Mitä kuuluu yläasteen ja lukion luokkanne priimuksillle?
Mihin menivät opiskelemaan ja mitä työtä nyt tekevät? Entä onko parisuhdetta ja lapsia?
Kommentit (104)
Stalkkaatteko te oikeasti jossain jotain kouluaikaisia luokkakavereita? En tiedä yhtään mitään mistään priimusten elämästä, ehkä 1-2 parhaan kaverin elämästä jotain.
Jatko-opinnot keskeytyivät sairastumisen takia, työpaikka meni seuraavan sairastumisen myötä, ei rahaa, ei ihmissuhteita, ei tulevaisuutta, nyt vain toivon joka hetki, että kuolen, etten herää enää huomenna.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos hyvää. Meitä oli kolme. Nyt jo vuosikymmeniä takana, mutta kirjoitimme kaikki pelkkiä älliä. Minä olen fysiikan opettaja, ja minulla on ihana perhe. Perheellisiä työssäkäyviä kaksi muutakin, molemmat muut lähti teekkareiksi.
"teekkariksi lähteneet" eivät siis koskaan valmistuneet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suljetulla skitsofreenisen psykopatian vuoksi, toinen muutenvain persu.
Meidän luokan hihhuli vihervassari jäi sontivan poliisihevosen paskojen alle ja murskaantui liiskaksi hentoluisena teoriasosialistina.
Hmmm... Tääll keskustellaan priimuksista ja lukiosta, sinun ei pitäisi olla täällä ollenkaan.
Heh heh, olen maisterisnainen ja se priimus todellakin oli hullu vihervassari. Ja jäi hevospaskojen alle todellisuudessa kun tamma tykitti.
Varsinainen priimus on käsittääkseni lääkäri. Toinen ei ehkä ollut priimus, kun oli joissakin aineissa huono, mutta parissa aineessa huippuhyvä niin, että koko koulu tiesi. Hän on väitellyt tohtoriksi ja nykyään tutkija ja kirjailija. Ei ole koskaan ollut parisuhteessa tai edes harrastanut mitään "säätöä". Erittäin yksinäinen ihminen ja luulen, että ainakin jossain välissä sairasti syömishäiriötä, vaikkei koskaan siitä suoraan puhuttukaan. Nämä tiedän, koska ollaan edelleen ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Priimus olin minä. Väittelin tekniikan tohtoriksi, olen töissä valtion sektoritutkimuslaitoksessa. Lapsia ei ole, eikä vaimoakaan ole koskaan ollut. Tykkään elämästäni!
Onnea, käyt vain toisten pesällä tarvitessasi. Ei tarvi pitää koko lehmää jos haluaa joskus litran maitoa.
Googlasin. Näyttää olevan joku sijoitus/pankki-asiantuntija. Sama sukunimi kuin 30 vuotta sittenkin, eli ei ainakaan miehensä nimeä ole ottanut jos naimisiin on mennyt.
Olin se luokan söpö tytteli ja priimus. Lemmenlompsani oli jo tyttönä tasokas ja sen avulla olen elänyt hyvin ja leveästi miesten siivellä. Tämä kyyninen ratkaisuni syntyi jo aivan nuorena. Ja on toiminut!
Peruskouluaikainen priimus on pankkialalla, lukiovaiheessa tiet erkaantuivat kun hän meni kaupungin ykköslukioon johon kaikki kympin tytöt ja pojat menivät. On puoliso ja pari lasta joten kai hänellä hyvin menee. Lukioajan priimuksella oli pienimuotoinen huumeongelma yliopistoaikoina mutta pääsi onneksi kaikista päihteistä kuiville. Töissä ICT-alalla ja eronnut.
Menin papereilla teknilliseen korkeakouluun. Opinnoissa meni ikuisuus, kun en ollut oppinut opiskelemaan, olin tottunut vetämään kymppejä ilman mitään vaivannäköä ja jatko-opinnoissa en ollutkaan muita fiksumpi. Lopulta tein surkean lopputyön ja sain paperit ulos. Sen jälkeen olen tehnyt opettajan töitä. Opiskelupaikasta löytyi mies ja sen kanssa on eletty 20 vuotta, pari lastakin on. Moni muu samaan aikaan opiskellut on menestynyt rahallisesti paremmin, mutta ihan tyytyväinen olen elämääni.
En tarkemmin tiedä mutta osalla ainakin elämä näyttää päällisin puolin menevän oikein mukavasti. On perhettä, isoa taloa ja hienoja autoja. Mutta mielestäni tämä johtuu siitä että mihin on silloin nuoresta asti tähdännyt. Heille on ollut nuoresta asti selkeää mitä haluaa elämältä ja he on elänyt sen niin. Minulle taas mikään ei ollut koskaan, eikä vieläkään ole selkeää mitä haluan tai mihin kuulun joten olin koulussa keskitaso tai karvan verran alapuolella, nykyään olen köyhä, yh. Silti olen kyllä tyytyväinen elämääni. Pari rinnakkaisilta luokilta olevaa priimusta on ainakin ajautunut huumeille. Se on surullista.
Se olisin minä. Ihan hyvää kuuluu, olen juristi, on puoliso ja pari lasta.
Tosin en ole mikään uraohjus, vaan ihan "tavisjuristi", kiinnostaa enemmän perhe ja kotoilu kuin ura.
Olin yläasteella luokkani priimus.
Valmistuin diplomi-insinööriksi ja tein niitä töitä jonkun aikaa.
Sitten sairastuin vaikeaan krooniseen sairauteen.
Nykyään olen työttömyysraha-sairaspäiväraha kierteessä. Työkyvyttömyyseläkkeelle en pääse ja töihin en kykene.
Olin oman luokkani priimus useampana vuotena, vaikka matikassa ja liikunnassa oli lopputodistuksessa useimmiten seiska. Kirjoitin viisi ällää, opiskelin kieliä, valtiotiedettä, journalismia ja hiukan historiaa, en jaksanut valmistua. Olen ollut media- alalla töissä 28 vuotta. Ei puolisoa eikä todistettuja jälkeläisiä. Mutta ihan kivasti menee. Nyt päälle viisikymppisenä olisi kiva ruveta uudestaan opiskelemaan, historiaa ja sosiologiaa varsinkin, ja laajentaa kielitaitoa. Aikaa on vain niin niukasti.
KTM, pörssiyrityksen toimari, naimisissa about 20 vuotta jo (en muista milloin menivät) 4 lasta.
Steppaavana menninkäisenä ruskeassa talossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pärjäsi hyvin. Oli vielä vuoden 2025 alussa VTT:n toimitusjohtajana.
Oli kurssikaverini Otaniemessä.
Samoin. Hänellä ei kauaa nokka tuhissut tekniikan tohtorin tutkinnossa ja oli ihmisenä varsin kiva tuolloin.
Nyt oli puhe luokan priimuksesta eikä jostain huumeita vetävästä vassariperheen luuserista.