Hesarin juttu ALS-potilaista joille ei myönnetä hengityskonetta (säästöjen vuoksi?)

Vierailija kirjoitti:

En muista oliko artikkelissa vai kommentissa, mutta tuo lysti maksaa 275000€ vuodessa. Samaan aikaan nuorempia jää hoitamatta, vanhuksista nyt puhumattakaan.

Jos tuo pitää paikkaansa, yhden elinpäivän hinnaksi tulee n. 753 €.

Ymmärrän hyvin, että etenkin alaikäisille lapsille on tärkeä antaa mahdollisuus hyvästellä kuolemansairaat vanhempansa kaikessa rauhassa. Mutta jos ajatellaan lasten parasta, kannattaisiko 275 000 € käyttää vaikka lastensuojelun tarpeessa tai sen uhan alla olevien lasten auttamiseen sen sijaan, että hengityskoneen avulla pitkitetään yhden lähes vegetatiivisessa tilassa olevan äidin tai isän vääjäämätöntä kuolemaa vuodella? 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Juttu oli maksumuurin takana ja tästä ketjustakin luin vain pari ekaa sivua. Mä ajattelen niin, että vaikka ALS onkin parantumaton sairaus ja johtaa vääjäämättä kuolemaan, niin mikäli sairastuneella on alaikäisiä lapsia, jokainen lisäpäivä on tärkeä. Olettaen tietenkin, että sairastunut itse haluaa niitä lisäpäiviä. 

Lapsille on kyllä helpompaa, että vanhempi kuolee nopeasti ja elämä jatkuu. On vaarallista ja haitallista sentimentaalisuutta ajatella, että ne lisäpäivät olisi lapselle jotenkin eduksi. Ei ole. 

Itse en ole vanhemman kitumista joutunut katselemaan, mutta melkein koko lapsuus meni isovanhempien kuolemista katsellessa. Lapset jää tuollaisissa oloissa aivan heitteille. Itse ainakin jäin, kun äidin kaikki energia meni vanhempiensa hyysäämiseen. Jos sairaana olisikin ollut isä, ja äiti olisi hyysännyt sitä, eikä isä olisi ollut toimintakykyinen, olisi ollut vielä karumpaa. Nyt sentään isä välitti lapsistaan kun äiti välitti vain vanhemmistaan. 

Kun se vakavasti sairas ei oikeasti pysty antamaan lapsilleen oikein mitään. Lapsikin tajuaa kyllä, että sairas ihminen ei ole oikeasti turvallinen aikuinen, koska sillä ei ole aikuisen toimintakykyä. Ja turvallisuudentunne on lapselle kaikkein tärkeintä. 

Tilanne, missä toinen vanhempi on hengityskoneessa, saa väistämättä aikaan sen, että lapset jäävät heitteille vähintäänkin emotionaalisesti, koska sen toisen vanhemman kaikki henkinen energia menee siihen sairaaseen puolisoon, vaikka hoitotoimista vastaisikin joku muu. 

Muutenkin on paljon pahempaa odottaa koko ajan, että nytkö se kuolee, kuin elää sen kanssa että ihminen on kuollut. 

Jokainen joka on menettänyt läheisiä pitkän sairauden jälkeen tietää kyllä, että se kuolema on lopulta helpotus. Väistämättömän pitkittäminen on pelkkää rääkkäystä läheisille. 

eli joku 70 vuotias saa kuulla ettei häntä hoideta ikänsä vuoksi, vaikka hän kuuluisi pitkäikäisten sukuun, jossa kuollaan keskimäärin 95 vuotiaana. Siinä missä 69 vuotiasta aletaan hoitamaan, vaikka kaikki hänen sukulaisensa ovat kuolleet 73 vuotiaana. 

Tuosta syystä ikää ei voi käyttää määräävänä tekijänä. Toimintakyvylle on olemassa omat määritellyt standardit jo nyt. Toki niitä pitää sitten vähän tasrkastaa, jos tarkoitus on määritellä sitä hoidon saamisen kannalta. 

Nyt jo esimerkiksi leikkauspotilaiden leikkauskelpoisuus arvioidaan. Siihen kuuluu laboratoriotukimuksia ja kyselykaavakkeita. Ei leikata, jos on liian suuret riskit.  

