Lue keskustelun säännöt.
Hesarin juttu ALS-potilaista joille ei myönnetä hengityskonetta (säästöjen vuoksi?)
29.10.2025 |
Mitä ajatuksia herää?
Kommentit (427)
Vierailija kirjoitti:
Olipas tässä kommentti! En lähde ottamaan kantaa 81-vuotiaisiin vapaaehtoistyöntekijöihin, jotka elävät pikkulapsiarkeaan. Tähän varmaan mennään, kun miehet vielä nelikymppisinäkin pohtivat onko heistä vanhemmiksi.
En ole tuo jolle vastasit, mutta terveydenhuollossa ei arvoteta ihmisiä heidän harrastustensa tai rikostaustansa vuoksi. Jokainen työntekijä saa toki arvottaa mielessään miten lystää, mutta hoitoa annetaan myös päihteiden käyttäjille ja murhamiehille siinä missä perheenäideille ja pikkulapsille. Terveyspalveluiden saatavuus ei voi lähteä siitä, miten hyveellisesti olet elämäsi elänyt. Jos hoitaminen on suhteellisen helppoa ja halpaa, niin sitä ei liene järkevä pohtia mitä kukaan hyötyy jos hoitoa ei anneta. Sen sijaan jos hoito maksaa vaikkapa 15 tonnia kuukaudessa ja sitoo viisi ihmistä niin kauan kuin hoitoa jatketaan, niin silloin on pakko miettiä kuinka kauan hoitoa voidaan antaa ja mikä hoidon lopputulos tai ihmiselle suotava elämänlaatu siitä seuraa. Lisäksi pitää punnita hoidosta koituvat riskit. Jos nyt puhutaan ajasta, niin kuin edellinen kirjoittaja, niin tietyllä tavalla ymmärrän että hoidon jatkaminen tiettyyn aikapisteeseen on kaikille reilua, mutta se ei toki huomioi kaikkia hoitopäätökseen vaikuttavia tekijöitä.
Vaikka sinun mielestäsi terveydenhoidon priorisointi ihmisten hyödyllisyyden perusteella on yksiselitteisesti väärin, kaikki eivät ovat samaa mieltä kanssasi. Ei siitä kuitenkaan sen enempää. Miksi takerruit pelkästään siihen, kuinka hyödyllisiä yhteiskunnalle esimerkkini ihmiset ovat? Pointtini oli, ettei ikä ole ainakaan ainoa sellainen kriteeri, jolla ihmisiä voidaan laittaa "arvojärjestykseen" täysin puolueettomasti ja jättää eettiset pohdiskelut siihen. Vanhakin ihminen voi elää aktiivista ja merkityksellistä elämää, johon voi kuulua myös vastuu alaikäisistä lapsista. Nuori ihminen voi olla paljon huonommassa kunnossa kuin vireä vanhus ja hänen elämänlaatunsa voi jäädä kalliista hoidoista huolimatta heikommaksi.
Onko oikein käyttää esim. vaikean aivovaurion saaneen neliraajahalvaantuneen nuoren elämän pitkittämiseen miljoonia euroja, jos vireä vanhus jätetään kuolemaan vaikka hänelle saataisiin monta hyvää elinvuotta lisää tuhat euroa maksavalla hoidolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
vakavasti sairas joka haluaa elää ja on tärkeä omaisille.halutaan tappaa ja eutanisoida rahan takia oli artikkelin aihe.
törkeää vaikka olisi lapsia niin yriteään viedä ne hetket jotka voisi lasten kanssa viettää.en hyväksy.
me ollaan käyty töissä ja maksettu veroja niin vaadimme myös hoitoa sairaille tai veronmaksu loppuu piste.
Eli työttömät ja sossun ihmiset kuolkoon pois?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en ole lääkärin osassa jonka on päätettävä tällaisista kysymyksistä.
