Miksi parisuhteen solmiminen on nykyisin vaikeata, vaikka mahdollisuuksia on pilvin pimein?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut vaikeampaa kuin aikaisemmin.

Päinvastoin, huomattavasti helpompaa!  Kumpikin osapuoli tietää ettei oikeasti lupaa mitään pysyvää.

 

Tätä haluttiin.

Ei ollut helppoa silloinkaan! Pitkään joutui olemaan sinkkuna.

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän ap ajattelee että ennen oli helpompaa?  Ihmiset ovat aina väkisinkin törmänneet toisiinsa.  Nykymaailmassa moni yksinkertaisesti vain haluaa elää ainoastaan itselleen ilman velvoitteita ja sitoumuksia.  

Ennen naiset pakotettiin ja painostettiin avioliittoihin, heitä kiristettiin jopa ruualla. Eivät he niihin halusta yhtyä mieheen ole koskaan ryhtyneet. Tuo halu on vaan miessukupuolella.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin nuorilta näyttää puuttuvan sitoutuminen. Tarkoitan, että he eivät näytä edes tietävän, mitä se meillä vanhemmillta on: ollaan lojaaleja ja toisen kanssa kuljetaan rinnakkain joka tilanteesta. He luulevat, että teemme se hampaat irvessä, mutta ei. Lojaalius tulee sydämestä asti, että me haluamme olla me.

Niin tottakai se pitää olla halua olla toisen kanssa, mutta nuoret ymmärtää että se pitää olla enemmän kuin kädenlämpöistä

Nykyään kun naiset pääsee miehen kukkarolle verotuksen kautta niin parisuhteelle ei ole tarvetta. 

Vierailija kirjoitti:

Tätä miettii varmaan moni muukin.  Johtuisiko siitä, että ihmiset eivät enää ole niin valmiita joustamaan omista toiveistaan ja vaatimuksistaan.  

Uskon että johtuu juuri tästä.

Ja myöskin siitä, että kompromisseja ei haluta, osata tehdä. Kumppanin pitäisi vaan maagisesti sujahtaa omaan elämään. Oma elämä on tärkein, omat harrastukset ovat tärkeimpiä, omat kaverit ovat tärkeimpiä. Ei tuossa tilaa ole kumppanille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän ap ajattelee että ennen oli helpompaa?  Ihmiset ovat aina väkisinkin törmänneet toisiinsa.  Nykymaailmassa moni yksinkertaisesti vain haluaa elää ainoastaan itselleen ilman velvoitteita ja sitoumuksia.  

Ennen naiset pakotettiin ja painostettiin avioliittoihin, heitä kiristettiin jopa ruualla. Eivät he niihin halusta yhtyä mieheen ole koskaan ryhtyneet. Tuo halu on vaan miessukupuolella.

Käsittääkseni ap ei verrannut 1950-lukua ja nykyaikaa keskenään. Eikä edes 1980-lukua ja nykyaikaa.

Olen tutustunut netin kautta moneen sinkkunaiseen, enkä ole vielä tavannut ketään, josta jaksaisin kiinnostua. Päinvastoin, yksikin kohtaaminen on monen kohdalla ollut liikaa

Suoraan ssnottuna ihmettelen, miten se naisten taso voi olla noin surkea? Monet ovat elämässään ihan tuuliajolla. 

Arkisessa elämässä vapaita naisia ei löydä. Heitä vain ei ole. Kaikilla tuntuu olevan "joku". 

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kun naiset pääsee miehen kukkarolle verotuksen kautta niin parisuhteelle ei ole tarvetta. 

Niin tarkoitat siis maailman resrusseihin? Jotka kuuluvat kaikille maailman asukkaille, mitä miehet yrittävät hoardata omiin säiliöihinsä ja rakennelmiinsa, niin että on vain mies ja miehen rahat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin nuorilta näyttää puuttuvan sitoutuminen. Tarkoitan, että he eivät näytä edes tietävän, mitä se meillä vanhemmillta on: ollaan lojaaleja ja toisen kanssa kuljetaan rinnakkain joka tilanteesta. He luulevat, että teemme se hampaat irvessä, mutta ei. Lojaalius tulee sydämestä asti, että me haluamme olla me.