Toisaalta sitten on myös niitä, jotka haluaisivat eutanasian, tai kieltäytyvät esimerkiksi vaikean sairauden lääketieteellisistä hoidoista kokonaan. Pitäisikö näidenkin ihmisten kohdalla ajatella, että siitä syntyy säästöä, niin sitten ne varat voidaan ohjata niille, jotka haluavat hoitoja ja haluavat elää?

Omasta mielestäni mennään pahasti metsään, kun aletaan ajattelemaan näitä asioita pelkkä raha edellä.

Sivistysvaltiossa ja oikeusvaltiossa sen pitäisi olla ihmisen oma päätös, haluaako eutanasian, vai haluaako vielä kokeilla jotain hoitoja. Eikä sekään oikeastaan kuulu yhtään kenellekään muulle. Moralisoidaan ja valitetaan, jos joku haluaakin kieltäytyä nykylääketieteen hoidoista, tai tehdä abortin kehitysvammaiselle lapselle, tai haluaa eutanasian, silloin ketään ei kiinnosta hulppeat rahasäästöt. Mutta sitten, jos joku haluaakin niitä hoitoja, niin ei saisi, vaikka lääketiede mahdollistaa. Ja joka kerta, kun hoidetaan, niin opitaan lisää, lääkäreiden tietotaito sekä kokemus karttuu ja tiede kehittyy, siitä on hyötyä ihan kaikille. Nämä asiat ei ole yksiselitteisiä, joihin voi vaan lätkiä hintalapun päälle kuin oltaisiin punnitsemassa perunoita Prismassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vakavasti sairas joka haluaa elää ja on tärkeä omaisille.halutaan tappaa ja eutanisoida rahan takia oli artikkelin aihe.

törkeää vaikka olisi lapsia niin yriteään viedä ne hetket jotka voisi lasten kanssa viettää.en hyväksy.

me ollaan käyty töissä ja maksettu veroja niin vaadimme myös hoitoa sairaille tai veronmaksu loppuu piste.

Tämä on kyllä aivan käsittämätöntä tekopyhyyttä. Eutanasiaa halukkaille vastustetaan, mutta samaan aikaan ihmisiä täysin tietoisesti tapetaan jättämällä heidät ilman hoitoa.

Se ei ole tappamista, että kuolemaa tekevän ihmisen elämää ei pitkitetä lääketieteellisillä hoidoilla. Tällaiset ihmiset kuolevat luonnollisen kuoleman. 

Se on tappamista.

Ei ole. Se on passiivista eutanasiaa. Sitä on harjoitettu suomessa vuosikymmenien ajan. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, ettei enää anneta elämää ylläpitäviä hoitoja. Lievitetään kipuja ja huolehditaan perustarpeiden hoidosta. Ei elvytetä, jos sydänpysähdys tulee.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Juttu oli maksumuurin takana ja tästä ketjustakin luin vain pari ekaa sivua. Mä ajattelen niin, että vaikka ALS onkin parantumaton sairaus ja johtaa vääjäämättä kuolemaan, niin mikäli sairastuneella on alaikäisiä lapsia, jokainen lisäpäivä on tärkeä. Olettaen tietenkin, että sairastunut itse haluaa niitä lisäpäiviä. 

 

Lapsille on kyllä helpompaa, että vanhempi kuolee nopeasti ja elämä jatkuu. On vaarallista ja haitallista sentimentaalisuutta ajatella, että ne lisäpäivät olisi lapselle jotenkin eduksi. Ei ole. 

Itse en ole vanhemman kitumista joutunut katselemaan, mutta melkein koko lapsuus meni isovanhempien kuolemista katsellessa. Lapset jää tuollaisissa oloissa aivan heitteille. Itse ainakin jäin, kun äidin kaikki energia meni vanhempiensa hyysäämiseen. Jos sairaana olisikin ollut isä, ja äiti olisi hyysännyt sit

Hieno kirjoitus! Täysin samaa mieltä.

Muutenkin olen sitä mieltä, että hengityskonehoito pitää priorisoida ihmisille, joilla on mahdollisuus kuntoutua irti hengityskoneesta eikä  parantumattomasti rappeuttavaa sairautta sairastaville. 

