Lue keskustelun säännöt.
En jaksaisi enää työtäni/työssäni
05.11.2025 |
Mutta koulutus ei tällä alalla oikein riitä muuhunkaan, enkä kyllä tällä alalla sitäkään jaksaisi, samaa pazkaa hieman eri paketissa ja palkkakin nousisi vain jonkun satasen, jos sitäkään.
Aikuisopiskeluakaan ei enää tueta ja toisaalta ei pienintäkään käryä mitä edes haluaisin opiskella.
Olen siis jumissa, paskasuossa jumissa. Rämmin paskasuossa ma-pe 8h/pvässä ja la-illasta murehdin, että seur pvä taas su ja uusi raskas viikko paskasuossa alkamassa.
Ahdistaa, eläkeikään vielä n.20-25v.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Kovasti valitatte paska töistä miksette irtisanoudu?? Ei ole työnantajankaan kiva seurata. Onneksi on irtisanomista helpotettu.
Varhaissvatuksessa ei työnantajat paljoa työntekijöitään näe, koska istuvat lasikopissaan eli toimistossa koneen/puhelimen äärellä ja ravaavat kokouksissa ja lopun aikaa käyvät muissa yksiköissä joiden johtajia ovat. Ja vakassa pitää mokata tod pahasti tyyliin lyö lasta tms jotta potkaistaan pois, koska siellä on niin valtava pula tekijöistä ettei heitä ole varaa menettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin muutama vuosi myös aivan romahduksen partaalla. Päälääkkeet määrättiin jne. Päätin etten aio uhrata ainoata elämääni siihen, että lääkkeiden voimalla jaksaisin tehdä töitä, että joku toinen rikastuu. Irtisanouduin ja nyt teen keikkoja 0-tuntilaisena. Teen töitä vain sen verran, kuin on pakko. Rahaa on vähemmän, mutta voin paljon paremmin. Oikeastaan saan nykyään iloa siitä mitä vähemmän kulutan.
Ei ole ratkaisu, koska keikkoja ei ole. Tai jos on niin hyvin vähän. Syystä, että sijaisia ei enää saa palkata kuin suurimpaan hätään, jos silloinkaan, koska raha.
Jotenkin todella näköalatonta katsotaan täällä. Ei mikään muutu, jos mitään ei muuta. Ihan jo se, että vaihtaa työpaikkaa, voi auttaa. Työ itsessään voi olla samaa, mutta se tiimi kenen kanssa niitä töitä tekee, vaikuttaa mielettömästi jaksamiseen.
Tai mitä jos etsisi vapaa-ajalle jotain mistä innostuu ja saa kipinää elämään. Työpäivät kun menee helpommin, kun odottaa innolla vapaa-aika. Sitä, että pääsee toteuttamaan itseään.
Tai jokin sivubisnes, joka tuo muuta ajateltavaa elämään, ja ehkä ajan kanssa uuden työnkin?
Itse olen "hyvässä" työssä, jossa vastuuta ja rankkoja päiviä. Olen perustanut yrityksen, johon panostan vapaa-ajalle. Ajatuksena, että painan hulluna töitä 3 vuotta, ja sen jälkeen yritys on siinä pisteessä että voin sanoa heipat nykyiselle työlle. Toki se vaatii uhrauksia, mutta kolme vuotta vs. 20 vuotta, helppo valinta.
Tehkää elämällänne jotain sen sijaan että odottaa vain että joku muu tulee sitä mukamas jotenkin muuttamaan.
Mulla oli samaa entisessä työpaikassa. Uudelleenkouluttauduin, tässä meni pari vuotta ja löysinkin kivan työpaikan. Elämäni ensimmäistä kertaa huomasin, että töihin on kiva mennä aamulla. Olisinpa tajunnut aikaisemmin,että tällaisiakin työpaikkoja on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melko sama fiilis, joskin oman työn palkka on melko hyvä mutta muiden orjana oleminen ei nappaa. Yrittäjäksi haluan jotta voin itse määrätä kaiken. Lähdin yliopistoon jatko-opintoihin 50+ -vuotiaana. Raskasta kuin mikä, mutta osa-aikatyöllä ja säästöillä elelen. Eläkeikää nostavat aivan varmasti vielä ennenkuin omani vahvistetaan puhumattakaan eläkkeiden heikennyksestä.
