Mun koko elämä oikeasti tuhoutui tänä vuonna
Olen sinänsä jo päässyt pahimman yli, mutta onneksi en tiennyt etukäteen tällaisen epäonnen olevan edes realistista. Jäin työttömäksi samaan aikaan kun tulin raskaaksi. Mies jätti koska ei kuulemma jaksanut olla tukenani. Tein abortin. Ero ja abortti saivat aikaan itsetuhoisuutta ja jouduin psykiatriselle osastolle. Lapsi otettiin huostaan osastolle joutumisen vuoksi ja eksä vei yhteisen koirankin itselleen. Tuli monen sadan euron mätkyt. Paras ystävä ja sisko katkaisivat välit kun eivät jaksaneet olla tukena. Nyt syksyllä olen ollut paljon sairaalassa kun fyysinen terveys on alkanut oireilla.
Eniten olen yllättynyt siitä että olen selvinnyt tästä. Ja kyllä, jokainen näistä on tapahtunut vuoden 2025 aikana <3 Elämä on ollut jo aiemminkin vähän vaikeaa, mutta koskaan ei ole ollut kyllä näin paskaa ajanjaksoa.
Kommentit (56)
Olen pahoillani. Elämä on helvetin epäreilua.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kauheeta, otan osaa
Kiitos, arvostan kommenttiasi.
Ja sussa ei tietenkään mitään vikaa🤔
Minun elämä tuhoutui 2023. En ole toipunut ja mietin itseni lopettamista joka ikinen päivä.
Vierailija kirjoitti:
Ja sussa ei tietenkään mitään vikaa🤔
Varmasti myös minun käytökseni vaikutti esimerkiksi suhteen päättymiseen. Olimme yhdessä pitkään ja olin jatkuvasti epävarma itsestäni sekä toisen rakkaudesta minua kohtaan, ja jatkuva varmistelu sekä hyväksynnän haku kuormitti eksääni. Hänelläkin oli myös omia ongelmia, jotka vaikuttivat jaksamiseen. Paras ystäväni joutui myös sietämään ihan todella paljon minulta ja itsetuhoiset puheet olivat varmasti viimeinen niitti, joiden vuoksi hän päätti vetäytyä.
Mätkyt myös käsittääkseni tulevat koska olen itse jotenkin kussut verojen maksamisen?
Vierailija kirjoitti:
Trolli oli.
No kuule olisikin.
Ap
Eli eksälle kelpasi koira mutta ei vauva!? Jessus mikä raakile. Voimia sinulle, kyllä se elämä ennen pitkää taas näyttää sinulle valoisaa puoltaankin!
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani. Elämä on helvetin epäreilua.
Kiitos. En odottanut saavani yhtään tällaista kommenttia osakseni. Oli pakko vain saada kaikki tämä kerrottua jollekin, edes anonyyminä.
Tsemppiä AP! Nyt ei ole kuin suunta ylöspäin. Päivä kerrallaan
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole mitään verrattuna kilttien miesten yksinäiseen elämään. Monet olleet yksin ilman kumppania tai muuta tukea 20 vuotta tai kauemmin.
Näinhän se menee 🥹🥺
Muttei ole rankkoja fyysisiä kipuja tai rajoitteita? Sulla on silmät jolla näet, kädet jolla kirjoitat tänne.
Aika moni on työtön nykyään. Mies joka jättää vaikeuksissa saakin mennä.
Sinun on tajuttava että mikään ulkopuolinen ei saa määrittää sinua, vaan kaiken sinun elämässä on lähdettävä sinusta. Koita nyt saada pääsi kuntoon, ja sitten välit lapseen. Muulla ei ole väliä.
Ihminen on sitkeä. Ei voi jäädä maahan makaamaan.
Isäni kuoli marraskuussa vuonna 2022, poikani toukokuussa 2023, erosimme kolme kuukautta poikamme kuoleman jälkeen.
Johtu exmieheni pettämisestä, mikä selvisi mulle poikamme kuoleman aikoihin. Ja kyseessä ei ollut ainoastaan yksi nainen.
Ja olen hengissä vaikka elämä on välillä tuntunut helvetiltä.
Ymmärrän hyvin. Itselläni elämä hajosi täysin viime vuonna ja vuosi sitten tähän aikaan haudoin joka automatkalla itsemurhaa aivan kuin irti todellisuudesta. Samaan vuoteen osui ero 18v suhteesta, töiden täysin puskista tullut loppuminen, rahavaikeudet, auton yllättävät useat kalliit korjaukset, yhden ystävän käsittämättömän julmat sanat, kuinka olin sen kaiken itse aiheuttanut (yhteydenpito loppui siihen) ja hirvittävä yksinäisyys.
Nyt keskityt olemaan kiltti ja armollinen itsellesi.
Olen käynyt läpi asioita joista suurin osa olisi päätynyt itsariin. Selvisin! Ja ei ollut ketään auttamassa, en käynyt terapiassa vaan päivä kerrallaan ja lopulta sitten taas elämä voitti. Se toi valitettavasti kukanaan etten jaksa kuunnella jonkun valitusta mitättömistä asioista. Mietin vain että heikko...
Voisin pistää paremmaks mutta en viitti. Sulla on oikeus omaan suruusi ja sen läpi käymiseen. Ei muuta kuin tsemppiä. Pohjalta ei ole kuin yksi suunta. Se hyvä puoli siinä on..
Ei tuo ole mitään verrattuna kilttien miesten yksinäiseen elämään. Monet olleet yksin ilman kumppania tai muuta tukea 20 vuotta tai kauemmin.