#### Toukokuisten maanantai ####

Kyllä mäkin soittasin ainakin joko neuvolaan tai laitokselle. Kuullostaa kyllä ihan lapsivedeltä, kun noin kasteli paikat.. =)



Tule ilmottelee, jos kerkeet miten kävi! =)



Onnee matkaan, jos synnytys kutsuu! JÄNNÄÄÄÄÄÄ!



m

Kirjottelette nykyään niin paljon, että minä ressukka en meinaa perässä pysyä! Kun yleensä vasta illalla istahdan tähän koneelle, niin onkin sitten monta monta sivua tekstiä enkä sitten enää jaksa yömyöhällä kirjustella mitään.. Mutta hyvä vaan että juttua piisaa!



Tänään en mennyt edes kouluun, olisi ollut sen verta rankka päivä tiedossa että jätin väliin. Äitiyslomakin alkoi kylläkin jo viimeviikolla, mutta ajattelin ainakin teoria tunneilla käydä niin pitkälle kuin mahdollista, jos tuntuu rankalta niin sitten annan koko koulun olla ja jatkan sitten kun siihen mahdollisuus joskus on.



Mulla on ollut sellaista inhottavaa mahakipuilua! Ei ole tietoakaan mistä mahtaisi johtua, epäilen kyllä vahvasti noita minun rautalääkkeitä. Ennen rautalääkkeitä ei ollut sellaista kipua mitä nyt esiintyy. Syön sellaisia kuin, Obsidan fe++ rautalääkkeitä, onko kukaan syönyt tai saanut noista mitään oireita..??



Huh, takana taas niin katkonainen yö kun vaan voi olla! Lantioon sattui kun nukkui kyljellään, selkään sattui kun yritti nukkua selällään... Mies yritti vallata koko sängyn, eikä sekään helpottanut yhtään tuskaista oloani, vaikka mukavasti " tukea" antoikin kyljellään nukkumiseen. Ja nyt olen huomannut sellaisenkin vaivan, että mulla puutuu vuoroin kädet ja vuoroin jalat nukkumisen aikana. Mistähän johtuu, tietääkö kukaan??



Nyt taas tuntuu ihan siltä että on korviaan myöten täynnä tätä raskautta, kaikki vaivat painaa ja puskee päälle! Mutta siltikin päälle iskee pieni paniikki siitä kerkeääkö saamaan kaiken valmiiksi ennen vauvan syntymää! Siskolta pitäisi hakea vielä vauvan vaatetta, sitteri ja hoitopöytä, amme pitäisi ostaa sekä kaikkea pientä vauvan tarviketta..... Mutta ihan varma olen siitä, että tämä raskaus menee niin paljon yli kuin mahdollista, että joudun kärvistelemään ja kärsimään tätä oloa vielä pitkään.. Ja norsun raskaushan kestää vuosia..... :)!!



Mutta onneksi kaiken tuskailun ja huonon olon keskellä masussa jaksaa viihdyttää ihan oma rakkain pieni vauva <3! Kylläpäs tätä pientä puskijaa sitten rakastaakin... :)!

Joo, täälä raskaushormoonit hyrräilee, vuoroin itketään, vuoroin nauretaan!!

Oikein aurinkoista päivää kaikille toukomassuille!!



T: Mirmuska ja Vilperi 36+1

Jännää...niin niitä toukovaaveja alkaa pikkuhiljaa syntymään. Meidän täytyy tehdä sit sellanen toukotoukkien pino johon kootaan synnytystapahtumat eiks joo ? :) Vaik huhtikuisiahan nää nyt syntyvät oikeesti on, mut meidän " toukotoukkia" silti :))



Jollain oli tänään käynnistys ja muitakin potenttiaalisia synnyttäjiä alkaa olemaan, vitsi kuin jännää! Se on vaan edelleen niin hassua et vauvoja alkaa syntyyn, mut en vaan osaa ajatella että oma synnytys vielä käynnistyis..varmaan mennään taas yli ja vauhdilla :/

Vapun aikaan mun oma äiti tulee meille ja on siihen saakka kun vauva syntyy, joten tuohon parin viikon päähän voisin kyllä oman synnytykseni tilata, kiitos :)



