Helsingin baarit ym. paikat parinhaun näkökulmasta
50:n ja 60:n ikävuoden välissä oleva sinkkunainen alkaa olla pian sitä mieltä, että olisi ihan kiva löytää oma rakas. Tinderiin ja muihin vastaaviin nettideittipalveluihin en halua lähteä ollenkaan, enkä halua työelämästä etsiä ihmissuhdetta. Harrastukset ovat vakiintuneet, eikä niissä tapaa miehiä. En voi kuvitellakaan lavatanssia, jota moni ehkä tuputtaa parinhakupaikaksi. Tanssilavoille siis jyrkkä ei.
Onko Helsingissä vielä paikkoja, joista voi löytää seuraa ihan vakavaan ihmissuhteeseen, mitään yhden illan seksiseuraa en tosiaankaan halua? Nuorena löysin miehen pitkään parisuhteeseen baarista, mutta onko sellainen ihan menneen talven lumia?
Ihan tosissani kysyn vinkkejä paikoista, joissa voisi olla mahdollisuus löytää fiksua miesseuraa.
Ajatuksia?
Kommentit (85)
Parhaiten taidat löytää seuraa, kun käyt niiden bändien/artistien keikoilla, josta tykkäät. Tapaat saman henkisiä ihmisiä. Ja on myös todella helppo aloittaa keskustelut vaikka just siitä bändistä ja edetä siitä pidemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Roskapankissa käy pe-la ihan normaaleja fiksuja vanhempia ihmisiä. Cellan baarin puolella 60-80 vuotiaita. Sivukirjastolla ikävuoteen 80v. Kalliossa on noita kansanpaikkoja, missä aika vanha ikäjakauma.
Jännä juttu, mutta Roskapankissa olen bongannut ainakin neljä eri monimiljonääriä. Saavat olla siellä rauhassa onnen onkijoilta ja sulautua kansan massaan. Mutta ap:n kaipaaman ikäryhmän miehiä sieltä löytyy.
Roskapankki paras kapakka. Terassi vaan aina täysi.
Ap etsii fiksua miesseuraa. Helpompaa on löytää yksisarvinen, joten onnea vaan.
Vierailija kirjoitti:
Parhaiten taidat löytää seuraa, kun käyt niiden bändien/artistien keikoilla, josta tykkäät. Tapaat saman henkisiä ihmisiä. Ja on myös todella helppo aloittaa keskustelut vaikka just siitä bändistä ja edetä siitä pidemmälle.
Aika hyvä idea. Olisikohan parasta mennä yksin? Olisin tosin aika kaukana mukavuusalueeltani.
Vierailija kirjoitti:
Ap etsii fiksua miesseuraa. Helpompaa on löytää yksisarvinen, joten onnea vaan.
Toivon, että olet väärässä. Fiksuja miehiä on, sen tiedän, mutta onko niitä vapaana ja löytyykö juuri minulle sopiva heidän joukostaan, ja kelpaanko minä sille, joka ehkä minua kiinnostaa... siihen sitä onnea varmaan tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaiten taidat löytää seuraa, kun käyt niiden bändien/artistien keikoilla, josta tykkäät. Tapaat saman henkisiä ihmisiä. Ja on myös todella helppo aloittaa keskustelut vaikka just siitä bändistä ja edetä siitä pidemmälle.
Aika hyvä idea. Olisikohan parasta mennä yksin? Olisin tosin aika kaukana mukavuusalueeltani.
Siinä tapauksessa menisin kaverin kanssa. Kumppanin löytymiseen tällä lailla voi mennä aikaa, jopa pari vuotta, tai ehkei edes löydy sieltä keikoilta, joten ei kannata tehdä siitä keikoilla käymisestä itselle epämukavaa. Minä kävisin paikoissa, joissa muutenkin kävisin ja tekisin asioita, mistä oikeasti tykkään - sillä ajatuksella, että kiva, jos löytyy kumppani sieltä, mutta jos ei löydy sieltä, on elämässä kuitenkin ollut kivaa sisältöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaiten taidat löytää seuraa, kun käyt niiden bändien/artistien keikoilla, josta tykkäät. Tapaat saman henkisiä ihmisiä. Ja on myös todella helppo aloittaa keskustelut vaikka just siitä bändistä ja edetä siitä pidemmälle.
Aika hyvä idea. Olisikohan parasta mennä yksin? Olisin tosin aika kaukana mukavuusalueeltani.
