Mikä on sinun hävinnyt toive elämältä
Itse haluasin asua Italiassa ja päädyin toiseen maahan.Italiaan jäi nuoruuden rakkaus , en ole koskaan unohtanut.
Olisin myös toivonut eri työtä kuin mitä oen tehnyt.Olen viihtynyt mutta suurin toive ei koskaan toteutunut.
Te nuoret.Olkaa uteliaita ja uskaltakaa matkustaa eri maihin ja luoda jos mahdollista toiveammattinne.
Elämä on nyt.
Kommentit (34)
Itse haluaisin saada 18v naisen
Mies 58v
Olisin toivonut, että aviomieheni palaisi ja selvittäisi asiat eikä vain puhumattomana olisi yksipuolisesti lopettanut liittoamme. Edelleen tähän on mahdollisuus.
Sielunkumppanin olisin halunnut löytää.
Minua ihmetyttää tämä nykyajan kaupunkilaisten tarve rakantaa "puoli pihaa " terassiksi. Terassin koko on usein isomi puin talon pohjapinta-ala. Myös tosi usein kuulee sanottavan että pitää päästä talosta varastolle, huussiin ja rantaan ilman että jalat likaantuu, eli pitää rakentaa lankkukäytäviä ettei vaan joku vahingossakaan kosketa maata tai mikä pahinta astu vaikka kävyn päälle, siinähän menis päivä pilalle.
Just nyt katson jaksoa jossa oli ihan suhteellisen tavallinen mutta hoitamatin piha. Lapset jo kouluikäisiä, niin perheen äiti sanoi että pitää saada valtava terassi ja tasaiset kulkuväylät koska piha on vaarallinen ? Siis mitä vit.... muutama koivunjuuri ja kivi näkyi nurmen tai kulkuväylän päällä, niin piha on vaarallinen. Oikeesti? Voiko vielä enempää olla erkaantunut luonnosta ja ihmisen alkuperäisestä elinympäristöstä.
Nätti, ei-lihava nainen, joka rakastaisi minua ja seksiä.
M52
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää tämä nykyajan kaupunkilaisten tarve rakantaa "puoli pihaa " terassiksi. Terassin koko on usein isomi puin talon pohjapinta-ala. Myös tosi usein kuulee sanottavan että pitää päästä talosta varastolle, huussiin ja rantaan ilman että jalat likaantuu, eli pitää rakentaa lankkukäytäviä ettei vaan joku vahingossakaan kosketa maata tai mikä pahinta astu vaikka kävyn päälle, siinähän menis päivä pilalle.
Just nyt katson jaksoa jossa oli ihan suhteellisen tavallinen mutta hoitamatin piha. Lapset jo kouluikäisiä, niin perheen äiti sanoi että pitää saada valtava terassi ja tasaiset kulkuväylät koska piha on vaarallinen ? Siis mitä vit.... muutama koivunjuuri ja kivi näkyi nurmen tai kulkuväylän päällä, niin piha on vaarallinen. Oikeesti? Voiko vielä enempää olla erkaantunut luonnosta ja ihmisen alkuperäisestä elinympäristöstä.
--- sorry, miten hitolla tää joutu aivan väärään ketjuun? Piti mennä huvila & huussi aloituksern 😵
Miten mä arvasin että nuo vanhat elähtäneet setämiehet tukee kirjottelemaan ensimmäisenä tänne noita tarpeitaan nuorista naisista. Ihan sama mikä ketju, nuo per... t kirjottaa samaa asiaa vähän eri muodossa tänne. Yksikään ketju ei säästy noilta tolloilta joilla ei ole mitään muuta sanottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Olisin toivonut, että aviomieheni palaisi ja selvittäisi asiat eikä vain puhumattomana olisi yksipuolisesti lopettanut liittoamme. Edelleen tähän on mahdollisuus.
Sama. En tiedä, onko se koskaan mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Miten mä arvasin että nuo vanhat elähtäneet setämiehet tukee kirjottelemaan ensimmäisenä tänne noita tarpeitaan nuorista naisista. Ihan sama mikä ketju, nuo per... t kirjottaa samaa asiaa vähän eri muodossa tänne. Yksikään ketju ei säästy noilta tolloilta joilla ei ole mitään muuta sanottavaa.
Jaa? Mä kyllä etsin noin oman ikäistäni naista. Oma tytärkin on 25, joten ei kiinnosta 2:lla tai 3:lla alkavat iät. Eli 45+
Vm-73
Vierailija kirjoitti:
Sielunkumppanin olisin halunnut löytää.
Minä löysin sielunkumppanin.
Sillä vaan olikin niitä monta, enkä minä ollut se ylimmäinen kumppani.