Itse ajattelisin että oikeudenmukaisin systeemi olisi tämä: ne jotka haluavat kuolla, niitä autetaan. Ne jotka haluavat elää, niitä autetaan esim. tiettyyn ikään asti, kuten 80 vuotta, ja tämän jälkeen ei tarjota enää parantavia hoitoja vaan heidät autetaan kuolemaan arvokkaasti. Jos tasa-arvo lähtee kysymyksestä että kaikille taataan sama AIKA, muita eettisesti vaikeampia kysymyksiä ei tarvitse punnita.
Esittämäsi malli ei poista vaikeita eettisiä kysymyksiä. Onko oikein jättää virkeä, aktiivisesti vapaaehtoistyötä tekevä 81-vuotias pienten lasten isä kuolemaan, jos hän sairastuu johonkin tappavaan tautiin jonka hoitaminen olisi suhteellisen helppoa ja halpaa? Samalla kun koko ikänsä rötöstellyt, terveytensä päihteillä pilannut nelikymppinen lastenraiskaaja pide
81-vuotias pienten lasten isä? Tuollainen itsekkyyden huippu sietäisikin kuolla.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
No minusta ihmisellä on kuitenkin edes jotain vastuuta omasta toiminnastaan. Aika harva mies - tai nainenkkaan - elää 100-vuotiaaksi. Ja vasektomia taitaa olla yksi tehokkaimmista ehkäisykeinoista.
Sinähän sanoit aiemmin tässä keskustelussa, että kun on kyse alaikäisten lasten vanhemmista, heidän elämässään jokainen päivä on tärkeä. Oletko edelleen sitä mieltä vai et? Ja puhut vielä vasektomiasta ihan kuin kyse olisi riskittömästä toimenpiteestä, jonka voi aivan hyvin tehdä kenelle tahansa.
Puhuin alaikäisistä lapsista olettaen, että tervepäiset ihmiset hankkivat lapsia silloin, kun on suuri todennäköisyys siihen, että elävät edes lastensa aikuisuuteen asti. En noin muutenkaan ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä - siis miehiä - joille on ihan ok, että oma lapsi jo yo-kirjoituksiin valmistuessaan suunnilleen vaihtaa iskälle vaippoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskoset pois ja uutta putkeen. Eihän hän ole vielä mitään, siis, ei menetetä mitään. Turhaa rahaa haaskata heihin.
Keskonen on lapsi.
Keskoslapset myös ovat vammaisia, joten ne kuluttavat yhteiskunnan rahoja koko elämänsä ajan. On parempi antaa niiden kuolla luonnollisesti lapsena.
No hyvin harva on vammainen 😅 Mun keskoslapsi opiskelee yliopistossa ja menee kohta inttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä 18 vuotta jatkuvasti hengityskoneessa olleen kokemus. Hän sanoo, että koneen saaminen tuntui helpottavalta, ja että hän on elänyt konehoidossa monipuolista ja rikasta elämää.
https://hengitystuki.fi/blogi/milta-tuntuu-olla-hengityskoneessa/
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Puhuin alaikäisistä lapsista olettaen, että tervepäiset ihmiset hankkivat lapsia silloin, kun on suuri todennäköisyys siihen, että elävät edes lastensa aikuisuuteen asti. En noin muutenkaan ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä - siis miehiä - joille on ihan ok, että oma lapsi jo yo-kirjoituksiin valmistuessaan suunnilleen vaihtaa iskälle vaippoja.
Et vastannut kysymykseeni. Oletko sitä mieltä, että kun on kyse alaikäisten lasten vanhemmista, heidän elämässään jokainen päivä on tärkeä? Jos olet, 81-vuotiaan isän elämän pitkittäminen on ihan tärkeää kuin nuoremmankin isän. Jos et ole, miksi paheksut sitä että 80-vuotias mies tekee lapsia, jos kerran lapsi pärjää ihan hyvin ilman isäänsäkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että eutanasia pitää laillistaa.
