Hesarin juttu ALS-potilaista joille ei myönnetä hengityskonetta (säästöjen vuoksi?)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monelle tuntuu olevan kova pala, että jutussa on ihminen, jolla on elämisenhalua eikä halua luovuttaa koskaan, vaikka on sänkyyn hoidettava. 

Toivoo itselleen hengityskonetta. 

Mitä tarkoitat? 

Sitä, että tällä palstalla on paljon sellaisia, jotka haluavat eutanasian valloilleen, kun eihän kukaan muka halua elää vanhana tai nuorenakaan vaivaisena. 

Kukaan ei oikeasti tiedä, miltä tuntuu olla sairas, ennen kuin sairastuu. Siksi terveet ihmiset eivät osaa kuvitella itseään elämänhaluisena kuin nykytilassa. Äitini sanoi aina, ettei voisi elää päivääkään pyörätuolissa. Hän oli 10 viimeistä vuottaan pyörätuolissa.

Sekä äitini että velj

 

Mutta onko siitä oikeasti mitään iloa, että saa kitua vähän kauemmin? Minun kokemukseni taas on, että kuolettavaan tautiin sairastuneilla omaisineen on joskus kova tarve löytää edes joku syyllinen epätoivoiseen tilanteeseen. Onhan se käsittämättömän rankkaa, että joutuu kuolemaan.  Mutta käsi sydämelle: muutama päivä tai viikko lisää kitumista, kunnes väistämätön lähtö on edessä. Onko siitä oikeasti iloa kenellekään?

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Juttu oli maksumuurin takana ja tästä ketjustakin luin vain pari ekaa sivua. Mä ajattelen niin, että vaikka ALS onkin parantumaton sairaus ja johtaa vääjäämättä kuolemaan, niin mikäli sairastuneella on alaikäisiä lapsia, jokainen lisäpäivä on tärkeä. Olettaen tietenkin, että sairastunut itse haluaa niitä lisäpäiviä. 

 

Lapsille on kyllä helpompaa, että vanhempi kuolee nopeasti ja elämä jatkuu. On vaarallista ja haitallista sentimentaalisuutta ajatella, että ne lisäpäivät olisi lapselle jotenkin eduksi. Ei ole. 

Itse en ole vanhemman kitumista joutunut katselemaan, mutta melkein koko lapsuus meni isovanhempien kuolemista katsellessa. Lapset jää tuollaisissa oloissa aivan heitteille. Itse ainakin jäin, kun äidin kaikki energia meni vanhempiensa hyysäämiseen. Jos sairaana olisikin ollut isä, ja äiti olisi hyysännyt sit

Kiitos todellakin järjen sanoista. Noin pitäisi kaikkien oppia ajattelemaan ja ko sairauden kohdalla pitää kyetä luovuttamaan. Jo iäkkään ihmisen lopun seuraaminen on raastavaa läheisille, kun ihminen kituu ja kärsii, odottaa ja toivoo, että loppu tulisi pian. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että eutanasia pitää laillistaa.

Mutta nehän eivät halunneet eutanasiaa vaan he halusivat päinvastoin pitkittää elossaoloaan.

On muitakin vakavasti sairaita kuin jutussa mainittu. Osa heistä ei halua kitua.

Eihän tässä kukaan ketään ole pakottamassa hengityskoneeseen, jos ei halua. Kyse on valinnanvapaudesta. Että he jotka haluaisivat elää pidempään, saisivat hengityskoneen.

Samahan se on syöpähoitojen kanssa. Jossain vaiheessa ne lopetetaan, vaikka potilas itse haluaisi jatkettavan

Vierailija kirjoitti:

"Itselläni vähän samanlaisia kokemuksia. Isä sairastui syöpään ja samalla takertui todella lujaa kiinni jokaiseen elettyyn päivään. Lopulta vietti pari päivää saattohoidossa nukutettuna, ennen kuin antoi periksi 

 

Se elämännälkä, joka kuolettavaan tautiin sairastunut kokee ja jotkut ihmiset haluaisivat tappaa nämä. Kuvittelevat varmaan saavansa itselleen jotain etuja, mutta eivät tajua, että voivat joutua itse oikeasti sen kuolevan paikalle"

 

Ole samaa mieltä kanssasi. Minun isälläni ei ollut syöpää, mutta hän oli hyvin vaivainen viimeiset puoli vuotta ja halusi elää! Hänen hengityksensä oli raskasta ja ei juuri saanut maaten nukuttua, mutta halusi pysyä elossa. Hän kuoli hyvin vanhana. Juuri ennen kuolemaansa hän teki vielä kaikkea, jotta pysyisi elossa. Siis halusi ottaa nutridrinkiä ja syödä kunnolla, että piristyisi vielä. 

