En kestä enää sosiaalista kanssakäymistä!? Viestittely ja tutustuminen on todella hermoon käyvää.
Siis en vain jaksa. Voin minä kyllä jutella tottakai alkuun enemmän kun tutustutaan ja minua kiinnostaa jakaa kokemuksia elämästä puolin ja toisin. Kuitenkin jos vaikka haluaisi välillä jotain romanttista suhdetta, niin se vääjäämättä melkein menee siihen, että pitäisi olla päivittäin yhteydessä. Minulla menee hermo sellaiseen jonnin joutavaan keskusteluun jos siinä ei ole mitään muuta asiaa kuin, että halutaan väkisin pitää keskusteluyhteyttä yllä. Miksi?
Miksi ei vaan voida sopia treffejä ja nähdä sitten. Ei tarvitse olla päivittäin yhteydessä. Saamari kun ottaa päähä kun aletaan joka päivä kyselemään kuulumisia ja jos ei kuulu niin olevinaan huolestutaan vaikka olen nimenomaan painottanut ja kertonut kohteliaasti tämän mitä tässäkin tuon esiin. Mulla menee hermo. Ketään muuta? Onko vika minussa?
Kommentit (10)
Ratkaisukeskeisenä toiminnan miehenä edellytän että sovitaan asiasisältö ja paalutetaan aika ilman jotain joutavaa sosiaalista pelaamista.
Vierailija kirjoitti:
Autismi?
No ei mutta siis en minä ymmärrä miksi täytyy päivittäin kysellä kuulumisia? Mitä järkeä horista päivittäin samat asiat. Sitä paitsi mielenkiintoisempaa nähdä kun ei ole jatkuvasti ollut yhteydessä. En minä nyt pahalla mutta minusta tuollainen on ahdistavaa. Ap
Sama. Jatkuva viestitulva puhelimessa ahdistaa ja pidänkin kaikki ryhmäkeskustelut nykyään mutella. Periaatteessa olisi kiva löytää uusia kavereita johonkin yhteiseen aktiviteettiin, jota voisi harrastaa vaikka pari kertaa kuussa, mutta ahdistaa jo etukäteen että toinen alkaisi spämmätä viesteillä ja vaatia jatkuvaa yhteydenpitoa.
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisukeskeisenä toiminnan miehenä edellytän että sovitaan asiasisältö ja paalutetaan aika ilman jotain joutavaa sosiaalista pelaamista.
Seuraavan kerran kun liityn mihinkään treffisivuistoille niin pyydän, että tapaaminen tapahtuu päivän parin sisällä keskustelun aloittamisesta. En todellakaan jaksa viestitellä päivittäin siitä mitä toinen on syönyt ja katsonut televisiosta päivän aikana tai muuta yhtä pinnallista. Jutellaan sitten kun nähdään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jatkuva viestitulva puhelimessa ahdistaa ja pidänkin kaikki ryhmäkeskustelut nykyään mutella. Periaatteessa olisi kiva löytää uusia kavereita johonkin yhteiseen aktiviteettiin, jota voisi harrastaa vaikka pari kertaa kuussa, mutta ahdistaa jo etukäteen että toinen alkaisi spämmätä viesteillä ja vaatia jatkuvaa yhteydenpitoa.
Olen samoilla linjoilla. Kyllä välillä voi vaikka soitella tai laittaa viestiä. Ei kuitenkaan nyt aktiivisesti tarvitse herranjestas. En ollut aina tällainen. Nykyään kuitenkin on todella selvät rajat piirtyneet ja tällaista siitä seuraa. Viihtyy hyvin itsekseen, ei tarvitse ketään mutta halu välillä viettää aikaa toisen ihmisen kanssa on tietenkin olemassa. Ap
Ehkä tämä kertoo siitä että emme ole vain yhteensopiva pari tai sitten olen sitoutumiskammoinen. Alkaa ihan huolella ahdistamaan jos toinen odottaa minulta liian usein yhteydenpitoa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisukeskeisenä toiminnan miehenä edellytän että sovitaan asiasisältö ja paalutetaan aika ilman jotain joutavaa sosiaalista pelaamista.
Seuraavan kerran kun liityn mihinkään treffisivuistoille niin pyydän, että tapaaminen tapahtuu päivän parin sisällä keskustelun aloittamisesta. En todellakaan jaksa viestitellä päivittäin siitä mitä toinen on syönyt ja katsonut televisiosta päivän aikana tai muuta yhtä pinnallista. Jutellaan sitten kun nähdään. Ap
Tule heti tänne, äläkä jaarittele täällä. Laitoin jo saunan päälle ja minulla on meille juotavaa.
Silloin kuin vielä oli lankapuhelimet, oli tämänkin asian laita paremmin.
Autismi?