Jotenkin koen meidän sukupolven väliinputoajina. Ennen eläkkeelle pääsi melko nuorena ja eläkkeetkin sai verottomana ulkomaille vaikka Espanjaan, mutta eipä saa enää Valtio vie kaikki edut vähin erin ja hiilikaivoksessa saa olla loppuun saakka. Vihaan nykyistä hallutusta sydämeni pohjasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä, paitsi että tavoite-eläkeikään enää 17 vuotta. Mutta eipä sitä viisikymppisenä aleta enää alaakaan vaihtamaan, joten koitan vaan sinnitellä eläkeikään. Olen toki valinnut jo työpaikan sisäisen downshiftauksen, eli hakeutunut vähemmän kiireisiin ja stressaaviin tehtäviin, niin vituttaa vähemmän.
En voi löysäillä omassa työssäni, siitä kärsisi asiakkaat ja muut työkaverit entisestään, koska kaikki vedetty jo niin minimiin muutenkin. Meillä on alalla jo valmiiksi suurin sairauspoissaolojen syy mielenterveyden ongelmat, ollut jo n.8v ajan.
Ap
Ikävä tilanne. Itse it-alalla, ja olin ennen hyvin stressaavissa ja paljon ylitöitä vaatineissa kaupallisissa projekteissa. Nyt ollut jo muutaman vuoden valtion ja kuntien projekteissa, jotka on kuin lepokoti verrattuna yksityispuoleen
Ainakaan hyvinvointialueiden ICT-hommissa ei todellakaan ole lepokotia vaan aivan toista kuin yksityisen puolen hommissa oli. Ylitöitä jatkuvasti ja käyttäjät raivona juuri sinulle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli samaa entisessä työpaikassa. Uudelleenkouluttauduin, tässä meni pari vuotta ja löysinkin kivan työpaikan. Elämäni ensimmäistä kertaa huomasin, että töihin on kiva mennä aamulla. Olisinpa tajunnut aikaisemmin,että tällaisiakin työpaikkoja on.
Sama. Jotenkin en meinaa päästä yli siitä et vietin elämästäni 15 vuotta työpaikassa, josta olisi pitänyt lähteä aivan viimeistään 7 vuoden jälkeen. Syy oli se että odottelin irtisanomispakettia, jota ei lukuisista yt-neuvotteluista huolimatta koskaan tullut. Palkkaa ei muka koskaan voinut nostaa, kummasti se palkka vaan nousi entiseen verrattuna 30% ja työn mielenkiintoisuus kasvoi moninkertaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin todella näköalatonta katsotaan täällä. Ei mikään muutu, jos mitään ei muuta. Ihan jo se, että vaihtaa työpaikkaa, voi auttaa. Työ itsessään voi olla samaa, mutta se tiimi kenen kanssa niitä töitä tekee, vaikuttaa mielettömästi jaksamiseen.
Tai mitä jos etsisi vapaa-ajalle jotain mistä innostuu ja saa kipinää elämään. Työpäivät kun menee helpommin, kun odottaa innolla vapaa-aika. Sitä, että pääsee toteuttamaan itseään.
Tai jokin sivubisnes, joka tuo muuta ajateltavaa elämään, ja ehkä ajan kanssa uuden työnkin?
Itse olen "hyvässä" työssä, jossa vastuuta ja rankkoja päiviä. Olen perustanut yrityksen, johon panostan vapaa-ajalle. Ajatuksena, että painan hulluna töitä 3 vuotta, ja sen jälkeen yritys on siinä pisteessä että voin sanoa heipat nykyiselle työlle. Toki se vaatii uhrauksia, mutta kolme vuotta vs. 20 vuotta, helppo valinta.
Tehkää elämällänne jotain sen sijaan että odott
Vaikeata/mahdotonta se on mitään muuttaa, jos ei koulutus riitä+oman alan lisäkoulutus antaisi vain samaa paskaa hieman eri paketissa+ei ole mitään tietoa siitä mitä muuta edes opiskelisi+ei ehkä ole taloudellista resurssia opiskella+ei ole voimavaroja opiskella etc.ym
On olemassa ihmisiä ja tilanteita jotka todella ovat jumissa ja suossa, ja jos se se ahdistaa sinua niin ettet asiaa voi ymmärtää/tajuta vaan kommentoit noin, niin mieti hetki miltä siitä kys hlöstä itsestään tuntuu? Niinpä, kuristavalta helvetiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieluummin työttömänä kuin irvistäen töihin joka aamu, kukin tyylillään.
Onneks on asiallinen työpaikka vaikka palkka on alle 3k
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin työttömänä kuin irvistäen töihin joka aamu, kukin tyylillään.