Siinä tapauksessa menisin kaverin kanssa. Kumppanin löytymiseen tällä lailla voi mennä aikaa, jopa pari vuotta, tai ehkei edes löydy sieltä keikoilta, joten ei kannata tehdä siitä keikoilla käymisestä itselle epämukavaa. Minä kävisin paikoissa, joissa muutenkin kävisin ja tekisin asioita, mistä oikeasti tykkään - sillä ajatuksella, että kiva, jos löytyy kumppani sieltä, mutta jos ei löydy sieltä, on elämässä kuitenkin ollut kivaa sisältöä.
"tekisin asioita, mistä oikeasti tykkään" - tämä on oikeastaan se, mitä olen itse ajatellut aina. Ja juuri siksi se tanssilava-ajatus on täysin mahdoton minulle. Jos tekisin jotain, mistä en yhtään tykkää, niin silloinhan oikeastaan teeskentelisin enkä olisi oma itseni ja saattaisin löytää ihan vääränlaista seuraa. Jos taas teen asioita, joista oikeasti tykkään, ja satun löytämään fiksun miehen harrastamasta sitä samaa, niin silloinhan meitä yhdistää ainakin se yksi asia. -Ap
Vierailija kirjoitti:
"tekisin asioita, mistä oikeasti tykkään" - tämä on oikeastaan se, mitä olen itse ajatellut aina. Ja juuri siksi se tanssilava-ajatus on täysin mahdoton minulle. Jos tekisin jotain, mistä en yhtään tykkää, niin silloinhan oikeastaan teeskentelisin enkä olisi oma itseni ja saattaisin löytää ihan vääränlaista seuraa. Jos taas teen asioita, joista oikeasti tykkään, ja satun löytämään fiksun miehen harrastamasta sitä samaa, niin silloinhan meitä yhdistää ainakin se yksi asia. -Ap
Fiksu lähtökohta. En kuitenkaan usko, että tanssiharrastusta ehdottavat tarkoittivat, että tekisit epämieluisia asioita, vaan ehdottivat harrastusta, joka on nykyisin kohtalaisen suosittu ja nousussa. Vastoin yleistä luuloa tanssiharrastus ei kuitenkaan ole yleensä mitään humppaa ja jenkkaa, vaan muodissa ovat esim. lindy hop, balboa, argentiinalainen tango, yms. Moni tykkää harrastaa tanssia, koska se on liikunnallista ja (heidän mielestään) kivaa, sosiaalista jne. ja jotenkin leppoisaa, vaikka voikin olla haastavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaiten taidat löytää seuraa, kun käyt niiden bändien/artistien keikoilla, josta tykkäät. Tapaat saman henkisiä ihmisiä. Ja on myös todella helppo aloittaa keskustelut vaikka just siitä bändistä ja edetä siitä pidemmälle.
Aika hyvä idea. Olisikohan parasta mennä yksin? Olisin tosin aika kaukana mukavuusalueeltani.
Mä löysin kyllä miehen keikalta, kun menin sinne yksin. Mies oli myös keikalla yksin. Sattumalta oltiin siinä vierekkäin katsomassa bändiä. Horjahdin tätä miestä päin, kun takaa ryntäsi joku köriläs lähemmäs lavaa. Mies heti kysyi, että olenko ok ja siitä se keskustelu pikku hiljaa lähti. On oikeasti helppoa aloittaa keskustelut, kun voi ainakin puhua siitä keikasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaiten taidat löytää seuraa, kun käyt niiden bändien/artistien keikoilla, josta tykkäät. Tapaat saman henkisiä ihmisiä. Ja on myös todella helppo aloittaa keskustelut vaikka just siitä bändistä ja edetä siitä pidemmälle.
Aika hyvä idea. Olisikohan parasta mennä yksin? Olisin tosin aika kaukana mukavuusalueeltani.
Mä löysin kyllä miehen keikalta, kun menin sinne yksin. Mies oli myös keikalla yksin. Sattumalta oltiin siinä vierekkäin katsomassa bändiä. Horjahdin tätä miestä päin, kun takaa ryntäsi joku köriläs lähemmäs lavaa. Mies heti kysyi, että olenko ok ja siitä se keskustelu pikku hiljaa lähti. On oikeasti helppoa aloittaa keskustelut, kun voi ainakin puhua siitä keikasta.
