Lähetä terveiset kaipaamallesi henkilölle <3

kysymys S-miehelle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"hyvää äitienpäivää mamma, menen nyt takaisin pierukuutiooni spammaamaan wikipedia artikkeleita. Vasta kolmatta tuntia"

Höhö, mä oon monesti työpäivän jälkeen selannu tätä ketjua kymmeniä sivuja teidän ohispaskaa, jota ootte suoltaneet vähintään kahdeksan tuntia! Että eipä nyt kolme vielä missään tunnu, varmaan sun omassakaan pierukuutiossas

Minusta vaan hauskaa, kun tein tässä välissä tunnin treenin ja kävin 40 min juoksulenkillä ja sinä jatkat vieläkin. Voi sitä kai hienon kevät päivän noinkin viettää. 

Kyllä ilo on kokonaan minun puolellani. Vttu mä nautin kun te persekipuilette näitten wikipedia-lainausten välissä, niin miljoona kertaa kun itse pyytänyt jotakuta lopettamaan raamatun siteeraamisen sivukaupalla tai kun on tapeltu jostakin sananlaskusta puoli päivää. 

Evankeliumit (m.kreik. , euangelion, suomeksi ”ilosanoma” tai ”hyvä sanoma”) ovat Jeesuksen opetuksista, teoista, kuolemasta ja tyhjän haudan löytymisestä kertovia kirjoja.[1] Evankeliumikirjat koottiin jälkikäteen suullisen ja osittain kirjallisen perimätiedon pohjalta. Myös silminnäkijöiden todistuksilla oli merkityksensä prosessissa.[2]Evankeliumeja kirjoitettiin alkukristillisinä aikoina useita. Osassa kerrottiin Jeesuksen elämäkerta ja opetukset, ja kuinka hän täytti Vanhassa testamentissa esitetyt profetiat. Osa oli lähinnä vain kokoelma Jeesuksen opetuksia ja hänen esittämiään vertauksia.

Uuteen testamenttiin on otettu vanhimmat ja historiallisina dokumentteina merkittävimmät evankeliumit. Yleisesti ne arvioidaan kirjoitetun 60-luvun ja toisen vuosisadan alun välisenä aikana. Varhaisimmat Uuden testamentin ulkopuoliset evankeliumit arvioidaan yleisesti kirjoitetun toisen vuosisadan puolivälissä.[3] Vanhimpien evankeliumeista löydettyjen katkelmien, kuten Johanneksen evankeliumin katkelman Papyrus 52:n arvioidaan olevan peräisin toiselta vuosisadalta.

Kaikissa vanhoissa kanteleissa on yhdestä puusta koverrettu koppa. Sen leveys ja samalla kielten määrä riippui saatavilla olevan puupölkyn leveydestä. Puuna käytettiin koivua, leppää, kuusta, haapaa tai mäntyä.[26][9] Muodoltaan vanha kantele on vinosuunnikas, jonka sivujen tarkat mittasuhteet vaihtelevat.[27]

Carl Rahkosen kanteleväitöskirjan aineistona käytetyt viisikieliset museokanteleet ovat pituudeltaan 56–81 senttimetriä ja leveydeltään 9,5–17 senttimetriä. Saman aineiston useampikieliset kanteleet ovat viisikielisiä keskimäärin muutaman senttimetrin lyhyempiä mutta selvästi leveämpiä, 12–23 senttimetriä.[26]

Kanteleen lyhimmällä sivulla on korotus, johon varras kiinnitetään. Korotus jatkuu kopan reunan yli ylimääräisenä koristeena, jota kutsutaan ponneksi. Ponsi löytyy vain Suomenlahden pohjoispuolen kanteleista, niin päältä kuin alhaaltakin koverretuissa. Ponnella ei soittamisen kannalta ole merkitystä, ja sitä on arveltu pelkäksi koristeeksi.[27]