Jäi saamatta se mies kenet olin halunnut siitä saakka kun pojista mitään opin ymmärtämään. Oltiin nuorena (liian nuorina) yhdessä 2,5 v, hän petti minua kännissä ja ero oli minulle erittäin traumaattinen monista siihen liittyvistä syistä, ei pelkästään siitä syystä että tulin loukatuksi ja jouduin eroon hänestä. Tästä on 35v mutta en ole koskaan unohtanut häntä johtuen myös siitä että en ole löytänyt sellaista kumppania jota olisin rakastanut oikeasti. Nykyisin kun näen häntä taas hetkittäin niin sydäntä viiltää se että hän elä elämäänsä jonkun muun kanssa vaikka hänkin olisi kuitenkin (kertoi itse 6v eromme jälkeen) sillon nuorempana halunnut minut.
Toinen mistä aina haaveilin oli ok talo järven rannalla maalla mutta kuitenkin kohtuumatkan päässä jostain kaupungista. Siellä pari koiraa, ehkä vaikka muutamia lampaita tms, eli maalaiselämä. Ei, en saanut sitä, olen asunut koko aikuisikäni kerrostalossa, edes omaa mökkiä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Itse haluaisin saada 18v naisen
Mies 58v
Oot aina halunnut etkä ole saanut, vaari. Sulla kuuluis olla sen ikäisiä lapsenlapsia.
Siis jos olisit mies etkä vanupuikko, pehmeä molemmista päistä.
Vierailija kirjoitti:
Sielunkumppanin olisin halunnut löytää.
Miehiltä usein puuttuu sielu. Valmistusvika.
Meidän nuoruudessa kasari-ysäri oli ihanne pitkästä parisuhteesta ja hopeahääpäivistä. Together forever. Harmaannutaan yhdessä ja ajetaan tandemilla. Sellaista miestä ei löytynyt, vaikka oli useampi yritys. Enää ei ehdi viettää hopeahääpäiviä, mutta tandemilla voisi tietysti ajaa. Ja harmaantua.
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää tämä nykyajan kaupunkilaisten tarve rakantaa "puoli pihaa " terassiksi. Terassin koko on usein isomi puin talon pohjapinta-ala. Myös tosi usein kuulee sanottavan että pitää päästä talosta varastolle, huussiin ja rantaan ilman että jalat likaantuu, eli pitää rakentaa lankkukäytäviä ettei vaan joku vahingossakaan kosketa maata tai mikä pahinta astu vaikka kävyn päälle, siinähän menis päivä pilalle.
Just nyt katson jaksoa jossa oli ihan suhteellisen tavallinen mutta hoitamatin piha. Lapset jo kouluikäisiä, niin perheen äiti sanoi että pitää saada valtava terassi ja tasaiset kulkuväylät koska piha on vaarallinen ? Siis mitä vit.... muutama koivunjuuri ja kivi näkyi nurmen tai kulkuväylän päällä, niin piha on vaarallinen. Oikeesti? Voiko vielä enempää olla erkaantunut luonnosta ja ihmisen alkuperäisestä elinympäristöstä.
Joo, todella hämmästyttävää!
Se toinen puolikas. Kärsin aivan järkyttävästä ronkeliudesta, ja koen muutenkin niin kroonista ulkopuolisuutta että tiedostan nyt kolmenkympin jälkipuolella olevani pariton sukka. Silti olen toivoton romantikko, joten kiikaria on suunnattu ja verkkoja koettu, kaikki kalat on vaan olleet liian sinttejä ja pitänyt heittää takaisin.
Tähän asti jaksanut uskoa mutta kyllä on vähän toivo mennyt. Haluaisin ajatella että "ei se mitään", sillä viihdyn omassa seurassani varsin hyvin. Mutta kyllä ihminen nyt kumminkin kaipaa jakaa elämänsä, ja koen että haaskuun menee monta hyvää asiaa joita voisin tarjoilla jollekulle toiselle. Tätä myötä menee tietysti myös haave vanhemmuudesta, mikä kirvelee vähintään yhtä paljon.
Oma rakas, tervejärkinen, aikuiseksi ja vastuulliseksi kasvanut, muita huomioiva, luotettava, rehellinen, rakastava ja tunteensa näyttävä mies, joka ei olisi niin kovin itsekeskeinen.
Olen elänyt suurimman osan aikuisiästäni yksin koska en vaan löydä kumppania joka täyttäisi edes puolet noista ominaisuuksista. Nuoruudessa oli avomies jota rakastin ja jonka halusin, hännoli kiltti mutta valtavan itsekeskeinen ja naistennaurattajatyyppinä suhde loppui siihen että "yllätys yllätys" petti minua. Koko sydän meni palasiksi. Olen ns yksiavioinen ja jos rakastan/kaipaan jotain niin en voi oikein olla jonkun muunkaan kanssa. En osaa myöskään teeskennellä rakastunutta tai ihastunutta kun sydän kuuluu jollekin muulle.
Eli oma rakas jäi saamatta. Toki tässä nyt on (ehkä) vielä joku vuosikymmen elämää jos ei mitään pahempaa satu joten toivoa on, vaikken oikein jaksa enää uskoa ihmeisiin. Onnea ei vain arpa mulle jaa!
Toiveet ja tavoitteet voivat muuttua iän myötä. Eikä niihin pidä liikaa kiintyä. Vaikka ei aina mene niinkuin on suunnitellut, niin ei maailma siihen kaadu...