Itsekin ajattelin mennä keikalle tänään yksin. Ja mahdollisesti tilanteen niin salliessa horjahtaa jotakin päin.
Mä on 35v nainen ja mulle on edelleenkin mysteeri että mistä näitä miehiä oikein löytyy. Varsinkin jos haluu perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"tekisin asioita, mistä oikeasti tykkään" - tämä on oikeastaan se, mitä olen itse ajatellut aina. Ja juuri siksi se tanssilava-ajatus on täysin mahdoton minulle. Jos tekisin jotain, mistä en yhtään tykkää, niin silloinhan oikeastaan teeskentelisin enkä olisi oma itseni ja saattaisin löytää ihan vääränlaista seuraa. Jos taas teen asioita, joista oikeasti tykkään, ja satun löytämään fiksun miehen harrastamasta sitä samaa, niin silloinhan meitä yhdistää ainakin se yksi asia. -Ap
Fiksu lähtökohta. En kuitenkaan usko, että tanssiharrastusta ehdottavat tarkoittivat, että tekisit epämieluisia asioita, vaan ehdottivat harrastusta, joka on nykyisin kohtalaisen suosittu ja nousussa. Vastoin yleistä luuloa tanssiharrastus ei kuitenkaan ole yleensä mitään humppaa ja jenkkaa, vaan muodissa ovat esim. lindy hop, balboa, argentiinalainen tango, yms. Moni tykkää harrastaa tanssia, koska se on liikunnallista ja (heidän mielestään) kivaa, sosiaalista jne. ja jotenkin leppoisaa, vaikka voikin olla haastavaa.
Jotenkin ymmärrän tämän. Minulla on tässä taustalla paitsi syvä inho tanssi-iskelmää kohtaan (jota siis se humppa ja jenkka olisivat) myös eräänlainen traumaattinen kokemus siitä, että minulle on naurettu ja minua on pilkattu, kun olen yrittänyt tanssia ja olen rytmitajuttomuuteni takia ollut siinä tosi huono. Olen lähes kateellinen niille, joiden mielestä tanssi on leppoisaa, kun minulle se on suoranainen paniikin lähde.
Jätä ap miehet rauhaan, sun junasi meni jo.
Vierailija kirjoitti:
Paremmin saa seuraa keväisin ja kesäisin, kun Kallion/Vallilan/Sörnäisen terassit täynnä. Olut sen 5-8€ ja viinipullot alkaen 20€, tämä varmaan syy miksi koko Helsinki istuu Kallion terasseilla kesäisin. Konepajan panimoalueilla myös vanha ikäjakauma.
Totta, kesäisin terasseilla ihmiset ovat hyväntuulisia, helpommin lähestyttäviä ja usein mukavaa juttuseuraa.
Vierailija kirjoitti:
Mä on 35v nainen ja mulle on edelleenkin mysteeri että mistä näitä miehiä oikein löytyy. Varsinkin jos haluu perhettä.
Ei mistään, sun juna meni jo
Vierailija kirjoitti:
Mä on 35v nainen ja mulle on edelleenkin mysteeri että mistä näitä miehiä oikein löytyy. Varsinkin jos haluu perhettä.
Tuo kertoo sinusta ja tasostasi enemmän kuin uskotkaan.
Minulle tuli ap:n aloitusviestistä mieleen pelkkä "ei, ei, ei ja vielä kerran ei", joten todennäköisesti hänen perusluonnekin on hankala ei. Ja sellainen ihminen jää yksin.
Joskus pitää vaan mennä sen oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja heittäytyä, jos haluaa saavuttaa jotain. Jos et halua näin toimia, niin sitten et halua. Mutta onneksi jokainen voi elää täyttä ja hyvää elämää itsenäisesti, eikä siihen tarvita oikeastaan millään tavalla toista ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Nostan tämän vielä kerran, ennen kuin totean, ettei ainakaan täällä keskustelussa asiasta kukaan tiedä mitään.
Olit turhan kärsimätön. Sait monen sivun ketjun aikaiseksi 👍
Sekopäiltä pitäs ottaa netti pois. Muutama viimeisin viesti, huh.
Nykyisin tanssiharrastukset taitavat olla jotain lindy hop -tyyppistä. Eivätkä ihmiset välttämättä sitä musiikkia kuuntele, mitä käyvät tanssimassa. Mutta ehkä voit kokeilla sitä Storyvillea, jos se tuntuu siltä, että siellä voisi olla samanhenkistä porukkaa.