuolle hullulle smämmääjälle. Sille pitäisi antaa perintönä kaikki Suomen tietokirjasarjat, Valitut palat sekä Mitä- missä- milloin kirjat. On tainnu jäädä häneltä lääkkeet ottamatta. 

Onko tosiaan niin että jollain on näin pahasti mielenterveysongelmia että pitää spämmätä ketjuun kaikkea joutavaa? 

Vierailija kirjoitti:

Huutonaurua tuolle hullulle smämmääjälle. Sille pitäisi antaa perintönä kaikki Suomen tietokirjasarjat, Valitut palat sekä Mitä- missä- milloin kirjat. On tainnu jäädä häneltä lääkkeet ottamatta. 

Huutonauroitko eilen kokopäivän tipu ym jutuille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi sua ressukkaa. Et tule vaikuttamaan tällä mitenkään meidän muiden toimintaan. Sinä siellä pisket punaisilla laikuilla nakkisormillasi tykitöt ja me jatketaan kuten aina ennenkin. Meillä muilla on ollut kiva sunnuntai-päivä tässä ohessa. Mites sulla spämmääjä? 😆

Sinulla ei ainakaan ole, kun selvästi v*ttuuntuneena roikut heittelemässä herjaa. Minusta on mielenkiintoista, että yrität saada spämmääjää lopettamaan ohiksen, mutta samalla kerrot, ettet tule itse muuttamaan toimintaasi eli ohistelua. Sinua siis tulkitakseni riepoo muiden ohis, mutta omaasi et aio lakata. 

Tsemppiä spämmääjälle, edelleen täysi tuki sinulle!

Jep jep, ei se oma ohis mutta kun muiden! ;)

Tänään ohistelua iiiihan ka. määrä muihin päiviin verrattuna. Ohistelilija vaan joku muu!

Kyllä, tällä kertaa ohiksessa on paikoin ihan kiinnostavaa luettavaa, mitä yleensä ei ole. Ja ennen kaikkea järkevää.

Vakkariohistelijat täällä nyt mukacoolina selittää mukavasta päivästä ja paremmasta tekemisestä, mutta totuus on, että ketju on heidän elämässään erittäin merkityksellinen kanava sosiaalisesti, eivätkä nyt pääse elämään arkeansa ja sekös kiukuttaa. Kun mihinkään muuhun ketjuun tai chattiin ei voi mennä, ja muiden harmistus ei heitä kiinnosta.

Igunaq on perinteinen eskimoiden lääke ja ruokalaji, joka valmistetaan hapattamalla mursun- tai hylkeenlihaa joko kivikasan tai soran alla tai puulaatikossa[1].[2] Myös jääkarhun tai valaan[3]lihaa voidaan valmistaa samaan tapaan. Igunaqissa on paljon proteiinia, rautaa ja vitamiineja, ja sen makua on verrattu sinihomejuustoon[4]. Myös lihan haju on voimakas, ja hajun karkottamiseksi liha tavallisesti pestään kylmällä vedellä ennen syömistä. Hajun takia jotkin arktisella alueella liikennöivät lentoyhtiöt eivät salli igunaqia lennoillaan.[2]

Igunaqin jako

Inuiitit pitävät igunaqia herkku- tai juhlaruokana, ja se syödään tavallisesti omenan kanssa. Lääkkeenä käytettäessä igunaq on tarkoitettu ruoansulatuskanavan puhdistamiseen, koska sen uskotaan tappavan taudinaiheuttajia. Toisaalta inuiiteilla on uskomus, jonka mukaan igunaqia syövät miehet ovat muita lihaksikkaampia.[2]

Igunaq valmistetaan laittamalla liha hapattumaan sellaiseen vuodenaikaan, kun lämpötila ei ole liian kuuma eikä liian kylmä. Lihan kuuluu hapattua hieman irtonaisessa sorassa tai muussa paikassa, jossa ilma pääsee kiertämään. Liha syödään talven aikana, elleivät jääkarhut löydä kätköpaikkaa ja syö sitä ensin.[2]

Terveysriskit

muokkaa

Igunaqin syömisessä on joitain riskejä. Kun lihaa hapatetaan liian kauan, siitä tulee jopa tappavan myrkyllistä. Lihassa oleva rasvakerros muuttuu hapatuksen edetessä vihreäksi. Syötäväksi kelpaavassa igunaqissa rasva on vaaleanvihreää, ja liian vanhassa lihassa tummempaa vihreän sävyä tai jopa ruskeaa.[2] Harvempien mursujen lihassa on trikiinimatoja, jotka saattavat aiheuttaa ihmisessä trikinoosin, ellei matoja sisältänyt liha ollut kunnolla kypsytettyä. Kanadan Nunavikissa on trikinoositartuntojen välttämiseksi toiminut 1990-luvulta lähtien lihan seulontaohjelma, johon metsästäjät voivat lähettää omasta mursunlihastaan näytteen. Tutkittuaan näytteen seulontaohjelmaa hoitava tutkimuskeskus lähettää metsästäjälle tiedon siitä, oliko lihassa trikiinejä. Ennen seulontaohjelman alkua Nunavikissa ilmeni noin joka toinen vuosi mursunlihasta peräisin olevia trikinoositartuntoja.[4]