Ponteen on veistetty lovi varrasta varten. Lovi voi olla kaareva tai suora. Varras on tehty raudasta tai puusta, ja se on kohtisuorassa kanteleen pisimpään sivuun nähden. Kielet on kiinnitetty vartaaseen samaan linjaan solmulla, joka aiheuttaa kielen sointiin tiettyä häilyvyyttä.[27] Kielet lähtevät vartaasta säteittäin niin, että niiden etäisyydet kasvavat pitkää päätä kohti. Kielien säteittäisyydestä luovuttiin 1800-luvun lopulla, sillä klassisen musiikin soittajien mielestä se vaikeutti soittamista, ja kielet säädettiin samansuuntaisiksi ja tasavälisiksi.[27]

Kanteleet jaetaan pienkanteleisiin (alle 15 kieltä) ja suurkanteleisiin (jopa 39 kieltä).[9] Museoissa säilyneidessä päältä koverretuissa kanteleissa on kieliä viidestä 21:een, ja alta koverretuissa viidestä 17:ään.[26] Kanteleen kielet ovat luultavasti olleet aikaisemmin hevosten jouhista, mutta jo 1700- ja 1800-luvulla käytettiin metallisia kieliä. "Vaskikantele" tarkoittaa kanteletta jonka kielet ovat vaskea, eli jotain kuparisekoitetta (messinki- tai pronssilankaa).[28]

Kanteleen toisessa päässä kopan kannen jatkeeseen on veistetty reikiä. Niihin on alhaalta päin työnnetty puiset viritystapit, joissa kielet ovat kiinni. Kielet kiristetään vääntämällä tappien siivekkeistä kopan jatkeen alapuolella.[27]

Kanteleen kärjessä on joskus koristeellinen kierukka. Kärjessä on usein reikä, josta pujotetulla narulla kantele voidaan ripustaa seinälle.[27]

Kanteleeseen on useimmiten veistetty yksi tai useampia ääniaukkoja, jotka ovat kanteleissa yleensä erilaiset. Soinnin kannalta ääniaukot eivät ole välttämättömiä.[27]

Kanteleen kielet kulkevat joskus tallan yli. Talla on yleensä tappisivun viereen kiinnitetty kisko, joka on tehty raudasta, joskus puusta. Talla puhdistaa kanteleen ääntä ja tekee siitä kirkkaamman ja selkeämmän. Talla on ilmeisesti uusi piirre, ja sitä esiintyy lähinnä Karjalassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"hyvää äitienpäivää mamma, menen nyt takaisin pierukuutiooni spammaamaan wikipedia artikkeleita. Vasta kolmatta tuntia"

Höhö, mä oon monesti työpäivän jälkeen selannu tätä ketjua kymmeniä sivuja teidän ohispaskaa, jota ootte suoltaneet vähintään kahdeksan tuntia! Että eipä nyt kolme vielä missään tunnu, varmaan sun omassakaan pierukuutiossas

Minusta vaan hauskaa, kun tein tässä välissä tunnin treenin ja kävin 40 min juoksulenkillä ja sinä jatkat vieläkin. Voi sitä kai hienon kevät päivän noinkin viettää. 

Kyllä ilo on kokonaan minun puolellani. Vttu mä nautin kun te persekipuilette näitten wikipedia-lainausten välissä, niin miljoona kertaa kun itse pyytänyt jotakuta lopettamaan raamatun siteeraamisen sivukaupalla tai kun on tapeltu jostakin sananlaskusta puoli päivää. 

