Minkä ikäisenä ei kannata alottaa alusta?
Olen 57v kaunis nainen.
Olen päättänyt etten eroa enkä lähde nykyisestä työpaikasta esim etsimään itseäni islannin jäätikölle.
Vai pitäisokö?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Pidetään keskustelu asiallisena ja äänestetään:)
Ap
Muumio hiljaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidetään keskustelu asiallisena ja äänestetään:)
Ap
Muumio hiljaa
Äänestä ole hyvä
Ap
Myöhäistä on sitten, kun rollaattorista loppuu akku sen viimeisen kerran.
Ikä ei ole ratkaiseva tekijä, vaan muumiona ei kannata enää aloittaa alusta.
itse olen 56v, enkä ole vielä(kään) aloittanut muumioitumista.
Kouluttautumaan vaan 60-vuotiaana ja kun 64-vuotiaana olette vastavalmistuneita, kilpailette 24-vuotiaiden kanssa samoista töistä 😆🤣
Vierailija kirjoitti:
Ikä ei ole ratkaiseva tekijä, vaan muumiona ei kannata enää aloittaa alusta.
itse olen 56v, enkä ole vielä(kään) aloittanut muumioitumista.
Lyijykynä ei pysy rintojen alla?
Olen 56v enkä ole muumio. Lähden keväällä Norjaan hoitoalan töihin, ruotsin ja norjan kielenkin opiskelin.
Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Aina voi aloittaa ainakin henkisesti alusta. Aineellisesti toki mahdollisuudet eläkeiän jälkeen hieman rajautuu, ei silloin useimmat enää pysty miettimään miten merkittävästi vaurastua, hankkia eka omistusasunto tms jos siihen asti ei ole kerännyt mitään omaisuutta tai satu perimään.
Ei koskaan. Kunhan muutat vain oman elämäsi sisältöä niin olet vapaa kuin taivaan lintu. Ja viet muistosi seuraavaan elämääsi, joten kannattaa aloittaa ennemmin kuin myöhemmin
Olen 67 v. ja aion muuttaa maasta toiseen. Aina voi aloittaa alusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikä ei ole ratkaiseva tekijä, vaan muumiona ei kannata enää aloittaa alusta.
itse olen 56v, enkä ole vielä(kään) aloittanut muumioitumista.
Lyijykynä ei pysy rintojen alla?
Miksi sen siellä pitäisi pysyä? Kädessä se pysyy vielä hyvin. Eikö se riitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikä ei ole ratkaiseva tekijä, vaan muumiona ei kannata enää aloittaa alusta.
itse olen 56v, enkä ole vielä(kään) aloittanut muumioitumista.
Lyijykynä ei pysy rintojen alla?
Ei pysynyt nuorenakaan. G-kupin rintoja painovoima sen verran veti alaspäin jo nuorena.
Mikäli se oma elämä ei ole täysin sietämätönta, pitäisi tehdä korjausliike ja ajatella parannusta niistä (jo olemassa olevista) lähtökohdista. Parisuhteesa ei pysty tekemään toisen puolesta päätöksiä, vaan ne muutokset tehdään yhdessä. Mikäli kumppani ei suostu muutoksiin, voi jokainen tehdä itsenäisesti päätöksiä omasta toimintamallista. Omalla kohdallani olen päättänyt pysyä neutraalina, enkä enää vaivaudu ottamaan kantaa miehen draamaan. Olen henkisesti ottanut etäisyyttä. Asumme kuin kämppikset, jaamme ainoastaan laskut ja ruokamenot, mutta mitään läheisyyttä ei ole. Eikä tule, ennen kuin mies suostuu tunnustamaan meidän elämän realiteetit ja on halukas muuttamaan käyttäytymismalliaan. En ole lähdossä mihinkään, enkä aloittamaan omaa elämääni alusta. En myöskään anna kumppanin valintojen vaikuttaa oman elämäni suuntaan. Taloudellinen tilanteemme on hyvä, en halua "keinuttaa venettä". Hyväksyn tilanteen ja olen tasapainossa tämän asian kanssa. Aina voisi olla paremmin, mutta nyt mennään näillä.
Pidetään keskustelu asiallisena ja äänestetään:)
Ap