Seksistä oli puhetta. Hiljasta ollut meilläkin, muuten oon kyllä aina odotusaikoina ollut normaalia innokkaampi mut nyt viime viikkoina ei ole kyllä tehnyt mieli kun paikat niin kipeät. Kun kääntyminen ja nouseminen sattuu, niin koita siinä sitten seksiä.. Tosin ei innosta enää miestäkään, meillä vauva lasketunut jo tosi alas ja sen pään tuntee myös alakautta. Kerroin tästä miehelle, niin totesi että " joo, selvä, palataan asiaan sit synnytyksen jälkeen" ;)



Tänään oli neuvola ei mitään erikoista, kateltiin että ihan samoilla käyrillä kasvaa maha edellisten raskauksien kanssa. Viime viikolla äit.polilla lääkäri antoi painoarvioks reilu 2700g ja totesi ettei ehdi millään samoihin lukemiin kasvaa kuin meiän edelliset lapset (mol. yli 4kilosia syntyessään). Itse kyllä suhtaiduin tuohon painoarvioon kovin epäilevästi, paljon pienemmäks meidän lapset on aina arvioitu, kuin mitä ovat olleet. Eiköhän tämäkin sinne neljän kilon tienoille yllä..



Lasten kanssa jaksamisessa on välillä tekemistä, täytyy myöntää. Nyt on taas loppuajan väsy iskenyt ja perässä kun ei jaksais samaan tapaan juosta, niin hermo alkaa välillä olla turhan kireellä. Tietosesti kyllä yritän tsempata ja pysyä rauhallisena...mutta kyllä välillä vaan räjähtää.. :/ joo ja sit on morkkis...tuttua.



Ei mun mainostama ompeluinnostus ole kovin pitkälle kantanut...piti sillon pari päivää sit alottaa niistä tytön fleece-housuista, mutta pienempi heräsikin unilta flunssaisena ja se ilta meni siihen. Nyt on housut jo hyvällä mallilla. Tyttö vaan järjesti äidille lisä haastetta, kun ei tavalliset housut kelvanneetkaan (kun oli riittävästi kaapissa vaan tylsää beigen äristä fleeceä)...peppuun piti saada pinkki tähti, sen jo ompelin vau, mutta polvien pinkit sydänpaikat vielä odottavat tuossa pöydän reunalla. Tätä vauhtia taitaa päiväpeitot ym jäädä ompelematta ennen kuin vauva syntyy... ;)



Taidan heittäytyä hetkeks tuonne sängyn päälle kun lapsetkin nukkuu...vielä...



Ida-Antonia 36+6

Heippa!



Täällä on maanantai alkanut vauhdikkaasti...huh huh...mutta ihan hengissä ollaan...ja yhtenä kappaleena.



Eli oltiin menossa aamulla neuvolaan yhdeksäksi, kun siinä " neuvolakadulla" kerrostalon pihalta ajoi auto päin. Ehdin nneksi jarruttamaan (jäi 2 metrin jarrujäljet asfaltiin) ja niin törmäys tuli etupuskuriin eikä etuoveen. Olin siis kuskina ja vatsa-asukin vointi olisi ollut paljon enemmän uhattuna, jos isku olisi tullut siihen.



Nooh. Siinä sitä sitten selvitettiin, toinen kuski myönsi syyllisyytensä yms... mutta soiteltiin pakolliset puhelut jne... aviosiippaani saapui paikalle ottaen tilanteen hallintaansa (perui tärkeän palaverinsakin!) ja niin minä pääsin lyllertämään neuvolaan.



Arvaatte varmaan että oli verenpaineet kovat! Ja onneksi oli lääkäripäivä niin pääsin tutkimuksiin ja sydänääniä kuuntelemaan!

Ja kuuluivat vahvoina, ihanaa!



Mutta sain lähetteen ens viikolle ultraan vaavin asentoa tarkastamaan.. kuulemma joku vako tuntui käteen, joten perätila saattaa olla kyseessä. Mutta kummasti tärkeintä tänään, että kaikki selvittiin kolarista pelkällä säiköhdyksellä. Huhhuh. Ja sain antibioottireseptinkin....leukkarit plussa ja ketot myös....eli kyllä se pissatulehdus siellä sittnekin vissiin luurasi. Mutta enpä jaksa murehtia edes tätä...saati perätilaa....oon vaan onnellinen, ettei käynyt pahemmin masuvaaville eikä vuosikkaallemme tai äidilleni, jotka olivat myös kyydissä.