On sinullakin ongelma.Toivottavasti pärjäät,kun saat oikeita ongelmia.Että tuollaisiakin on huh huh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"hyvää äitienpäivää mamma, menen nyt takaisin pierukuutiooni spammaamaan wikipedia artikkeleita. Vasta kolmatta tuntia"

Höhö, mä oon monesti työpäivän jälkeen selannu tätä ketjua kymmeniä sivuja teidän ohispaskaa, jota ootte suoltaneet vähintään kahdeksan tuntia! Että eipä nyt kolme vielä missään tunnu, varmaan sun omassakaan pierukuutiossas

Minusta vaan hauskaa, kun tein tässä välissä tunnin treenin ja kävin 40 min juoksulenkillä ja sinä jatkat vieläkin. Voi sitä kai hienon kevät päivän noinkin viettää. 

Kyllä ilo on kokonaan minun puolellani. Vttu mä nautin kun te persekipuilette näitten wikipedia-lainausten välissä, niin miljoona kertaa kun itse pyytänyt jotakuta lopettamaan raamatun siteeraamisen sivukaupalla tai kun on tapeltu jostakin sananlaskusta puoli päivää. 

Whatever floats you boat. Kävin täällä about viiden minuutin verran ja nyt taas lähden, mutta uskottele itsellesi, että joku "päivystää" kanssasi kiristelemässä hampaita. 

Voi sua ressukkaa. Et tule vaikuttamaan tällä mitenkään meidän muiden toimintaan. Sinä siellä pisket punaisilla laikuilla nakkisormillasi tykitöt ja me jatketaan kuten aina ennenkin. Meillä muilla on ollut kiva sunnuntai-päivä tässä ohessa. Mites sulla spämmääjä? 😆

Jaksaa jaksaa

ISO 8859-9, Latin-5 tai turkkilainen on ISO 8859 -standardiin kuuluva kahdeksanbittinen merkistö. Se suunniteltiin kattamaan turkkilaiset kielet, ja siten olemaan käyttökelpoisempi kuin ISO 8859-3. Se on lähes identtinen ISO 8859-1:n kanssa, lukuun ottamatta kuutta merkkiä:

Koodipaikka

0xD0

0xDD

0xDE

0xF0

0xFD

0xFE

8859-9

Ğ

İ

Ş

ğ

ı

ş

8859-1

Ð

Ý

Þ

ð

sp on välilyönti

del ei ole määritelty, mutta yleensä se vastaa backspace-näppäimestä tulevaa koodia.

nbsp on sitova välilyönti

merkki AD on SOFT HYPHEN, joka on HTML-kielessä määritelty tavutusvihjeeksi

merkkejä 00–1F ja 7F–9F ei määritellä ISO 8859 -standardissa. IANAn standardoinnissa ne vastaavat samoja ohjausmerkkejä kun ASCII-merkistön vastaavat merkit.

Liisa, olinko taas korvike johonkin tarpeeseen? Teit pitkää matkaa kelpasin viesteily seuraksi.

Sydämiä laitoit useita. Ja kyllä, ei rakkauteni sinuun ole mihinkään kadonnut. Yritin sen tukahduttaa mutta näin helposti sinä sytytät sen uudelleen.

MM

Kiitollisuus on tunne, joka syntyy, kun ihminen tunnistaa itselleen tapahtuneen jotain hyvää ja oivaltaa sen olevan jonkun toisen ansiota. Kiitollisuus voi syntyä myös siitä, että henkilölle ei tapahtunut odotuksista huolimatta mitään pahaa. Kiitollisuus voi kohdistua toisen ihmisen ohella johonkin muuhunkin kohteeseen.[1]

Kiitollisuuden tunnetta vahvistaa se, jos teko on tehty hyvässä tarkoituksessa, tai jos hyötyjä pitää auttajastaan, tai jos apu ylittää saajan odotukset, minkä vuoksi ihmiset ovat usein kiitollisempia tuntemattoman antamasta avusta kuin ystävänsä antamasta avusta. Kiitollisuutta ei aina synny, jos auttava teko on tehty itsekkäistä syistä.[1]

Kiitollisuus edistää ihmisten välistä myönteistä vuorovaikutusta. Kiitollisuus onkin yksi merkittävimmistä sosiaalisista tunteista ja luonteenpiirteenä hyvin arvostettu – kiitollisuutta osoittavista ihmisistä pidetään, ja kiittämättömiä halveksutaan.[1]

