Mikä on ollut elämänne suurin pettymys?
Minulla se kun avasin kaupan puolivalmisdallaspulla pakkauksen ja luin että ne pitää kypsentää uunissa eikä mikrossa!
Kommentit (79)
Ylioppilaskirjoituksissa reputtaminen tai ero entisestä avovaimostani. Onneksi viimeiset 40 vuotta on mennyt vähän paremmin.
Minusta ei tullut eläinlääkäriä, eikä ison perheen äitiä vaan olen velkainen lapseton puhelinmyyjä.
En saanut virkaa teknisen opiston (nykyään ammattikorkakoulu) opettajana. Näin kävi kaksi kertaa. Pakko oli jäädä yliopistoon kärvistelemään surkealla palkalla.
Elämä on ollut syntymästä asti yhtä pettymystä. Onneksi tämä kaikki päättyy joskus.
Yrittäjäksi lähteminen Franchising ketjuun. Kalliksi tuli ja olin töissä vuosikausia ilman kunnon vapaita.
Olen ruma sekä ulkoisesti että sisäisesti. Olen kaikille pettymys.
Yrittäjäksi ryhtyminen 20 v sitten. Firmalla menee ihan hyvin mutta oma elämä täysin nolla, ei kunnon lomia koskaan
En löytänyt koskaan miestä, enkä siis saanut lapsiakaan.
oma sairastuminen parantumattomaan sairauteen, joka johtaa kuolemaan muutaman vuoden kuluessa
Olematon ura- ja parisuhdekehitys.
Naisten epälojaalisuus toisiansa kohtaan. Kaikenlaisia palveluksia odotetaan muilta, mutta tilaisuuden tullen heitetään bussin alle.
Perhe-elämä. Ja koko elämä muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Se että maailmanjärjestystä luodaan uusiksi ja valitettavasti se menee niin että EU maihin, Australiaan, Kanadaan, Englantiin jne. ajetaan maailmaa hallitsevan globaalin toimesta islam - muslimi invaasio ja köyhdyttämisen agenda, great reset, et omista mitään ja olet onnellinen - eliitin orjana. Ja mitään vastarintaa eliittiä vastaan ei ole syntynyt Suomessa.
Menkää ja tehkää omat ketjut näille foliohattuiluillenne. GreAt ReSeT ... on teidän aivoissa ja perseessä.
Hevosen sairastuminen ja lopetus. Sinne meni vuosien säästöt ja haaveet. Kuuluu lajin luonteeseen, mutta ei kai pettymyksiin pysty koskaan kunnolla varautumaan etukäteen. Potkii liian kovaa vielä vuosien jälkeen.
Puolison sairastuminen ja se, ettei hän itsekään aina jaksaisi elämäänsä.
Ja aika korkealla on suhde omiin lapsiin ja heidän suhde elämään. Jotenkin odotin, että vanhempi-lapsi-suhde olisi suunnilleen jotain, mitä itselläkin on ollut omiin vanhempiin. Mutta eihän se aina niin mene.
Kun parisuhde ei toiminut, vaikka uhrasin sille kaiken mahdollisen ja toinenkin halusi sen toimivan. Jatkuvaa konflitkia ja epäluottamusta puolin ja toisin.
8 vuotta elämästä meni kummallakin hukkaan.