Hyvässä kunnossa oleva ei voi tietää, mi

Oliko isäsi vaatimassa yhteiskunnalta kallista, hyödytöntä hoitoa? Tonikin voi elää viimeiset päivänsä kuten isäsi, mutta turhia hoitoja ei tule antaa vain siksi että potilas niin haluaa. 26

Jos mä makaisin täysin liikuntakyvyttömänä sairaalassa vailla toivoa toipumisesta, ja voisin kommunikoida vain silmiäni liikuttamalla, niin en ehkä haluaisi mihinkään elämää pitkittävään hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Samahan se on syöpähoitojen kanssa. Jossain vaiheessa ne lopetetaan, vaikka potilas itse haluaisi jatkettavan

Noin on. Vaikka potilas kuin vaatisi, että haluaa vielä hoitoa, tai haluaa kokeilla edes jotain uutta, niin sitä ei enää saa kun lääkäri(t) on todennut, että ei auta, ei paranna. Siirrytään palliatiiviseen hoitoon ja saattohoitoon. Ei armoa.

Vierailija kirjoitti:

"Hänen luonaan käy kavereita, eläkkeellä olevat vanhemmat sekä aiemmin myös 7-vuotias tytär, jonka äidistä Laine on eronnut. Tytär kävi viimeksi kesäkuussa."

Tuo kohta jätti sanattomaksi. 

Jos lapsi käy puolen vuoden välien ja on pitkälle edennyt als, niin ei taida hengityskoneesta olla apua, että saisi vielä monta kertaa tytärtä tavata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samahan se on syöpähoitojen kanssa. Jossain vaiheessa ne lopetetaan, vaikka potilas itse haluaisi jatkettavan

Noin on. Vaikka potilas kuin vaatisi, että haluaa vielä hoitoa, tai haluaa kokeilla edes jotain uutta, niin sitä ei enää saa kun lääkäri(t) on todennut, että ei auta, ei paranna. Siirrytään palliatiiviseen hoitoon ja saattohoitoon. Ei armoa.

Todellakin syöpäpotilaalla voi olla hoitoja jatkettaessa vielä kuukausia jopa vuosi(a) elinaikaa mutta kun lääkäri toteaa, ettei jatketa hoitoa siihen tyydyttävä. Ei se voi mennä niin, että potilaan tahto on ainoa mitä kuuluu totella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samahan se on syöpähoitojen kanssa. Jossain vaiheessa ne lopetetaan, vaikka potilas itse haluaisi jatkettavan

Noin on. Vaikka potilas kuin vaatisi, että haluaa vielä hoitoa, tai haluaa kokeilla edes jotain uutta, niin sitä ei enää saa kun lääkäri(t) on todennut, että ei auta, ei paranna. Siirrytään palliatiiviseen hoitoon ja saattohoitoon. Ei armoa.

Todellakin syöpäpotilaalla voi olla hoitoja jatkettaessa vielä kuukausia jopa vuosi(a) elinaikaa mutta kun lääkäri toteaa, ettei jatketa hoitoa siihen tyydyttävä. Ei se voi mennä niin, että potilaan tahto on ainoa mitä kuuluu totella.

Oman lähisukulaisen kohdalla meni juuri näin. Olin tietysti selvitellyt ennen lääkärin tapaamista, mitä kaikkea voisi vielä kokeilla, mutta lääkäri totesi ykskantaan että seuraava pysäkki on saattohoito. Jälkeenpäin ajatellen ihan järkevää, koska en usko, että muutamasta lisäkuukaudesta olisi ollut kenellekään iloa, varsinkaan sukulaiselleni itselleen.

Kyllä niitä "lisäkuukausi" hoitojakin annetaan, mutta ei sitä voi itse määrittää, paljonko niitä saa eikä etenkään sitä, mitä keho kestää .

