Työelämä on hirveä kokemus väkivaltaisessa perheessä kasvaneelle

Ovatko alapeukuttajat sitä mieltä ettei tästä saisi puhua? Jos kollega ei uskalla kieltäytyä hänelle kipatuista ekstratöistä, siihen voi olla syynsä.

Mikä on nakkikone? Oletko töissä, jossa tehdään lihajalosteita? Sinänsä esittämäsi teoria pelosta on vainoharhainen.

Vierailija kirjoitti:

Ovatko alapeukuttajat sitä mieltä ettei tästä saisi puhua? Jos kollega ei uskalla kieltäytyä hänelle kipatuista ekstratöistä, siihen voi olla syynsä.

Senkun puhutaan, ei siinä mitään. En kuitenkaan itse usko syyn olevan ap:n mainitsema. Ennemmin ei ole kasvettu aikuisiksi eli itsetunto on jäänyt lapsen tasolle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko alapeukuttajat sitä mieltä ettei tästä saisi puhua? Jos kollega ei uskalla kieltäytyä hänelle kipatuista ekstratöistä, siihen voi olla syynsä.

Senkun puhutaan, ei siinä mitään. En kuitenkaan itse usko syyn olevan ap:n mainitsema. Ennemmin ei ole kasvettu aikuisiksi eli itsetunto on jäänyt lapsen tasolle. 

Ehkä se näyttäytyy noin ihmiselle jota ei ole virheiden takia pahoinpidelty. Tai ihan vain sen takia, että vanhemmalla menivät hermot milloin mihinkin asiaan.

Miten tällainen kasvatus sinusta edistää hyvän itsetunnon kehittymistä? Ihminen oppii silloin lähinnä varomaan ettei taas tule jotain ikäviä seurauksia.

Työpaikalla tällaista käytetään sitten hyväksi, kun huomataan että joku stressaa niin kovasti siitä ettei mitään jää hoitamatta. Muut alkavat siirtää sitten töitään hänelle, kun huomaavat, ettei joku uskalla jättää mitään hoitamatta.

Se on sitten kasvatettava itse itsensä, jos vanhemmat ei sitä tehneet. Yli 30-vuotiaat menettää valitusoikeuden äitistä ja isistä. Kehno luonne on sitten jo ihan omaa syytä, kun sellaisen voi ihan itsekin itselleen tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on nakkikone? Oletko töissä, jossa tehdään lihajalosteita? Sinänsä esittämäsi teoria pelosta on vainoharhainen.

Olen Atrialla töissä: lenkkejä ja nakkeja...

Aika monet ihan tavallisetkin asiat ovat meille väkivaltaisessa kodissa kasvaneille vaikeita kokemuksia. Ei siinä oikein silti voi mitään muuta tehdä kuin opetella omia rajoja ja yrittää kasvattaa tervettä itsetuntoa itselleen. Kurjaa se on toki alkaa korjaamaan toisten jälkiä ja kasvattamaan itseään, mutta ei sitä kukaan muukaan tee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko alapeukuttajat sitä mieltä ettei tästä saisi puhua? Jos kollega ei uskalla kieltäytyä hänelle kipatuista ekstratöistä, siihen voi olla syynsä.

Senkun puhutaan, ei siinä mitään. En kuitenkaan itse usko syyn olevan ap:n mainitsema. Ennemmin ei ole kasvettu aikuisiksi eli itsetunto on jäänyt lapsen tasolle. 

Ehkä se näyttäytyy noin ihmiselle jota ei ole virheiden takia pahoinpidelty. Tai ihan vain sen takia, että vanhemmalla menivät hermot milloin mihinkin asiaan.

Miten tällainen kasvatus sinusta edistää hyvän itsetunnon kehittymistä? Ihminen oppii silloin lähinnä varomaan ettei taas tule jotain ikäviä seurauksia.

Eihän se edistäkään, mutta kaikilla tuntuu olevan sellainen käsitys että kun 18 täytetään niin vanhoja on turha muistella ja kaikki ovat heti valmiita oman onnensa seppiä. Jopa monella sosiaali- ja terveysalan ammattilaisella on vaikeuksia käsittää miten paljon kasvuympäristö vaikuttaa itsenäisen elämän valmiuksiin. Myös sitä saa usein vääntää rautalangasta että kaikilla ei ole tukiverkkoa joka ottaa kiinni jos asiat menee päin honkia.

Vierailija kirjoitti:

Aika monet ihan tavallisetkin asiat ovat meille väkivaltaisessa kodissa kasvaneille vaikeita kokemuksia. Ei siinä oikein silti voi mitään muuta tehdä kuin opetella omia rajoja ja yrittää kasvattaa tervettä itsetuntoa itselleen. Kurjaa se on toki alkaa korjaamaan toisten jälkiä ja kasvattamaan itseään, mutta ei sitä kukaan muukaan tee.

