Töissämme on yksi joka ei tule kanssamme lounaalle ja kahville
Huonontaa ilmapiiriä ja tuntuu kuin töissämme olisi ihan vieras ihminen. Muitten kanssa jaetaan ilot ja surut ja nauru raikaa pitkin päivää. Toimitko sinä näin ja jos niin miksi ihmeessä?
Kommentit (105)
Joo toiset käy tupakalla sillä välin toiset tekee työtä siellä Viikkaa kroonikkovaippoja. Kirjoittaa kurvaa. Ottaa pois kuumemittareita. Vie alusastioita kun muut istuu kahvihuoneessa. Tämäkin on nähty.
Ei ehdi ja en juo kahvia tai muitakaan virvokkeita.
Vierailija kirjoitti:
Työkaverit, niin mukavia kuin ovatkin, kuitenkin kuormittavat. Olen se työpaikan henkilö, jolta tykätään kysyä asioista ihan jatkuvasti. En jaksa olla käytettävissä vielä tauoillakin. Ei millään pahalla. En mitenkään osallistu mihinkään työpäivien ulkopuolisiin aktiviteetteihin. En todellakaan osallistu esim työpaikan pikkujouluihin.
Jossain isossa firmassa tuo voi vielä onnistua. Kuitenkin aika suuri osa yrityksistä on pieniä ja keskisuuria ja jos tapana on että esim. kaikki osallistuu aktiviteetteihin ja sitten on yksi joka excludaa itsensä joka kerta, kyllä sen alkaa pomotkin muistaa. Sitten kun pitää miettiä kenelle jaetaan palkankorotuksia ja kuka irtisanotaan ekana kun työt vähenee, on hyvä valintaperuste jo olemassa.
Työskentelen eri aikavyöhykkeellä olevien asiakkaiden kanssa ja minulla kiireisin aika töiden suhteen osuu juuri tuohon meidän lounasaikaan, joten pidän lounastaukoni vähän tavallista myöhemmin. Silloin saan syödä ilman kiirettä ja hosumista.
Tosin tämä on työpaikallani tiedossa, joten ap tuskin on kollegani.
Jos joku haluaa olla yksin, saa tietysti olla. Ihmiset ovat erilaisia. Minulle työystävien seura on syy käydä töissä, ja he ovat minulle tosi arvokkaita ihmisiä. Mutta teemme sosiaalista työtä, jollekin on tärkeää latautua siitä yksin.
Hän on tullut tekemään töitä saadakseen palkkaa.
Hän ei ole tullut sinne viihdyttämään ketään tai ottaakseen osaa muiden keksimiin työpaikkadraamoihin.
Antakaa olla rauhassa. Hän ei ole tehnyt mitään pahaa kenellekään. Samaa ei voi sanoa muita, jotka juoruavat selän takana heti kun voivat.
Sinä olet se, joka huonontaa ilmapiiriänne.
Kukaan teistä ei voi tietää, mitä tuo työkaverinne on elämässään joutunut ehkä käymään läpi. Antakaa ihmisten olla rauhassa. Aika voi muuttaa asioita toiseksi, tai sitten ei.
Toiset tekee töitä sillä aikaa . Jos ei tunne ketään viihtyy paremmin työn ääressä. Tuskin olette tarjonnut kahvia tai pyytänyt mukaan. Eikä se ole fiksua että alkaa urkkia . Monet käy vaihtamassa tauolla työvaatteet jos kostunut.
Sinkkujen syrjintää. Muut puhuu lapsistaan toinen asuu yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työkaverit, niin mukavia kuin ovatkin, kuitenkin kuormittavat. Olen se työpaikan henkilö, jolta tykätään kysyä asioista ihan jatkuvasti. En jaksa olla käytettävissä vielä tauoillakin. Ei millään pahalla. En mitenkään osallistu mihinkään työpäivien ulkopuolisiin aktiviteetteihin. En todellakaan osallistu esim työpaikan pikkujouluihin.
Jossain isossa firmassa tuo voi vielä onnistua. Kuitenkin aika suuri osa yrityksistä on pieniä ja keskisuuria ja jos tapana on että esim. kaikki osallistuu aktiviteetteihin ja sitten on yksi joka excludaa itsensä joka kerta, kyllä sen alkaa pomotkin muistaa. Sitten kun pitää miettiä kenelle jaetaan palkankorotuksia ja kuka irtisanotaan ekana kun työt vähenee, on hyvä valintaperuste jo olemassa.
Ihan hyvin onnistuu pienemmässäkin organisaatiossa. Pomot arvostaa sitä miten työsi hoidat, ei haittaa jos ei alainen pikkujouluryyppäjäisiin osallistu.
Vierailija kirjoitti:
Jos hänellä on anoreksia?
Tästäkin on kokemusta. Ei pystynyt syömään muiden seurassa. Söi vain "välipaloja".
Vierailija kirjoitti:
Toiset tekee töitä sillä aikaa . Jos ei tunne ketään viihtyy paremmin työn ääressä. Tuskin olette tarjonnut kahvia tai pyytänyt mukaan. Eikä se ole fiksua että alkaa urkkia . Monet käy vaihtamassa tauolla työvaatteet jos kostunut.
Etkö ehdi pitää lounastaukoa ja kahvitaukoa?
Vierailija kirjoitti:
Antakaa olla rauhassa.
Kyllä, työskentelen aina mieluummin yksin. Lähden työpisteeltäni sen jälkeen, kun kollegani ovat menneet lounaalle, jotta emme tee päällekkäisyyksiä. Sitten, kun he palaavat työpöytiinsä lounaan jälkeen, otan puolentoista tai tunnin torkut. Yrityksellämme on avoin tila, ja joskus siellä on hieman meluisaa, kun kollegani työskentelevät, mikä vaikuttaa lounastaukooni. Usein herätän kollegoideni puheeseen ennen kuin herätyskelloni soi.
Teen töihin eväät joten säästän noin 10eur/pv tuolla ja lisäksi syön sopivamman määrän kun meillä olisi buffet.Kahvia juon vain aamulla ensimmäisenä töihin mennessä ja lisäksi en näe mitään tarvetta jakaa omia asioitani tai jauhaa paskaa muuten kahvitauolla.
Olen itse nykyään 5-kymppisenä hyvin tarkka siitä, kenen kanssa jaan ns yksityistä minääni. Lounaalla kuitenkin puhutaan pääsääntöisesti muista kuin työasioista.
Nuorempana olin toisenlainen, olin kiinnostunut lähes kaikkien työkavereiden asioista, kyselin kuulumisia ja esim olin tukena, jos jollakin huono päivä tai pahamieli.
Nyt aikuisena en enää muiden kuormia kanna.
Meillä on yrityksessämme tällainen työtoveri. Hän syö aina pienessä, yksityisessä huoneessa ja yrittää välttää katsekontaktia, fyysistä kontaktia ja sanallista viestintää kanssamme. Hän myös tarkoituksella välttelee meitä, vaikka alun perin kutsuimme hänet mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Antakaa olla rauhassa.
En halua olla missään kuppikunnissa, siksi syön yksin.
Kahvilla on pakko käydä kun pomo vaatii, yhteisöllisyyden nimissä.
Jos hänellä on anoreksia?