Semmosia...palaillaan paremmalla ajalla joku kerta.

Tsemppiä kaikille!

Mama2006

Ihan ensteks kiitokset tervetulotoivotuksista!!



Minun päivä onkin ollut sitten enemmän tai vähemmän itkuinen... Todella huonosti nukuttu yö takana ja aamulla siis heti 8 neuvola, jossa täti totes heti et näytätpä turvonneelta (tiesin sen itsekkin) taidat synnyttää ihan lähipäivinä...



No viikkoja minulla 35+6 joten en nyt ihan viel haluis laitokselle lähteä. No, sitten otettiin veri arvo, joka huimat 102 kun olen ottanut Obsidania 2-3 kertaisen annoksen kolmenviikon ajan. Edellisellä kerralla kun oli 91, no noussut kummiski. No turvotus näkyi painossa kilo/viikko ja olin että just joo, mitähän seuraavaks. Onneks pisu puhdas ja verenpaineet alhaalla niin ei tarttennu siltä istumalta synnärille lähteä. Sitten olikin vuorossa sydänäänet, joita neuvola täti ettikin taasen yli 10 minuuttia ja totesi, että kyllä ne täältä kuuluvat ei hätää, mutta vauvan pää ei olekkaan alhaalla vaan viistosti oikealla ylhäällä. Jep, jep.



Viikon päästä ois ollu vasta aika synnytystapa-arvioon, mutta kaiken tämän jälkeen katsottiin viisaammaksi aikaistaa tuo torstaiksi. IHAA78 taisikin tuolla aiemmin kysellä tuosta vauvan kääntämisestä ja itsekkin sitä tänään äitipolilta kyselin ja heidän vastaus oli se, että vaikka sektioon olisi edellisellä kerralla jouduttu, niin vauvaa voidaan yrittää kääntää. Riippuu kuulemma monesta seikasta: kuten vauvan koosta, lapsiveden määrästä ja tietenkin vauvan asennosta kohdussa. No torstaina olen ainakin itse viisaampi mitä tuleman pitää.



Tuli vaan hirveä paniikki, ja muistot edellisestä kiireellisestä sektiosta, johon en toivo kenenkään joutuvan. Jos sektioon joutuu niin olisihan se hienoa, että mies pääsisi tueksi ja turvaksi. Viimeeksi kun mies jäi synnytyssaliin seisomaan kun minua vietiin ovenkarmit kolisten leikkaukseen...



Tulipa tuota teksiä, jo kerrakseen joten lopettelen ja lähden vihdoin nauttimaan tuosta kesäisestä säästä ja haen pojan samalla hoidosta. Ajoitus on siinäkin tarkka, että ehtivät leikkiä pihalla ennekuin menen, muuten tulee huuto...



Tuuteliruu 35+6

Ihmettelin, kun polilla asiakkaan tuolilla oli kertakäyttöliina, mutta martinan eritetarinan pohjalta ymmärtää hyvinkin. Tosin käyräpedillä paperi laitettiin jalkojen ja pään kohdalle.



Painoarvio rv 34 oli 2,3 -2,5 kg, joten tee-se-itse painoarvio " viisi voipakettia" oli aika lähellä. Keskikäyrillä mennään, kolmen viikon päästä taas. Napavirtaukset hyvät, paitsi ettei lääkäri ollut saada lukemia, kun vauva hikkaili.



Odotushuoneessa puhkui (maanantai) pari yliaikaista. Toinen oli ollut kahdeksan päivää sairaalassa käynnistettävänä, mutta tasan yksi supistus oli tuloksena. Että vauva sen ajan päättää, mutta miten, sehän on lääketieteellekin salaisuus :-)



Jotain äidinvaistoa tms. heräsi. Sydänkäyrällä makoilee useampi verhojen erottamana, eikä sykkeistä tiedä, mikä on kenenkäkin. Mutta tämä mun tapaus potkasi, kuuli aiheuttamansa metakan ja hätääntyi siitä melusta, mistä tietysti tuli lisää melua. Aika hysteerinen tapaus, olisko sittenkin tyttö :-)

onneksi ei käynyt pahemmin! Onnettomuudet tulevat kyllä tosi yllättäen.



