Kaikkeen haetaan nykyisin diagnoosi
Kaikkeen haetaan nykyään diagnoosi.
Normaalia suruakaan ei voi olla, vaan sillekin pitää antaa akuutin stressireaktion nimi. Innostus on ylivireystilaa ja vaikeat kokemukset joita on kaikilla, on traumoja.
Diagnooseja haetaan "itseymmärryksen lisäämiseksi", jotta olisi joku lupa olla mitä on.
Kerron salaisuuden: sinulla on lupa on sellainen kuin ole ihan ilman diagnoosiakin. Hyväksyä itsesi ja samalla sallia itsellesi mahdollisuus kasvaa ja kehittyä ihmisenä.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Minulla keskivaikean masennuksen diagnoosin taustalla olikin vakava raudapuute. Mieluusti terveydenhuollossa laitetaan mielen piikkiin somaattisiakin oireita. Esim kilpirauhasen vajaatoiminta, raudanpuute ja vitamiinien puutokset aiheuttaa samanlaisia oireita kuin masennus. Ties vaikka seuraavien vuosikymmenten kuluessa selviää, jos kaikkien "masennusoireiden" takana onkin oikeasti fyysinen syy.
Kyllähän kilpparitestiin laitetaan aika rutiininomaisesti ennen masennusdiagnoosia. Muihin ei kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sain juuri diagnoosin epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Mietin parhaillaan, miten voisin diagnoosia hyödyntää.
Nykytietämyksen mukaan epävakaasta persoonallisuushäiriöstä voi parantua!
Kyllä. Parantumiseen tietysti pyrin. Ja oireet ovat osin helpottaneet iän myötä. Minusta on myös tullut aiempaa ilkeämpi, eli en enää patoa sisälleni, jos joku on tehnyt minulle jotain väärin, vaan jutun siihen.
Ihan alunperin mulla oli ongelmana vain unettomuus mihin oisin apua tarvinnut. No mirtazapinia ja päädyin viikossa yrittämään itsaria.
Nyt 20 vuotta myöhemmin mulla on unettomuuden lisäksi paniikkihäiriö, vaikea ahdistuneisuus ja masennus, ptsd ja kuulema kaikkien lääkkeiden tunkemisen takia lääkeriippuvuuskin 🤦 unettomuus vaivaa edelleen ja dissosiaatio-oireisiin en saa apua, koska siitä ei ole diagnoosia, koska kukaan ei sitä osaa hoitaa.
Suurin osa ongelmista johtuu siitä kroonisesta unettomuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Noiden diagnoosien alle on myös nykyään tapana hyväksyttää se oma huonokäytös. Ikään kuin pestä kädet kusipäisyydeltä ja selittää "mutku mulla on tää".
Pahimmillaan diagnoosista tulee itseään toteuttavat ennustus. Ihminen lamaantuu diagnoosin alle ja luulee sen olevan joku ehdotontotuus. Oikeastihan diagnoosit ovat sen hetken kuvauksia, ja jo kuukauden päästä tilanne voi olla muuttunut. Ihminen voi vaikuttaa itse asioihin yllättävän paljon, kun ottaa vastuun itsestään ja kuntoutumisestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noiden diagnoosien alle on myös nykyään tapana hyväksyttää se oma huonokäytös. Ikään kuin pestä kädet kusipäisyydeltä ja selittää "mutku mulla on tää".
Pahimmillaan diagnoosista tulee itseään toteuttavat ennustus. Ihminen lamaantuu diagnoosin alle ja luulee sen olevan joku ehdotontotuus. Oikeastihan diagnoosit ovat sen hetken kuvauksia, ja jo kuukauden päästä tilanne voi olla muuttunut. Ihminen voi vaikuttaa itse asioihin yllättävän paljon, kun ottaa vastuun itsestään ja kuntoutumisestaan.
Systeemi ei kuitenkaan jousta. Kerran masentunut on aina masentunut eikä siten fyysisiä sairauksia tarvitse hoitaa kun ovat sitä masennusta.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se hullua että miljoona kansalaista syö psyykelääkkeitä, mielenterveysongelmien diagnosointi ja lääkintä mennyt liian pitkälle.
Toki joihinkin vakavaviin mielisairauksiin tietty tarvii lääkkeitä, mutta kun on vähän paha mieli, ensimmäisenä tarjotaan mielalalääkkeitä.
Mun mielestä syy on yhteiskunnassa ja nykyisessä työelämässä. On helpompaa kirjoittaa ihmisille psyykenlääkeresepti kuin korjata yhteiskunnan epäkohtia tai työelämän ärsyttäviä piirteitä.
Toisaalta, ennen kuin oli psyykenlääkkeet, moni lääkitsi työstressiä ja potutusta alkoholilla. Tyyliin viisi pullollista olutta joka työpäivän jälkeen, paitsi perjantaisin pullo kossua tai viiniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Jos kakara on ilkeä niin se ei ole huonosti käyttäytyvä vaan sillä on ADHD ja pitää ymmärtää.
Vähän sama juttu kuin koirien kanssa. Syy löytyy sieltä hihnan päästä ja kakaroiden ollessa kyseessä syy on usein vanhemmissa. Tassutellaan ja sanoitetaan, mutta mitään rajoja ei ole. Lapsi saattaa pahoittaa mielensä.
Söisitkö, pukisitko, menisitkö nukkumaan....
Muistan kesätyöpaikan 80-luvulla. Vakituinen työntekijä, jota tuurasin, kertoi olleensa aika usein hoidettavana Aurorassa. Sanoi, että loman lopussa oli usein siinä kunnossa, että piti mennä pariksi päiväksi sairaalaan lepäämään ennen kuin palasi töihin.
