Rajattomuudesta toipuneet/toipuvat! Ennen oli suhteet alistavia mutta nyt tapaan pelkästään miellyttäjiä. Ääripäästä toiseen, tavanomaista?

Mieti omia motiivejani miksi aikoinaan sorruit hyväksikäyttäjiin. Oliko syynä se että he esiintyivät itsevarmoina näyttäen siltä että he tietävät mitä haluavat? Ehkä et itse tiennyt mihin pyrkiä ja toivoit pääseväsi miehen mukana elämään mielekästä elämää jossa olisi tarjolla virikkeitä.

Ehkä nämä "tylsät" miehet ovat oikeasti kiinnostuneet sinusta, menneet hiukan ujoiksi ja kuvittelevat että pystyvät tekemään sinuun parhaiten vaikutuksen vastaamalla tarpeisiisi? Ja he näyttävät tylsiltä koska et itse tiedä mitä tavoitella, elämästäsi puuttuu suunnitelma ja punainen lanka, etkä siksi tarvitse heidän tukeaan? Olet ehkä tottunut olemaan miehen vietävänä, ja tukeaan tarjoava mies näyttää siksi vässykältä?

Entä jos itse päättäisit mitä haluat elämältäsi. Listaisit mitä vaadit, mikä olisi kiva, ja vastaavasti mitä itselläsi on tarjota siten että suhde olisi terveellä tavalla vuorovaikutteinen. Ja kun seuraavan kerran kohtaat mielenkiintoisen kumppanin, alat alkuesittelyn jälkeen kysellä häneltä mitä hän tavoittelee elämältään. Jos tavoitteet ja kemia natsaavat, voitte sovittaa päämääränne yhteen, tehdä yhteisen suunnitelman ja sitoutua siihen. Oli se sitten vanhan maatalon remontointi, ulkomaille muutto, asuntoautoelämä tai mitä vain. Sitten se apuaan tarjoava mies ei enää näytäkään nössöltä vaan elämäsi suurimmalta vahvuudelta.

Ehkä et ole valmis kohtaamaan aitoa intiimiyttä. Haetko huomiota, statusta tai jotakin muuta. 

Kuivahtiko, kun alistus loppui?

Vierailija kirjoitti:

Ex-mieheni oli tummahiuksinen mies, alle 170 cm pitkä, hento ja sairaalloinen, laiha ja miehisyyden puutteesta kärsivä, pihi, naisia kohtaan epäystävällinen ja äärimmäisen sovinistinen. Etsin nyt pitkää, komeaa miestä, jolla on hyvä luonne, joka on herrasmiesmäinen naisia kohtaan ja antelias.

N45+

Miksipä ei? Tämä on hieno muutos.👏👏👏

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ollut pahisten kanssa siksi, ettet olisi itse se pahempi osapuoli. Nyt kyykytät mielistelijöitä kuten heitä halveksien kutsut. Nyt kannattaa rehellisesti miettiä, missä mennään. Kun ihminen haluaa sinulle pelkkää hyvää, et kestä sitä.

 

Miten olen halveksinut? Olen tunnistanut itsessäni liiallista miellyttämistä ja ymmärrän mistä se kumpuaa. Olen ollut todella ohjattavissa ennen. Siksi en toivo sitä toiseltakaan, ei siksi, että hänessä olisi varsinaisesti mitään vikaa vaan siksi, että en halua olla epätasa-arvoisessa suhteessa, jossa molemmat kadottavat itsensä.

AP

Olet kontrolloiva. Haluat kontrolloida suhdetta siten, ettei toinen miellytä sinua sinun mielestäsi liikaa ja kadota itseään. Pelkäät nyt jotenkin olevan sinun vastuullasi, että toinen kiltteydessään sinua kohtaan menettäisi itsensä. Toisesa viestissä kerroit, että et voi tutustua toisen ihmisen todelliseen minään, koska hän on liian kiva. 

En tiedä saatko pointistani kiinni.

