Onko muita, jotka syövät vaan yhden lämpimän aterian päivässä?
Olen päivät kotona, enkä harrasta juurikaan liikuntaa. Lihoisin ihan palloksi, jos söisin kaksi lämmintä ateriaa. Syön aamupalan (puuro ja leipää) kymmenen maissa, päivällisen (tavallista kotiruokaa) kolmen ja viiden välillä ja iltapalan (leipää, riisipiirakkaa, pannaria, suolaista piirakkaa yms.) kahdeksan maissa. Hedelmiä syön, jos on aterioiden välissä nälkä, usein myös jälkiruuaksi. Tämä rytmi toimii minulla hyvin. Onko muita, jotka eivät syö kahta lämmintä ateriaa?
Kommentit (43)
Kuka edes ehtii laittaa ruokaa kahdesti päivässä? Eihän sitä muuta ehtis tehdäkään kuin kokata ja syödä.
Korkeintaan yhden lämpimän aterian eli en syö joka päivä. Enemmän vähän napostelen jotain jos nälåntunne tulee ja kahvia juon paljon. Jos syön mahan täyteen niin mua alkaa väsyttää enkä jaksa tehdä oikein mitään.
Minä. Olen ehdottomasti aamupala- ja iltaruokaihminen. En pysty, yrityksistä huolimatta, syömään päivällä, vireystaso laskee ja tulee nuutunut olo. Lisäksi saan usein jäätävät vatsakivut, ei auta vaikka keventäisi aamupalaa ja yrittäisi syödä edes pienen aterian päivällä. Molemmat ruoat ovat useimmiten terveellisiä ja monipuolisia ja reilun kokoiset annokset. Nappaan kyllä päivällä liian helposti suklaapatukan välipalaksi, sen myönnän. Kestän pientä nälkääkin paremmin kuin sitä että on monta tuntia iltapäivällä täysi olo.
Oma teini syö arkena kaksi lämmintä ruokaa, toisen koulussa ja toisen kotona ja myös aamupalan. Viikonloppuisin päivällä vaihdellen leipää tai jos on jotain jäänyt viikolta niin lämmittää sitä. Illalla teen sitten ruokaa kaikille. Ollaan juteltu siitä että kaikille ihmisille ei vain sama ruokarytmi sovi ja koska äidillä on mm. syömishäiriötausta niin tämä on se tervein malli mitä pystyn noudattamaan. Teini suhde ruokaan ja herkkuihin on täysin normaali.
Kyläilyt on välillä haastavia mutta olen kertonut tilanteeni rehellisesti ja sanonut että kahvit ja vaikka jäätelö käy päivällä. Jos muut haluavat syödä päivällä niin se on ihan fine, jos ollaan yötä niin tuon omat ruoat jotka syön tuttuun aikaan. Puoliso on välillä tiukilla ja nolona mutta senkin kestän paremmin kuin pakkosyömisen.