Ex-miesystävälleni kumppanin ulkonäkö oli tärkeä. Kuitenkin hän meni naimisiin vaatimattoman näköisen naisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Joo se on muuten jännä, että samat miehet jotta väittää netissä Sydney Sweeneytä Midiksi, nai sitten näitä porsaan näköisiä lihavuoria. Ja näyttävät itse vielä pahemmilta.

Hän on sitä, mutta siinä yhteydessä unohtaa katsoa peiliin. Ehkä Sydneyllä muut syyt kuin kasvojen kauneus oli syy menestykseen. Eikö olekin uskomatonta 😱

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rumempi nainen on varmempi ja pysyy kiitollisena.

Se kaunishan voi pettää milloin vaan, kun muita miehiä on tyrkyllä jatkuvasti. 

Ei kaikki kauniit ole pinnallisia ja harva nainen haluaa p*nna jtn randomia äijää. 

Ei niin. Kauneus ja moraali ei liity yhteen oikeastaan millään tavalla. Kauniilla voi olla mikä tahansa moraali. Itsestään huolehtiminen kun ei ole moraalitonta, nykykäsityksen mukaan. Vanhoilliset uskovaiset saattavat vielä hu*ritella nättejä tyttöjä, mutta ei muut.

Miksi hölmistyit Ap? Minua aina huvittaa, kun katkera ex jaksaa vuodesta toiseen ärsyyntyä uudesta onnestani ja ihanasta, etuoikeutetusta elämästäni. Etsi sinäkin uusi ja parempi mies äläkä edes ajattele katkeraa exää surkeassa elämässään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hän on kaunis vaikka on vaatimaton. Ei se sitä asiaa aja pois. Toiset ovat luonnonkauniita eivätkä tarvitse hirveää pakkelikerrosta naamaansa 

Kaunis on kaunis meikillä ja ilman. Mutta vaatimaton ei meikillä eikä ilman. 

No mikäs mää sitten olen, kun olen kaunis meikillä, mutta ilman vaatimaton ja väritön, varsinkin talvella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hän on kaunis vaikka on vaatimaton. Ei se sitä asiaa aja pois. Toiset ovat luonnonkauniita eivätkä tarvitse hirveää pakkelikerrosta naamaansa 

Kaunis on kaunis meikillä ja ilman. Mutta vaatimaton ei meikillä eikä ilman. 

Kyllä vaatimaton voi olla kaunis, kun on kauniit kasvonpiirteet. 

Vierailija kirjoitti:

Jos oikeasti rakastuu, niin rumakin nainen alkaa näyttämään kauniilta.

Ei todellakaan. Niin sokeaa miestä ei ole. Eikä naista. Itselleen ja muille valehtelijoita kyllä sitten löytyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rumempi nainen on varmempi ja pysyy kiitollisena.

Se kaunishan voi pettää milloin vaan, kun muita miehiä on tyrkyllä jatkuvasti. 

Ei kaikki kauniit ole pinnallisia ja harva nainen haluaa p*nna jtn randomia äijää. 

Ei niin. Kauneus ja moraali ei liity yhteen oikeastaan millään tavalla. Kauniilla voi olla mikä tahansa moraali. Itsestään huolehtiminen kun ei ole moraalitonta, nykykäsityksen mukaan. Vanhoilliset uskovaiset saattavat vielä hu*ritella nättejä tyttöjä, mutta ei muut.

Sääli, että kauniita naisia aina lokeroidaan. Itse en ole ikinä pettänyt yhtäkään miesystävääni, mutta valitettavasti minua ei ole kohdeltu samoin. Moraalisääntöjen noudattamisella ei ole mitään tekemistä ulkonäön kanssa kummankaan sukupuolen osalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo se on muuten jännä, että samat miehet jotta väittää netissä Sydney Sweeneytä Midiksi, nai sitten näitä porsaan näköisiä lihavuoria. Ja näyttävät itse vielä pahemmilta.

Sydney Sweeney ON hyvin mid, ainakin kasvoiltaan. Tissit ehkä oma asiansa, ja siksi miehet hänestä pitävätkin. 