Voi olla aika haastavaa. Joillain rajat löytyvät vasta siinä vaiheessa, kun terveys alkaa pettää.

Alivastuullinen käytös on myös henkilökohtainen valinta. Pitäisi huomata mikäli joku vaikuttaa pakonomaisesti ylisuorittavan, ei käyttää tilaisuutta häikäilemättä hyväkseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko alapeukuttajat sitä mieltä ettei tästä saisi puhua? Jos kollega ei uskalla kieltäytyä hänelle kipatuista ekstratöistä, siihen voi olla syynsä.

Senkun puhutaan, ei siinä mitään. En kuitenkaan itse usko syyn olevan ap:n mainitsema. Ennemmin ei ole kasvettu aikuisiksi eli itsetunto on jäänyt lapsen tasolle. 

Ehkä se näyttäytyy noin ihmiselle jota ei ole virheiden takia pahoinpidelty. Tai ihan vain sen takia, että vanhemmalla menivät hermot milloin mihinkin asiaan.

Miten tällainen kasvatus sinusta edistää hyvän itsetunnon kehittymistä? Ihminen oppii silloin lähinnä varomaan ettei taas tule jotain ikäviä seurauksia.

Työpaikalla tällaista käytetään sitten hyväksi, kun huomataan että joku stressaa niin kovasti siitä ettei mitään jää hoitamatta. Muut alkavat siirtää

Juuri minä, tuon kirjoittaja johon vastasit, olen peräisin kodista jossa isä oli todellinen koleerikko ja selkäsaunat olivat päivittäisiä. Riitaa ja huutamista sekä kiroilua jotta stanan kakarat jne. Silti meistä lapsista ei tullut heikkoitsetuntoisia. Veljeni johtavassa asemassa menestynyt, koulutti itse itsensä. Sisareni ja minä asumme kumpikin ulkomailla tosin eri maissa emmekä ole työelämässä menestyneet ollenkaan hassummin, kaikki kouluttauduimme omatoimisesti kun isä kieltäytyi kaikesta tuesta ja äiti vain myötäili että kyllä isä tietää ja tyttäret menee kumminkin naimisiin, ei siihen kouluja tarvita. 

Pitää paikkansa. Jos olet kasvanut huonossa kodissa, huonous kumuloituu myös työelämään, eli sinua peilataan ja sinussa huomataan jotain kodin ominaisuuksista tarttunutta ja soppa on valmis. En lainkaan ihmettele kasvavaa työkyvyttömyyttä mielenterveysongelmista johtuvaa. Kukaan oikeasti täysjärkinen, tuntoaisteilla toimiva ei selviä ehjänä nykypäivän työelämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko alapeukuttajat sitä mieltä ettei tästä saisi puhua? Jos kollega ei uskalla kieltäytyä hänelle kipatuista ekstratöistä, siihen voi olla syynsä.

Senkun puhutaan, ei siinä mitään. En kuitenkaan itse usko syyn olevan ap:n mainitsema. Ennemmin ei ole kasvettu aikuisiksi eli itsetunto on jäänyt lapsen tasolle. 

Ehkä se näyttäytyy noin ihmiselle jota ei ole virheiden takia pahoinpidelty. Tai ihan vain sen takia, että vanhemmalla menivät hermot milloin mihinkin asiaan.

Miten tällainen kasvatus sinusta edistää hyvän itsetunnon kehittymistä? Ihminen oppii silloin lähinnä varomaan ettei taas tule jotain ikäviä seurauksia.

Työpaikalla tällaista käytetään sitten hyväksi, kun huomataan että joku stressaa niin kovasti siitä ett

Korkea asema ei ole sama asia kuin hyvä itsetunto.

Vierailija kirjoitti:

Se on sitten kasvatettava itse itsensä, jos vanhemmat ei sitä tehneet. Yli 30-vuotiaat menettää valitusoikeuden äitistä ja isistä. Kehno luonne on sitten jo ihan omaa syytä, kun sellaisen voi ihan itsekin itselleen tehdä.

Et ole tainnut tuntiakaan opiskella psykologiaa. Lapsuus luo sen pohjan, jonka päälle moni asia rakentuu. Kaikki koettu jättää ihmiseen jälkensä.

Vierailija kirjoitti:

Et ole tainnut tuntiakaan opiskella psykologiaa. Lapsuus luo sen pohjan, jonka päälle moni asia rakentuu. Kaikki koettu jättää ihmiseen jälkensä.

Tämä fakta on ikävä kyllä hyvin unohdettu, kun kognitiivinen käyttäytymisterapia syrjäytti psykoanalyyttiset terapiat kustannussyistä.

Vierailija kirjoitti:

Aika monet ihan tavallisetkin asiat ovat meille väkivaltaisessa kodissa kasvaneille vaikeita kokemuksia. Ei siinä oikein silti voi mitään muuta tehdä kuin opetella omia rajoja ja yrittää kasvattaa tervettä itsetuntoa itselleen. Kurjaa se on toki alkaa korjaamaan toisten jälkiä ja kasvattamaan itseään, mutta ei sitä kukaan muukaan tee.

