Mikä on ollut elämänne suurin pettymys?

Vierailija kirjoitti:

Yrittäjäksi ryhtyminen 20 v sitten. Firmalla menee ihan hyvin mutta oma elämä täysin nolla, ei kunnon lomia koskaan

Firmalla ei sit mene kovin hyvin jos yrittäjällä ei mene hyvin. Nosta hintoja tai tehosta toimintaa sen verran että on vara lomailla

Ehkä se että ihmiset saadaan uskomaan mihin tahansa muotihulluuteen aina uudestaan ja uudestaan. Erityisesti älykkäät ja koulutetut. Tämä on paitsi pettymys myös järkytys. Laumapaineen täytyy olla suuri selittäjä mutta silti ihmettelen. Ihmettelen sitä miten harva Suomen kokoisessa maassa asettuu näkyvästi haastamaan tämän hetkisiä pyhiä lehmiä. Heitä toki on, mutta heitä pitäisi olla paljon paljon enemmän. Tämä juuri kertoo siitä, miten paljon eri alojen tekijöiden on täytynyt ja täytyy edelleen hyötyä taloudellisesti tiettyjen narratiivien uusintamisesta ja julistamisesta. Vaikka jo alamme nähdä selvästi niiden tuhoavuuden mm luonnollisille yhteisöille.

Ymmärrän tyhmien tyhmyyden, muttä älykkäiden ihmisten laumoittunut ja toisiaan suojeleva tyhmyys (myös merkityksessä itsepetos)  on jotain lähes sietämätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se että ihmiset saadaan uskomaan mihin tahansa muotihulluuteen aina uudestaan ja uudestaan. Erityisesti älykkäät ja koulutetut. Tämä on paitsi pettymys myös järkytys. Laumapaineen täytyy olla suuri selittäjä mutta silti ihmettelen. Ihmettelen sitä miten harva Suomen kokoisessa maassa asettuu näkyvästi haastamaan tämän hetkisiä pyhiä lehmiä. Heitä toki on, mutta heitä pitäisi olla paljon paljon enemmän. Tämä juuri kertoo siitä, miten paljon eri alojen tekijöiden on täytynyt ja täytyy edelleen hyötyä taloudellisesti tiettyjen narratiivien uusintamisesta ja julistamisesta. Vaikka jo alamme nähdä selvästi niiden tuhoavuuden mm luonnollisille yhteisöille.

Ymmärrän tyhmien tyhmyyden, muttä älykkäiden ihmisten laumoittunut ja toisiaan suojeleva tyhmyys (myös merkityksessä itsepetos)  on jotain lähes sietämätöntä.

Valitettavasti älykkyys ei suojaa aivopesulta kovinkaan tehokkaasti. Tämä näkyy suomalaisissa erityisen vahvasti. 

Aviomieheni.

Ihmiset. 

Köyhyys...koko s-tanan elämä mennyt hukkaan..

Läheisten menettäminen

No varmaan se että kitkuteltuani keski-ikään toivoen että vielä parisuhteen kautta saisin jotain merkitystä elämääni, koinkin erittäin hyvät treffit jotka menivät kuin elokuvassa. Mutta sen jälkeen kaikki meni lahjakkaasti viduralleen ja sen jälkeen on ollut olo ettei ole oikein mitään enää järkeä koko touhussa ja mitä varten tässä vielä oikein pyörii.

Työelämä. Bruttopalkka hyvä, netto palkka vitsien vitsi. Siihen muut verot päälle kaikesta mitä ostat. Mitään ei jää käteen paitsi känsiä tässä maassa.

Vierailija kirjoitti:

Työelämä. Bruttopalkka hyvä, netto palkka vitsien vitsi. Siihen muut verot päälle kaikesta mitä ostat. Mitään ei jää käteen paitsi känsiä tässä maassa.

Sama itsellä paitsi pieni brutto josta tuloutan kuitenkin kohtuu nettotulot, mutta tosiaan parhaat vuodet menee tällä pienellä brutolla josta omilla vähennyksillä jäisi rapsakka summa isommalla palkalla käteen niin nyt ei sitten jää...