Voihan kilttiä ihmistä rohkaista ilmaisemaan mielipiteitään ja toiveitaan avoimemmin.

Vierailija kirjoitti:

Puhut paljon, mutta vähän asiaa. Kuulostat eräältä tuttavaltani, jonka ongelma on uhriutuminen ja ainainen olosuhteiden syyttäminen omasta kurjuudestaan. Hän ei myöskään itse kunnioita muiden rajoja. Ihminen on täällä oman onnensa seppä, ja oman elämänsä ohjaaja. Et voi muuttaa muita, eikä sinun pitäisikään. Ratkaisut löytyvät sisältäpäin. Kehon ja mielen tunneyhteys on avainasemassa moneen. 

Ikävä kyllä ennen olen syytellyt, se on totta. Olen ollut hyvin vihainen ja syyttävä koska olen voinut niin huonosti. Täytyy ehkä kuitenkin mainita, että olen elänyt väkivallan ja päihteiden täyteisen lapsuuden ja se vaivasi minua vuosia. Kuitenkin ymmärsin jossain kohtaa, ettei esimerkiksi minun vanhempani pystyneet parempaan koska eivät he voineet antaa sitä mitä he eivät olleet itsekään saaneet. Ymmärsin, että vaikka minulla on kokemuksia, jotka tietenkin ovat satuttaneet niin kuitenkin vastuullani on myös hakea apua ja prosessoida asiani. On täytynyt käydä läpi paljon vihaa, surua ja kaikkea mitä siihen liittyy. Onneksi olen saanut tuntea niin paljon.

Enää en mielestäni syyttele ihmisiä tai jos sellaiseen ajaudun, niin jälleen pysähdyn tarkastelemaan mitä tapahtuu. Minä en enää elä niin, että asioita vain tapahtuu vaan yritän parhaani mukaan itse vaikuttaa ja toimia tilanteen mukaan. Nimenomaan ratkaisut löytyvät sisältäpäin ja yhteys itseen kehollisesti on ollut tärkeä osa toipumista. Sitä on harjoiteltu ja olen päässyt onneksi ammattilaisten avulla myös kehooni sulattelemaan sinne jääneitä hermoston traumajälkiä.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ollut pahisten kanssa siksi, ettet olisi itse se pahempi osapuoli. Nyt kyykytät mielistelijöitä kuten heitä halveksien kutsut. Nyt kannattaa rehellisesti miettiä, missä mennään. Kun ihminen haluaa sinulle pelkkää hyvää, et kestä sitä.

 

Miten olen halveksinut? Olen tunnistanut itsessäni liiallista miellyttämistä ja ymmärrän mistä se kumpuaa. Olen ollut todella ohjattavissa ennen. Siksi en toivo sitä toiseltakaan, ei siksi, että hänessä olisi varsinaisesti mitään vikaa vaan siksi, että en halua olla epätasa-arvoisessa suhteessa, jossa molemmat kadottavat itsensä.

AP

Olet kontrolloiva. Haluat kontrolloida suhdetta siten, ettei toinen miellytä sinua sinun mielestäsi liikaa ja kadota itseään. Pelkäät nyt jotenkin olevan sinun vastuullasi, että toinen kiltteydessään sin

En ole sanonut, että en voi tutustua ihmiseen joka on liian kiva. Vaan ihmiseen, joka miellyttää liikaa. Siinä on ero ja sillä tarkoitan, että ihmisellä itsellään ei ole omia mielipiteitä tai niitä muutellaan sen mukaan mitä toinen sanoo. Myöntyy kaikkeen. Minusta en pääse tutustumaan tällöin aidosti ihmiseen.

AP

Sulla on nyt vahvat rajat ja se tuntuu turvalliselta heikkorajaisten miellyttäjien mielestä. Siksi he kiinnostuvat sinusta. 

Kun pääset omien rajojesi kanssa paremmin balanssiin eli olet sisäistänyt ne ilman, että ne huokuvat niin vahvasti maailmalle kuin nyt vielä uutta ollessaan, niin lakkaat vetämästä toisten rajoilla lokkeilevia ylimiellyttäjiä puoleesi. 