Tämä on juuri nykyajan asennemaailmaa. Mieluummin eutanasia kuin että mahdollistettaisiin ihmisarvoinen elämä kuoleville.
Mitä jos se ALS-potilas ei haluaisi eutanasiaa, vaan haluaisi vielä elää sen jäljelläolevan ajan, joka on jo valmiiksi lyhyt? Miksi kaikki muut päättävät hänen puolestaan, että hänen olisi paras kuolla jo pois muita häiritsemästä?
Miksi pitää pelätä kuolemaa niin kauheasti? Miksi pitää altistaa läheisensä sille kärsimykselle, että näkee läheisen kituvan ja kituvan ja nääntyvän hengityskoneessa, ja vaan odotetaan että koska viikatemiehen viikate heilahtaa?
On silkkaa itsekkyyttä vaatia ja vaatia elämän keinotekoista pidennystä silloin, kun sairaus johtaa ehdottoman varmaan kuolemaan kohtalaisen lyhyessä ajassa kumminkin.
Hengityskonehoito vaatii kuitenkin ympärivuorokautista hoivaa, ja kaikki se on pois niiltä, jotka voisivat vielä parantua.
Ja mitäpä elämää se sellainen on, mitä näille ALS-potilaille haaveilet, kaulasta kiinni hengityskoneessa, eivät syö itse, eivät liiku itse, eivät puhu? Ja sitä ne haluavat läheistensä, LASTENSA, joutuvan katselemaan, kun pelottaa niin kovin päästää irti?
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Puhuin alaikäisistä lapsista olettaen, että tervepäiset ihmiset hankkivat lapsia silloin, kun on suuri todennäköisyys siihen, että elävät edes lastensa aikuisuuteen asti. En noin muutenkaan ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä - siis miehiä - joille on ihan ok, että oma lapsi jo yo-kirjoituksiin valmistuessaan suunnilleen vaihtaa iskälle vaippoja.
Et vastannut kysymykseeni. Oletko sitä mieltä, että kun on kyse alaikäisten lasten vanhemmista, heidän elämässään jokainen päivä on tärkeä? Jos olet, 81-vuotiaan isän elämän pitkittäminen on ihan tärkeää kuin nuoremmankin isän. Jos et ole, miksi paheksut sitä että 80-vuotias mies tekee lapsia, jos kerran lapsi pärjää ihan hyvin ilman isäänsäkin?
Jos 80-vuotias tekee lapsia, se lapsi todennäköisesti pääasiassa kärsii isästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Puhuin alaikäisistä lapsista olettaen, että tervepäiset ihmiset hankkivat lapsia silloin, kun on suuri todennäköisyys siihen, että elävät edes lastensa aikuisuuteen asti. En noin muutenkaan ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä - siis miehiä - joille on ihan ok, että oma lapsi jo yo-kirjoituksiin valmistuessaan suunnilleen vaihtaa iskälle vaippoja.
Et vastannut kysymykseeni. Oletko sitä mieltä, että kun on kyse alaikäisten lasten vanhemmista, heidän elämässään jokainen päivä on tärkeä? Jos olet, 81-vuotiaan isän elämän pitkittäminen on ihan tärkeää kuin nuoremmankin isän. Jos et ole, miksi paheksut sitä että 80-vuotias mies tekee lapsia, jos kerran lapsi pärjää ihan hyvin ilman isäänsäkin?