Eihän tuossa hengityskonejutussa ollut ongelma se pelkkä laite vaan mahdolliset sivuvaikutukset ja se, että kone ei ole vain kone, koska se vaatii viisi ihmistä. Kun koronapotilaat teholla tarvitsivat neljä tai viisi hoitajaa, siitä tuli hirveä äläkkä.

Vierailija kirjoitti:

Parantumatonta sairautta sairastavaa ei ole mitään järkeä laittaa hengityskoneeseen. Als-tautia voidaan verrata syöpään, alussa hoidetaan aktiivisesti, kun sairaus edennyt siihen pisteeseen, ettei enää parantavaa hoitoa ole, potilas saa oireenmukaista hoitoa, kivunlievitystä, hyvää perushoitoa. Eihän syöpäpotilaitakaan laiteta hengityskoneeseen. Luonnollinen kuolema tulee meille jokaiselle, kun sen aika on. Ei tässä ole kysymys mistään eutanasiasta.

Ei nuorempiakaan aina hoideta. Jos henkilöllä on neurologisia sairauksia, liikuntavammaa tai muita pitkäaikaissairauksia, niin nuorikin voi jäädä ilman syöpähoitoja.

Mitä sitten tehdään kun sairaalaan tuodaan nuori liikenneonnettemuudessa loukkaantunut nuori, joka tarvitsisi hengityskonetta väliaikaisesti? Jätetään hoitamatta, koska hengityskone on varattu parantumattomaan ALSiin sairastuneelle?

On aika itsekästä vaatia, että yhteiskunnan on käytettävä parantumattoman sairauden oitooni rajattomasti resursseja, vaikka tiedetään, että se on joltain toiselta pois. Koska todellisuudessa se on.

"Mutta onko siitä oikeasti mitään iloa, että saa kitua vähän kauemmin? Minun kokemukseni taas on, että kuolettavaan tautiin sairastuneilla omaisineen on joskus kova tarve löytää edes joku syyllinen epätoivoiseen tilanteeseen. Onhan se käsittämättömän rankkaa, että joutuu kuolemaan. Mutta käsi sydämelle: muutama päivä tai viikko lisää kitumista, kunnes väistämätön lähtö on edessä. Onko siitä oikeasti iloa kenellekään?"

Jos kuoleva itse haluaa elää mahdollisimman pitkään, niin sitä pitäisi kunnioittaa. 

Hallituksella taas lisää verta käsissään? Monenko pitää vielä kuolla noiden paskiaisten takia?

Nim. Beat the bastards...

Jos hän saisi olla hengityskoneessa, hän pääsisi kotiinsa. Sitähän hän toivoi. 

Vierailija kirjoitti:

Siisi 90-v syöpiä leikataan, jotta saadaan muutama kuukausi lisäaikaa, mutta 30-v annetaan kuolla. Olisiko priorisoinnin paikka? Toisaalta valtio rakastaa eläkeläisiä, että sinänsä linjassa. Toivottavasti joskus pääsen eläkkeelle, niin paapotaan minuakin

Luuletko ettei nuo als-potilaat  ole eläkkeellä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parantumatonta sairautta sairastavaa ei ole mitään järkeä laittaa hengityskoneeseen. Als-tautia voidaan verrata syöpään, alussa hoidetaan aktiivisesti, kun sairaus edennyt siihen pisteeseen, ettei enää parantavaa hoitoa ole, potilas saa oireenmukaista hoitoa, kivunlievitystä, hyvää perushoitoa. Eihän syöpäpotilaitakaan laiteta hengityskoneeseen. Luonnollinen kuolema tulee meille jokaiselle, kun sen aika on. Ei tässä ole kysymys mistään eutanasiasta.

Ei nuorempiakaan aina hoideta. Jos henkilöllä on neurologisia sairauksia, liikuntavammaa tai muita pitkäaikaissairauksia, niin nuorikin voi jäädä ilman syöpähoitoja.

Kyllä kaikkia syöpäpotilaita hoidetaan, mutta kokonaistilanne vaikuttaa ja aina ei ole mitään parantavaa tehtävissä. Nuorikin voi joutua sairauden löydyttyä suoraan esim saattohoitoon jos sairaus on jo niin edennyt  ettei enää muuta ole tehtävissä.

Eli hoito voi olla oireenmukaista hoitoa mutta sekin on hoitoa.