Kiitollisuus toimii moraalisena barometrina, joka tuo näkyville sen, että joku on ollut hyödyksi toiselle ihmiselle. Se on myös moraalinen motivaattori, joka rohkaisee ihmisiä käyttäytymään myönteisesti toisia kohtaan. Lisäksi kiitollisuus on moraalinen vahvistaja, joka rohkaisee ihmistä osoittamaan kiitollisuutta jatkossakin.[1]

Kiitollisuutta usein osoittavat ihmiset ovat tutkimusten mukaan tavallista miellyttävämpiä, sosiaalisempia, toiveikkaampia ja tunneälykkäämpiä. Heillä on tavallista korkeampi itsetunto, ja he ovat keskimääräistä uskonnollisempia ja hengellisempiä. He ovat tavallista harvemmin masentuneita, vihamielisiä, itsekkäitä ja neuroottisia. Erityisen vahvasti kiitollisuus korreloi onnellisuuden kanssa, ja kiitollisuuden ja onnellisuuden on arveltu ruokkivan toisiaan eri tavoin.[1]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"hyvää äitienpäivää mamma, menen nyt takaisin pierukuutiooni spammaamaan wikipedia artikkeleita. Vasta kolmatta tuntia"

Höhö, mä oon monesti työpäivän jälkeen selannu tätä ketjua kymmeniä sivuja teidän ohispaskaa, jota ootte suoltaneet vähintään kahdeksan tuntia! Että eipä nyt kolme vielä missään tunnu, varmaan sun omassakaan pierukuutiossas

Minusta vaan hauskaa, kun tein tässä välissä tunnin treenin ja kävin 40 min juoksulenkillä ja sinä jatkat vieläkin. Voi sitä kai hienon kevät päivän noinkin viettää. 

Kyllä ilo on kokonaan minun puolellani. Vttu mä nautin kun te persekipuilette näitten wikipedia-lainausten välissä, niin miljoona kertaa kun itse pyytänyt jotakuta lopettamaan raamatun siteeraamisen sivukaupalla tai kun on tapeltu jostakin sananlaskusta puoli päivää. 

Whatever floats you boat. Kävin täällä about viiden minuutin verran ja nyt taas lähden, mutta uskottele itsellesi, että joku "päivystää" kanssasi kiristelemässä hampaita. 

Tässähän te kommentoitte kaiken aikaa, uskottele sit itselles mitä uskottelet. Niin, se tosiaan ärsyttää, kun haluaisi lukea kaipauksesta ja joutuu lukemaan esim raamatusta. Semmosta se on. 

Kiitollisuutta usein osoittavat ihmiset ovat tutkimusten mukaan tavallista miellyttävämpiä, sosiaalisempia, toiveikkaampia ja tunneälykkäämpiä. Heillä on tavallista korkeampi itsetunto, ja he ovat keskimääräistä uskonnollisempia ja hengellisempiä. He ovat tavallista harvemmin masentuneita, vihamielisiä, itsekkäitä ja neuroottisia. Erityisen vahvasti kiitollisuus korreloi onnellisuuden kanssa, ja kiitollisuuden ja onnellisuuden on arveltu ruokkivan toisiaan eri tavoin.[1]

Suomi on ollut Suomen karsintojen valtakieli, kunnes vuodesta 2000 lähtien enemmistö kappaleista on useimmiten esitetty englanniksi. Vuodesta 2022 lähtien enemmistö kappaleista on jälleen ollut suomenkielisiä. Alkuvuosina Suomen karsintoihin hyväksyttiin vain suomenkielisiä kappaleita. Suomen ruotsinkieliset nostivat asian julkiseen keskusteluun, jonka tuloksena toista kotimaista kieltä kuultiin ensimmäisen kerran vuonna 1965 Carolankappaleen Ge mig en grabb myötä. Ruotsinkielinen kappale, Beatin Fri?, voitti karsinnan ensimmäisen kerran vuonna 1990, jolloin kaikki karsinnan kolme ruotsinkielistä kappaletta sijoittuivat kilpailun neljän parhaan joukkoon.