En sitten tiedä onko niitä terveet rajat ja itsetunnon omaavia sinkkumiehissä niin paljon, ja tapaako niitä tinderissä. Toki suhteeseen riittää yksi.

Onnea etsintään.

Huomaatko ap, ettet ole valmis ottamaan vastaan mitään sellaista vastausta, joka sinua ei miellytä. Tuollainen on todella raskasta. Jäljelle ei jää muuta kuin kynnysmatot. 

Vierailija kirjoitti:

Huomaatko ap, ettet ole valmis ottamaan vastaan mitään sellaista vastausta, joka sinua ei miellytä. Tuollainen on todella raskasta. Jäljelle ei jää muuta kuin kynnysmatot. 

Minusta perustelen sekä pohdin omia käytösmalleja ja osuutta asioihin ja tiedän, että minulla on haasteeni. 

Voisitko täsmentää vielä mitä tarkalleen ottaen tarkoitat, mitä en ota vastaan? Minusta on syytäkin keskustella asiasta ja tuoda näkökulmia eikä vain todeta, että näin se asia on ja sulkea laatikko. Minusta tuollainen ehdottomuus on myös ahdasmielistä. Mitä ajat takaa jos toiset eivät puolestaan saa perustella ja pohtia sinun asettamiasi näkökulmia asioihin? 

AP

Vierailija kirjoitti:

Mieti omia motiivejani miksi aikoinaan sorruit hyväksikäyttäjiin. Oliko syynä se että he esiintyivät itsevarmoina näyttäen siltä että he tietävät mitä haluavat? Ehkä et itse tiennyt mihin pyrkiä ja toivoit pääseväsi miehen mukana elämään mielekästä elämää jossa olisi tarjolla virikkeitä.

Ehkä nämä "tylsät" miehet ovat oikeasti kiinnostuneet sinusta, menneet hiukan ujoiksi ja kuvittelevat että pystyvät tekemään sinuun parhaiten vaikutuksen vastaamalla tarpeisiisi? Ja he näyttävät tylsiltä koska et itse tiedä mitä tavoitella, elämästäsi puuttuu suunnitelma ja punainen lanka, etkä siksi tarvitse heidän tukeaan? Olet ehkä tottunut olemaan miehen vietävänä, ja tukeaan tarjoava mies näyttää siksi vässykältä?

Entä jos itse päättäisit mitä haluat elämältäsi. Listaisit mitä vaadit, mikä olisi kiva, ja vastaavasti mitä itselläsi on tarjota siten että suhde olisi terveellä tavalla vuorovaikutteinen. Ja ku

Todellinen syy on ollut, etten tiedä kuka olen. Minulla ei ollut käsitystäkään siitä kuinka minua pitäisi kohdella. Hermostoni ylivirittyi helposti eräänlaisten kemioiden kanssa ja luulin, että niin sen pitääkin olla. Uskoin, että minun kuuluu olla alistuva ja palveleva osapuoli ihmissuhteissa, todella siis koin sen olevani persoonani tai identiteettini. En edes kyseenalaistanut asiaa ennen kuin sattui ja tapahtui liikaa. Ihmettelin miksi ajauduin suhteisiin, joissa on väkivaltaa tai muuta asiatonta keskustelua ja toimintaa. Ihmettelin miksi minun oli niin vaikea olla ja voin huonosti. Käytin myös päihteitä ja yritin turruttaa itseäni monella tavalla, nykyään raitis. Elin uudelleen ja uudelleen sellaista kauhuelokuvaa ja samalla kuvittelin, että minusta ei ole muuhun, että olen vain jotenkin perustavanlaatuisesti huonompi kuin muut ja siksi minun on kompensoitava tilannetta olemalla kiltti, miellyttäjä tai muuten toimelias ja osoittaa oma arvonsa.