Mirmuskalle: minä syön noita Obsidaneja, enkä ole saanut vatsaoireita. Ensin napsin niitä innoissani aamupalan yhteydessä, otin aina kaksi kun laskeskelin, että vaikka ruokailu imeytymistä vähentääkin, niin kun ottaa tuplamäärän, niin edes jotain imeytyy. Kattia kanssa! Hemppa ei noussut mihinkään l. ilmeisesti kahvi estää imeytymisen täysin, vaikka ottaisi kymmenen tabua. Nyt mulla on Obsidanit vessassa, nappaan yhden aina aamuyöstä kun käyn vessassa, onpahan ainakin riittävä aika syömisiin.



Meillä oli rikkinäinen yö, tyttö (nyt 1v 1,5kk) heräili vähän väliä itkemään, särkylääkekään ei rauhoittanut. Aamulla oli kuumetta 38,9 ja arvattiinkin jo se, minkä lääkäri myöhemmin päivällä vahvisti l. korvatulehdus molemmissa korvissa. Edellisen kerran korvatulehdus todettiin vajaa kolme viikkoa sitten, enkä edes ole enää pysynyt laskuissa monesko tämä kaikenkaikkiaan on. Nyt on sitten putkitusaika varattuna 4.5. Onneksi hänellä on vakuutus, niin ei tarvitse jonottaa julkiselle puolelle, kun tuo tulehduskierre on ihan jatkuva. Alkoi siitä, kun meni päiväkotiin tammikuun alussa.



Ja mua väsyttää ja kolottaa, ei tämä nelikymppisenä odottaminen enää suju yhtä mallikkaasti kuin nuorempana :-)



Onneksi aurinko paistaa ja tulee kesä! Katselin tuossa juuri kauhuissani ikkunoita, ihan järkyttävässä moskassa. Kukahan ne pesisi, taidan houkutella kohta 13-v. esikoisen hommiin, jos vaikka maksaisin ihan tuollaisesta ylimääräisestä ponnistuksesta :-)



Hyviä vointeja kaikille tasapuolisesti!



Skyy2 34+5

Nyt on 2,5h siitä eikä juurikaan mitään ole tuloksena. että tais enemmän olla sitten sitä valkovuotoa. Meen kyllä aamulla neuvolaan tarkistuttamaan tilanteen. Oon tässä nyt yrittänyt väännellä itseäni ties mihin asentoon ja eipä sieltä juuri mitään tule. Mutta kyllä sitä valkovuotoa on saanu aika reippaasti tulla koska olin ihan oikeesti polviani myöten märkä...

Supistelut jatkuu, panadolin otin nukkumaan mennessä, auttoi niin et sain nukuttua ja nyt taas pukkaa uutta supistusta ihan kympillä. Hullun hommaa tämä, on kyllä viimeinen kerta kun tälläiseen suostun.



Onneks mies lähte muksujen kanssa uimaan, saan hetken olla yksikseni ja surra tätä kamalaa oloa. Ja jos jostain sais voimaa niin rupeisin siivoamaan, jos vaikka se sais näihin supistuksiin vielä enemmän ytyä ja säännöllisyyttä..



Voi että haluaisin jo synnyttää, ei näitä kipuja jaksa...



Vali vali:)



martina 37+0

Sitä on osa sit menny tai ainakin menossa tosi toimiin. Juhuuuu ekat toukopoukot syntyy tällä viikolla tai saattaapi olla, että se Sussu on jo ehtiny. Kukaan ei nikiä muista, mutta mäkin mustelen, että jollain oli tänään synnyttämään päivä. ja meillä muilla siten on vaivoja enemmän tai vähemmän ja fyysistä ja psyykkistä...otan nyt vaan siis ihan tällai muodollisesti osaa vali vali listaan, kun ei tää olo nyt enää hehkeä ole.



Tänään oli kontrolli ja painoa oli nyt +12kg. Vauva oli edelleen pää alaspäin, paikat kiinni ja vauva laskeutunut.



