Lapsivapaassa avioliitossa elävät - millainen arki teillä on?

Olet ymmärtänyt väärin.

Lapsivapaa ei tarkoita, että on ollut tilapäisesti lapseton. Tilapäinen lapsettomuus on eri asia.

Lapsivapaa tarkoittaa, että on sitoutunut vapaaehtoiseen lapsettomuuteen, eli lapsia ei ole koskaan ollut (bio, adoptio, lapsipuoli) eikä lapsia koskaan tule.

Voisiko tällaisen kommentoinnin vaan jättää pois keskustelusta. Kaipa niillä perheellistyneilläkin voi olla kokemusta elämästä avioliitossa ennen lapsia. Eikö tuossa otsikossa sitä juuri kysytä? 

Lapsivapaus, mitä se sitten tarkoittaakin eri ihmisille, ei minusta tarkoita sitoutumista mihinkään. Se vain sattuu olemaan se elämäntila, missä ihminen parhaiten viihtyy. Ehkä siinä viihtyy koko elämänsä, ehkä ei. Sitoumus antaisi olettaa jonkinlaista lupausta tai sopimusta tai valaa, jonka vuoksi lapsia ei tule, vaikka oikeasti kyse on halusta elää ilman lapsia. Ei tulevaisuutta voi tietää niin varmasti, että tuollaisen sitoumuksen voisi tehdä. Minua kyllästyttää tällainen vastakkainasettelu, jossa on "aitoja" lapsettomia, feikki lapsettomia jotka eivät voineetkaan sitoutua ja saivat lapsen, ja sitten perheellisiä jotka eivät ikinä ole olleet lapsettomia (mikä ei pidä paikkansa, onhan heilläkin lapseton elämänvaihe). Oikean lapsettomuuden saa lopulta selville vasta hautaan laskun jälkeen. 

- Vela 

Vierailija kirjoitti:

Täh? 

Ihan normaalia arkea. Töitä, harrastuksia, remontointia kotosalla tai mökillä. Tykätään omasta rauhasta ja hiljaisuudesta. Joskus käydään ravintolassa, keikalla tai leffassa kahdestaan tai kavereiden kanssa, mitään baarielämää ei näin nelikymppisenä enää jaksa (ei nyt ole koskaan oikein tullut sitä harrastettua). 

Kestävyyslajiharrastajana musta on ihanaa, kun voin viikonloppuna lähteä vaikka kuuden tunnin lenkille miettimättä pahemmin aikatauluja tai hoitovastuita tms. Toisaalta jos tulee kutsu iltapalaveriin tai joutuu tekemään viikonloppuna töitä, sekin onnistui ilman mitään erillisjärjestelyitä.  Ei tähän omaan elämään vaan lapset tunnu sopivan, eikä ole kiinnostusta muuttaa toimivaa kaavaa. 

Lapset on pieniä ihan vain silmän räpäyksen. Itsekin olen nelikymppinen, ja koska yksi lapsi on muuttanut jo opiskelemaan ja toinen on itsenäinen kotona asuva teini, on mulla nyt ihan samat vapaudet mennä ja tehdä kuin sullakin. Bonuksena mulla on nuo ihanat fiksut nuoret. :) 

Ihan tavallista arkea täälläkin eletään. Viikolla käydään töissä ja hoidellaan arkisia asioita, viikonloppuna tehdään sitten jotain spesiaalimpaa. Ei sekään kuitenkaan kovin usein ole sen ihmeellisempää kuin kokkailla yhdessä samalla kun kuunnellaan musiikkia ja jutellaan. Jutellaan muutenkin paljon, mutta viikonloppuna on kiva syventyä viinilasin äärellä musiikkiin ja keskusteluihin.

Lomatkin menevät suunnilleen samoissa merkeissä. Joskus käydään jossain reissussa ja sitten useammin keikoilla, ulkona syömässä ja jossain "kulttuuriaktiviteeteissa". Kotona kuitenkin oleillaan pääsääntöisesti, kun ollaan niin paatuneita koti-ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Täh? 

Ihan normaalia arkea. Töitä, harrastuksia, remontointia kotosalla tai mökillä. Tykätään omasta rauhasta ja hiljaisuudesta. Joskus käydään ravintolassa, keikalla tai leffassa kahdestaan tai kavereiden kanssa, mitään baarielämää ei näin nelikymppisenä enää jaksa (ei nyt ole koskaan oikein tullut sitä harrastettua). 

Kestävyyslajiharrastajana musta on ihanaa, kun voin viikonloppuna lähteä vaikka kuuden tunnin lenkille miettimättä pahemmin aikatauluja tai hoitovastuita tms. Toisaalta jos tulee kutsu iltapalaveriin tai joutuu tekemään viikonloppuna töitä, sekin onnistui ilman mitään erillisjärjestelyitä.  Ei tähän omaan elämään vaan lapset tunnu sopivan, eikä ole kiinnostusta muuttaa toimivaa kaavaa. 

Olen elänyt vain lapsivapaata elämää, mutta en koskaan ilman holhottavia. Aina on ollut hoidettavia, omia ja vieraita eläimiä. En tiedä, mitä tarkoittaa "vapaa" enkä ole ajatellut, että tarvitsisin sellaista. Se olisi varmasti tyhjää elämää.

Mutta kiitos kysymästä ja ilmaisena lapsenvahtinakin on tullut oltua tuntemattomille satoja tunteja. Siinä ne illat vierähtää.

On meillä lapsia, mutta nuorimmainenkin lentää kohta pesästä. Jännällä odotellaan aviopuolison kanssa kaksistaan eloa.