Niin tottakai se pitää olla halua olla toisen kanssa, mutta nuoret ymmärtää että se pitää olla enemmän kuin kädenlämpöistä

No, eivät näytä ymmärtävän, miten lämpö vaihtelee pitkässä parisuhteessa. Ja pitkää suhdetta ei tule, ellei lämmön vaihteluita hyväksy. 

Ennen mentiin fiilis edellä livenä. Livenä tiesi kohtalaisen heti onko mitään kemian poikastakaan havaittavissa. Tinderissä sun muissa tapaa paperilla hyviä ehdokkaita, mutta kemiaa löytyy vaan todella harvan kanssa, joten aikaa kuluu kaikenmaailman turhiin kontakteihin, mikä turhauttaa. Toki sitten on myös seassa valinnanvarasta sokaistuvia, parisuhdepöydän optimoijia, tasoteoreetikkoja, ulisijoita yms, mikä tekee kaikesta hankalampaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen tutustunut netin kautta moneen sinkkunaiseen, enkä ole vielä tavannut ketään, josta jaksaisin kiinnostua. Päinvastoin, yksikin kohtaaminen on monen kohdalla ollut liikaa

Suoraan ssnottuna ihmettelen, miten se naisten taso voi olla noin surkea? Monet ovat elämässään ihan tuuliajolla. 

Arkisessa elämässä vapaita naisia ei löydä. Heitä vain ei ole. Kaikilla tuntuu olevan "joku". 

Ne päämäärätietoiset ovat menneet ohitsesi jo 1000 kertaa ja sinä et ole edes huomannut heitä. :) Fiksut ja paikallaan olevat piiloutuvat erilaisten verhojen taakse. 

Kerro yksikin syy, miksi kukaan järkevä edes tulisi näkyvillesi.

Vierailija kirjoitti:

Olen tutustunut netin kautta moneen sinkkunaiseen, enkä ole vielä tavannut ketään, josta jaksaisin kiinnostua. Päinvastoin, yksikin kohtaaminen on monen kohdalla ollut liikaa

Suoraan ssnottuna ihmettelen, miten se naisten taso voi olla noin surkea? Monet ovat elämässään ihan tuuliajolla. 

Arkisessa elämässä vapaita naisia ei löydä. Heitä vain ei ole. Kaikilla tuntuu olevan "joku". 

Mitä sellaista heissä on, että taso on surkea? Mitkä asiat tekee tason surkeaksi?

Vierailija kirjoitti:

Syitä voi olla useitakin: taloudellinen epävarmuus, maailmantilanne, epävarmuus työpaikan säilymisestä.  Moni pelaa varman päälle eikä silloin ehkä parisuhde houkuta vaikka se kiva olisikin.

Eikö se elämä ole taloudellisesti turvatumpaa kun on kaksi ihmistä jakamassa kuluja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tutustunut netin kautta moneen sinkkunaiseen, enkä ole vielä tavannut ketään, josta jaksaisin kiinnostua. Päinvastoin, yksikin kohtaaminen on monen kohdalla ollut liikaa

Suoraan ssnottuna ihmettelen, miten se naisten taso voi olla noin surkea? Monet ovat elämässään ihan tuuliajolla. 

Arkisessa elämässä vapaita naisia ei löydä. Heitä vain ei ole. Kaikilla tuntuu olevan "joku". 

Mitä sellaista heissä on, että taso on surkea? Mitkä asiat tekee tason surkeaksi?

Moni mies kuvittelee, että kun hän on matkalla perhekelpoiseksi, esim. opiskelija, niin hän ansaitsee ilmaisen panopillun ja äitivaimon rakkauden, tietysti 50/50 jaolla. Näinhän ei tietenkään ole, vaan hän ansaitsee vaimon vasta sitten kun on tehnyt varat, rakentanut pesän, ja nainen voi astua näyttämölle hoitamaan omaa rooliaan: lapsia

Tämän tyyppiset miehet ovat kautta aikojen sen sijaan panneet porttoja ja saaneet ä päriä.

