Helsingin baarit ym. paikat parinhaun näkökulmasta
50:n ja 60:n ikävuoden välissä oleva sinkkunainen alkaa olla pian sitä mieltä, että olisi ihan kiva löytää oma rakas. Tinderiin ja muihin vastaaviin nettideittipalveluihin en halua lähteä ollenkaan, enkä halua työelämästä etsiä ihmissuhdetta. Harrastukset ovat vakiintuneet, eikä niissä tapaa miehiä. En voi kuvitellakaan lavatanssia, jota moni ehkä tuputtaa parinhakupaikaksi. Tanssilavoille siis jyrkkä ei.
Onko Helsingissä vielä paikkoja, joista voi löytää seuraa ihan vakavaan ihmissuhteeseen, mitään yhden illan seksiseuraa en tosiaankaan halua? Nuorena löysin miehen pitkään parisuhteeseen baarista, mutta onko sellainen ihan menneen talven lumia?
Ihan tosissani kysyn vinkkejä paikoista, joissa voisi olla mahdollisuus löytää fiksua miesseuraa.
Ajatuksia?
Kommentit (106)
Zetoriin. Jos sieltä ei löydä seuraa ei mistään.
Vierailija kirjoitti:
On menneen talven lumia. Baarista harvoin löytää vakavaa ja älykästä seuraa. Monelle baarissa norkoilijalle se on se harrastus eli ovat alkoholisteja. Nuoret saattaa vielä bilettää keskenään klubeilla ihan ok, mutta vanhempien ihmisten kirjaimellinen norkoilu baareissa kielii elämänhallintaongelmista. Ongelmatapaukset tunnistaa kanta-asiakas kaveriporukasta eli juopporemmistä, ja siitä että pukeutuvat arkivaatteisiin eli baarissa käyminen ei ole mikään poikkeuksellinen juhlahetki kuten polttarit. Ennen tosiaan se parisuhde haettiin tyyliin lähipubista, sitä ennen tansseista. Nykynaiset tietää että ansaitsevat parempaa kuin ensimmäisen juopon vaimonhakkaajan jonka sattuvat saamaan mukaan. Mieluummin vaikka yksin jos kaikki Suomen vapaat sinkkumiehet on baarikärpäsiä.
Minä tekisin tuossa selvän eron "perinteisen" baarin ja diskon/yökerhon tai bändien keikkoja livenä tarjoavan paikan välillä. Pelkkä baari on pääsääntöisesti juottola joten sieltä seuraa saa pääasiassa humalahaluisesta väestä. Livemusiikkia voi tulla ja moni myös tulee katsomaan selvin päin tai ehkä yhden juoman ostaen ja diskossa yhtään pidempään tanssiminen toimii parhaiten selvänä.
Baarikärpänen viihtyy alkoholia tarjoilevassa paikassa vain alkoholin voimalla, mikä on tunnistusta helpottava asia.
M60
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieläkös yliopiston päärakennuksessa on se henkilökunnan kahvila? Siellä voisi olla. En kyllä tiedä mitkä oppiaineet nykyään tuolla vaikuttavat.
Eikai siellä opeteta enää muuta kuin intersektionaalista feminismiä.
On sitä muinaiskirkkoslaaviakin varmaan vielä!
AP: "Ne baarit aion nyt unohtaa. Olette oikeassa: enää ei eletä 1980-90-lukua."
En nyt itse tekisi omaa elämääni koskevia päätöksiä parin päivän vauva.fi keskustelun perusteella. Sulle sopiva mies löytyy ehkä lähinnä Storyvillestä, jos ravintoloista puhutaan. Mistä nämä lavatanssit oikein nousi tähän keskusteluun muuten, ne jos mikään ei ole nykyaikaa pks-seudulla. ( Ellet sitten etsi kilpaparitanssijaa.....)
Harrastuksista: ainakin miehille on tehty tällä palstalla sen tuhannen kertaa selväksi, että mitään lähentymisyrityksiä siellä saa tehdä. Naiset ovat tulleet rauhassa harrastamaan eikä pariutumaan. Eikö se sitten ole sama viesti naisille.
Sä vaikutat ulosannistasi päätellen vähän kuin hesarin Annamari Sipilältä (Oletko?). Varmaan Kallion baarit kannattaa unohtaa kyllä.
Kyllä, tanssikurssien ja lavatanssien vältteleminen on minulle tärkeämpää kuin kumppanin löytäminen. Mieti vaikka jotakin itsellesi erittäin epämieluisaa tekemistä: haluaisitko kumppanin, joka harrastaa (ja ehkä jopa haluaa sinun harrastavan hänen kanssaan) jotakin sellaista, mitä et voi sietää? Miksi et toivoisi kumppanilta ennemmin yhteisiä kiinnostuksen kohteita? Jos kuvitellaan, että ryhtyisin harrastamaan minulle vastenmielistä tanssia kumppanin toivossa, niin silloin maksaisin kumppanin löytämisestä todella kovan hinnan. Minusta kenenkään ei tarvitse varta vasten ryhtyä harrastamaan jotakin, mistä ei kerta kaikkiaan pidä.
Olen siinä mielessä järkiperäinen ihminen, että mielipiteeni ja kantani asioihin voivat muuttua ja muuttuvat ajan mittaan. En ole jäärä. Mutta vastenmielisyys tanssia kohtaan on ollut minulla niin kauan, että se on jokseenkin pysyvä ominaisuus.
Joistain kommenteista saa nyt käsityksen, että ainoa mahdollisuus ylipäätään missään kumppanin löytämiseen on se, että lähtee tanssimaan. Ei h*vetissä se voi olla niin! Aivan varmasti ei ole niin! Miksi yksi marginaalinen harrastus on tässä keskustelussa saanut niin paljon rivitilaa? Lähtisin mieluummin vaikka linturetkelle.
Ne baarit aion nyt unohtaa. Olette oikeassa: enää ei eletä 1980-90-lukua.