Laiskottaa....Pihalla on kaunis ilma, mutta en tuulinen, eikä jotenki vaan jaksa raahautua nyt pihalle.



Viikonloppuna mies oikein panosti siihen, että tulen ulso täältä 4seinän sisältä. Nyt se sit taas stressaa tekemättömillä töillä. Silti oli ihana viikonloppu. Piristi mieltä.



vauvakuulumisia odotellen

Huuheli 35+2

Nyt se vihdoin alkoi; äitiysloma! Tai no muutama vapaapäivä ennen virallista äitiysloman alkua mutta kuitenkin. Tuntuu etten olis enää päivääkään jaksanut! Jalat on ollu turvoksissa ja arat jokaisen työpäivän jälkeen mut tänään ne oli niin turvoksissa etten meinannu saada työkenkiä jalasta. Eli ihan hyvä päästä pois. Yksi potilas sanoi vähän äkäiseen sävyyn että " hyvä hoitaja olet vaikka joutaisit jo synnytyssairaalaan siitä!"

Loman alun kunniaksi " unohdin" raskausdiabetekseni ja menin ostamaan kesän ensimmäisen pehmiksen! NAM!

Nyt pääsee keskittymään kotiin ja odotukseen. Alan varmaan norkoilemaan täälläkin nyt enemmän :)

+ aurinko paistaa ja on TOSI lämmin

+pehmis oli hyvää :)

+ taas yksi viikko täynnä

+ äitiysloma!!!!!!!!!!!!!!!

T Moskuliini 34+0

Yllättäen nukuttiinkin piiperon kanssa päikkärit, minä nukahdin pienemmälle sohvalle (autss) ja piiperolla oli tyyny ja peitto lattialla :) Huono äiti: lapsi lattialla nukkuu, mutta nyt kostona mulla kipeät jalat ja selkä, ai mut nehän oli jo.

Ootko Martina ihan varma ettei sulla vaan olis synnytys käynnissä? Eikös sulla ollu jo paikat vähän aukikin? Voimia sulle toosii paljon ja älä epäröi mennä sairaalalle.

Mullakin alkaa äippäloma keskiviikkona, vaan hirveestipä vaikuttaa kun oon kotona sukkaa kuluttanut jo monta kuukautta. Tietty konkretisoituu se, että vauva on tulossa!

Vaikee on olo suorastaan tukala. Onni ettei kesällä tartte puuskuttaa kun tääkin lämpö jo ahdistaa.

Ai juu joku oli ollu kolarissakin, onneksi ei käyny kuinkaan! Paljon taas tapahtumia tällekin päivälle. Vernerimaija tais vauvansa tänään saada?

Huoh nyt on mentävä makoilee tai jotain...

Tuntuu ihan uskomattomalta että toukomamat täällä jo synnyttelee!:)

Äskenhän viime syksynä tein raskaustestin.. kyllkä aika on lopulta mennyt enemmän kuin nopeaa. Ekat toukolapset(tai siis huhtikuun) on jo syntyneet ja osa jo hyvää vautia perässä.. Tsempitykset martinalle!



onneksi mama oli selvinnyt kolarista ehjin nahoin eikä pahemmin ollut käynyt. Kaikenlaisia hulluja sitä liikenteessä tapaakin ja niitä on paljon..rattijuoppoja, narkkareita..hyi:(



Täällä kun olette kertoilleet vauvojenne painoarvioita, minusta on alkanut tuntua että onkohan meidän pikkuinen oikean kokoinen näillä viikoilla. Rv 36+0 Lääkärin tekemän painoarvion mukaan tyttelimme paino olisi vain 2,3 kiloa. Sehän on hirveän vähän verrattuna muiden lapsosten painoihin...En ole kuullut että kellään olisi noin pientä ollut, vai olenko väärässä?? Tiedän, että ei saisi verrata, kaikki ovat yksilöitä, mutta huolestuin kuitenkin...:(Eikä se lääkärikään mitään sanonut, totesi vain ettei ole liian suuri, kun raskausdiabetekseni takia painoarvio tehtiin.