Kuitenkin onneksi jotain tapahtui, kyllästyin huonoon oloon ja ymmärsin, ettei elämän täydy olla sellaista eikä huono olo mikään normaali olotila ihmisen elämässä. On ollut pitkä prosessi päästä tähän. En enää taivu huonoon käytökseen, en ole ihmisten vietävissä. Tottakai tahdon olla ystävällinen ja kunnioittaa kanssaihmisiä mutta pidän suojani. Se on terveellistä ja tärkeää. Olen oppinut rakastamaan itseäni ja hoidan, pidän huolta. Näen, että minulla on haasteita tietenkin vielä ihmissuhteissa ja olen varovainen. En tahdo olla ehdoton eikä kenenkään tarvitse minun näkemyksieni mukaan mennä.  Hyvä olisi, että on kaksi erillistä ihmistä, jotka löytävät yhteisen sävelen ja kompromissin asioihin.

Minulle se on tärkeintä ihmissuhteissa, että molemmat ovat oma itsensä ja vaikka tottakai jokainen meistä kantaa omat kipunsa ja kehittymisen tilansa onneksi, se kuuluu elämään. Ne tiedostetaan ja niiden kanssa opitaan elämään. Kuitenkin niin, että molemmat ovat yksilöitä, joilla on tilaa kasvaa ja olla kuin ovat. Se olisi ihanteellista mielestäni. 

AP

"Minulle se on tärkeintä ihmissuhteissa, että molemmat ovat oma itsensä ja vaikka tottakai jokainen meistä kantaa omat kipunsa ja kehittymisen tilansa onneksi, se kuuluu elämään. Ne tiedostetaan ja niiden kanssa opitaan elämään. Kuitenkin niin, että molemmat ovat yksilöitä, joilla on tilaa kasvaa ja olla kuin ovat. Se olisi ihanteellista mielestäni. "

Täsmennän vielä, että valitettavasti liiallinen miellyttäminen on sellainen asia, että se vain ei johda terveeseen tilanteeseen suhteissa. Eihän miellyttämisessä itsessään ole tavallaan mitään vikaa mutta ihminen sen takana ei voi voida hyvin koska ei tule näkyväksi omana itsenään, omien mielipiteiden ja mieltymyksien valossa. Se johtaa ennen pitkää ongelmiin. Kuitenkin huomaan, että itsessäni on tätä samaa käytöstä edelleen. Jään siitä "kiinni" itselleni aika ajoin. Se saa pienentämään itseni ja vie energiaa sekä lisäksi blokkaa sen aidon yhteyden ihmisen kanssa. Siksi olen opetellut puhumaan mahdollisimman rehellisesti ihmisten kanssa, minä en jaksa vetää enää roolileikkejä. Haen siis itsekin tasapainoa. Olen ajatellut, että nyt pidän suojani melko korkealla ja siksi tapaan nyt myös toisia miellyttäjiä mutta ehkä myös siksi, että voin samaistua heihin. Lisäksi ehkä sen vuoksi, että silti sisällä tunnen edelleen arvottomuutta ja terveet ihmissuhteet näyttäytyvät jopa melko pelottavina, että mitä jos en riitäkään. Tässä vaiheessa paljastan ja näen taas itsessäni sen keskeneräisyyden tässä miellyttämisen kierteessä. Eli edelleen minulla on kehitettävää itsessäni. Vaikka rajoja on alkanut löytymään niin silti näiden hienojen peilien kautta näen sen kipukohdan joka juontuu häpeästä ja riittämättömyydestä. Kuitenkin onneksi tunnistan tämän itsessäni enkä tahdo kaataa sitä toisten ihmisten harteille. Sekin on minusta sitä rajanvetoa, että suojelee myös muita itseltään eli ottaa vastuun omasta toipumisesta ja siksikin rehellisyys ihmissuhteissa on todella tärkeää. On tämä opettelua.

AP

F60.4.

Ehkä et ole vielä valmis vakavampaan suhteeseen vaan aloittele kevyesti.