Mitä kuuluu alle kasin oppilaille? Kuinka on elämä mennyt?

Ihan hyvin on mennyt. Jäin 50 vuotiaana pois työelämästä vapaaehtoisesti, Kun ei enää ollut pakko olla duunissa. Nyt asutaan talvet Espanjassa ja kesät Suomessa. Veneillään ja nautitaan elämästä. Olimme yrittäjiä ja myimme yrityksemme pois. Huonokaan koulutodistus ei ole este menestyä taloudellisesti. Elämässä on muutakin kuin raha. Raha mahdollistaa paljon, mutta ei ole onnellisuuden mittari.

Vierailija kirjoitti:

OT. Palstatodellisuus se ei petä. Enkä tarkoita ilkeillä. Minusta olisi mahtavaa, että jokainen löytäisi paikkansa yhteiskunnassa ja ahkeralla työllä menestyisi.

Totuus nykyisestä työelämästä on niin karu etten usko hetkeäkään, että kaikilla menee noin hyvin kuin kommenteissa.

Kaikki tuntemani hyvin peruskoulussa menestyneet ovat näitä nykyisiä elämän reppanoita. Tehdään jotain osa-aikaista hommaa ja eletään köyhyysrajalla. Pätkätyöläis opettajia yms..

Minä en ollut mallioppilas alaluokilla, luin suoraan, mutta tavaaminen ja kirjoittaminen tuottivat vaikeuksia ja matemattiikassa saatoin laskea vaikeat laskut oikein ja helpot väärin mikä kieli siitä etten keskittynyt. Oppikoulun pääsykokeissakin reputin koska en keskittynyyt. Päädyin kansalaiskoulun liikelinjalle ja sieltä kauppakouluun ja kauppaopistoon jossa  vasta maltti ja järki kasvoivat niin, että lopulta sain yhden luokkani parhaimmista päästötodistuksista. Työelämässä pärjäsin hyvin, hankin lisäkoulutusta ja etenin vaativiin taloushallinnon tehtäviin joista jäin eläkkeellekin. Vanhempien ei kannata menettää toivoa ja pelätä lapsessa olevan jotain vikaa jos lapsi ei menesty koulussa heti alaluokilta asti, sillä me ihmiset olemme erilaisia ja toisilla menee vähän kauemmin kuin toisilla ennen kuin järki kasvaa ja kyvyt tulevat esille.

Ihan hyvin olen pärjännyt vaikka olin huono koulussa. Peruskoulussa olin 6-7 oppilas, lukiossa lukuaineiden keskiarvo päättötodistuksessa 6,3. 

Aikuisena opiskelin AMK-tutkinnon, ja ne opinnot suijuikin todella hyvin. Nykyisin teen viestintätöitä, bruttopalkka 3400 e/kk. Menee siis ihan OK, kun talouden kuluja on jakamassa myös toinen työssäkäyvä aikuinen.

Hyvin menee. En ole korkeakoulutettu, mutta päässyt työhön, jossa tienaan kivasti. Aviomies on korkeakoulutettu ja tienaa vielä kivemmin (ja on aivan ihana! Hän on elämäni suurin lottovoitto.). Meillä on kaksi ihanaa lasta ja uudehko omakotitalo ja elämä on onnellista, vaikka välillä toki raskasta.

Itselläni oli lapsuuden perheessä mm.alkoholismia ja olin nuorena masentunut, joten aivan mahtavaa, että minulla on nyt silti tämä kaikki.

Yläasteen ja lukion keskiarvo noin 7,5 - kirjoituksissa pitkä rivi "seetä" eli CCCCC. Eli varmaan ihan perusperus tyyppiä. Tämän jälkeen pari vuotta haahuilua; välillä duunarihommia, välillä työttömänä. Masennusta. Kävin AMK:ta kokeilemassa vuoden, en tykännyt. Taas pari vuotta haahuilua; välillä duunarihommia, välillä työttömänä. Taas masennusta. 

Tämän jälkeen otin itseäni ensimmäistä kertaa niskasta kiinni. Hain kauppatieteitä opiskelemaan, opiskelin perkeleesti, pääsin sisään ja nyt KTM. Yliopisto-opinnot meni aika hyvin, keskiarvo about 4 ja gradu 4 (ei kyllä merkkaa mitään tosielämässä).

Työhön pääsin kiinni kandiopintojen loppuvaiheessa. Nyt ihan "hyvissä töissä" - en ole kyllä mikään uraohjus, bruttopalkka 3800 EUR/kk + jotain lisiä. 

Jos jotain erikoista omassa tapauksessa on, voitin uhkapelaamisesta semmoiset 500 tEUR pari vuotta takaperin. Sijoittanut viisaasti (siis jo tätä ennen), ensi vuonna "downshiftaan" ja alan tekemään töitä 60% työajalla. Ikää 35-vuotta eli ihan hyvin kävi jo tässä vaiheessa.  

Ei kavereita, ei kokemuksia, ei elettyä elämää, ei korkeaa palkkaa, ei autoa, ei parisuhdetta eikä mahdollisuutta sellaiseen. Ei mitään. Pelkkää tyhjyyttä ja harmautta vuodesta toiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Mene ulinalaudalle kyselemään, siellähän ne yhteiskunnan varoilla kaljaa kittaavat elämäntapatyöttömät alle kasit viettää aikaa.

Aha, itse alle kasin oppilas peruskoulussa, en käynyt lukiota ja vain lyhyt parin vuoden koulutus ja tienaan 3600€/kk. Kyllä tolla tietysti ihan hyvin kaljaa saa hankittua kaiken muun lisäksi. Että oliko sulla vielä jotain muuta yhtä tyhmää oletusta ilmeisesti yli 8 oppilaana?   

Yläasteella keskiarvo 7,9 ja lukiossa huonompi. Ei vain oikein kiinnostanut koulunkäynti. En ollut mikään pahis tms. vaan itseasiassa kiltti tyttö, mutta ei vain kiinnostanut. Useampi vuosi lukion jälkeen valmistuin lähihoitajaksi ja sitä työtä tein useamman vuoden kunnes lähdin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Valmistuin sairaanhoitajaksi 45v. Palkka ihan ok, bruttona n.3000€. Elämässä on ollut paljon kolhuja omien sairastamisten ja läheisten sairastamisten yms. vuoksi. Nämä kaikkihan olisi elämässä tullut vastaan vaikka olisin ollut kympin oppilas.

Mikäs tässä. Elelen mukavaa ylemmän keskiluokan elämää pääkaupunkiseudulla, naimisissa, lapsivapaa, asun esteettömän merinäköalan äärellä, työskentelen asiantuntijana ja minua pidetään varsin pätevänä.

Se, että en ollut edes kasin oppilas ei näköjään kertonut mitään älykkyydestäni, sosiaalisista taidoistani, selviytymistaidoistani tai mistään muustakaan elämään tarvittavasta. Toki myönnettävä, että olisi kivaa kuulua yläluokkaan tai jopa eliittiin, mutta en syntynyt hopealusikka suussa enkä ole keksinyt mitään arvokasta, joten se selittänee asemani.

Seiskan keskiarvolla päädyin yritysjohtajaksi.

Pakka on ihan ok, maata on muutama sata hehtaaria ja talokin on ihan viihtyisä. Vaimo luki kynsiteknikoksi ja tuntuu sekin työstään tykkäävän.

Varmaan myy persettä kadulla että saa heroiinia.