Sairasta. 😥

On kyllä käsittämätöntä, että jotenkin ajatellaan, että hengityskonehoidon antamatta jättäminen on jotenkin eri asia kuin locked in -tilaan joutuneen eutanasia. Keinot ovat eri, mutta loppupelissä kyse on ihan samasta asiasta, hoitohenkilökunta aktiivisesti valitsee kuoleeko potilas vai ei.

Ei näillä asioilla pitäisi leikkiä. Käytännössä tässä ALS-potilaiden tapauksessa valitsemme, että potilaat kuolevat mahdollisesti vuosia aikaisemmin vain sen takia, että emme suostu korjaamaan lakiteknisiä kiemuroita "passiivisen" ja "aktiivisen" eutanasian välillä. Yllä on tuotu esiin hengityskonehoidon hinta, mutta voin kertoa, että kustannus ei tässä tapauksessa ole se määräävä tekijä, vaan paljon kalliimpiakin hoitoja käytetään tietyissä tapauksissa.

Sellainen juttu vielä, että sopivalla lääkecocktaililla "meneminen uneen" on todella rauhallinen kokemus verrattuna siihen mitä tietyissä palliatiivisissa hoidoissa potilaat Suomessa kokevat. Eli käytännössä tuo lakitekninen kiemura myös suoranaisesti kiduttaa kuolemansairaita ihmisiä.

Yllä olevaan joku vastaa, että no me voidaan antaa samat cocktailit palliatiivisessa hoidossakin, niin kysyn vaan 1) miksi ei aina anneta, vaan olen nähnyt lukemattomia tuskallisia loppuja 2) jos voidaan jo nyt antaa ja potilas tosiasiassa kuolee hengityslamaan tai verenkierron romahtamiseen (näin käy, koska tietyissä tapauksissa riittävää kivunhoitoa ei vain saada aikaiseksi sellaisilla annoksilla, joihin potilas ei kuole), niin mitä eroa tässä on aktiiviseen eutanasiaan? Ei mitään!

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Juttu oli maksumuurin takana ja tästä ketjustakin luin vain pari ekaa sivua. Mä ajattelen niin, että vaikka ALS onkin parantumaton sairaus ja johtaa vääjäämättä kuolemaan, niin mikäli sairastuneella on alaikäisiä lapsia, jokainen lisäpäivä on tärkeä. Olettaen tietenkin, että sairastunut itse haluaa niitä lisäpäiviä. 

 

Lapsille on kyllä helpompaa, että vanhempi kuolee nopeasti ja elämä jatkuu. On vaarallista ja haitallista sentimentaalisuutta ajatella, että ne lisäpäivät olisi lapselle jotenkin eduksi. Ei ole. 

Itse en ole vanhemman kitumista joutunut katselemaan, mutta melkein koko lapsuus meni isovanhempien kuolemista katsellessa. Lapset jää tuollaisissa oloissa aivan heitteille. Itse ainakin jäin, kun äidin kaikki energia meni vanhempiensa hyysäämiseen. Jos sairaana olisikin ollut isä, ja äiti olisi hyysännyt sit

Onpa omituista ajatella tuolla tavalla. Ikään kuin kuolevan pitäisi ottaa eutanasia, jotta lapset eivät kuormittuisi. Todella itsekästä ja epäkunnioittavaa kuolevaa kohtaan. 

Siis tyyliin: hänestä ei ole enää iloa meille, kuolkoon pois häiritsemästä. Omaiselle vaan helpompi, että kuolee pois. 

Itse omaishoidan vanhempiani, joista toinen jo kuolikin kotonaan. Rankkaa, mutta saavat olla kotonaan. 

Ennen vanhaan raihnaiset hoidettiin perheissä. Tämä on aivan normaalia.  

Tiedän yhden syöpälääkärin, joka kuoli itse syöpään nuorena. 

Halusi kuolla kotonaan ja häntä hoiti kotisairaalan lisäksi hänen miehensä. Heidän tyttärensä oli 4-vuotias hänen kuollessaan. Toivoisin, että tyttärelle jäisi joitain muistoja hänestä. 