Vastaan kysymykseesi nyt siten, että on ihmisen omaa typeryyttä hankkia lapsia siinä iässä, kun pitäisi olla jo lapsenlapsia. Ei ketään tarvitse pitää elossa 100-vuotiaaksi asti sen takia, että on mennyt nusaisemaan vielä lähes 80-vuotiaanakin. Kun vanhemmaksi päättää ryhtyä, pitää ihan oikeasti miettiä, että se vanhemmuus kestää ainakin sen 18 vuotta. Eikä olettaa, että yhteiskunta tekohengittää lähes satavuotiasta, jotta tämä pääsee edes lapsensa yo-juhliin. Näissä tän artikkelin tapauksissa ei ollut kyse kahdeksankymppisistä vaan kahdeksankymppisten lasten ikäisistä. Niistä, joilla nyt on ihan normaalia olla alaikäisiä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Jos se ei pidennä elinikää merkittävästi/kohtuullisesti (en osaa antaa vuosiarviota), niin kai tu on _teoriassa_ ok, puhutaan sentään yhteiskunnan varoista. Ehkä samalla lailla pitäisi tehdä päätöksiä narkkareiden ja alkoholistien hoidon suhteen. JOssin vaiheessa kuitenkin on selvää ettei "jeppe" enää selviä sairautensa kanssa, joten voisi pohtia sitten, että onko tarpeen kärrätä häntä päivysytykseen tikkauttamaan päätään. Kirjoitin edellisen tahallisesti kärjistäen, mutta siinä on pointti, että tuohan meillä kaikilla on edessä, kun pitää alkaa priorisoida. Maksat itse elämäsi pidentämisen, jos et enää ole työkykyinen, saat hoitoa, jos sillä hoidolla pääset tai voit jatkaa työkykyisenä. Elämme kovia ja epäinhimillisiä aikoja.
Henkilökhtainen mielipiteeni on sellainen, että pitäisi edetä yksilölähtöisesti ja antaa ihmisen itse päättää elämästään ja hoidostaan. Toki yhdessä
Sepä se, kun ei se kitumisen katsominen ole läheisille tärkeää. Vakavasti sairas ei ole enää "maisemissa" siinä mielessä kuin lapsi tai teini tarvitsee, varsinkaan hengityskonepotilas. Varsinkaan ALS-potilas, joilta menee myös kommunikointikyky.
Läheisille kaikkein armeliainta on, että ihminen joka jo tekee kuolemaa, kuolee mahdollisimman pian. Mikään ei ole niin hirvittävää kuin odottaa ja katsella sitä kitumista, päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen.
Pelkkää kuolemanpelkoa ja pohjatonta itsekkyyttä roikkua jossain hengityskoneessa muka läheistensä takia.
Itse olen tehnyt hoitotahdon ja myös läheisilleni tehnyt selväksi, että minua ei missään olosuhteissa saa a) elvyttää, b) laittaa hengityskoneeseen ja c) varsinkaan ruokkia väkisin. Ei letkulla, ei lusikalla, ei millään, ellen itse kykene ilmaisemaan että tahdon sitä.
Nykyajan suurin ongelma on se, että että ihmisten ei anneta kuolla silloin kun niiden aika on, vaan pidetään kaikki vanhatkin ihmiset väkisin hengissä, että saadaan yhteiskuntaan maksimimäärä muistisairaita. Suurin osa muistisairaista olisi kivasti mennyt sydänkohtaukseen tai aivohalvaukseen joskus 75-vuotiaana, jos ei yritettäisi estää ihmisiä kuolemasta noihin vanhalle ihmiselle perin luonnollisiin kuolinsyihin.
Tämä on se maallistuneen yhteiskunnan kääntöpuoli: hysteerinen kuolemanpelko.
Itse en hyväksy mitään hoitoa, joka ei tuo terveitä, laadukkaita elinvuosia lisää. Kärsimyksen pitkittäminen on vähämielistä, ja sitähän tuo hengityskonehoito ALS-potilaalla on. Pelkkää kärsimyksen ja kitumisen pitkittämistä. Ei minkäänlaista hoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lehdissä on ollut juttua ainakin kahdesta silmiä luluunottamatta halvaantuneesta ALS-potilaasta, jotka tekevät jopa työtä tietokoneella. Aivot toimivat aivan normaalisti. Jos joku tällaisessa tilassa ( hengityskin lamaantuneena) haluaa jatkaa elämäänsä, niin minusta hengityskoneeseen pitää voida laittaa yhteiskunnan kustannuksella. Se on inhimillistä. Jos taas joku ei halua vastaavassa tilanteessa enää elää, niin ei laiteta letkuihin tai otetaan letkut irti. Sekin on inhimillistä.