Minäkin olen ostellut vihreitä vauvanjuttuja(pari bodya, puolipotkarit), vihreä on jotenkin niin raikas ja herkullinen väri! Himoa kaupassa aina niitä granny smith(?) omppujakin, ihania:)



-heidi ja varsa rv 36+5-

Painosta, pointti on se, että on helpompi synnyttää kolmi- kuin nelikiloinen. Tai näin lääkäri ja hoitaja ekassa raskaudessa sanoivat, kun paisuin kuin pullataikina liian varhain.



Vauvahan voi viimeisillä viikoilla kerätä painoa puolikin kiloa viikossa, joten ei tartte mikään iso olla vielä... Arviot on aina arvioita.



Nämä on tämmöisiä luokittelujuttuja. Iso vauva on kuitenkin (?) helpompi hoidettava. Tietysti jos pahemmitta vaurioitta pääse syntymään :-( Mutta joo, peukutusta ja tsempitystä kaikille.

Olipas täällä taas tapahtunut...



Onneksi Mama2006 olet kunnossa masuasukkisi kanssa!! :)Varmasti säikäytti!



Martina; Nyt lähdet kyllä sinne synnärille näytille! Ihan hyvin voi olla lapsivettäkin, parempi tarkistuttaa tilanne. Ja voihan olla, että sisätutkimuksen jälkeen alkaa viimeistään supparit voimistumaan ja synnytyskäyntiin, sitähän sä toivoit :)



Ukko lupasi hakea Hese ruokaa, jee!! :) Ja huomenna syömään hyvässä ja mahakkaassa seurassa, ihanaa :)



Uusikin oli ilmoittautunut, sori nyt en muista nikkiä :( Tervetuloa kuiteskin munkin puolesta!! :)



OP, kera erittäin liikkuvan masuasukin :)



.... Olipas noita hymiöitä taas...

Nyt on tosiaan hyvä muistaa, että kyse on vain arviosta.

Esim. jos lapsesi on jo todella alhalla lantiossasi, painoarviota ei kannata tulkita kuin raamattua, päästä ei silloin tietty saa kunnon mittaa, kuten mulla kävi.



35+5 saatiin arvioksi 2,7 kiloa, ihan hyvä.



esikoisesta 37+5 arvio oli sama, eli 2,7 kiloa. poika syntyi 39+3 ja painoi 3220g ja tuo oli ihan tarpeeksi tuskaisaa pukata pihalle :)



Nyt en ihan ymmärtänyt Minran kommenttia siitä, että isompi vauva olisi hempompi hoidetava?

Varmasti synnytys voi olla helpompi, itsestäni tosin tuntuu, että vauvan päänkokokin vaikuttaa siihen kuinka " helppo" synnytys on.. Luulisi 33 cm olevan helpompi synnyttää kuin 36 cm...

Kipeätä se tekee kuitenkin :)



taas OP

Takana mukava ja toimelias päivä. Huomaa heti,kun on ohjelmaa päivällä, illalla väsyttää ihan eri lailla. Ei ole ollenkaan sellainen kärttyisä väsymys vaan ihan puhdasta uupumusta, mikä tuntuu kivalta.



Käytiin ensin kaupungilla ja sain Vohvelikahvilassa ihanan vohvelin, jonka päällä oli iiiiso läjä kermavaahtoa. Muistokin oikein hymyilyttää!



Mun sisko ja miehen äiti putkahtivat yhtä aikaa kylään, joten vilinää oli koko päivän ihan riittämiin. En tosiaankaan valita! Yksinäisiä päiviä ja iltoja on ollut ihan riittävästi!



Heti, kun vieraat lähtivät, säntäsin tänne katsomaan teitä. Oli jo oikein huoli, että mitä päivän mittaan on tapahtunut :)



MINNIS puhui pitkien matkojen KÄVELYSTÄ. Mulla riippuu täysin päivästä, kuinka paljon jaksaa. Pitkät matkat tosin eivät ole onnistuneet enää vähään aikaan ollenkaan.Tai no, mikä on pitkä matka? Jonain päivänä saattaa mennä parikin kilometriä ilman tuskaa mutta joskus supparit ja selkäkipu alkaa ennen kuin ehdin edes korttelin päähän.