Suomen karsinnoissa on ollut neljänä vuonna italiankielisiä kappaleita: Taina Kokkosen Silenzio2002, Tomi Metsäkedon Eternamente Maria ja Un posto fra le nuvole 2006 ja Pentti Hietasen Il mondo è qui 2010. Myös Laura Voutilaisen kappaleessa Kosketa mua 2007 oli italiankielisiä osuuksia, jotka esitti Flavio Cristilli.

Vuoden 2005 karsinnoissa kuultiin ensimmäistä kertaa ranskaa ja arabiaa Momo Catin kappaleessa Europa Europa. Norlan El Misionario esitti Suomen karsintojen ensimmäisen espanjankielisen kappaleen No voy a llorar por ti 2015. Vuonna 2016 ClemSO käytti Thief-kappaleessaan joruban kieltäsekä Länsi-Afrikan pidgin-englantia. Vuonna 2024 Mikael Gabrielin kanssa esiintynyt Nublu käytti Vox populi -kappaleessa viron kieltä.

Vuonna 2009 Signmark esitti kappaleen Speakerbox viittomakielellä. Lauluosuudet esitti Osmo Ikonen. Esitys sijoittui karsinnassa toiseksi.

Ei taida parka tietää, että spammaaminen on rikos :D:D:D

💗

💗

💗

💗

💗

💗

💗

💗

💗

💗

💗

💗

Ympäristömyrkky on aine, joka on eliöille haitallista jo pieninä pitoisuuksina.[1] Yleensä ympäristömyrkyiksi luokitellaan raskasmetallit ja haitalliset orgaaniset yhdisteet. Osa niistä on torjunta-aineita, joita tarkoituksella levitetään ympäristöön vahingollisten eliöiden torjumiseksi, mutta monia ympäristömyrkyiksi luokiteltuja aineita käytetään aivan muihin tarkoituksiin tai ne syntyvät teollisuuden sivutuotteina ja leviävät ympäristöön lähinnä vahingossa. Myrkyille tyypillistä on myös se, ettei eliö tarvitse niitä elintoimintoihinsa juuri lainkaan tai ollenkaan. Lisäksi myrkyt eivät hajoa tai hajoavat hyvin hitaasti luonnossa[2].

Kansainvälinen ympäristölle vaarallisten kemikaalien merkintä.

Vaikutukset

muokkaa

Kun ympäristömyrkkyjä leviää luontoon, ne aiheuttavat häiriöitä soluissa ja kudoksissa ja niiden toiminnassa. Etenkin rasvaliukoiset ympäristömyrkyt kertyvät eliöihin. Tätä kertymistä tapahtuu niin yksilössä kuin ravintoketjussa, jolloin puhutaan rikastumisesta. Mitä ylemmäs ravintoketjussa noustaan, sitä suurempi pitoisuus eliöillä on myrkkyä elimistössään.

Vuonna 2011 julkaistu suomalaistutkimus toteaa tuloksissaan, että ympäristömyrkyt ja tyypin II (aikuistyypin) diabetes ovat yhteydessä toisiinsa[3]. Tämä on uusin havainto ympäristömyrkkyjen vaikutuksesta ihmisten terveyteen[4].