Vierailija kirjoitti:
Juuri niin. Miten lääkäri voi kieltää kipujen perusteella hoidon sellaiselta ihmiseltä, joka kykenee kommunikoimaan ja kertomaan ihan itse, pitääkö hän kipujaan liiallisina vai ei? Mielestäni hoidon voi evätä kipujen perusteella vasta siinä vaiheessa, kun kyky kommunikointiin on menetetty. Silloin voi ajatella, että nyt on aika sammuttaa valot jottei kenenkään kärsimyksiä pitkitetä turhaan.
---
Kuule, maailma on nykyisin aika brutaali. Jo 60-vuotiaille sanotaan että ei me leikata asiaa X koska olet jo tuon ikäinen. Oman iäkkään sukulaisen syövästä lääkäri totesi suoraan että sitä ei tulla hoitamaan koska elinkaari ko. syövän kanssa on n . 5 vuotta ja tuolloin potilas on jo niin iäkäs että ei maksa vaivaa.
Mutta töihin pitää silti vielä 60+ -ikäisenä pyrkiä. Vaikkei töihin kelpaisikaan. Sairauden sattuessa kelpaa kyllä. Viikatemiehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raha ilmeisesti. Tuskinpa meillä kallista immunoterapiaakaan kovin paljon annetaan niille syöpäpotilaille jotka voisivat siitä mahdollisesti hyötyä.
Sellaisen bongasin että esim durvalumabista ei saa korvausta Suomessa koska durvalumabin lääkehyväksynnän saamisen tutkimuksissa potilaat olivat keskimäärin nuorempia ja parempikuntoisempia kuin mitä vastaavaa syöpää Suomessa sairastavat keskimäärin ovat, tosin kaiketi Suomessakin on potilaita jotka olisivat kelvanneet ko lääketutkimuksiin (ikä, peruskunto ym tutkimuskriteerit).
Ne kellä on rahaa menevät esim Saksaan tai Intiaan saamaan hoitoa jos Suomessa ei ole saatavilla edes rahalla yksityiseltä; jos esim joku maailmalla hyväksytty syöpälääke ei ole Suomessa käypä hoito suosituksessa potilaan tapaukselle (muualla maailmassa voi olla ties kuinka monessa paikassa) niin ilmeisesti Suomessa potilas ei sitä saa yksityiseltäkään vaikka maksaisi miljoonan.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vastaan kysymykseesi nyt siten, että on ihmisen omaa typeryyttä hankkia lapsia siinä iässä, kun pitäisi olla jo lapsenlapsia. Ei ketään tarvitse pitää elossa 100-vuotiaaksi asti sen takia, että on mennyt nusaisemaan vielä lähes 80-vuotiaanakin. Kun vanhemmaksi päättää ryhtyä, pitää ihan oikeasti miettiä, että se vanhemmuus kestää ainakin sen 18 vuotta. Eikä olettaa, että yhteiskunta tekohengittää lähes satavuotiasta, jotta tämä pääsee edes lapsensa yo-juhliin. Näissä tän artikkelin tapauksissa ei ollut kyse kahdeksankymppisistä vaan kahdeksankymppisten lasten ikäisistä. Niistä, joilla nyt on ihan normaalia olla alaikäisiä lapsia.
Et siis sittenkään pidä sitä tärkeänä sitä, että alaikäiset lapset saa viettää kuolemansairaiden vanhempiensa kanssa ylimääräisiä päiviä. Asia selvä.
Myös Hesarin jutussa olevien ALS-potilaiden voisi aivan hyvin antaa kuolla pois. Meitä kaikkia ei nyt vaan ole tehty elämään vanhoiksi.
