Onko hyvä että exä vain katoaa elämästä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te puhuneet asiat halki siinä vaiheessa, kun teitte eroa? Mitä jäi sanomatta?

 

Ei puhuttu mitään, sanoin vain että haluan erota ja ilmeisesti se sitten riitti miehellekin.

Siis sinä lähetit miehelle tekstarin ja sanoit, että haluat erota ja nyt ihmettelet kun mies ei halua enää kaveerata...?

 

Joo, olis ehkä kannattanut ensin kysyä ja sanoa sanottavansa ennenkuin tuommoisen paukauttaa. Itse tosin soittaisin heti, että mikäs nyt on mutta jotkut toteaa vaan et "okei" ja eikun uutta matoa koukkuun ilman sen kummempia tunteita.

Ethän sinä ketään väkisin saa keskustelemaan vaikka haluaisit. Jos toinen ei halua tai ei puhu, niin minkäs teet. Toki on perin outoa, että 10 vuoden jälkeen häviää kuin tuhka tuuleen. Ja tekstarieroa en ymmärrä ollenkaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te puhuneet asiat halki siinä vaiheessa, kun teitte eroa? Mitä jäi sanomatta?

 

Ei puhuttu mitään, sanoin vain että haluan erota ja ilmeisesti se sitten riitti miehellekin.

Siis sinä lähetit miehelle tekstarin ja sanoit, että haluat erota ja nyt ihmettelet kun mies ei halua enää kaveerata...?

 

Joo, olis ehkä kannattanut ensin kysyä ja sanoa sanottavansa ennenkuin tuommoisen paukauttaa. Itse tosin soittaisin heti, että mikäs nyt on mutta jotkut toteaa vaan et "okei" ja eikun uutta matoa koukkuun ilman sen kummempia tunteita.

Mies kuulostaa itseään kunnioittavalta ihmiseltä.

Vierailija kirjoitti:

"..useiden muiden exien.."

Kuinka monta eroa sulla jo on takana?

Kuulostaa hmm.. jännittävältä.

Hyvä lapsi, se kuulostaa vain siltä, että jos on elänyt hieman pidempään kuin sinä, ja silloin  eksiä on. Me aikuiset ei yleensä aleta ikuisiksi ajoiksi kimppaan ensimmäisen ihmisen kanssa, jonka kanssa aletaan seurustella. Minulla on ollut lukiolaisena yksi muutaman vuoden seurustelu, sitten yksi opiskeluaikojen suhde, yksi vaihto-oppilasvuoden suhte, viidentoista vuoden avioliitto lapseni isään, ja sitten kymmenen vuoden suhde josta juuri erosin. Mielestäni aika normaalia eikä niinkään jännää. Ai niin villissä nuoruudessa taisi olla pari irtosuhdettakin, olenko nyt sitten sinun mielestäsi hyvin jännittävä.... Mikä on sopiva määrä, olikohan tämä nyt sinulta vähän tyhmä slutsheimauksen yritys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"..useiden muiden exien.."

Kuinka monta eroa sulla jo on takana?

Kuulostaa hmm.. jännittävältä.

 

Hyvä lapsi, se kuulostaa vain siltä, että jos on elänyt hieman pidempään kuin sinä, ja silloin  eksiä on. Me aikuiset...

Niin. Täytin kuukausi sitten 69, joten kukahan tässä se lapsi on?  Kovin olet vilkkaasti elänyt ja exiä jälkeesi jättänyt. Onko olosi nyt iloinen saavutustesi vuoksi?

Kuten tuossa joku jo aiemmin sanoi niin tuo, että ilmoitit erotoiveistasi tekstarilla oli todella epäkunnioittavaa sitä toista osapuolta kohtaan. Pitkiä suhteita ei lopeta tekstareilla vaan kasvotusten. Ei ole mikään ihme, että eksästä ei ole tuon jälkeen kuulunut enää mitään.

Eron syy oli miehen toistuva pettäminen, että jos siinä joku oli epäkunnoittava niin mies, enkä minä. Itse en pettänyt koskaan. Lähetin tekstarin siksi, koska en halunnut mitään riitaa ja itkuista anteeksipyytelyä, mitä näissä tilanteissa oli ollut aiemmin. Pelkäsin jopa että mies voisi puhua minut ympäri jatkamaan suhdetta, vaikka olin vakaasti päättänyt, että en halua jatkaa. Suhde ei ollut aivan kunnossa, vaikka meillä oli kymmenen vuoden aikana monia hyviä asioita. En kanna mitään kaunaa, koska sain sen mitä halusin, eli eron ja vapauden suhteesta, mutta nyt kun tunteet ovat varmasti jo lakanneet kuohumasta ja miehelläkin varmaan on jo joku uusi nainen, niin tuntuisi että olisi kiva kerran nähdä vaikka kahvilla ja toivotella ne hyvät jatkot. 

