Pyhäinpäivänä saa muistaa myös poisnukkuneita lemmikkejä

Mitä asiasta sanoo pyhäpäiviä säätelevä laki? 

En usko taivaaseen, mutta lemmikkien haudoilla omassa pihassa palaa kyllä ylimääräiset kynttilät tänään - siellä siis palavat pimeään vuodenaikaan jatkuvasti muutenkin kynttilät, koska lemmikit elävät muistoissa ikuisesti.

Entä kuivahtaneita huonekasveja tai tuulimunia?

Olen täysin samaa mieltä. Ikävöin tänään isovanhempiani, appivanhempiani ja kissaani joka kulki mun vierellä käytännössä koko lapsuuteni (hän eli 17-vuotiaaksi). Olin pahasti kiusattu yläasteella. Kotona odotti turvasatama kun pääsi rapsuttelemaan rakasta lemmikkiä joka katsoi syvälle mun sieluun ja rentoutti kehräyksellään. Nukkui yötkin mun vieressä. Ihan meinaa taas itku tulla kun muistelee.

Kyllä, sytytän kynttilät kahdelle rakkaille edesmenneille kissoille, toinen kuoli 4 vuotta sitten ja toinen 2 vuotta sitten, olivat erittäin rakkaita.

Sääntösuomessa pitää surra kun on sille varattu päivä. Sitä voidaan tarpeen mukaan määritellä mitä tai ketä saa surra. Kyllä suomalainen virkahenkilö keksii tähän satoja ellei jopa tuhansia sääntöjä. Lupahakemuksia suremiseen virallisen surupäivän ulkopuolella voi hakea kaikista kelan virastoista. Kuolintodistuksella saa aina suruluvan ja maksaa vain 50 euroa.

Olen tänään muistellut kaksi vuotta sitten kuollutta 15-vuotta sitten kuollutta ihanaa poikakissaa, ja itkin taas kovasti, oli niin rakas, ja sytytän kynttilän muistoksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen täysin samaa mieltä. Ikävöin tänään isovanhempiani, appivanhempiani ja kissaani joka kulki mun vierellä käytännössä koko lapsuuteni (hän eli 17-vuotiaaksi). Olin pahasti kiusattu yläasteella. Kotona odotti turvasatama kun pääsi rapsuttelemaan rakasta lemmikkiä joka katsoi syvälle mun sieluun ja rentoutti kehräyksellään. Nukkui yötkin mun vieressä. Ihan meinaa taas itku tulla kun muistelee.

Itsellänikin tuli kyyneleet silmiin kertomuksestasi. En pysty itse myöskään muistelemaan 2,5 vuotta sitten kuollutta koiraani vielä ilman että alkaa itkettää. Niitä koiria, jotka ovat kuolleet vuosia sitten pystyn kyllä muistelemaan itkemättä.

Luopumisen tuska on aina yhtä hirveä, kuulin esimerkiksi erään koirani askellusta vielä monta vuotta alakerrasta, vaikka se oli kuollut. Eli tulkitsin muita äänia sen askeliksi (se painoi 74 kg, oli iso laumanvartijarotuinen).  

Tottakai! Itsekin muistelen myös poisnukkuneita lemmikkejä.

Siitä lähtien kun muutama lemmikkimme nukkui pois olen joka ilta vienyt kynttilät.

Silloin tällöin on ollut tilanteita ettei ole voinut viedä jos ei vaikka kynttilöitä ole ollut riittävästi mutta vien aina kun on mahdollista.

Lemmikit ovat perheenjäseniä siinä missä muutkin💚 

Lemmikit

Saa saa. 🤭 Vaikka se Pyhäinpäivä-nimitys ei kylläkään tule siitä, että Pyhä Lemmikki kuoli.

Vierailija kirjoitti:

Lemmikit ovat perheenjäseniä siinä missä muutkin💚 

Nimenomaan!

Kuka niin sanoo? 

Eikö muulloin saa? Mitä jos vahingossa tulee mieleen?

Vaikka kaikki elämä on arvokasta, niin kissojen, koirien, marsujen ym. pyhyys kyllä vähän arvelluttaa.

Samaa mieltä siitä, että lemmikin menettäminen voi olla iso juttu. Itselleni rakkaan kissani kuolema oli tähänastisen elämäni suurin menetys, vaikka monet sukulaisenikin ovat jo menneet.

Kristinuskon mukaan eläimet eivät pääse taivaaseen. Itse löydän hengellisyyttä luonnosta ja olen jonkinlainen pakanauskovainen. Minulle tuo lohtua se, että olemme fyysisesti luonnolta lainassa ja sinne palaamme. Olisipa ihana myös kuoleman jälkeen tavata rakkaita, mutta sitähän ei tiedä etukäteen.

Room.8: 19-22. Tämä lohduttaa.

Kristinuskon mukaan eläimet eivät pääse taivaaseen.

Näin on Raamatun mukaan. Taivaaseen ei pääse edes kaikki ihmiset, vaan ainoastaan sellaiset, jotka tekevät parannuksen. Jeesus sanoi, että "se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät".

Mutta ehkä luvassa on myös yllätyksiä, joita ei ole Raamatussa kerrottu? Mutta ainakaan kirjoitukset eivät kerro eläinten taivaaseen pääsystä mitään, vaan kertovat, että eläimet ovat syntyneet häviämään.