MARTINALLA kuullostaa kyllä siltä, että H-hetki on lähellä. Koetahan sinnitellä!



MAMA2006: Onneksi selvisit pelkällä säikähdyksellä! Pelästyin oikein, kun luin kirjoituksesi otsikon.



SEKSIstä oli puhetta. Mulla kyllä mieli tekis mutta nyt vain aamuisin. Silloin olo on yleensä suht hyvä. Jo parin tunnin jalkeilla olon jälkeen maan vetovoima on tehnyt tehtävänsä ja olo on niin ankea, ettei kovin tee mieli. Miehen suhtautuminen on aika söpöä. Se vähän aristelee, kun pelkää esim horjahtavansa mun päälle ja satuttavansa vauvaa. Ja supparit ja muu heikko olo ovat saaneet miehen tosi varovaiseksi. Siksi se ei oikeastaan juuri seksiä pyydä. Mutta on kyllä hyvin suorasanaisesti ilmoittanut olevansa käytettävissä aina, kun mua huvittaa ja vaan pystyn (ja on pitänyt sanansa).



Nyt vaan saunomaan ja sitten möngin miehen kainaloon leffaa katsomaan.



Tsemppiä kovasti kaikille ja erityisiä jaksuja huonovointisille!



Jansku 36+2 (ihanan isoja lukuja)

Luulen Minran tarkoittaneen sitä, mitä meillekin sanottiin synnytysvalmennuksessa, että isokokoinen lapsi on yleensä kehittynyt pidemmälle kuin pienikokoinen, varsinkin jos puhutaan ennenaikaisista synnytyksistä ja on siksi helpompi hoidettava. Eli ei puhuta varsinaisesti siitä, että vauvan fyysinen koko jotenkin helpottaisi hoitamista vaan kehitysasteesta.



Jansku

Eiliset synttärit meni oikein kivasti, mutta sitten loppuillan olinkin ihan koomassa siivous yms. ponnistelujen jäljiltä. Tänään nukuttiin sitten pikkuisen kanssa oikein kunnon päikkärit ja nyt tuntuu jo helpommalle.



TUUTELIRUULLE tervetuloa joukkoon. Mulla myös viime raskaus päättyi kiireellisen sektioon korkean suoran vuoksi. Nyt sitten vaan toivotaan, että tämä päättyisi " normaaliin" alatiesynnytykseen.



MARTINA mullahan oli viime raskaudessa nk. korkea vedenmeno eli sitä vettä tuli lirahtelemalla eikä niinkuin normaalisti kaikki kerralla. Siteeseen yritin sitä pyydystää, kun olin lukenut, että värjäisi siteen vaaleanpunaiseksi, no sitä ilmeisesti tuli sitten liian vähän. Menin vasta seuraavana päivänä tarkistuttamaan tilanteen, kun oli äippäpolikäynti joka tapauksessa. Taas sitä lirahti (minulla siis tosi vähän kerralla) ja sanoivat heti, että lapsivettä varmaan on, mutta testi näytti kuitenkin negatiivistä. Jouduin kuitenkin osastolle, kun olin muutenkin jo yliaikainen. Vasta seuraavana päivänä tuli lääkäri paikalle, joka muutaman kerran paineli kohdun yläosasta (jossa reikä ilmeisesti minulla sijaitsi) ja vettä taas lirahti, siitä pääsin sitten kalvojen puhkaisun kautta synnytyssaliin odottelemaan supistusten alkua. Lapsi syntyi noin 55 tuntia ensimmäisestä vedenmenosta, jonka takia hänellä olivat sitten tulehdusarvot korkealla. Eniten mua ärsytti, kun monta kertaa sairaalassa syyllistettiin mua siitä, etten ollut heti toiminut ja myönnänkin, että toi eka 24 h:n odottelu oli oma moka, mutta sen jälkeen meni kuitenkin vielä yli toiset mokomat. Eli siis mitä haluan tällä sanoa, niin kannattaa mennä tarkistuttamaan, vaikka voikin itsestä tuntua turhalta, kun heti kun kalvoissa on reikä voi kohtuun päästä bakteereja. Oli tosi ikävää seurata sairaalassa kun päivittäin ottivat verikokeita pienen vastasyntyneen jalasta, ei tainnut tuntua kovin mukavalta:(



IHAANKO vauveli oli kääntynyt perätilaan. Mullahan vauveli oli myös perätilassa vielä viime viikolla ja sitten perjantaina käännettiin synnytystapa-arviossa. Ihan hyvä kokemus ja aika helposti kääntyi, mulla kyllä on lapsivettä aina paljon, joka vartaan auttoi asiassa. Nyt vaan toivon, ettei käännähtäisi takaisin.



