2-vuotias lapseni on todella arka!

Ei ole ujo enää...

Ole lapsesi tukena ja turvana ja kannusta häntä pienin askelin muiden mukaan leikkeihin. Tärkeintä että ole tukena.

Päivähoidon aloitus on mennyt tosi hyvin.

Kotona on oikea papupata mutta vieraille ei uskalla puhua sanaakaan. Jos on pidemmän aikaa vieraiden seurassa, on sitten vähitellen hiukan rohkemapi. Mietityttää vain pitäisikö lapseni nähdä useammin muita lapsia? En käy kerhoissa eikä meillä paljon ole lapsiperheystäviä.

erittäin arka poika reipastui kummasti 3-vuotiaana.

Nykyisin (3v7kk) menee mukaan toisten leikkeihin ja osaa ja uskaltaa pitää puolensa :)

2-vuotiaana osallistui kerhoihin ja jumppaan vain äidin sylistä tai istua kyhjötti jossakin nurkassa :/

Nykyisin on vilkas, iloinen ja riehuvainen lapsi myös kodin ulkopuolella.

Olen itse ollut lapsena todella ujo ja arka. En edes mummolaan uskaltanut mennä yksin ja äitini joutui istumaan kanssani seurakunnankerhosssa vielä ollessani 5v.



ap

lapsi kaipaa seuraa ikäisistään.



etkö viitsi persettäsi nostaa ja viedä lasta kehittymään??

tiedä etukäteen mitä tekevät. Osta A. Wahlgrenin lapsikirja ja lue minkälainen käyttäytyminen kuuluu mihinkin ikäkauteen, ihan tavallinen 2 vuotias sinulla.

Ei kaksivuotiaat yleisesti leiki yhdessä vaan vierekkäin. Ìhan fiksu pieni lapsi sinulla on, eikä tuon ikäisen tarvitsekaan rynnätä joka syliin istumaan ja joka tädille juttelemaan.



Kyllä ne lapset reipastuvat ajan kanssa. Kunhan kolmevuotiaana pääsee kerhoon tai muualle tapaamaan ikätovereitaan, niin hyvin hän pärjää.

Ei huolta ap. Lapsesi on perinyt äitinsä temperamentin. Tärkeintä on, ettet patista häntä kontakteihin tai olemaan " reippaampi" mitä hän on, anna hänen olla sylissä niin paljon kuin tarvis sosiaalisissa tilanteissa, jos ne lapsesta tuntuvat pelottavilta. Siten lapsi saa hyvät eväät elämälleen, hänen stressinsietokvystään kehittyy hyvä - pakottamalla lapsen johonkin mihin hän ei ole valmis vain saa stressijärjestelmän aktivoitumaan.



Meillä oli sama tilanne, mutta nyt kun lapsi on kohta 3, hän on alkanut ihmeesti ottamaan kontaktia muihin ja hän pystyy olemaan varmempi sosiaalisissa tilanteissa. " lämpeneminen" ei kestä enää yhtä kauaa eikä hän enää tarvitse äidin turvaa kuten ennen. VOisi olla ihan hyvä käydä jossain, missä olisi muita samanikäisiä tai ylipäätään muita ihmisiä kuin kotiväki, sillä se toisi tottumusta ääniin ja ihmisiin.



Vaikka lapsen arkuus saattaakin jopa ahdistaa tai huolestuttaa, suhtautuisin luottavaisesti tulevaan.

sanoo, että kun menevät puistoon, niin arkailee siellä vieraita, jos vaikka tämä paras leikkikaveri on sairaana ja pois. Seisoo liimaantuneena hoitajan vieressä. Itse olen huomannut saman: kun mennään leikkipuistoon, niin iloisena juoksentelee ympäriinsä, kunnes tulee toisia lapsia. Sitten seisoo mun vieressä, eikä liikahdakkaan. Lopulta kuiskaa, että " mennään kotiin" . Ei ole koskaan myöskään mennyt vieraiden syliin helposti. Tutustuttuaan voi mennä lähelle, mutta on aluksi tosi varautunut. Samoin ei puhu mitään vieraiden läsnäollessa ja omalla porukalla on taas papupata.

Mun poika nyt 2,5v ja ei uskois samaksi pojaksi.. Me alettiin käydä kerran viikossa leikkikerhossa ja kuule alko pikku herra sosiaalistumaan. mekin kökötettiin vaan kotona, eikä lapsella ollut muita lapsi kontakteja. Ei ihme, että oli niin arka, kun ei ollut tottunut muihin lapsiin ja ryhmään ylipäätään. nyt ap kipikapin hakeutumaan johonkin muskariin tai leikkiryhmään!

lapsi ehkä alkaa suuntautumaan enemmän ulkomaailmaan. Lapsihan on kykenevä yhteisleikkeihin vasta joskus kolmivuotiaana, joten aikaisemmin ei ole edes realistista odottaa lapselta kovin suurta kontaktinottohalua toisiin lapsiin, vaikka nämä lasta kiinnostaisivatkin.

Nyt olisi varmaan hyvä aika kuitenkin mennä toisten lasten pariin edes joskus, sillä ilman mitään kontakteja ei lapselle tule mahdollisuutta harjotella toisten läsnäolon sietämistä ja siitä ehkä nauttimistakin.

Ujoa lasta ei kannata patistaa ottamaan yhtään sen nopeammin kontaktia toisiin ihmisiin kuin mihin hän itse on valmis, mutta yhdessä äidin kanssa läsnäolo ihmisten ilmoilla antaa hänelle tottumusta ja auttaa voittamaan luontaista vetäytymisenhalua.