Lääkärit sanoo että hengityskoneeseen laittaminen olisi vain kärsimyksen pitkittämistä. Kärsiköhän se kuuluisia tieteilijä Stephen Hawkins koneessaan? Hänelläkin lanttu leikkasi ihan täysin, vaikka ei pystynyt puhumaan. Ulkomailla tämä hyväksytään, meillä ei.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta sitten on myös niitä, jotka haluaisivat eutanasian, tai kieltäytyvät esimerkiksi vaikean sairauden lääketieteellisistä hoidoista kokonaan. Pitäisikö näidenkin ihmisten kohdalla ajatella, että siitä syntyy säästöä, niin sitten ne varat voidaan ohjata niille, jotka haluavat hoitoja ja haluavat elää?

Omasta mielestäni mennään pahasti metsään, kun aletaan ajattelemaan näitä asioita pelkkä raha edellä.

Sivistysvaltiossa ja oikeusvaltiossa sen pitäisi olla ihmisen oma päätös, haluaako eutanasian, vai haluaako vielä kokeilla jotain hoitoja. Eikä sekään oikeastaan kuulu yhtään kenellekään muulle. Moralisoidaan ja valitetaan, jos joku haluaakin kieltäytyä nykylääketieteen hoidoista, tai tehdä abortin kehitysvammaiselle lapselle, tai haluaa eutanasian, silloin ketään ei kiinnosta hulppeat rahasäästöt. Mutta sitten, jos joku haluaakin niitä hoitoja, niin ei saisi, vaikka lääketiede mahdollistaa. Ja joka kerta, ku

Olisi hienoa, jos kaikki saisi kaikki haluamansa hoidot hinnasta riippumatta. Mutta on kylmä fakta, että valtion kassa ei ole pohjaton eikä verojakaan voi korottaa loputtomiin. Hoitoja on pakko karsia viimeistään siinä vaiheessa kun rahat loppuu kesken - mieluiten tietysti aiemmin, koska muuten päädytään tilanteeseen jossa hoitoja on pakko karsia vielä paljon enemmän kuin muuten. 

" Lapsille on kyllä helpompaa, että vanhempi kuolee nopeasti ja elämä jatkuu. On vaarallista ja haitallista sentimentaalisuutta ajatella, että ne lisäpäivät olisi lapselle jotenkin eduksi. Ei ole. 

Itse en ole vanhemman kitumista joutunut katselemaan, mutta melkein koko lapsuus meni isovanhempien kuolemista katsellessa. Lapset jää tuollaisissa oloissa aivan heitteille. Itse ainakin jäin, kun äidin kaikki energia meni vanhempiensa hyysäämiseen. Jos sairaana olisikin ollut isä, ja äiti olisi hyysännyt sitä, eikä isä olisi ollut toimintakykyinen, olisi ollut vielä karumpaa. Nyt sentään isä välitti lapsistaan kun äiti välitti vain vanhemmistaan. 

Kun se vakavasti sairas ei oikeasti pysty antamaan lapsilleen oikein mitään. Lapsikin tajuaa kyllä, että sairas ihminen ei ole oikeasti turvallinen aikuinen, koska sillä ei ole aikuisen toimintakykyä. Ja turvallisuudentunne on lapselle kaikkein tärkeintä. 

Tilanne, missä toinen vanhempi on hengityskoneessa, saa väistämättä aikaan sen, että lapset jäävät heitteille vähintäänkin emotionaalisesti, koska sen toisen vanhemman kaikki henkinen energia menee siihen sairaaseen puolisoon, vaikka hoitotoimista vastaisikin joku muu. 

Muutenkin on paljon pahempaa odottaa koko ajan, että nytkö se kuolee, kuin elää sen kanssa että ihminen on kuollut. 

Jokainen joka on menettänyt läheisiä pitkän sairauden jälkeen tietää kyllä, että se kuolema on lopulta helpotus. Väistämättömän pitkittäminen on pelkkää rääkkäystä läheisille. "

Aivan käsittämätön kirjoitus. Ihmisen hoitamisessa täytyy ensisijaisesti ajatella asioita sen hoidettavan kannalta. Ei suinkaan itsekkäästi, että äitini hyysäsi vanhempiaan ja se oli pois minulta. 