Onni onnettomuudessa MAMA! Tollaset asiat kyllä pistää aina hiljaiseksi, että miten pienestä kiinni asiat voivat olla, että vaikka itse tekee kaiken oikein, niin kuitenkin voisi käydä huonosti.



ALMIKSELLA oli ollut myös hurjia hetkiä!



Mä päätin tässä muutama päivä sitten, että olen nyt loppuajan oikea superäiti kaikille lapsille, varsinkin pikkuiselle, joka ei ollenkaan ymmärrä mitä tuleman pitää. No, tänään sitten taas menetin malttini totaalisesti ton uhmis-tuhmiksen kanssa:( Ihan oikeasti se tietää täsmälleen mikä on kiellettyä ja sitten tekee just niin ja nauraa päälle ja kun siivoan edellisiä sotkuja, niin siirtyy jo seuraavaan ihan yhtä kiellettyyn hommaan. Ja mäkun luulin, että mulla on jotenkin pitkä pinna, huh huh. Pitää nyt kuitenkin yrittää tsempata tosissaan tää loppuaika.



Nyt tarttee mennä laittelemaan iltapalaa.



3+1 ja 37+5

Käytiin tarkistuttaa ja testien mukaan ei ollut kyse lapsivedestä. Eipä siellä muuta tutkittu ja muutenkin oli tosi hätäinen keikka. Nyt tosta 3+1 jutusta että testi näyttäny negatiivistä ja silti lapsivesi tihku niin rupes mietityttää et mitäs jos meilläkin niin sitten. KYllä tota nestettä vaan niin rajusti tuolta tulee että on kyllä super hyber rankka valkovuoto jos sitä on...



No mutta supistuksetkin loppu tossa kuuden aikaan ja nyt on niin ihan olo ettei tosikaan. Kyllä toi 14 h supistelu putki laittoi jo mielen aika koville. Nyt ei vaan huvita mennä edes nukkumaan kun pelkään että alkaa taas ja muutenkin toi yö on niin vastenmielistä aikaa kun kaikki paikat puutuu.



Ei siis syntynyt meidän mukula tänään, tuskin ikinä.. SUoraan sanottuna olin jo melkein varma että tänään se päivä koittaa, mutta ei.. Tykkää äitiäään kiusata vaan..:(



martina 37+0

vielä piti tulla pistämään nenänsä tuohon vauvan koko -asiaan... :)



Kuten monta kertaa on jo tullut esille, mulla on tilava lantio ja meidän lapset on syntyessään olleet 4525g/51,5cm ja 5150g/53,5 kertaa kaks... Päänympärykset on olleet 36, 36,5 ja 37, nelosella on kai sitten 37,5. ;) Mä allekirjoitan kyllä täysin tuon Minran väitteen, että isompaa lasta on helpompi hoitaa. Tiedä sitten mistä se johtuu, mutta musta on aina tuntunut, että kun muksut oli ' pieniä' , ne sopi käsivarrelle mainiosti, ja vaikka sitä päätä piti alussa tukea, vauva kuitenkin tuntui ' tukevalta' pitää ja niistä sai tukevan otteen. Kaverin samanikäistä 3kg vauvelia piti vähän asetella ja varovaisemmalla otteella käsitellä, että sai hyvän asennon. Ja samaa mieltä oli vauvan äiti, kun meidän muksua käsitteli. En tiedä osasinko sitä mitenkään selittää, mutta mieluusti otan edelleen sen 5kg vauvan kuin 3,5-kiloisen. Ei millään pahalla. :)



Mutta nyt nukkumaan, aamulla on herätys viimestään klo 8. Ja isäntäkin kotiutuu töistä puolen tunnin päästä... ;)



Äippä yökyöpelinä