Vierailija kirjoitti:

Kuten tuossa joku jo aiemmin sanoi niin tuo, että ilmoitit erotoiveistasi tekstarilla oli todella epäkunnioittavaa sitä toista osapuolta kohtaan. Pitkiä suhteita ei lopeta tekstareilla vaan kasvotusten. Ei ole mikään ihme, että eksästä ei ole tuon jälkeen kuulunut enää mitään.

 

Eron syy oli miehen toistuva pettäminen, että jos siinä joku oli epäkunnoittava niin mies, enkä minä. Itse en pettänyt koskaan. Lähetin tekstarin siksi, koska en halunnut mitään riitaa ja itkuista anteeksipyytelyä, mitä näissä tilanteissa oli ollut aiemmin. Pelkäsin jopa että mies voisi puhua minut ympäri jatkamaan suhdetta, vaikka olin vakaasti päättänyt, että en halua jatkaa. Suhde ei ollut aivan kunnossa, vaikka meillä oli kymmenen vuoden aikana monia hyviä asioita. En kanna mitään kaunaa, koska sain sen mitä halusin, eli eron ja vapauden suhteesta, mutta nyt kun tunteet ovat varmasti jo lakanneet kuohumasta ja miehelläkin varmaan on jo jok

No tuossa tapauksessa oli ihan ok erota tekstarilla, mutta miksi ihmeessä enää haikailet kuulevasi tuosta kusipääeksästä saati sitten kahvitella hänen kanssaan? Hyvä vaan, että olet päässyt eroon lopullisesti.

Outo tyyppi tämä ap...

Niin. Täytin kuukausi sitten 69, joten kukahan tässä se lapsi on?  Kovin olet vilkkaasti elänyt ja exiä jälkeesi jättänyt. Onko olosi nyt iloinen saavutustesi vuoksi?

Väestöliiton tutkimusten mukaan suomalaisilla keski-ikäisillä miehillä on ollut keskimäärin 18-20 kumppania ja naisilla 10-13. Itse olen noissa tavanomaisissa luvuissa, ei ole mielestäni vilkasta vaan tavallista ja vastaavaa ja on tuttavillani. Se jos olet itse ollut vain yhden tai parin kanssa, ei tee tavanomaisista kumppanien määristä mitään "vilkasta" ja tuollainen vihjailu että olen jotenkin kevytkenkäinen on aika tunkkaista. Oloni on tyytyväinen, tosin en pidä näitä suhteita varsinaisina saavutuksina vaan tavallisina elämänkokemuksina ja -vaiheina iloineen ja suruineen.

On. Yli 10v meni ja olin jo mukavasti unohtanut niin eikös taas alkanu se moimitäkuuluttelu. V i ttu soikoon. Varmaan jonain känniiltana ehkä annoin ymmärtää että kiinnostais tavata niin ei, nyt ei taas pääse millään eroo. Sevverran aikuinen on jo ettei viitti enää estää somea ja nummeroa mut silti.

No tuossa tapauksessa oli ihan ok erota tekstarilla, mutta miksi ihmeessä enää haikailet kuulevasi tuosta kusipääeksästä saati sitten kahvitella hänen kanssaan? Hyvä vaan, että olet päässyt eroon lopullisesti.

En ole hänelle mitenkään vihainen, pettäminen oli tietysti tökeröä mieheltä, mutta ei se minua haavoittanut, tiedän oman arvoni. Kymmenen vuoden suhteessa oli tosi paljon hyvääkin. En haikaile, ja jos ei kahvittelut onnistu niin eipä se niin haittaa, mutta onhan se outo olo, että ensin on jonkun ihmisen kanssa kaiken aikaa ja sitten yhtäkkiä ei näe enää ikinä. Eikö muiden pää mene sellaista vähän sekaisin? Ymmärrän sen, että ei kannata jäädä kiinni eksään eikä ruveta enempää tapailemaan, mutta joku pieni ele tuntuisi jotenkin kivalta, tyyliin kysyä mitä miehen sukulaisille ja kavereille kuuluu ja miten menee ja toivotella tyyliin hyvät joulut. Ei pakollista, mutta kivaa. Ihmetyttää että tämä on niin outo ajatus kaikille. Eikö kukaan muu ole muka eksien kanssa missään tekemisissä? 