Vierailija kirjoitti:
Kovin täällä ollaan sanomassa, että kyllä minä ainakin haluaisin eutanasian tuossa tilanteessa. Sitä vaan on hoitoalalla nähnyt näitä, jotka on terveenä uhonneet jopa pyörätuoliin joutumisesta tai sokeutumisesta, mitkä on paljon ALS:ää vähempihaittaisia toki, että eivät haluaisi enää elää ja ottaisivat eutanasian jos saisi, mutta jos siitten itse päätyy tilanteeseen, ajatukset muuttuu. Eikä se ole mitään pelkkää kuolemanpelkoa edes, vaan jotkut oikeasti oppii vasta kunnolla arvostamaan elämää, kun mikään siinä ei ole enää itsestäänselvyys. Ja ihminen sopeutuu moneen tosipaikan edessä. Siksi en oikein ota vakavasti näitä terveenä huutelijoita, jotka on niin kovin varmoja että jutun henkilöiden tilanteessa ihan varmasti olisivat kustannustehokkaita yhteiskunnalle ja haluaisivat vaan kuolla pois.
Nappiin sanottu. Minä uskallan täällä anonyyminä tunnustaa, että tämä keskustelu herättää minussa varsin epämiellyttäviä tunteita.
Jotenkin huomaan olevani taipuvainen ajattelemaan, että esimerkiksi Mattilan tai Hawkingin kaltainen ihminen, joka arvostaa elämäänsä ja pystyy liikuntakyvyttömänäkin käyttämään aivojaan viisaisiin puheenvuoroihin, ansaitsee sen ympärivuorokautisen kalliin hoidon. Mutta sen sijaan nämä huutelijat, jotka kovasti puhuvat ALS-hoidon kalleudesta ja vaativat jotain hämärää, jota kutsuvat eutanasiaksi, saisivat minun puolestani itse joutua sen priorisoinnin kohteeksi.
Mutta järjen tasolla ymmärrän, että heilläkin on oikeus muuttaa mielensä ja saada tehohoitoa, jos heidän tilanteensa siihen vie.
Vierailija kirjoitti:
Parantumatonta sairautta sairastavaa ei ole mitään järkeä laittaa hengityskoneeseen. Als-tautia voidaan verrata syöpään, alussa hoidetaan aktiivisesti, kun sairaus edennyt siihen pisteeseen, ettei enää parantavaa hoitoa ole, potilas saa oireenmukaista hoitoa, kivunlievitystä, hyvää perushoitoa. Eihän syöpäpotilaitakaan laiteta hengityskoneeseen. Luonnollinen kuolema tulee meille jokaiselle, kun sen aika on. Ei tässä ole kysymys mistään eutanasiasta.
Amen. Nykyaikana, kun Mengelet kehittelee koko ajan hienompia ja ihmeellisempiä hoitoja, ihmisiltä on jotenkin täysin hämärtynyt se, että kaikki täältä lopulta lähtee -ja kukaan ei voi itse päättää, koska. Paitsi tietysti jos pistää mattopuukon kaulavaltimoonsa tms. Mutta noin muuten, kuka tahansa voi kuolla koska tahansa. Sen kanssa täytyy elää, hyväksyä se. Ja jos huono arpa osuu omalle kohdalle, ajatella niitä läheisiä ja yrittää lähteä mahdollisimman arvokkaasti, että niille jää hyvät muistot. Ei niin, että kituuttaa ja vetkuttaa kun pelottaa niin.
Meillä on tässä parin vuoden sisään pari sukulaismiestä kuollut syöpään. Pitkällisesti ja ikävästi. Kummankin kohdalla tiedettiin, että toivoa ei ole, kumpikin ylitti ennustetun elinajan yli puolella vuodella. Kumpikin pysyi rauhallisena ja arvokkaana loppuun saakka (siis niitä viimeisiä morfiininhuuruisia päiviä lukuunottamatta). En ole montaa ihmistä niin kovin ihaillut kuin näitä kahta miestä, ne totisesti osasi kuolla! Toinen oli vieläpä sellainen etten sitä koskaan aikaisemmin osannut arvostaa, mutta koko näkemykseni meni kyllä päälaelleen siitä ihmisestä, kun näin miten rentona ja hyväntuulisena se osasi odottaa omaa kuolemaansa.