Omista vanhemmista lähtien lähestulkoon kaikki ihmiset. 

Se että en lapsiperhearjessa jaksakaan työssäkäynnin ohella tehdä väitöskirjaa vapaa-ajallani. Eli toisin sanoen mulla on (nyt) asiat aika hyvin. 

Aiemmin olisin sanonut läheisen kuoleman, toistuvat tuloksettomat yliopistohaut (pääsin 4. Kerralla) lapsettomaksi jäämisen, mutta sainkin kolme lasta. Asiat voivat siis myös muuttua 

Se että Liisa ei valinnutkaan minua. Leikki kesän tunteillani ja panetti itseään mutta jäikin avioliittoonsa. Miehelleen ei lie kertonut koskaan totuutta. No tulihan se ero heillekin sit myöhemmin

MM

Vierailija kirjoitti:

Se että Liisa ei valinnutkaan minua. Leikki kesän tunteillani ja panetti itseään mutta jäikin avioliittoonsa. Miehelleen ei lie kertonut koskaan totuutta. No tulihan se ero heillekin sit myöhemmin

MM

 

Lissu rakastaa kahta kullia yhtäaikaa, öljyn litinää anaalissa ja spermaa suussaan, utareillaan javitussaan.

Noin 10 vuotta sitten leijuin pilvissä, kun tapasin maailman ihanimman ja luotettavimman miehen, joka oli kaikkea mitä olin mieheltä toivonut. Kaiken lisäksi hän oli myös kovin ihastunut minuun. 

Ihanuutta kesti muutaman vuoden, kunnes vedettiin matto jalkojen alta. Mies olikin vuosikaudet valehdellut, manipuloinut ja pettänyt minua selkäni takana. Sinne meni koti ja liitto samalla oven avauksella. Samalla sain kunnon oppitunnin narsistin toimintatavoista ja seksiaddiktiosta.  

En tiedä toipuuko tästä koskaan. 

En löytänyt elämäni miestä. "Sitä oikeaa" ei koskaan tullut vastaan. On sitten pitänyt tyytyä ihan kivoihin, tai olla yksin. Kaikki mahdolliset statusmiehet sain nuorena parisuhteeseen. En sitten niistäkään välittänyt kenestäkään. Ehkä se sitten miehiä kiehtoi. Mistähän käytökseni psykologisesti johtui.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrittäjäksi ryhtyminen 20 v sitten. Firmalla menee ihan hyvin mutta oma elämä täysin nolla, ei kunnon lomia koskaan

 

Firmalla ei sit mene kovin hyvin jos yrittäjällä ei mene hyvin. Nosta hintoja tai tehosta toimintaa sen verran että on vara lomailla

Jos kukaan muu ei osaa tehdä sitä, mitä itse tekee.

On varmaan jo tehostettu toimintaa, eikä hintakilpailun vuoksi voi hintoja nostaa.

Olet kenties itse pienyrittäjä, ja tässä vähän isommat kuviot.

Yksi keino on myydä kaikki. 

Vierailija kirjoitti:

Perhe-elämä. Ja koko elämä muutenkin.

Tämä. En koskaan integroitunut ihmisyyteen niin hyvin, että olisin saanut näistä oikein mitään nautintoa. Suorittamista tuo on ollut, ja sen myötä sairastumista. 

Ei ollut mahdollisuutta käydä koulua, johon olisin halunnut. En saanut lapsia. Huono parisuhde ja paljon hukattua aikaa.

Synnytys. Lääketieteellisesti meni hyvin ja paperilla hoidettiin hyvin. Todellisuudessa jätettiin käytännössä kokonaan hoitamatta, edes vaurioita ei huomattu ja aiheutti traumaperäisen stressihäiriön vuosikymmeneksi. Ruotsissa sain asiallisen tutkimuksen ja hoidon huomaamatta jääneeseen kolmannen asteen repeämään.

Erityisen pettynyt olen siis siihen, että eidä "maailman parhaamman terveydenhuollon" mielestä tämä meni ihan oikein. Ja vieläpä oikein hyvin, kun kukaan ei kuollut.