Vierailija kirjoitti:
Systeemi ei kuitenkaan jousta. Kerran masentunut on aina masentunut eikä siten fyysisiä sairauksia tarvitse hoitaa kun ovat sitä masennusta.
Tämä ei onneksi aina pidä paikkaansa. Mulla oli ihana terveyskeskuslääkäri, joka laittoi minut holter-tutkinuksiin sydänoireiden takia, vaikka mulla oli todettu myös masennus ja itsestigmatisoin itseäni pitämällä itse sydänoireitani oman pään kuvitelmana. Niihin aikoihin laukkasin terveyskeskuksessa milloin minkäkin huolenaiheen takia. Sydänoireet todettiin hyvälaatuisiksi lisälyönneiksi. Mutta lääkäri otti tosissaan ja tutki, eikä laittanut masennuksen piikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sain juuri diagnoosin epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Mietin parhaillaan, miten voisin diagnoosia hyödyntää.
Nykytietämyksen mukaan epävakaasta persoonallisuushäiriöstä voi parantua!
Sittenhän muistakin pershäröistä voi parantua.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Jos kakara on ilkeä niin se ei ole huonosti käyttäytyvä vaan sillä on ADHD ja pitää ymmärtää.
Sittenhän kaikki on Ok. Diagnoosin jälkeen voi olla huoletta ja kertoa vaan kaikille että sillä on vaan se ADHD...
Nykyään äidit ovat jo ulkonäöltään pelottavia. Siksipä heidän pitää lässyttää lapselleen, että penska ei saisi traumoja. Karhunpalvelus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sain juuri diagnoosin epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Mietin parhaillaan, miten voisin diagnoosia hyödyntää.
Nykytietämyksen mukaan epävakaasta persoonallisuushäiriöstä voi parantua!
Miksi siis moni julkkis ei ole parantunut? Henny-parkakin.
Persoonallisuushäiriöstä kuntoutuminen on pitkä tie, joka vaatii useimmiten vuosikausien terapian. Riippuu minkälaisia piirteitä on, kuinka paljon niistä on mahdollista toipua. Epävakaat persoonallisuuden piirteet ovat läheisesti kytköksissä laajaan traumatisoitumiseen, jonka vuoksi eheytyminen turvallisissa suhteissa (ihmissuhteet, terapiasuhde) on kyllä mahdollista.
KKT ja DKT ovat hyviä toiminnallisia terapiasuuntauksia auttamaan opetella ajattelemaan ja toimimaan toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se hullua että miljoona kansalaista syö psyykelääkkeitä, mielenterveysongelmien diagnosointi ja lääkintä mennyt liian pitkälle.
Toki joihinkin vakavaviin mielisairauksiin tietty tarvii lääkkeitä, mutta kun on vähän paha mieli, ensimmäisenä tarjotaan mielalalääkkeitä.
Mun mielestä syy on yhteiskunnassa ja nykyisessä työelämässä. On helpompaa kirjoittaa ihmisille psyykenlääkeresepti kuin korjata yhteiskunnan epäkohtia tai työelämän ärsyttäviä piirteitä.
Toisaalta, ennen kuin oli psyykenlääkkeet, moni lääkitsi työstressiä ja potutusta alkoholilla. Tyyliin viisi pullollista olutta joka työpäivän jälkeen, paitsi perjantaisin pullo kossua tai viiniä.
Onko alkoholin kulutus vähentynyt osyykolääkkeiden käytön nousun myötä?
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuushäiriöstä kuntoutuminen on pitkä tie, joka vaatii useimmiten vuosikausien terapian. Riippuu minkälaisia piirteitä on, kuinka paljon niistä on mahdollista toipua. Epävakaat persoonallisuuden piirteet ovat läheisesti kytköksissä laajaan traumatisoitumiseen, jonka vuoksi eheytyminen turvallisissa suhteissa (ihmissuhteet, terapiasuhde) on kyllä mahdollista.
KKT ja DKT ovat hyviä toiminnallisia terapiasuuntauksia auttamaan opetella ajattelemaan ja toimimaan toisin.
Minulla on persoonallisuushäiriödiagnoosi, vaikka olen oikeasti autisti. Mietin hakisinko oikean diagnoosin, mutta en tiedä kummasta diagnoosista on vähemmän haittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuushäiriöstä kuntoutuminen on pitkä tie, joka vaatii useimmiten vuosikausien terapian. Riippuu minkälaisia piirteitä on, kuinka paljon niistä on mahdollista toipua. Epävakaat persoonallisuuden piirteet ovat läheisesti kytköksissä laajaan traumatisoitumiseen, jonka vuoksi eheytyminen turvallisissa suhteissa (ihmissuhteet, terapiasuhde) on kyllä mahdollista.
KKT ja DKT ovat hyviä toiminnallisia terapiasuuntauksia auttamaan opetella ajattelemaan ja toimimaan toisin.
Minulla on persoonallisuushäiriödiagnoosi, vaikka olen oikeasti autisti. Mietin hakisinko oikean diagnoosin, mutta en tiedä kummasta diagnoosista on vähemmän haittaa?
Persoonallisuushäiriö enemmän leimaava. Mutta esim.työkymyvyttönyyseläkkeen saantiin ei kummastaan diagnoosista ole apua, ne eivät ole sairauksia. Pitää olla sairaus kuten masennus lisänä.
Diagnoosit vaaditaan sairausloman ja/tai hoidon saamiseksi, muuten et saa mitään, ja sittenkin saat kaupan päälle haukut terveydenhoitojärjestelmän kuormittamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Jos kakara on ilkeä niin se ei ole huonosti käyttäytyvä vaan sillä on ADHD ja pitää ymmärtää.
Tällä logiikalla 95% suominaisista on ADHD.
Nykytietämyksen mukaan epävakaasta persoonallisuushäiriöstä voi parantua!