Minulla on kyllä muutenkin ollut suuri onni nähdä nuoresta saakka näitä ihmisiä, jotka osaavat kuolla. Kenenkään en ole nähnyt purnaavan ja yrittävän saada väkisin pitkitettyjä hoitoja. Siinä väistämättömän arvokkaassa hyväksymisessä on jotain niin kaunista. SE jättää läheisille hyvät muistot, ei se, että kuoleva läheinen roikkuu jotenkuten elämässä mahdollisimman pitkään.
Näiden hienojen ihmisten ansioista minulla ei ole minkäänlaista kuolemanpelkoa. Melkein kaikkea muuta elämässäni olen pelännyt, mutta en sitä, koska mummuni, pappani, mummoni, ukkini jne. ovat esimerkillään näyttäneet, että kuolema tulee kaikille ja ihminen voi vaan ottaa sen tyynesti vastaan.
Tietysti pelkään sitä ajatusta, että jos on kovasti kipuja, ja niitä tietysti nämä edesmenneet läheiseni ovat kironneet ja ärisseet. Mutta kun se vastustus itse kuolemaa kohtaan puuttuu, tilanne on jotenkin ihan eri kuin näillä, jotka sitä pelkäävät.
Ja ei, eivät nämä minun läheiseni HALUNNEET kuolla. Mummoni kuolivat suhteellisen nuorena, samoin toinen noista kertomistani syöpätapauksista, ei ollut eläkkeelle ehtinyt. Elämänhalua ja tekemistä olisi kyllä ollut. Mutta kun väistämätön kävi ilmeiseksi, he osasivat suhtautua siihen kypsän ja viisaan ihmisen arvokkuudella.
Toivon kyllä, että itse saisin lähteä yllättävässä onnettomuudessa, koska en tiedä pystyisinkö itse kuolemaan noin hyvin. Mutta ainakin yrittäisin.
Sanoisin melkein että jos tietää kuolevansa, paras lahja mitä lapsilleenkin voi antaa on malli hyvästä, rohkeasta, tyynestä matkasta kuolemaan. Ei kouristuksenomainen "vielä yhden päivän" tavoittelu. Koska kun on nähnyt ihmisten kuolevan hyvin, ei tarvitse pelätä enää kuolemaa. Edeskäypiä kipuja ehkä, mutta ei kuolemaa itsessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"'Epämukavin tilanne on hänen mukaansa sellainen, jossa ihminen ei enää hengityskoneessa ollessaan kommunikoi, mutta hänellä on hirvittävän kivulias sairaus, jota ei huomata.
Johonkin raja Laaksovirran mukaan vedetään niin lääketieteellisesti kuin eettisestikin."'
als potilaat käyttää silmänliikkeillä käytettävää tietokonetta, kommunikoi siis. Eivät ole mitään vihanneksia.
Ne silmän lihaksetkin lakkaavat aikanaan toimimasta.
En muista oliko artikkelissa vai kommentissa, mutta tuo lysti maksaa 275000€ vuodessa. Samaan aikaan nuorempia jää hoitamatta, vanhuksista nyt puhumattakaan.
Kaikille se koneen varassa oleminen ei ole tuollainen mörkö kuin ilmeisesti sinulle. Hehän ovat jo nytkin olleet koneen varassa, nyt vaan vähemmän invasiivisen kaksoispaineventilaatiokoneen. Ei sille potilaan tuntemusten kannalta ole välttämättä mitään merkitystä, onko naamalla koko ajan se maski, vai meneekö hengitysilma avanteen kautta.