Lue keskustelun säännöt.
En jaksaisi enää työtäni/työssäni
05.11.2025 |
Mutta koulutus ei tällä alalla oikein riitä muuhunkaan, enkä kyllä tällä alalla sitäkään jaksaisi, samaa pazkaa hieman eri paketissa ja palkkakin nousisi vain jonkun satasen, jos sitäkään.
Aikuisopiskeluakaan ei enää tueta ja toisaalta ei pienintäkään käryä mitä edes haluaisin opiskella.
Olen siis jumissa, paskasuossa jumissa. Rämmin paskasuossa ma-pe 8h/pvässä ja la-illasta murehdin, että seur pvä taas su ja uusi raskas viikko paskasuossa alkamassa.
Ahdistaa, eläkeikään vielä n.20-25v.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Niin minäkin. Olen niin uupunut etten enää pysty keskittymään työhön. Päivät menevät ihan nollat taulussa kun yrität saada aikaan edes jotain pientä.
Lähiaikoina olen menossa lääkäriin, todennäköisesti masennuksen takia tulee sairauslomaa ja / tai lääkitys. Liian pitkään yritän vain tsempata itseäni pinnistelemään.
Sama. Saisin heti masennus- ahdistuneisuushäiriö diagnoosin jos menisin, työuupumus päälle. En vain pysty mennä työterveyteen. Se 45v introvertti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valittaa, ettei aikuisopiskelua tueta, eikä tiedä yhtään, mitä haluaisi opiskella. Paskasuosi on ihan omaa tekoasi, vaikka oletan, että mielestäsi hallitus on syyllinen siihen. Sillä, että olit paskasuossasi jo vasemmistohallituksen aikaan ja ilmeisen vähälahjainen jo silloinkin, ei luonnollisesti ole merkitystä.
Paska kuuluu paskasuohon, kun ei luuhun lahjat riitä. Muuhun ei lahjat riitä, kun ruokqtuntikin lasketaan työnteoksi.
Vierailija kirjoitti:
Valittaa, ettei aikuisopiskelua tueta, eikä tiedä yhtään, mitä haluaisi opiskella. Paskasuosi on ihan omaa tekoasi, vaikka oletan, että mielestäsi hallitus on syyllinen siihen. Sillä, että olit paskasuossasi jo vasemmistohallituksen aikaan ja ilmeisen vähälahjainen jo silloinkin, ei luonnollisesti ole merkitystä.
Paska kuuluu paskasuohon, kun ei luuhun lahjat riitä. Muuhun ei lahjat riitä, kun ruokqtuntikin lasketaan työnteoksi.
Työssäni ei ole ruokatuntia ja se siis todellakin on työn tekoa samalla, eli revi reikääsi.
PS, olet mulk ku!
Ap
Lyhennetty työaika olisi ideaali ratkaisu, mutta harva työnantaja siihen suostuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ehkä lohduta yhtään, mutta sanonpa silti siltä varalta, että saat edes yhden positiivisen ajatuksen hetkeksi: jos sinulla on 20-25 vuotta eläkeikään, olet hirveän nuori ja todella onnekas, kun verrataan minuun, jolla eläkkeeseen on muutama vuosi ja takana kymmenen vuoden työttömyys. On koulutusta ja komea ansioluettelo, mutta konkurssi vei omaisuuden ja onnettomuus terveyden. Toimeentulotuella lopun ikää.
Olet niin nuori, että jaksat ikävääkin työtä. Työstä saat palkkaa ja mahdollisuuksia, jotka eivät ehkä ole niin suuria kuin toivoisit, mutta ovat silti olemassa. Elämääsi mahtuu vielä hyviäkin käänteitä, vaikka se tuntuukin hetkittäin mahdottomalta.
Karkeaa, mutta totta: asiasi voisivat olla huonomminkin. Eivät ole. Pää pystyyn nyt.
En koe näin nelikymppsenä itseäni mitenkään kovin nuoreksi, raskaassa työssä kilometrit jo tuntuvat ja työikää takanakin jo aika lailla. Siksi eläkeikään 20 vuotta tuntuu elinkautiselta.
58 vuotta ja eläkeikään on vielä matkaa, onneksi olen leikkausjonossa ja saan ainakin kuukauden saikun, tuota odottaen, mutta jotta saa levätä tuosta paskatyöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työni on itseasiassa ihan mukavaa, pidän siitä. Mutta työssä jaksamistani syö aika lailla muutama ns. työkaveri, jotka keulivat, dominoivat, ylikävelevät ja ignooraavat kaikkia, jotka eivät ole heidän ns. sisäpiirissään. Koitapa siinä sitten tehdä töitä ja pysyä järjissäsi. Esihenkilöt eivät puutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mikä työ?
Varhaiskasvatus.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikä työ?
Varhaiskasvatus.
Ap
Ylläripylläri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä vaihdoin samalle alalle eri firmaan
Vierailija kirjoitti:
Mä vaihdoin samalle alalle eri firmaan
Ei auta ap tapauksessa. Kuten sanottu, samaa pashaa hieman eri paketissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin muutama vuosi myös aivan romahduksen partaalla. Päälääkkeet määrättiin jne. Päätin etten aio uhrata ainoata elämääni siihen, että lääkkeiden voimalla jaksaisin tehdä töitä, että joku toinen rikastuu. Irtisanouduin ja nyt teen keikkoja 0-tuntilaisena. Teen töitä vain sen verran, kuin on pakko. Rahaa on vähemmän, mutta voin paljon paremmin. Oikeastaan saan nykyään iloa siitä mitä vähemmän kulutan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikä työ?
Varhaiskasvatus.
Ap
Arvasin ap:n toisesta viestistä.
T: vakaope
Täällä opetusalalla samoja ajatuksia. Ainut asia joka tällä hetkellä auttaa jaksamaan on säännöllinen palkka ja työyhteisö. Muuten tilanne on aika lailla sietämätön. En mitenkään pysty tekemään tätä työtä enää sitä 20 vuotta joka mulla olisi jäljellä. Toisaalta olen melkein 50 ja alan vaihtaminen olisi todella hankalaa.
Lottovoitosta ja rikkaasta miehestä unelmoiden.
Monet tekee siten, että välillä vähän on kipeenä. Joka kuukausi päivän pari tai viikon
Kovasti valitatte paska töistä miksette irtisanoudu?? Ei ole työnantajankaan kiva seurata. Onneksi on irtisanomista helpotettu.
En ymmärrä ollenkaan, miten muka pitäisi jaksaa tehdä 8h/pvä töitä, 5 päivää viikossa. Aloitin kokoaikatyöt elokuussa. Sitä ennen tein monia vuosia max 6h/pvä. 5 tuntia oli optimaalisin.
Oma työ on varhaiskasvatuksessa. Kotona sit omat lapset (onneksi jo isoja, koska olen aivan totaalisen poikki työpäivän jälkeen). En todellakaan jaksa eläkeikään asti, ikää nyt 35. Vaihdan takaisin osa-aikaiseen heti kun löytyy joku paikka. Menee koko elämä hukkaan jos tällä tahdilla tekee töitä jollekkin muulle!! Mieluusti tingin elintasosta jos sillä saa enemmän vapaa-aikaa.