Koetko että nuoruus tuli hassattua kaikkeen turhaan ja typerään?

Olin murrosiässä tavattoman ahdistunut, koska kotiolot olivat vanhempien käytöksen vuoksi aivan sekaisin. Ymmärsin varhain, että minun on henkisesti pärjättävä yksin, kukaan ei auta tai kannattele (siihen aikaan ei ollut mitään koulukuraattoreita tai vastaavia, joille olisin voinut asioistani puhua). Näin monen vuosikymmenen jälkeen olen ehkä vähän ylpeäkin siitä nuoresta tytöstä, joka, vaikka olosuhteet olivat kaoottiset, pystyi vetämään rajat sekä päihteiden että seksin suhteen. Ymmärsin, että kun kerran olen yksin vastuussa itsestäni, minun on myös se vastuu kannettava, vaikka kuinka tekisi mieli hakea hetken helpotusta. 

Vierailija kirjoitti:

Olin murrosiässä tavattoman ahdistunut, koska kotiolot olivat vanhempien käytöksen vuoksi aivan sekaisin. Ymmärsin varhain, että minun on henkisesti pärjättävä yksin, kukaan ei auta tai kannattele (siihen aikaan ei ollut mitään koulukuraattoreita tai vastaavia, joille olisin voinut asioistani puhua). Näin monen vuosikymmenen jälkeen olen ehkä vähän ylpeäkin siitä nuoresta tytöstä, joka, vaikka olosuhteet olivat kaoottiset, pystyi vetämään rajat sekä päihteiden että seksin suhteen. Ymmärsin, että kun kerran olen yksin vastuussa itsestäni, minun on myös se vastuu kannettava, vaikka kuinka tekisi mieli hakea hetken helpotusta. 

Jossain matkan varrella se "omista teoista vastuun kantaminen" vaihtui muotoon "minä haluan". Sitä vastuuta ei enää haluta. Sitä ei kyetä enää kantamaan. Kun ei tee mitään, ei tarvitse kantaa vastuuta mistään. Ainakin näiden mielestä. Eivät vaan ymmärrä, että se passiivisuuskin on teko. Siitäkin tulee vastuu. Halusi tai ei.