Onneks on asiallinen työpaikka vaikka palkka on alle 3k
Työttömyys ei todellakaan ole vaihtoehto, siitä on kokemusta aikana ennen nykyisiä kiristyksiä ja oli karmeata kyykytystä jarkuvine epävarmuuksineen jo silloin eli ei sw henkistä kuormaa ainakaan keventäisi sekään. Moni puhuu palkasta ja sen suuruudesta ja kompensaatiosta yms, noh, alallani se palkka on paska kaikin tavoin eikä siihen voi itse paljoakaan vaikuttaa. Ei puhuta edes siitä maagisesta "kolmesta tai kolmesta ja puolesta tuhannesta" vaan yleensä kakkosella alkavasta kk-palkasta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
Yksi kommentti lisää. En halua lisätä kenekään stressiä, mutta olen käynyt läpi todella vaikean burnoutin.
Yksi pahimpia kommentteja jota olen lukenut burnoutista , on jos olet stressannut vaikka 2 vuotta, palautuminen vaatii vuoden.
Tämä tuntuu olevan ainakin omassa tilanteessa totta. Tietysti mielialalääkkeet , terapia yms auttaa. Apua pitää hakea ja olla valmis vastaanottamaan. Meillä Suomessa Sisulla vedetään ja yksin pitää selviytyä. Ei pidä , hae apua!
Syytän täysin työpaikkoja ja käsittämättömiä vaatimuksia jota kukaan ei voi täyttää !
Suomessa ei ole "burnout" loppuunpalaminen diagnoosia ollenkaan (kuten Ruotsissa) vaan ihmiset saa sairasloman masennukseen, joka katetaan osittain valtion varoista. Yrityksillä pitäsi olla enemmän vastuuta työntekijoiden hyvinvoinnista.
Yksi mielenkiintoisimmista ratkaisuista on ollut IBM yhtiöllä , ns. speak up. Eli esimiesten toiminnasta voi kertoa ylemmälle johdolle ja näin vaikuttaa työmäärään ja työntekijöiden määrään. Ohessa ote IBM.n manuaalista:
Speak Up is a two-way communications channel for employees that offers them the opportunity to ask questions, voice concerns, make recommendations, or complain, on any of IBM's operations and policies--and remain anonymous.
It also offers management the opportunity to explain or resolve employee concerns, communicate with employees, and explain management actions.
Minulle on jäänyt käsitys, että jos haet esim. tiiminjohtajaksi tai ylempää tehtävää. Kannattaa kertoa kuinka paljon enemmän saat puristetutksi henkilöstöstä (esim. osaamalla prosessijohtamisen muita paremmin yms.) tämä tietenkin on "epätotta" ja näin päästään uralla eteenpäin. Aiheutetaan henkilöstölle paha burn out ja toivotaan että irtisanoutuvat.
Tälläiseen tuo ed. mainittu speak up on todella parasta, eli tuodaan nykytilanne esille, eikä esimiehen kertoma "kaunis kakku" ja hänen mainitisema "turha valitus"
Älä anna stressin ottaa sinua kokonaan. Kun stressi pahenee koko keho pysähtyy. Tässä vaiheessa ollaan jo todella syvällä ja työkyky alkaa olla menetetty.
Hae apua
Vierailija kirjoitti:
Hei,
Yksi kommentti lisää. En halua lisätä kenekään stressiä, mutta olen käynyt läpi todella vaikean burnoutin.
Yksi pahimpia kommentteja jota olen lukenut burnoutista , on jos olet stressannut vaikka 2 vuotta, palautuminen vaatii vuoden.
Tämä tuntuu olevan ainakin omassa tilanteessa totta. Tietysti mielialalääkkeet , terapia yms auttaa. Apua pitää hakea ja olla valmis vastaanottamaan. Meillä Suomessa Sisulla vedetään ja yksin pitää selviytyä. Ei pidä , hae apua!Syytän täysin työpaikkoja ja käsittämättömiä vaatimuksia jota kukaan ei voi täyttää !
Suomessa ei ole "burnout" loppuunpalaminen diagnoosia ollenkaan (kuten Ruotsissa) vaan ihmiset saa sairasloman masennukseen, joka katetaan osittain valtion varoista. Yrityksillä pitäsi olla enemmän vastuuta työntekijoiden hyvinvoinnista.