Vierailija kirjoitti:

Ei haluta sitoutua.  Yksinkertaisesti.  Eikä onneksi ole pakkokaan.

Eikä osata. Ei ole positiivista kokemusta sitoutumisesta. Ei osata avata omaa sydäntä toiselle ihmiselle, tai jos osataan, ei uskalleta.

Tilastojenkin valossa parisuhteita syntyy edelleen ihan niin kuin ennenkin. Mutta entistä useammin ne purkautuvat. Tämä on ilmiö, joka on havaittavissa erityisesti yhteiskunnallisesti huono-osaisempien ja alemmassa asemassa olevien joukossa. Korkeakoulutetut pariutuvat pitkiin parisuhteisiin niin kuin ennenkin (jos vain löytävät omasta viiteryhmästään puolison; esimerkiksi moni korkeasti koulutettu nainen ei löydä).

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kun naiset pääsee miehen kukkarolle verotuksen kautta niin parisuhteelle ei ole tarvetta. 

Mikä aika on sinusta se "ei nykyään"? Verotus kun on ollut ratkaisevasti nykyistä alhaisempaa ja edut alhaisempia ehkä 1960-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syitä voi olla useitakin: taloudellinen epävarmuus, maailmantilanne, epävarmuus työpaikan säilymisestä.  Moni pelaa varman päälle eikä silloin ehkä parisuhde houkuta vaikka se kiva olisikin.

Eikö se elämä ole taloudellisesti turvatumpaa kun on kaksi ihmistä jakamassa kuluja?

 

Öö, ai miehen kanssa joka r aiskaa sinua päivittäin, vahtii ja käyttäytyy mustasukkaisesti, syö suurimman osan perheen ruuista mutta vaatii 50/50 kuluja, työntää lapsesi ulos sängystäsi nukkumaan häkkiin, ja lisäksi kiusaa sinua päivittäisellä tasolla? Ja käyttää ne rahat ei suinkaan perheeseen vaan mieslapsimopoihin, mäenlaskuun sveitsissä, ja naisten kilpailuttamiseen? Heh heh...

Naiset tekevät omat rahansa välttyäkseen olemasta miesten kanssa :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se sen vaikeampaa ole kuin ennen mutta nykyisin mietitään järkevämmin kaksi kertaa, kannattaako.  Yksinkin pärjää tai yhden illan suhteilla joita onneksi ei enää moralisoida.  Se, että elämässä on pysyvästi joku yksi ja sama ihminen ei ole enää niin itsestäänselvyys.

Nykyään halutaan että sen toisen kanssa on yhteisiä asioita , aitoa fiilistä sekä tunnetta. Ei se NS itsestäänselvyys pidäkään olla

Halutaan muttei itse tarjota yhtään mitään aitoa!  Kaikki on teennäistä.

Milloin oli "aiemmin"? Kun vertaa vaikkapa 80- tai 90-lukuun, kukaan meistä ei ollut silloin samanikäinen eikä samassa elämäntilanteessa kuin nyt. Emme näytä samalta kuin kymmenen vuotta sitten pyöriessämme Helsingin yöelämässä.

Kukaan meistä ei myöskään ole elänyt vanhempiemme elämää eikä ollut heidän asemassaan parisuhdemarkkinoilla. Emme tiedä perimmäisiä syitä miksi he ovat valinneet toisensa, minkä seurauksena me olemme syntyneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tutustunut netin kautta moneen sinkkunaiseen, enkä ole vielä tavannut ketään, josta jaksaisin kiinnostua. Päinvastoin, yksikin kohtaaminen on monen kohdalla ollut liikaa

Suoraan ssnottuna ihmettelen, miten se naisten taso voi olla noin surkea? Monet ovat elämässään ihan tuuliajolla. 

Arkisessa elämässä vapaita naisia ei löydä. Heitä vain ei ole. Kaikilla tuntuu olevan "joku". 

Mitä sellaista heissä on, että taso on surkea? Mitkä asiat tekee tason surkeaksi?

Feminismi.