Mennään todella pahasti väärään suuntaan, jos hoidettavat koetaan taakaksi lähiomaisille. 

Hoidettavan pitää saada itse päättää, miten haluaa itseään hoidettavan. 

Se juurikin on kamalaa, jos lähipiiri tai yhteiskunta haluaa hoidettavan haluavan ottaa eutanasia  jotta ei kuormittaisi muita. 

Eli vaikka eutanasian saisi itse valita, on todella kamalaa, jos sitä ikään kuin toivottaisiin. 

Tämän vuoksi eutanasian salliminen on kattava pinta. 

Vierailija kirjoitti:

 

Yllä olevaan joku vastaa, että no me voidaan antaa samat cocktailit palliatiivisessa hoidossakin, niin kysyn vaan 1) miksi ei aina anneta, vaan olen nähnyt lukemattomia tuskallisia loppuja 2) jos voidaan jo nyt antaa ja potilas tosiasiassa kuolee hengityslamaan tai verenkierron romahtamiseen (näin käy, koska tietyissä tapauksissa riittävää kivunhoitoa ei vain saada aikaiseksi sellaisilla annoksilla, joihin potilas ei kuole), niin mitä eroa tässä on aktiiviseen eutanasiaan? Ei mitään!

Ero eutanasiaan on siinä, että eutanasiassa pyrkimyksenä on tappaa eikä "hoitoa" lopeteta ennen kuin potilas kuolee. Kivunlievityksessä potilaalla on aina vähintään teoreettinen mahdollisuus jäädä henkiin ja jopa toipua siihen kuntoon, että hänen elämästään tulee elämisen arvoista. 

Monelle tuntuu olevan kova pala, että jutussa on ihminen, jolla on elämisenhalua eikä halua luovuttaa koskaan, vaikka on sänkyyn hoidettava. 

Toivoo itselleen hengityskonetta. 

Vierailija kirjoitti:

Monelle tuntuu olevan kova pala, että jutussa on ihminen, jolla on elämisenhalua eikä halua luovuttaa koskaan, vaikka on sänkyyn hoidettava. 

Toivoo itselleen hengityskonetta. 

Mitä tarkoitat? 

Kannattaako yli 50-vuotiaille järjestää minkäänlaista terveydenhuoltoa oikeastaan ollenkaan, oli sairaa tai ei. Sehän on rahan kaivoon kaatamista kun nehän tekee jo hidasta kuolemaa. Heille ei pitäisi järjestää mitään elämää pidentävää hoitoa tai lääkkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monelle tuntuu olevan kova pala, että jutussa on ihminen, jolla on elämisenhalua eikä halua luovuttaa koskaan, vaikka on sänkyyn hoidettava. 

Toivoo itselleen hengityskonetta. 

Mitä tarkoitat? 

Sitä, että tällä palstalla on paljon sellaisia, jotka haluavat eutanasian valloilleen, kun eihän kukaan muka halua elää vanhana tai nuorenakaan vaivaisena. 

Kamalaa, että ihminen, joka hyötyisi hengityskoneesta, ei sitä saa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muista oliko artikkelissa vai kommentissa, mutta tuo lysti maksaa 275000€ vuodessa. Samaan aikaan nuorempia jää hoitamatta, vanhuksista nyt puhumattakaan.

Jos tuo pitää paikkaansa, yhden elinpäivän hinnaksi tulee n. 753 €.

Ymmärrän hyvin, että etenkin alaikäisille lapsille on tärkeä antaa mahdollisuus hyvästellä kuolemansairaat vanhempansa kaikessa rauhassa. Mutta jos ajatellaan lasten parasta, kannattaisiko 275 000 € käyttää vaikka lastensuojelun tarpeessa tai sen uhan alla olevien lasten auttamiseen sen sijaan, että hengityskoneen avulla pitkitetään yhden lähes vegetatiivisessa tilassa olevan äidin tai isän vääjäämätöntä kuolemaa vuodella? 

Mitä ihmettä. Tuo artikkelin mies oli täysin teräväpäinen. Kaukana vegetatiivisesta tilasta.