Tuo oli hienosti kirjoitettu, siis lause "kurjaa alkaa korjaamaan toisten (lisään sanan aiheuttamia) jälkiä ja kasvattamaan itseään. Minä myönnän, en ole kyennyt siihen, vaan jäljet ovat kuin takiaisia, minusta, pelkään pahoin, tulee joku radikaali ennenkuin kaikki päivät ovat illassa. Minä tsemppaan sinua, tsemppaa sinä minua. Kiitos !

Trauma on vahvasti läsnä itsellä juuri työelämässä. Muistan mm. että sain lapsena koulukirjasta lyönnin päähän kun kokeesta ei ollut tullut hyvä numero. Koitan purkaa tätä opettelemalla olemaan suorittamatta aina vain enemmän ja paremmin. Tulee olemaan koko elämän mittainen matka terapiasta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Pitää paikkansa. Jos olet kasvanut huonossa kodissa, huonous kumuloituu myös työelämään, eli sinua peilataan ja sinussa huomataan jotain kodin ominaisuuksista tarttunutta ja soppa on valmis. En lainkaan ihmettele kasvavaa työkyvyttömyyttä mielenterveysongelmista johtuvaa. Kukaan oikeasti täysjärkinen, tuntoaisteilla toimiva ei selviä ehjänä nykypäivän työelämässä. 

Työelämä on mennyt todella pelottavaan suuntaan. Nyt tuntuu olevan pudotuspeli käynnissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monet ihan tavallisetkin asiat ovat meille väkivaltaisessa kodissa kasvaneille vaikeita kokemuksia. Ei siinä oikein silti voi mitään muuta tehdä kuin opetella omia rajoja ja yrittää kasvattaa tervettä itsetuntoa itselleen. Kurjaa se on toki alkaa korjaamaan toisten jälkiä ja kasvattamaan itseään, mutta ei sitä kukaan muukaan tee.

Tuo oli hienosti kirjoitettu, siis lause "kurjaa alkaa korjaamaan toisten (lisään sanan aiheuttamia) jälkiä ja kasvattamaan itseään. Minä myönnän, en ole kyennyt siihen, vaan jäljet ovat kuin takiaisia, minusta, pelkään pahoin, tulee joku radikaali ennenkuin kaikki päivät ovat illassa. Minä tsemppaan sinua, tsemppaa sinä minua. Kiitos !

 

Ei niistä jäljistä varmaan koskaan täysin eroon pääse ja monesti seuraavaan vaiheeseen siirrytään radikaalien asioiden myötä. Itsekin olen päässyt tähän jokseenkin tasapainoiseen tilanteeseen vasta liian monien rankkojen vuosien ja itsemurhayrityksen jälkeen.

Kiitos tsempeistä ja todellakin tsemppaan sinua. Voimia ja itsemyötätuntoa korjausprosessiin.

Mutta sinähän voit itse tehdä asialle jotakin. Lapsuusperheen aiheuttamat traumat ovat todellisia, mutta ongelmia voi työstää esim terapiassa tai ilmaiseksi vaikka ACAssa, jotta pääsisi itse eroon vaikkapa näistä tavoista alistua työkavereiden tahdon edessä.

Työkaverit ei enää ikinä tuo sulle ylimääräisiä töitä, kun työstät itsesi siihen pisteeseen, että sanot suoralla selällä "ei, kiitos" extraduunille ja pidät pääsi täysin anteeksipyytelemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää paikkansa. Jos olet kasvanut huonossa kodissa, huonous kumuloituu myös työelämään, eli sinua peilataan ja sinussa huomataan jotain kodin ominaisuuksista tarttunutta ja soppa on valmis. En lainkaan ihmettele kasvavaa työkyvyttömyyttä mielenterveysongelmista johtuvaa. Kukaan oikeasti täysjärkinen, tuntoaisteilla toimiva ei selviä ehjänä nykypäivän työelämässä. 

Työelämä on mennyt todella pelottavaan suuntaan. Nyt tuntuu olevan pudotuspeli käynnissä.

Kyllä vain, pelottava on oikea sana, vaikka työhön menemisessä ei saisi olla mitään pelokkeita, se vie tehon kenestä tahansa ja kun tämä uusi potkulaki astuu voimaan, väitän, että porukka tekee entistä huonommin työnsä, sillä potkulakiin ei ole kyllin selkeästi määritelty mikä se painava syy on, eli randomhommaa, jonka kuulee sitten jälkeenpäin, koska potkulakia tulkitaan vain yksipuolisesti, eli työnantajan silmin tai sitten lakiasiat kasvavat kun porukka ottaa yhteyttä lakiosastoihin. Toivottavasti menee koko työelämä niin saatanan sekaisin että mitään tuottavuutta tai vientiä ei syntyisi.