No ei ole. Ehkä Hollywoodin mittapuulla mid, mutta ei oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rumempi nainen on varmempi ja pysyy kiitollisena.

Se kaunishan voi pettää milloin vaan, kun muita miehiä on tyrkyllä jatkuvasti. 

Mikä ihmeen ajatus tämä on, että ne kauniit automaattisesti pettää ja rumat tyytyy siihen mitä saavat. Parisuhteessa vaikuttaa yleensä paljon enemmän muut asiat kuin ulkonäkö ja ulkonäkö ei kerro ihmisestä yhtään mitään. 

Ruma ei petä, kun tietää ettei kukaan yhtä hyvä häntä enää huoli. Ja tilaisuuksiakin tarjoutuu vähemmän. 

Voisi myös ajatella, että ruma pettää heti tilaisuuden tullen, koska tietää tilaisuuksia olevan harvemmin.

Vierailija kirjoitti:

Olen ilmeisesti itse keskimääräistä paremman näköinen nainen. Pidän itse itseäni rumana, koska minulle tuli naiselliset muodot hyvin nuorena, minkä takia minua kiusattiin koulussa. Olen aina aikuisena saanut paljon miesten huomiota. Aloin seurustella ensimmäisen kerran 25-vuotiaana nykyisen mieheni kanssa. Olemme nyt 34-vuotiaita. Mies on kalju (suhteen alussa kaljuuntuva) ja näyttää Lilleri Lallerilta. Mies on 160 cm pitkä, eikä vehjekään ole iso. Mutta mikä ihana ihminen mieheni on! Hän on älykäs, ystävällinen, empaattinen ja lempeä. Viikottain kuulen ihmettelyä siitä, miksi olen ruman miehen kanssa naimisissa. Mielestäni mieheni on hyvännäköinen, koska rakastan häntä. En ikinä halua menettää häntä. Ulkonäkö ei todellakaan ratkaise. 

Heikko itsetuntosi syynä. Siihen miehet arvostelullaan pyrkivät. Fiksut naiset ottavat silloin jalat alleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex-miesystäväni halusi naisen, jolla on arvostettu, hyvä palkkainen ammatti. Minä luin yliopistossa humanistisia aineita, joita opiskelemalla ei pääse hyväpalkkaisiin töihin. Hän kritisoi ammatin valintaani. Ex-miesystäväni  päätyi naimisiin, joka oli käynyt kauppaoppilaitoksen ja oli jaksoja työttömänä. 

Kyllä kauppiksen käynyt on parempi kuin joku humanisti. 

Ymmärrät sanan kauppis väärin 😄

Ilmeisesti oppu sinusta, ettei kaunis ulkonäkö ja ikävä luonne olekaan kiva yhdistelmä.

Jos ulkonäkö vastaa exäsi ihannetta niin mikä ihme

Kauneus on katsojan silmissä. Hän on eksäsi mielestä nyt kaunis. 

Useimmat miehet avioituvat sellaisen naisen kanssa, joka pönkittää heidän itsetuntoaan jollain tapaa. Rakkaudella on vain vähän merkitystä. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Ex-miesystäväni halusi naisen, jolla on arvostettu, hyvä palkkainen ammatti. Minä luin yliopistossa humanistisia aineita, joita opiskelemalla ei pääse hyväpalkkaisiin töihin. Hän kritisoi ammatin valintaani. Ex-miesystäväni  päätyi naimisiin, joka oli käynyt kauppaoppilaitoksen ja oli jaksoja työttömänä. 

Minä valmistuin humanistisesta tiedekunnasta ja pääsin ihan hyväpalkkaiseen työhön.

Ehkä arvosanoillakin on merkitystä. Suomea opiskeltiin sen verran paljon, että se opittiin jos ei osattu. Samoin kiinnitettiin huomiota kirjoitustaitoon ja sen kehittämiseen.

En ole humanisti enkä hyväpalkkainen, vaan tavallinen duunari. Olin kuitenkin huomaavinani varsin tyylikkään piikin edelliselle kirjoittajalle. Hyvä, tykkään tuollaisesta!