Mursun-, hylkeen- ja joskus myös valaanlihassa esiintyy myös botulismia aiheuttavia bakteereita. Jos lihaa ei hapateta oikein, siihen saattaa muodostua botuliinimyrkkyä ja syöjälle tulla botulismi. Se voi johtaa pahimmassa tapauksessa kuolemaan. Nunavikin terveysviranomaiset ovat tartuntojen välttämiseksi neuvoneet säilyttämään raa'an lihan ja rasvan alle 4 C lämpötilassa sekä hapattamaan lihan paikassa, jossa ilma kiertää.[5]

Vierailija kirjoitti:

Huutonaurua tuolle hullulle smämmääjälle. Sille pitäisi antaa perintönä kaikki Suomen tietokirjasarjat, Valitut palat sekä Mitä- missä- milloin kirjat. On tainnu jäädä häneltä lääkkeet ottamatta. 

Miten sinun lääkkeet? Minua huvittaa, että ketju on sinulle niin tärkeä, ettet spämminkään keskellä pysty olemaan pois. Itkunsekaista mussutusta spämmien väliin.

Vierailija kirjoitti:

Onko tosiaan niin että jollain on näin pahasti mielenterveysongelmia että pitää spämmätä ketjuun kaikkea joutavaa? 

On. Ovat tehneet sitä vuosia täällä. 

Vesiliukumäki on esimerkiksi vesipuistoissa ja kylpylöissä oleva laite, jossa lasketaan mäkeä alas, yleensä uima-altaaseen. Vesiliukumäkiä on sekä sisä- että ulkotiloissa.

Vesiliukumäkiä Kanadan Edmontonissasijaitsevassa World Waterpark -vesipuistossa.

Tyypit

muokkaa

Perinteinen vesiliukumäkimuokkaa

Perinteisessä vesiliukumäessä laskija kiipeää itse huipulle ja laskee sieltä alas joko selällään tai istuen. Liukumäki on yleensä mutkikas ja päättyy uima-altaaseen.

Rengasvesiliukumäen loppu

Rengasvesiliukumäkimuokkaa

Rengasvesiliukumäki on hieman perinteistä vesiliukumäkeä leveämpi, jotta ilmatäytteiset renkaat sopisivat kulkemaan mäen yläpäästä alapäähän. Rengasvesiliukumäissä ei voi olla jyrkkiä nousuja tai laskuja, jotta laskija pysyisi renkaan kyydissä ja jottei rengas jumittuisi johonkin kohtaan liukumäkeä.

Suorat vesiliukumäet ovat pitkiä

Suorat vesiliukumäetmuokkaa

Suora vesiliukumäki on sellainen, jossa lasketaan maha alaspäin, joskus ohuen patjan päällä. Koska laskumäki on suora, nopeus nousee näissä mäissä useasti suuremmaksi kuin muissa vesiliukumäkityypeissä. Suorat vesiliukumäet päättyvät useimmiten uima-altaan sijaan pitkään tasaiseen kohtaan liukumäessä. Erittäin nopeissa liukumäissä saattaa olla turvallisuuden takia vielä laskun jälkeen hieman nousumäkeä.

Vesivuoristoratamuokkaa

Pääartikkeli: Vesivuoristorata

Kyseessä on vuoristorata, jossa vaunu vie laskijan mäen huipulle ja laskee tämän jälkeen itsestään alas.

Toiminta

muokkaa

Vesiliukumäessä on pumppu, joka nostaa vettä alhaalla olevasta uima-altaasta sekä vesisäiliöistä. Veden annetaan virrata liukumäen päällä siten, että liukumäen pinta on liukas. Joissain vesiliukumäissä on myös liikennevalot, jotka kertovat laskijalle, milloin tämä saa laskea.

Muuta

muokkaa

Pohjoismaiden ja Suomen pisin vesiliukumäki on Kylpylähotelli Peurungassa. Se on 130 m pitkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tosiaan niin että jollain on näin pahasti mielenterveysongelmia että pitää spämmätä ketjuun kaikkea joutavaa? 

On. Ovat tehneet sitä vuosia täällä. 

No tää. Miettii jotakuta avpd-spedeäkin, sehän on jo monta vuotta tykittänyt suoralainausta diagnooseista ja persoonallisuustyypeistä sivukaupalla tänne, eikä välittänyt tuon taivaallista kun pyydetty lopettamaan.

Taidan keittää kahvit ja lukea Wikipediaa 🤣🤣🤣