Olen useimpien exieni kanssa hyvä ystävä.

Asia olisi toisin, jos olisin jo tuntenut tarvetta pettää moneen kertaan, katunut siinä vaiheessa kun asia tulee ilmi, pyydellyt anteeksi ja saanut vielä jäädä. Oliko niin, että useita kertoja? Siinä vaiheessa mulla olisi jo molemmat jalat kynnyksellä, mutta vaikeuksia laittaa lopullista pistettä suhteelle. Kun toinen sen tekisi (tekstarilla), niin olisin sekä helpottunut, ärsyyntynyt että vähän turtakin. Me molemmat joka tapauksessa jo tiedettäisiin syy erolle, suhde olisi ollut epätyydyttävä ja mulla olisi ehkä jo tunteita jotain sussuani kohtaan -> miksi haluaisin enää tavata? Varsinkin jos olettaisin, että "voitaisiinko jutella"-viesti alustaisi kahvin ääressä keskustelua suhteen elvyttämisestä uudelleen.

Olen nainen ja tämä oli pelkkää ajatusleikkiä, mutta ehkä joku kohta voisi osua teilläkin kohdilleen?

Onko normaalia,että isäpuolesi,joka asuu samalla kylällä,lopettaa kaiken yhteydenpidon kuin seinään äitisi kuoltua,vaikka on myös tuosta 15 v liitosta myös lapsi,eli minulle velipuoli? Äitini kuoli ja isäpuoli(joka ollut elämässäni varhaislapsuudestani asti isähahmona) ja velipuoli,lopettivat yhteydenpidon minuun täysin,mutta äitini siskoihin ja muuhun sukuun kyllä pitävät yhteyttä-heitä kutsutaan jopa hautajaisiin,mutta minua,omaa verisukulaista ei!?! Siinä aloittajalle mietittävää-yksi exä menee siinä kuin toinenkin,mutta kun lähimmäinen/huoltaja ei tekee noin,siinä on jo jotain todella mätää.

32 jatkaa, että olisin jättäjänäkin murtunut ja arjessa olisi iso aukko, johon koittaisin haalia siitä puuttuvasta palasesta edes jotain. Jos hänen sukunsa olisi tullut tutuksi, miettisin ehkä, että voisinko kysyä joltain heistä suoraan heidän kuulumisiaan. Tuntisin tyhjyyttä tultuani leikatuksi kokonaan eroon toisesta. Miettisin ehkä, tekisinkö sittenkin eron seuraavalla mahdollisella kerralla toisin kuin tekstarilla. Juteltaisiin, saataisiin piste asialle ja pitäisin jämäkästi päätöksestäni kiinni keinolla millä hyvänsä.

No olette kai te nyt ainakin pääpiirteittäin eron käyneet läpi, jos kymmenen yhteistä vuotta on takana. Tekstari on vain ollut lopullinen ilmoitus, näin olettaisin. Jos miehestä ei ole kuulunut mitään, niin hänen mielestään asia on käsitelty ja siinä ei ole enää mitään vatvomista. Jos kerta ero on kuitenkin päätetty, niin turhaa tuota enää veivaamaan. Jatka elämääsi, kuten eksäsikin näyttää tekevän.

Vierailija kirjoitti:

No tuossa tapauksessa oli ihan ok erota tekstarilla, mutta miksi ihmeessä enää haikailet kuulevasi tuosta kusipääeksästä saati sitten kahvitella hänen kanssaan? Hyvä vaan, että olet päässyt eroon lopullisesti.

 

En ole hänelle mitenkään vihainen, pettäminen oli tietysti tökeröä mieheltä, mutta ei se minua haavoittanut, tiedän oman arvoni. Kymmenen vuoden suhteessa oli tosi paljon hyvääkin. En haikaile, ja jos ei kahvittelut onnistu niin eipä se niin haittaa, mutta onhan se outo olo, että ensin on jonkun ihmisen kanssa kaiken aikaa ja sitten yhtäkkiä ei näe enää ikinä. Eikö muiden pää mene sellaista vähän sekaisin? Ymmärrän sen, että ei kannata jäädä kiinni eksään eikä ruveta enempää tapailemaan, mutta joku pieni ele tuntuisi jotenkin kivalta, tyyliin kysyä mitä miehen sukulaisille ja kavereille kuuluu ja miten menee ja toivotella tyyliin hyvät joulut. Ei pakollista, mutta kivaa. Ihmetyttää että tämä on n

Arvonsa tunteva ihminen ei kaipaa kahvittelua sarjapetturieksien kanssa. Kuten sanonta kuuluu jos työnnät patonkisi väärään uuniin, niin tämä edellinen uuni laittaa ovet kiinni pysyvästi. Tai ainakin tuon pitäisi olla sanonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te puhuneet asiat halki siinä vaiheessa, kun teitte eroa? Mitä jäi sanomatta?

