Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Sä joka olet uupunut /masentunut/ eristäytynyt, taisteletko vielä normaalin sosiaalisen elämän rippeitä ylläpitääksesi?
02.11.2025 |
Keräätkö voimia ja lähdetkö ihmisten ilmoille toisinaan? Jos joku vaikka sukulainen kutsuu kylään, menetkö? Taisteletko vai oletko antanut totaalisesti periksi? Kumman valinnan oletkin tehnyt, oletko ollut tyytyväinen valintaasi?
Mietin vaan että jos antaa kokonaan periksi niin siinähän se end game saattaa olla aika karu.
Kommentit (15)
"Taistelen" ja olen tyytyväinen. Tiedän ihmisiä jotka ovat antaneet periksi eivätkä enää poistu kotoaan. Heillä on joillain jutut menneet synkiksi ajan mittaan. Eivät ilmeisesti itse huomaa muutosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa; olen antanut itselleni luvan luovuttaa. Teen vain ne asiat, jotka on pakko tehdä. Lähimpiä ihmisiä tapaan, mutta vain sellaisia joiden seurasta en kuormitu.
Kyllä pidän kiinni siitä että on sosiaalista elämää ja jotain kivaakin edes viikonloppuisin.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa; olen antanut itselleni luvan luovuttaa. Teen vain ne asiat, jotka on pakko tehdä. Lähimpiä ihmisiä tapaan, mutta vain sellaisia joiden seurasta en kuormitu.
Et siis ole antanut periksi kun lähimpiä ihmisiä tapaat. Juuri sitä tarkoitin sillä että pitää yllä edes jonkinmoisia sosiaalisia suhteita, edes minimaalisesti. On ihmisiä jotka eivät enää tapaa edes niitä lähimpiä
ap
Erakkona elelen Lapin takamailla. Pääkaupunkiseudulta olen kotoisin, mutta en niihin ruuhkiin enää takaisin kaipaa. Yksinäistähän tämä on ajoittain, mutta parempi näin. Somen kautta ylläpidän jonkinlaisia suhteita entisiin ystäviini, mutta kasvotusten en ole tavannut ketään heistä vuosiin. Ihmiskontaktien virkaa hoitaa lähinnä kassaneidin kanssa ohimennen heitetyt päivää ja näkemiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika lailla olen lopettanut kaiken sosiaalisen elämän. Välillä menee monta viikkoa etten juttele kenenkään kanssa. Nykyään kun on itsepalvelukassatkin niin ei tule edes kaupassa myyjälle juteltua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä "taistelen" vielä, mutta koen että se on väärä sana. Ennemminkin tapaan vielä harvakseltaan puoliväkisin läheisimpiä, koska saan siitä kuitenkin jotain, ainakin onnistumisen ja normaliuden kokemuksen. Jos tämä joskus muuttuu, eli että tapaamisista tulee vain huono olo, niin sitten se varmaan jää. Eikä se silloin tarkoittaisi että luovutin. Ylipäätään en usko että ihmisellä on määräänsä enempää vaikutusvaltaa siihen mitä aivoissa tapahtuu jos on tapahtuakseen. Täysin väkisin on vaikea ellei mahdoton tehdä mitään pidemmän päälle.
Ei mulla kavereita tai sosiaalisia menoja ollut terveenäkään, niin ei ole tarvetta taistella mistään nyt kun olen masentunut. M43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen luopunut kuormittavista ihmisistä, jotka ovat koko ajan vaatimassa huomiota ja jankuttamassa omia asioitaan. En vain jaksa sellaista. Läheiset ystävät ymmärtävät, että minulla ei ole aina voimia tavata.
Vierailija kirjoitti:
Erakkona elelen Lapin takamailla. Pääkaupunkiseudulta olen kotoisin, mutta en niihin ruuhkiin enää takaisin kaipaa. Yksinäistähän tämä on ajoittain, mutta parempi näin. Somen kautta ylläpidän jonkinlaisia suhteita entisiin ystäviini, mutta kasvotusten en ole tavannut ketään heistä vuosiin. Ihmiskontaktien virkaa hoitaa lähinnä kassaneidin kanssa ohimennen heitetyt päivää ja näkemiin.
Lisäyksenä tähän ettei kuulostaisi niin toivottomalta. Luonto on mun ystävä, ja metsä kuin turvallinen syli joka ei tuomitse eikä arvostele, vaan antaa minun olla juuri sitä mitä olen. Kaikki mahdolliset kohtaamiset eläinten kanssa vähentävät yksinäisyyden tunnetta, koen olevani luonnon helmassa enemmän omieni joukossa, kuin kaupungilla kaiken sen teeskentelyn, pätemisen ja esittämisen keskellä. Täältä luonnosta löysin todellisen itseni, ilman kulisseja ja naamioita, ja täällä todella tunnen eläväni sitä elämää mitä pitkään etsinkin. Luonto on kaikkine vuodenaikoineen yllättävänkin eloisa ympäristö, siihen kun sulautuu täysillä mukaan, ei voi itseään ainakaan onnettomaksi kutsua. Luonto on se suuri rakkauteni jota niin pitkään etsin, eikä multa loppujen lopuksi enää mitään puutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa tavata enää kuin kahta rakasta ystävää. Hekin asuvat sen verran kaukana ettei usein nähdä, mutta viestitellään kyllä. Enkä koe olevani yksinäinen, viihdyn tällaisena erakkona oikein hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa; olen antanut itselleni luvan luovuttaa. Teen vain ne asiat, jotka on pakko tehdä. Lähimpiä ihmisiä tapaan, mutta vain sellaisia joiden seurasta en kuormitu.
Et siis ole antanut periksi kun lähimpiä ihmisiä tapaat. Juuri sitä tarkoitin sillä että pitää yllä edes jonkinmoisia sosiaalisia suhteita, edes minimaalisesti. On ihmisiä jotka eivät enää tapaa edes niitä lähimpiä
ap
No aika mahdotonta olisi olla tapaamatta esimerkiksi niitä ihmisiä, joiden kanssa asuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa; olen antanut itselleni luvan luovuttaa. Teen vain ne asiat, jotka on pakko tehdä. Lähimpiä ihmisiä tapaan, mutta vain sellaisia joiden seurasta en kuormitu.
Et siis ole antanut periksi kun lähimpiä ihmisiä tapaat. Juuri sitä tarkoitin sillä että pitää yllä edes jonkinmoisia sosiaalisia suhteita, edes minimaalisesti. On ihmisiä jotka eivät enää tapaa edes niitä lähimpiä
ap
Siinähän se, että joillekin ne lähimmät ovat juuri pahinta mahdollista seuraa. Taisin itkeä joka kerta kun oltiin nähty, vuosien ajan. Silti pidän hyvänä, etten pätkäissyt välejä aivan kokonaan. Koska ilman niitä tapaamisia en olisi alkanut koskaan hahmottaa, miten minua on kohdeltu ja miksi olen mitä olen. Hinta oli kyllä kova. Suosittelen rajoittamaan kanssakäymistä niin vähiin, että ehtii kunnolla toipua niiden välillä ja löytää itseään raunioiden seasta. Mutta jos ei ole minkäänlaista selväpäisempää seuraa, niin omaiset voivat olla paha juttu.
Alue: Aihe vapaa
En halua tavata sukulaisia. Ystävistä tapaan sellaisia, joiden seurasta oikeasti nautin: käydään esim. puolen tunnin kävelylenkillä tai kierretään kirpputorilla. En halua mennä kenenkään kotiin enkä halua kenenkään tulevan omaan kotiini. Tapaaminen julkisella paikalla ja kesto ennakkoon päätetty.