Mitä kuuluu alle kasin oppilaille? Kuinka on elämä mennyt?

Ihan ok. Olen käynyt kansakoulun, ja keskiarvo tais olla kyllä alle kasin. Aika oli silloin toinen, mutta kysymyshän oli että miten on mennyt. Eli tätä ei voi käsittää minään vertailuna nykypäivään, vaan vastauksena kysymykseen.

Niin, tarkoitit kai työelämää kysymykselläsi. No duunia on ollut jotain poikkeuksia lukuunottamatta.  Oli siis vielä viime vuonna, eli eläköitymiseen saakka.

Vierailija kirjoitti:

Mun yläasteen päättötodistuksen keskiarvo oli muistaakseni 7,5. Lukiossa aloin haaveilla biologian tutkijan työstä ja panostuksen myötä keskiarvo nousi lukiossa reippaasti. Kirjoitin muuten E:n paperit, mutta kemiasta tuli juuri ja juuri C, minkä vuoksi aloin kyseenalaistaa tulevaa opintopolkua. Pidin pari välivuotta ja hain opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Ei ollut oma juttu, vaan hain yliopistoon humanistiselle alalle. Opintojen loppuvaiheessa tuli hankittua lapsi ja nyt olen hänen kanssaan kotona.

Vähän kyllä harmittaa, että luovuin siitä unelmasta olla biologi enkä edes koskaan yrittänyt sisään. Evoluutiobiologia kiinnostaa mua edelleen ihan suunnattomasti aiheena. 

Tiesitkö, että ei yliopistoon ole yläikärajaa? Kyllä sinä voit vieläkin lähteä opiskelemaan biologiaan. Todistuksella et pääse, joten panosta pääsykokeeseen. Suorita lukion biologia paremmalla menestyksellä nyt kotona ollessasi ilta- tai aikuislukiossa ja jos mahdollista, suorita jotain jo avoimessa yliopistossa. Alat sitten opiskella tosissasi evoluutiobiologiaa, kun lapsesi menee kouluun.

Niin  minäkin tein, vaikka ala vaihtui.

Vierailija kirjoitti:

Sain nelikymppisenä yliopistosta kiitettävät paperit, nyt asiantuntijatyössä, enimmäkseen etänä. Elämä on hyvää.

Tasapäistävän peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo ei kerro mitään tulevasta menestyksestä (varsinkin kun joutuu ekaluokalla kuuntelemaan luokkakaverien opettelevan tavaamista samaan aikaan kun itse kirjoittaa tarinoita ja toteaa koulun olevan tylsää kun ei moneen vuoteen opi mitään uutta). Lukiokin on kilpailu, kuka oppii parhaiten lukemansa ulkoa, eli periaatteessa muistitesti. Opetellaan 3 vuotta ulkoa ja unohdetaan suurin osa kirjoitusten jälkeen. Yleissivistys on ihan ok ja hyvä on sitäkin opetella mutta kouluissa tulisi opettaa enemmän niitä oikeasti tärkeitä taitoja joita elämässä tarvitsee. Sosiaalisia taitoja, tunnetaitoja, verkostoitumista, sijoittamista, yrittämiseen liittyviä asioita, yhteiskuntakritiikkiä, poliittista kritiikkiä, tiedon erottamista informaatiosta, sosiaalisaatiosta, indoktrinaatiosta jne.

Älä suotta oleta, että kaikki palstaa lukevat ja lukeneet ovat käyneet peruskoulun!

Mun veli, nykyään eläinlääkäri ja omistaa muutaman kaverinsa kanssa yksityisen eläinlääkäriaseman. Hyvin sillä menee.

Lukiossa ka reilusti alta kasin. Ei kiinnostanut. Myöhemmin pääsykokeiden kautta dippainssiksi ja "oivallisesti" läpi (eli ka yli 4 asteikolla 0-5).

Toimitusjohtaja, iso kämppä, puoliso ja aikuiset lapset.

Vierailija kirjoitti:

Valtiotieteiden maisteri. Virkamies. Palkka ei ihmeellinen, 4300€. Raskas työ. 

Virkamies ja raskas työ eivät kuulu samaan lauseeseen.

Vaatimukset on ollut itsellä vaatimattomat, nyt töissä keskituloisissa hommissa asiantuntijana. Olen ihan tyytyväinen, lapsuus oli rankkaa ja levotonta perhetilanteen vuoksi, nyt nautin tasaisesta ja rauhallisesta elämästä

Jotenkin huvittava setti omasta koulusta. Koulun Primus tais kirjoittaa 6 L.  Tekee ihan p.....a hommia samalla alueella  mistä lähdettiin.  Saman vuosiluokan huligaani, kenestä oltiin varmoja ettei elä kun pari vuotta. Veti kamaa, pahoinpiteli ihmisiä yms. Pääsi peruskoulusta läpi tasan 5 tokarilla koska opettajat eivät halunneet että jatkaa siellä.

Nykyään kyseinen henkilö istuu hallituksen jäsenenä puku päällä suht isossa firmassa. Verokone näyttää 450k€ vuosituloja.

Oli noin 30v opiskellut dippa inssiksi mitä mä en pysty ymmärtämään.

Peruskoulusta kun pääsin, oli keskiarvo 6,9. Sen jälkeen 10 vuotta tuuliajoilla - alkoholismia, työttömyyttä, kesken jääneitä kouluja, mt-ongelmia. En tiedä mitä kävi.. kai aikuistuin ja kyllästyin elämään, jonka tajusin olevan rajallista. Perhe oli katkaissut välit, he oli mulle tärkeintä ikinä,, ja silti muu vei mukanaa.

Mua hävetti mun elämä niin paljon. Pääsin opiskelemaan alaa joka ihan oikeasti vei kerrasta mennessään. Nyt olen 10 vuotta tehnyt lähiesihenkilön hommia. Ja perheenkin kanssa sain vielä monta onnellista läheistä yhteistä vuotta, ennen kuin vanhemmista aika jätti yllättäen.