Muodoiltaan runsas Neitijärvi koostuu kaakkoisesta selkävedestä ja kahdesta luoteeseen suuntaavasta pitkänomaisesta vesialueesta, joista eteläisempi muodostaa suuren osan järven pinta-alasta. Neitijärven pohjoisrannan muodostaa laaja kaakkoon suuntaava niemimaa, joka haarautuu Vastuuniemeksi ja Neitiniemeksi, joiden väliin jää Neitijärven selkävedeltä luoteeseen työntyvä Kukkosenlahti. Suuri osa Neitijärvestä on kolmesta kuuteen metriä syvä. Syvimmät kohdat sijaitsevat järven länsiosassa.[2][1]

Neitijärven saariluku on 11. Laajin saari on järven länsikolkassa sijaitseva 30-hehtaarinen Neitisaari, jonka molemmin puolin Lieksanjoen vedet virtaavat länteen. Muita nimettyjä saaria ovat Verkkosaari, Kämppäsaari, Vastuusaari, Koivusaari ja Patosaari.[2][1]

Lieksanjoki virtaa Neitijärveen luoteesta Polvijärveltä, laskee Neitijärven selkäveteen, kiertää Kattilaniemen ja jatkuu etelään Kattilajärveen, jonka korkeustaso on 1,2 meträ Neitijärveä alempi. Neitijärveen laskee myös Neitijoki kaakosta laajojen suomaiden halki. Järven itärannan Huuhkajanvaaran korkeustaso on yli 180 metriä merenpinnan yläpuolella eli noin 50 metriä järven pinnan yläpuolella.[2][1]

Neitijärven vesitilavuus on 10 896 000 kuutiometriä.[2]

Neitijärvi (04.491.1.008) kuuluu Neitijärven alueeseen (04.491), joka on kolmannen jakovaiheen vesistö Vuoksen vesistössä (04). Toinen jakovaihe on Ruunaanjoen valuma-alue (04.49) ja ensimmäinen jakovaihe Pielisen reitin valuma-alue(04.4). Neitijärven alueella on 13 vähintään hehtaarin laajuista vakavettä, joista Neitijärvi on laajin. Kattilajärvi on toiseksi laajin ja Murroojärvi kolmanneksi laajin.[4]

Neitijärvi on Lieksan seitsemänneksi laajin vakavesi. Sitä seuraa Ruosmanjärvi.[5] Suomessa on Lieksan Neitijärven ohella Kemijärven Neitijärvi ja Inarin Neitijärvi.[1]

Suomen senaatti lakkautti elintarvehallituksen 14. kesäkuuta 1918 ja asetti samana päivänä senaatin talousosastoon elintarveasioita hoitamaan väliaikaisen elintarvetoimituskunnan.[3]

Ennen senaatin ja valtioneuvoston rakenteen pysyvämpää muotoutumista niissä jouduttiin turvautumaan useampaan väliaikaisratkaisuun. Yksi niistä oli elintarvetoimituskunta, joka erosi melkoisesti aiemmasta tiukan muodollisesta ja lakien vaatimuksia korostavasta senaatin perinteestä. Toimituskunta oli suuri ja jakautunut 14 osastoon. Sen toimivaltuudet olivat vapaammat kuin muiden toimituskuntien ja se sai itse nimittää virkamiehensä mukaan luettuna osastopäällikkönsä. Toimituskunnalla oli oikeus hankkia elintarvikkeita ulkomailta muuten itsenäisesti, mutta tappiolliset kaupat oli alistettava raha-asiainvaliokunnanpäätettäviksi.[1]

Senaatti antoi 1. marraskuuta 1918 asetuksen, jolla elintarvetoimituskunta sai syyteoikeuden koko maan alueelle ja elintarvetoimistot saivat syyteoikeuden kukin omalle alueelleen. Syyteoikeus koski niitä rikoksia, jotka kohdistuivat elintarveasiain järjestelystä ja kohtuuttomien hintojen ehkäisemisestä annettuja lakeja ja niiden nojalla annettuja määräyksiä vastaan. Elintarvetoimituskunta ja elintarvetoimistot määräsivät syytteitä tuomioistuimissa ajamaan erikoissyyttäjiä, jotka nostivat syytteet yksityisiä henkilöitä ja virkamiehiä vastaan.[4]

