Lue keskustelun säännöt.
Kaikkeen haetaan nykyisin diagnoosi
08.11.2025 |
Kaikkeen haetaan nykyään diagnoosi.
Normaalia suruakaan ei voi olla, vaan sillekin pitää antaa akuutin stressireaktion nimi. Innostus on ylivireystilaa ja vaikeat kokemukset joita on kaikilla, on traumoja.
Diagnooseja haetaan "itseymmärryksen lisäämiseksi", jotta olisi joku lupa olla mitä on.
Kerron salaisuuden: sinulla on lupa on sellainen kuin ole ihan ilman diagnoosiakin. Hyväksyä itsesi ja samalla sallia itsellesi mahdollisuus kasvaa ja kehittyä ihmisenä.
Kommentit (37)
Noiden diagnoosien alle on myös nykyään tapana hyväksyttää se oma huonokäytös. Ikään kuin pestä kädet kusipäisyydeltä ja selittää "mutku mulla on tää".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on totta että lääketieteellinen puheenparsi on siirtynyt ihan normaaliin ihmisten kielenkäyttöön. Se kertoo vain lääketieteen ylivallasta yhteiskunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Meidän järjestelmä niitä diagnooseja kaipaa. Et saa kuntoutuksia, etuuksia tai palveluita ilman diagnoosia.
Tämä. Lapsella oli vaikka mitä oireita, päiväkodista ja koulussa ei apua herunut tippaakaan. Sitten kun oli lääkäriltä paperi, järjestyi kouluun avustajat, erityisopettajat, terapiat, taksikyydit ymymym
Ei se ole ihmisten vika, lääkefirmat ja läpensä psykiatrisoitunut yhteiskunta suorastaan aivopesee nykyään jo lapsia tuollaiseen ajatteluun, näin on ollut kiihtyvällä tahdilla jo 30 vuotta.
Minkä diagnoosin AP saisi, kun on sairaalloinen mielenkiinto tuntemattomien ihmisten asioihin ja pakonomainen tarve tuoda julki omaa ymmärtämättömyyttään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se hullua että miljoona kansalaista syö psyykelääkkeitä, mielenterveysongelmien diagnosointi ja lääkintä mennyt liian pitkälle.
Toki joihinkin vakavaviin mielisairauksiin tietty tarvii lääkkeitä, mutta kun on vähän paha mieli, ensimmäisenä tarjotaan mielalalääkkeitä.
Normaaliin suruun ei saa toipumislomaa töistä vaan pitää olla joku diagnoosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin mutta jos ei ole diagnoosia, ei uskota etä on ongelmia, eikä saa apua.
Katsos kun yhteiskunta on täydellinen, mitään ongelmia ei ole. Ongelma on heikoissa yksilöissä joissa ei ole _resilienssin_ häivääkään. Terapiaa ja lääkkeitä kaikille, hyvä siitä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain juuri diagnoosin epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Mietin parhaillaan, miten voisin diagnoosia hyödyntää.
Minulla keskivaikean masennuksen diagnoosin taustalla olikin vakava raudapuute. Mieluusti terveydenhuollossa laitetaan mielen piikkiin somaattisiakin oireita. Esim kilpirauhasen vajaatoiminta, raudanpuute ja vitamiinien puutokset aiheuttaa samanlaisia oireita kuin masennus. Ties vaikka seuraavien vuosikymmenten kuluessa selviää, jos kaikkien "masennusoireiden" takana onkin oikeasti fyysinen syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katsos kun yhteiskunta on täydellinen, mitään ongelmia ei ole. Ongelma on heikoissa yksilöissä joissa ei ole _resilienssin_ häivääkään. Terapiaa ja lääkkeitä kaikille, hyvä siitä tulee.
Jos työntekijä reagoi työpaikalla huonoihin työoloihin ja siihen, että työnantaja ei ole pitänyt lupauksiaan esim. tehtävänkuvan suhteen työntekijälle voidaan ehdottaa työterveyteen ja psykologille menemistä... vaikka ongelma on ihan täysin siinä työnantajassa. Käytännössä hyvin pitkälle tämä on vain tapa ulkoistaa vastuu kaikesta yksilölle ja leikkiä, että mitään ongelmia ei ole missään.