Yksi mielenkiintoisimmista ratkaisuista on ollut IBM yhtiöllä , ns. speak up. Eli esimies
Miten tuo liittyy varhaiskasvatukseen? Siellä työskennellään aivan limitillä ja kaikesta säästäen ja koko ajan säästetään ja kiristetään lisää, sen kertoo uutisetkin, lisää vain saatava säästöjä niin yksikköjen määrissä, henkilöstön määrissä, sijaisten määrissä, aivan kaikessa. Ja se kaikki paska on kaatunut ja kaatuu varhaiskasvatustyötä tekevien harteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin todella näköalatonta katsotaan täällä. Ei mikään muutu, jos mitään ei muuta. Ihan jo se, että vaihtaa työpaikkaa, voi auttaa. Työ itsessään voi olla samaa, mutta se tiimi kenen kanssa niitä töitä tekee, vaikuttaa mielettömästi jaksamiseen.
Tai mitä jos etsisi vapaa-ajalle jotain mistä innostuu ja saa kipinää elämään. Työpäivät kun menee helpommin, kun odottaa innolla vapaa-aika. Sitä, että pääsee toteuttamaan itseään.
Tai jokin sivubisnes, joka tuo muuta ajateltavaa elämään, ja ehkä ajan kanssa uuden työnkin?
Itse olen "hyvässä" työssä, jossa vastuuta ja rankkoja päiviä. Olen perustanut yrityksen, johon panostan vapaa-ajalle. Ajatuksena, että painan hulluna töitä 3 vuotta, ja sen jälkeen yritys on siinä pisteessä että voin sanoa heipat nykyiselle työlle. Toki se vaatii uhrauksia, mutta kolme vuotta vs. 20 vuotta, helppo valinta.
Tehkää elämällänne jotain sen sijaan että odott
Sitä kummasti muuttuu näköalattomaksi, jos ei niitä näköaloja yksinkertaisesti ole, on vain mustaa suota joka puolella jota rämmittävä päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen viimeisillä voimillaan ja jollain saatanan suomalaisella sisulla ja ylivirittyneellä työetiikalla/moraalilla, koska "onhan sitä nyt jumankauta oltava tässä yht.kunnan oravanpyörässä hyödyllinen pakertaja ja veronmaksaja".
"Ainakaan hyvinvointialueiden ICT-hommissa ei todellakaan ole lepokotia vaan aivan toista kuin yksityisen puolen hommissa oli. Ylitöitä jatkuvasti ja käyttäjät raivona juuri sinulle"
Mä olen it-konsulttitalossa, kehitetään softia valtiolle ja kunnille. Loppukäyttäjiin ei näissä hommissa olla yhteydessä lainkaan. Ja näillä julkispuolen organisaatioilla on ihan muinaisuudesta olevat, ei-ketterät ohjelmistonkehitystavat, mikä tekee työstä rentoja. Esim. juuri viime viikolla istuttiin koko porukka 3 päivää "inkrementin suunnittelupalavereissa". Ei yksityispuolella tuommoisessa kaikki koodaritkin istuisi. Eikä se veisi kolmea päivää. Ja mitään aikataulupaineita ei ole, nämä projektit on jatkuneet vuosia ja tulee jatkumaan vuosia, eikä asiakkaalla ole kiire. Nysvätään ja speksataan uudelleen ja uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin työttömänä kuin irvistäen töihin joka aamu, kukin tyylillään.
Onneks on asiallinen työpaikka vaikka palkka on alle 3k
Työttömyys ei todellakaan ole vaihtoehto, siitä on kokemusta aikana ennen nykyisiä kiristyksiä ja oli karmeata kyykytystä jarkuvine epävarmuuksineen jo silloin eli ei sw henkistä kuormaa ainakaan keventäisi sekään. Moni puhuu palkasta ja sen suuruudesta ja kompensaatiosta yms, noh, alallani se palkka on paska kaikin tavoin eikä siihen voi itse paljoakaan vaikuttaa. Ei puhuta edes siitä maagisesta "kolmesta tai kolmesta ja puolesta tuhannesta" vaan yleensä kakkosella alkavasta kk-palkasta.
Ap
Pelkäsin mennä työkkärin asiakkaaksi, koska itsellänukin on surkeita kokemuksia. Nyt olen iloisesti yllättynyt. Olen tähän mennessä saanut parasta neuvontaa ja opiskelun ohjausta pitkiin aikoihin. Ei pelota, vaikka on yksin hoidettavaa velkaa alla.
Ei kukaan jaksa, ihan turhaa touhua.
Mitä tarkoitat?