Marraskuun 27. päivänä 1918 senaatti hyväksyi ja vahvisti asetuksen, jolla senaatin nimeksi määrättiin valtioneuvosto, ja toimituskunnat nimettiin ministeriöiksi. Näin väliaikaisesta elintarvetoimituskunnasta tuli väliaikainen elintarveministeriö.[5]

Elintarveministeriön yhteyteen perustettiin 3. joulukuuta 1918 valtion viljakonttori, joka johti asiamiestensä avulla valtiolle luovutettavaksi määrätyn viljan perimistä elintarvelautakunnilta ja viljan siirtoa valtion varastoihin tai viljaa tarvitsevien kuntien ja kaupunkien elintarvelautakunnille. Viljakonttorin henkilökunnasta ja heidän tehtävistään sekä muista tarpeellisista seikoista antoi tarkemmat määräykset elintarveministeriö.[6]

Toukokuussa 1920 valtioneuvosto antoi elintarveministeriölle oikeuden huolehtia viljan ja sokerin maahantuonnista, kaupasta ja jakelusta. Ministeriön tehtäväksi tuli myös määräysten antaminen työssä tarvittavista viranomaisista ja niiden toimivaltuuksista.[7]

Lakkauttaminen

muokkaa

Pääministeri Rafael Erichin esittelystä tasavallan presidentti K. J. Ståhlberg lakkautti väliaikaisen elintarveministeriön 1. maaliskuuta 1921 ja sen tehtävät ja valtuudet siirrettiin kauppa- ja teollisuusministeriölle, joka sai samalla oikeuden käyttää elintarveministeriön määrärahat.[8]

Suomen tarvitsi turvata oma viljahuolto ja -tuotanto, joten vuonna 1918 perustettiin jakelusäännöstelyä ja varastointia varten Valtion Viljakonttori, mutta se lakkautettiin jo vuonna 1923.

Vuonna 1928 se perustettiin uudelleen Valtion viljavarasto -nimellä. Se toimi maatalousministeriönalaisuudessa, ja sen tehtäviin kuuluivat huoltovarmuuden takaamineen ja maatalouspolitiikkaan liittyvät tehtävät. Valtion viljavaraston ensimmäinen johtaja oli Eino Nousiainen.[1]

Suomessa käytyjen sotien aikaan 1939-1945 Valtion viljavaraston henkilökunta moninkertaistui ja se toimi kansanhuoltoministeriön alaisuudessa hoitaen Suomen viljan tuonnin ja jakelusäännöstelyn. Valtion viljavarasto sai yksinoikeuden viljan tuontiin.

Yksinoikeuden ansiosta Valtion viljavarastosta tuli Suomen tärkein viljavarastojen rakentaja ja sillä oli suuria rakennusprojekteja 1950-luvulta 1980-luvulle. Näin se oli rakentanut mittavan siiloverkoston, jonka turvin siitä tuli Suomen suurin viljan varastoija ja viljakaupan harjoittaja Suomessa.

Suomen liittyessä Euroopan unioniin vuonna 1995 Valtion viljavarasto lakkautettiin ja se pilkottiin osiin. Kaupallisista toiminnoista muodostettiin Avena-yhtiöt.[2] Suomen Valtio myi viljakauppayhtiön vuonna 2002 Lännen Tehtaille. Varastointi- ja käsittelytoimintoja tarjoava Avena Siilot Oy jäi valtion omistukseen ja sen nimi muutettiin 18. lokakuuta 2002 Suomen Viljava Oy:ksi. Myös kauran prosessointiin erikoistunut Avena Oat Ingredients (AOI) liitettiin Avena-yhtiöistä Suomen Viljavaan.[3] Vuonna 2005 AOI lopetettiin, mutta kauratuotteita valmistetaan edelleen Ravintoraisio Oy:lle.