Niinpä. Jos kakara on ilkeä niin se ei ole huonosti käyttäytyvä vaan sillä on ADHD ja pitää ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niinpä teenkin. Mutta kun psykiatri kirjaimellisesti fantasioi skitsofreniasta mun kohdalla, vaikken sisäisiä ääniä kuule ulkoisina ääninä, niin pakko taistella tässä "diagnostisista oikeuksistani".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsos kun yhteiskunta on täydellinen, mitään ongelmia ei ole. Ongelma on heikoissa yksilöissä joissa ei ole _resilienssin_ häivääkään. Terapiaa ja lääkkeitä kaikille, hyvä siitä tulee.
Jos työntekijä reagoi työpaikalla huonoihin työoloihin ja siihen, että työnantaja ei ole pitänyt lupauksiaan esim. tehtävänkuvan suhteen työntekijälle voidaan ehdottaa työterveyteen ja psykologille menemistä... vaikka ongelma on ihan täysin siinä työnantajassa. Käytännössä hyvin pitkälle tämä on vain tapa ulkoistaa vastuu kaikesta yksilölle ja leikkiä, että mitään ongelmia ei ole missään.
Olette oikeilla jäljillä. Yksilökeskeisissä yhteiskunnissa on tutkitustikin enemmän mielenterveysdiagnooseja. Kyse on siitä paradigmasta, miten asiat selitetään. Onko yksilön syy vain ympäristön. Oikeastihan molemmilla on väliä.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se hullua että miljoona kansalaista syö psyykelääkkeitä, mielenterveysongelmien diagnosointi ja lääkintä mennyt liian pitkälle.
Toki joihinkin vakavaviin mielisairauksiin tietty tarvii lääkkeitä, mutta kun on vähän paha mieli, ensimmäisenä tarjotaan mielalalääkkeitä.
Ensimmäisenä tarjotaan mielialalääkkeitä myös fyysisiin ongelmiin kun ei osata diagnosoida oikein. Lopulta ihminen todella on masentunut ja ahdistunut, ja syö kiltisti mielialalääkkeensä koska alkaa itsekin uskoa oireiden olevan psykosomaattisia. Vuosien varrella mielialalääkkeistä alkaa olla koko ajan yhä enemmän ja enemmän haittaa ja alkuperäinen sairauskin jyllää hoitamatta taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se hullua että miljoona kansalaista syö psyykelääkkeitä, mielenterveysongelmien diagnosointi ja lääkintä mennyt liian pitkälle.
Toki joihinkin vakavaviin mielisairauksiin tietty tarvii lääkkeitä, mutta kun on vähän paha mieli, ensimmäisenä tarjotaan mielalalääkkeitä.
Ensimmäisenä tarjotaan mielialalääkkeitä myös fyysisiin ongelmiin kun ei osata diagnosoida oikein. Lopulta ihminen todella on masentunut ja ahdistunut, ja syö kiltisti mielialalääkkeensä koska alkaa itsekin uskoa oireiden olevan psykosomaattisia. Vuosien varrella mielialalääkkeistä alkaa olla koko ajan yhä enemmän ja enemmän haittaa ja alkuperäinen sairauskin jyllää hoitamatta taustalla.
Minä olen kokeillut viimeisen 25 vuoden aikana suunnilleen kaikki masennuslääkkeet. Mitään masennusta en koe koskaan sairastaneeni. Ja nyt sitten tuli tämä epävakaa persoonallisuushäiriö-diagnoosi. Eli täysin turhaan olen noita lääkkeitä syönyt. Onneksi on ollut yksityinen sairausvakuutus koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se hullua että miljoona kansalaista syö psyykelääkkeitä, mielenterveysongelmien diagnosointi ja lääkintä mennyt liian pitkälle.
Toki joihinkin vakavaviin mielisairauksiin tietty tarvii lääkkeitä, mutta kun on vähän paha mieli, ensimmäisenä tarjotaan mielalalääkkeitä.
Mielialalääkkeiden niin iso osuus tilastoissa voi johtua siitäkin, että monet vanhukset lääkitään rauhallisiksi psyykelääkkeillä, vaikkei heillä ei ole todettuja psyykesairauksia.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Jos kakara on ilkeä niin se ei ole huonosti käyttäytyvä vaan sillä on ADHD ja pitää ymmärtää.
Vähän sama juttu kuin koirien kanssa. Syy löytyy sieltä hihnan päästä ja kakaroiden ollessa kyseessä syy on usein vanhemmissa. Tassutellaan ja sanoitetaan, mutta mitään rajoja ei ole. Lapsi saattaa pahoittaa mielensä.
Meidän järjestelmä niitä diagnooseja kaipaa. Et saa kuntoutuksia, etuuksia tai palveluita ilman diagnoosia.