Haikeus, kesämökki talviteloille
Viime viikonloppuna oltiin viimeistä kertaa ennen talvea. Oli jo pimeää illalla. Viileääkin, mutta raikasta. Vedettiin laituri rantaan ja istuttiin vielä sen jälkeen rannassa kivillä. Katsoin järvelle ja mietin, milloin pääsee uudestaan. Ehkä toukokuun lopussa. Ehkä jo äitienpäiväksi. Joka syksy tämä sama haikeus. Siellä on rauha, siellä on luonto. On tilaa olla ja hengittää. Ei tunnu saunakaan samalta kaupungissa. Aloin miettiä, pitäisikö hankkia toinen mökki, talviasuttava ja aurattujen teiden varrelta lähempää kotoa. Olisiko se samanlaista? Vai onko se niin, että kun mökkikausi kestää 4-5 kuukautta, siihen ei ehdi kyllästyä?
Kommentit (2)
Kun olin lapsi, meillä oli hauska tapa. Käytiin tervehtimässä mökkiä 1-2 kertaa joka talvi. Hiihdettiin järven yli. Se oli samalla hyvää liikuntaa. Tehtiin tulet ulkogrilliin ja paistettiin makkaraa ja lämmitettiin vettä kahvipannulla kuumaa mehua varten. Ne oli kivoja retkiä. Usein tammikuun lipulla ja helmikuun lopulla käytiin, tai vähän säästö riippuen, mikä viikonloppu sattui olemaan hyvät ulkoilukelit. Se oli aina jollain tavalla merkityksellinen reissu. Näki, että se oma mökki on yhä siellä ja pystyi käymään huvimajassa sisällä vähän fiilistelemässä. Suosittelen samaa muillekin, jos mökki-ikävä iskee talven keskellä.
Jaan samat tunteet.