Tajusin juuri, että kukaan ei jäisi kaipaamaan minua.
En ole parisuhteessa, eikä ole lapsia tai lemmikkejä. Ystävyyssuhteissa olen aina se, joka ottaa yhteyttä. Lapsuuden perheestä joku ottaisi yhteyttä sitten kun heidän automaatti tilinsiirtonsa katkeaisi jostain syystä.
Tajusin juuri, että 33-vuotiaana naisena mulla ei ole mitään muuta virkaa tälle yhteiskunnalle kuin työni. Sieltä joku saattaisi koittaa ottaa yhteyttä muutaman viikon hiljaiselon jälkeen, koska en olisi ollut toimistolla. Jos tapanani ei olisi olla jatkuvasti toimistolla ei kukaan huomaisi poissaoloani yli kvartaaliin, ennen kuin tulokset julkaistaan.
Olen todella yksinäinen ja kamalinta on ajatus ettei kukaan jäisi oikeasti kaipaamaan. Sairaalassa olen ollut pariin otteeseen joitain öitä sepsiksen ja kerran isomman haavan takia, ei niistä kukaan ulkopuolinen tiedä. Ei kukaan tiedä mitä teen milloinkin tai olenko edes elossa, eikä kukaan ota vapaaehtoisesti yhteyttä. Miksi ja missä kohtaa elämästäni on tullut tälläistä? En halua kohdata vanhuutta kun siitä sanotaan, että silloin on vielä enemmän yksin. Pelottaa aivan valtavasti, että mitä se yksinäisyyden taso silloin on.
Kommentit (7)
"En halua kohdata vanhuutta kun siitä sanotaan, että silloin on vielä enemmän yksin. Pelottaa aivan valtavasti, että mitä se yksinäisyyden taso silloin on."
Palvelutaloasuminen on tuossa pelastus, jos sellainen vaan järjestyy ja rahaa on. Yleisesti hyväksyttyä soluasumista, jollaiseen aikuisena ei muuten voisi ikinä ajatella ryhtyvänsä. Siellä on väkisinkin osa porukkaa, jos ei linnoittaudu huoneeseensa.
No mutta sun tilannehan voi muuttua, aivan varmasti voit löytää mukavaa seuraa vielä, jos niin toivot. Olet tosi nuorikin.
Se on aika sattumaa, että ne oikeat ihmiset osuvat elämässä kohdalle ja vaatii senkin, että molemmat voivat tilanteeseen myös tarttua. Esimerkiksi kun tapasin oman puolisoni, se olisi tosi helposti voinut jäädä tapahtumattakin. Oli oikeastaan ihme että kohdattiin kuten sinä iltana kohtasimme ja siitä se sitten lähti.
Voi kuule, ei sua sun työssäkään kaivata. Joku tälläkin hetkellä tavoittelee sun paikkaa, ja olisi vain tyytyväinen, jos katoaisit.
Itse mietin ja pelkään myös sairastumista, ilman mitään tukiverkkoa.
Siksi kannattaa elää itseään varten ja rakentaaomannäköinen elämä. Loppupeleissä ketään ei kiinnosta.