Niin vaan se pimeys iski päin kasvoja. Mitä hyvää tästä pimeydestä keksii?

Pyöritä kelloa, kesä ja valo Hölmölään.

Mitä hyvää? Lapsi nukkuu paremmin. Mutta se on jo 17 eli ei vaikuta mun olotiloihini sen kummemmin kuin empatian kautta.

Keittiö täynnä kirkasvalo-valonheittimiä kuulosti kiinnostavalta! Täytyy alkaa suunnitella jotakin vastaavaa. Marraskuu menee vielä jotenkuten, mutta joulukuun mustuus on ihan tyrmäävää. 

Tänä vuonna tuntuu siltä, että on enemmän energiaa kuin edellisinä syksyinä, mutta kattellaan nyt, kuinka tämä kehittyy. Olen ihan selkeästi kesän ja valon ihminen ja pimeys vie joka vuosi lopulta voimat.

Vierailija kirjoitti:

Teen jouluvalmisteluja.

Marraskuussa teen käsitöitä pukinkonttiin. Teen hankintoja, ostan mm. lohen ja juurekset ja tarkistan, että piparkakkutaikinaan löytyy kaikki mausteet ja siirappia. Ostan marraskuussa yleensä myös voipaketin, riisiä, taateleita ja sekahedelmiä. Lohi on usein marraskuussa tarjouksessa, ostan kokonaisen kalan, syön osan ja otan hyvän palan graavisuolaan pakasteeseen. Otan sulamaan vasta aattoaamuna, siivutan kohmeisena ohuiksi siivuiksi, ja on juuri hyvä joulupöytään. Juurekset ovat usein marraskuussa tarjouksessa todella halpoja, syön osan ja säästän sopivan määrän lanttu- ja porkkanalaatikkoon. 

Joulukuun alussa teen piparkakkutaikinan, annan taikinan levätä viikon viileässä ja itsenäisyyspäivän tienoilla leivon piparkakut. Lucian päiväksi tehdään pullaa. Siitä viikon kuluttua onkin jo hyvä aika tehdä taatelikakku.

Kyllpä sinulla on kiva ja kovin mulavan kuuloiset jouluvalmistelut. Ihanaa että jollakin sujuu mulavasti. Ei stressiä ja kulutkin on suunniteltu hienosti. Hyvä sinä!

Loka-joulukuussa minä maalaishiiri nautin ihan täysillä tästä hämärästä. Luonto on karulla tavalla kaunis lehtien pudottuakin, ja on ihanan tyyntä. Saa ottaa hyvillä mielin vähän iisimmin. Metsään koiran kanssa suppiksia keräämään. Uppoudun metallimusiikkiin, kirjoihin, ruoanlaittoon ja Halloweeniin (meni jo, seuraavana joulufiilistä tulille). Tykkään myös syyspukeutumisesta, paljon nahkaa ja villaa.

Käyn viikottain piipahtamassa lähimmässä kaupungissa (tunnin bussimatka). Suurimman osan ajasta teen työt etänä kotoa, mutta välillä on kiva käydä toimistolla seurustelemassa ja hyvällä lounaalla. Töiden jälkeen tanssitunnille. Kaupunkien valot ovat todella kauniit tähän aikaan vuodesta, varsinkin jos niitä voi ihailla veden pinnasta tai jostain korkealta kattobaarista.

Loppuvuosi on siis ainakin minulle ihanaa aikaa. Helmikuussa kyllä alkaa jo tulla kaamosuupumusta ja ikävä aurinkoa. Eli ennen pitkää tämäkin kroppa alkaa kaivata valoa, lämpöä ja värejä. Suomen talvi on siis vähän liian pitkä minullekin, jopa täällä Lounais-Suomessa. Mutta kevät tulee aina, aikanaan. :)

Minusta pimeällä on jotenkin kivempi liikkua ulkona. Ihan normaali työssäkäyvä oon päällisin puolin, mutta sisäinen erakkoni nauttii, kun pimeällä saa olla jotenkin suojassa ja piilossa. Ulkona liikkuu vähemmän ihmisiä ja on rauhallisempaa. Joku kunnon syysmyräkkä vielä, niin voi leikkiä olevansa yksin maailmassa. :D

Vierailija kirjoitti:

Hyvä puoli on se, että ulkoilualueilla ja kansallispuistoissa on todella rauhallista ja kaunista. 

Nuuksio on nyt parhaimmillaan, koska siellä ei pahemmin tule ketään vastaan. Ilmakin on mukavan kosteaa ja on helppo hengittää.

Kevyitä hyviä otsalamppuja löytyy, jotka helpottaa liikkumista. Mutta välillä se kannattaa vain sammuttaa ja nauttia hiljaisuudesta.

Toinen hyvä asia on, että ehtii/haluaa olla kotona. Pystyy näpertelemään jotain pikku projekteja -  seinän maalaus, keittiön tasojen öljyämistä ja kaappien järjestelemistä.

Ihan oikeasti? Vain suomalaisen mielestä säkkipimeä lehdetön ja lumeton metsä ja yksin kökkiminen metsässä on parasta viihdettä. Ja lopun aikaa sitten puuhataan kuin riivattu.

Typerä kansa

Vierailija kirjoitti:

Minusta pimeällä on jotenkin kivempi liikkua ulkona. Ihan normaali työssäkäyvä oon päällisin puolin, mutta sisäinen erakkoni nauttii, kun pimeällä saa olla jotenkin suojassa ja piilossa. Ulkona liikkuu vähemmän ihmisiä ja on rauhallisempaa. Joku kunnon syysmyräkkä vielä, niin voi leikkiä olevansa yksin maailmassa. :D

Jus. Voi luoja näitä...