 

Ei puhuttu mitään, sanoin vain että haluan erota ja ilmeisesti se sitten riitti miehellekin.

Siinähän se sitten. Sinä haluat sillä juttelulla vain itsellesi paremman olon ja exän ei tarvitse sitä sinulle suoda. Olet niiiiin itsekäs.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin pitkä suhde kun on kyseessä, niin luulisi jonkinlaisen keskustelun olevan paikallaan, mutta en tiedä millaiset välit teillä on. Itse olen yrittänyt pitää exiin jollain tavalla yhteyttä eron jälkeen, mutta päätynyt estämään niistä jokaisen. Aina on alkaneet seksin vonkaus ja/tai känniset hu*rittelu- ja t*ppouhkauspuhelut. 

ohhoh millasissa ympyröissä sä kuljetkaan..

Mun eräs ex on psykiatri. Kyllä sekin yritti vongata. Että sellaisia piirejä. Joku exä laittoi munakuvan ja yks soitteli kännissä ja haukkui. Estoon meni kaikki. Nuo kaksi jälkimmäistä olivat toki vähemmän koulutettuja.

Vierailija kirjoitti:

Kuten tuossa joku jo aiemmin sanoi niin tuo, että ilmoitit erotoiveistasi tekstarilla oli todella epäkunnioittavaa sitä toista osapuolta kohtaan. Pitkiä suhteita ei lopeta tekstareilla vaan kasvotusten. Ei ole mikään ihme, että eksästä ei ole tuon jälkeen kuulunut enää mitään.

 

Eron syy oli miehen toistuva pettäminen, että jos siinä joku oli epäkunnoittava niin mies, enkä minä. Itse en pettänyt koskaan. Lähetin tekstarin siksi, koska en halunnut mitään riitaa ja itkuista anteeksipyytelyä, mitä näissä tilanteissa oli ollut aiemmin. Pelkäsin jopa että mies voisi puhua minut ympäri jatkamaan suhdetta, vaikka olin vakaasti päättänyt, että en halua jatkaa. Suhde ei ollut aivan kunnossa, vaikka meillä oli kymmenen vuoden aikana monia hyviä asioita. En kanna mitään kaunaa, koska sain sen mitä halusin, eli eron ja vapauden suhteesta, mutta nyt kun tunteet ovat varmasti jo lakanneet kuohumasta ja miehelläkin varmaan on jo jok

Oikeesti mitävit..

Arvonsa tunteva ihminen ei kaipaa kahvittelua sarjapetturieksien kanssa. Kuten sanonta kuuluu jos työnnät patonkisi väärään uuniin, niin tämä edellinen uuni laittaa ovet kiinni pysyvästi. Tai ainakin tuon pitäisi olla sanonta.

No ehkä tässä onkin se, että en ole ajatellut koskaan olevani mikään uuni ja se että mies petti, kertoo hänen heikkouksistaan ja haluistaan, ei minusta. Meillä oli ihan kiva suhde ja mies pilasi sen tällaisella, uskon että häntä v-tuttaa aika paljon, koska eipä sarjapettäjä varmaan pysyvää onnea voi mistään koskaan löytää. Minulla ei vanha suola janota enkä halua harrastaa hänen kanssaan seksiä, mutta kymmenen vuoden aikana tutustuimme toistemme perheisiin ja meillä oli monenlaista kaunista ja arvokasta. Ei se hyvä minusta poistu siitä pettämisestä, vaikka en halunnut sellaisen pettäjän ja säätäjän kanssa enää pidempään olla. Eikä todellakaan minun arvoni siitä vähene että tuttavapiiriini kuuluisi tällainenkin eksä. Mutta kai olen sitten erilainen kuin muut ihmiset, kun ymmärrän ihmisten heikkouksia ja jotkut ystävänikin ovat heikkoja ihmisiä. Sitten jos joku alkaa minulle sikailla, vedän omat rajat, kuten nyt, mutta sinänsä en ole mikään vihainen tuomari.