Vierailija kirjoitti:

Kauheeta. Hitto ku on vuodenaikoja. Pitäsköhän vetää ittensä kiikkuun...

Onhan niitä muuallakin muttei noin masentavia! 

Terveiset Italian marraskuusta, aurinko paistaa upeadti ja ruusut kukkivat. Vielä tarkenee paitahihaisillaan ulkoilla (15 -17astetta, lähes Suomen kesä!)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta, ulkona ei ole niin stressaavaa kävellä pimeällä, kun muut eivät näe niin hyvin kasvoja.

Ja muutenkin pimeä vuodenaika on sellaista käpertymisen aikaa, jolloin tuntuu olevan täysin ok viihtyä kotona. Kesällä taas pitäisi mennä ja nauttia ja tehdä vaikka mitä.

Minä taas koen että kotona kökkiessä elämä menee hukkaan kun ei ole tekemistä!  Sen tunnin pari valoisan aikaan käyn vesijumpassa ja kaupassa (eläkkeellä kun olen) muttei pimeällä viitsi tehdä mitään.

Kosteus, tuuli, kylmyys ja liukkaus ovat terveyteni ja liikkuvuuteni kannalta yhtä painajaista joten ulkoilut rajoittuvat muutamaan lumenluontiin kevättalvella. Yritän olla poissa Suomesta mahdollisimman paljon. 

Mulla on hyvin valonherkät silmät. Kirkas auringonvalo tekee suorastaan kipeää. Nyt on hyvä.

Kyllä mua painaa ihan muut asiat kuin pimeys. Mukavasti on asiat, jos vain vuodenaika masentaa ja ainoa asia mistä pitää jaksaa selviytyä on syksy. Ei mun elämää säät ja vuodenajat pahenna, ne on ne ihan melkein ainoat, mistä pidän ja saan voimaa. 

Vierailija kirjoitti:

Voi lenkkeillä omassa rauhassaan ja huomiotta, jos haluaa olla yksin. Kukaan ei huomaa, ovatko vaatteet kuluneet tai onko ilman meikkejä tms. Taajamissa näkee samalla, onko seutu entisellään tai onko naapurilla jo 100 jouluvaloa.

Hei sori, mutta miksi muita lenkkeilijöitä kiinnostais sun vaatteet ja meikit? Eiköhän jokainen puuskuta vaan menemään sitä omaa lenkkiään. Purkaa työstressiä, miettii kauppalistaa tai mitä nyt kukakin. Aika monella on luurit korvilla ja keskittyminen ihan varmasti muussa kuin vastaantulijoissa. 

Kääntäkää ne otsavalot alas, kun joku tulee vastaan, niin ettei ne osoita suoraan silmiin. Ne on aivan saatanan kirkkaita. Niitä voi vähän peittää kädellä niin, että vähän valoa kuitenkin jää, että näkee, että siinä kulkee joku. Jos on koira, kannattaa osoittaa sitä. Sen lampun saa myös kaulaan, niin helpottaa hommaa. Kiitos.

Tässä pimeydessä on monia hyviä puolia ja suurimpana se, ettei aurinko porota. Kämppä ei ole kuin pätsi, ei tarvitse kärsiä auringon aiheuttamasta migreenistä. Pukeutuminen on helpompaa kuin kesällä, jolloin kengät hankaa ja pitää miettiä toimistopukeutumista paljon tarkemmin, että mikä on säädyllistä ja mikä ei, onko jokin vaate liian kuuma. Ja se lotraaminen aurinkorasvan kanssa, hyi. Ötököitä ei ole näin marraskuussa kiusana. Kesä on kaikkiaan todella hankalaa aikaa, ja vaatii ihan liikaa erikoisjärjestelyitä. Näin syksyllä ja talvella saa vain olla.

Vierailija kirjoitti:

Kääntäkää ne otsavalot alas, kun joku tulee vastaan, niin ettei ne osoita suoraan silmiin. Ne on aivan saatanan kirkkaita. Niitä voi vähän peittää kädellä niin, että vähän valoa kuitenkin jää, että näkee, että siinä kulkee joku. Jos on koira, kannattaa osoittaa sitä. Sen lampun saa myös kaulaan, niin helpottaa hommaa. Kiitos.

Miksi? Ethän sä autolla ajaessakaan tuijota suoraan vastaantulijan valoja, vaan käännät katseen autokoulunoppien mukaisesti tien oikeaan laitaan. Miksi siis lenkillä katsot suoraan toisen otsavaloon? Käännä katse sivuun kohdatessa! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauheeta. Hitto ku on vuodenaikoja. Pitäsköhän vetää ittensä kiikkuun...

Onhan niitä muuallakin muttei noin masentavia! 

Terveiset Italian marraskuusta, aurinko paistaa upeadti ja ruusut kukkivat. Vielä tarkenee paitahihaisillaan ulkoilla (15 -17astetta, lähes Suomen kesä!)

Voittaa pimeässä metsässä likomärällä maalla ypöyksin istuskelun

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mua painaa ihan muut asiat kuin pimeys. Mukavasti on asiat, jos vain vuodenaika masentaa ja ainoa asia mistä pitää jaksaa selviytyä on syksy. Ei mun elämää säät ja vuodenajat pahenna, ne on ne ihan melkein ainoat, mistä pidän ja saan voimaa. 

Ei muakaan mutta se että on pimeää ja sateista vuoden ajoista huolimatta vaivaa