Lue keskustelun säännöt.
Helsingin baarit ym. paikat parinhaun näkökulmasta
27.10.2025 |
50:n ja 60:n ikävuoden välissä oleva sinkkunainen alkaa olla pian sitä mieltä, että olisi ihan kiva löytää oma rakas. Tinderiin ja muihin vastaaviin nettideittipalveluihin en halua lähteä ollenkaan, enkä halua työelämästä etsiä ihmissuhdetta. Harrastukset ovat vakiintuneet, eikä niissä tapaa miehiä. En voi kuvitellakaan lavatanssia, jota moni ehkä tuputtaa parinhakupaikaksi. Tanssilavoille siis jyrkkä ei.
Onko Helsingissä vielä paikkoja, joista voi löytää seuraa ihan vakavaan ihmissuhteeseen, mitään yhden illan seksiseuraa en tosiaankaan halua? Nuorena löysin miehen pitkään parisuhteeseen baarista, mutta onko sellainen ihan menneen talven lumia?
Ihan tosissani kysyn vinkkejä paikoista, joissa voisi olla mahdollisuus löytää fiksua miesseuraa.
Ajatuksia?
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Eli sitä on puoli vuosisataa juostu sängystä sänkyyn, mihin kainalosta toisen miehen kainaloon hakien elämyskiä ja kokemuksia ja nyt haluaisit asettua aloilleen.
Lapsia et voi enää saada, kyseenalainen maine löytyy varmasti joka tulee aiheuttamaan ongelmia miehelle. Sinulla on satoja lyhyempiä suhteita taustalla niin sen tietää että et kykene enää sitoutumaan ja jätät aivan varmasti jos kaikki ei mene juuri niin kuin sinä haluat. Sinun kaltaiset ei edes yritä peittää sitä puhdasta miesvihaa ettekä te edes peittele sitä että ette näe miehiä muuta kuin henkisen ja taloudellisen hyväksikäytön kohteena.
Mitä sinulla on annettavaa että miehen kannattaisi ryhtyä parisuhteeseen sinun kanssa? Ja se jokin pitää olla jotain semmosta mikä korvaa kaikki nuo haitat mitä mukanasi tulee
En minä näe mitään ongelmaa siinä että nainen pitää seksistä ja on sitä harrastanut, ennemmin se on bonus.
Ei seksi ihmistä huonommaksi tee.
Ap:sta tuollaista kuvaa ei edes saanut. Vaikuttaa ihan fiksulta ihmiseltä, ja hyvinkin voisin hänen kanssaan treffeille mennä, oli seksiä harrastanut monen tai harvan kanssa. Ei mitään väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"tekisin asioita, mistä oikeasti tykkään" - tämä on oikeastaan se, mitä olen itse ajatellut aina. Ja juuri siksi se tanssilava-ajatus on täysin mahdoton minulle. Jos tekisin jotain, mistä en yhtään tykkää, niin silloinhan oikeastaan teeskentelisin enkä olisi oma itseni ja saattaisin löytää ihan vääränlaista seuraa. Jos taas teen asioita, joista oikeasti tykkään, ja satun löytämään fiksun miehen harrastamasta sitä samaa, niin silloinhan meitä yhdistää ainakin se yksi asia. -Ap
Fiksu lähtökohta. En kuitenkaan usko, että tanssiharrastusta ehdottavat tarkoittivat, että tekisit epämieluisia asioita, vaan ehdottivat harrastusta, joka on nykyisin kohtalaisen suosittu ja nousussa. Vastoin yleistä luuloa tanssiharrastus ei kuitenkaan ole yleensä mitään humppaa ja jenkkaa, vaan muodissa ovat esim. lindy hop, ba
Menneisyydestäsi löytyy sittenkin sitä kuormaa, kuten tanssitrauma.
Jenkkakahvoista vaan kiinni ja jalkoja heilumaan...
Vierailija kirjoitti:
Mummotunneliin 👍🏻
Minä löysin aviomieheni Mummotunnelista 40+ v. Kumpikaan ei edes juo alkoholia, eikä käy ulkona baareissa edes joka vuosi. En kyllä tiedä, mistä alkaisin etsiä uutta miesystävää, jos eroaisimme. Varmaan kaikkialta, sekä netistä että baareista etc. En tosin mitään hirveän vakavaa enää haluaisikaan. Kuntosalilta en kuitenkaan, kävin aikoinaan ja totesin, että siellä käydään kuntoilemassa, se ei ole mikään iskupaikka.
N5å+ Hki
Vieläkös yliopiston päärakennuksessa on se henkilökunnan kahvila? Siellä voisi olla. En kyllä tiedä mitkä oppiaineet nykyään tuolla vaikuttavat.
Vierailija kirjoitti:
Vieläkös yliopiston päärakennuksessa on se henkilökunnan kahvila? Siellä voisi olla. En kyllä tiedä mitkä oppiaineet nykyään tuolla vaikuttavat.
Eikai siellä opeteta enää muuta kuin intersektionaalista feminismiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffebulla kirjoitti:
Ei tuon ikäluokan miehet käy baareissa, ellei ne ole alkoholisteja. Eli unohda. Fiksut miehet pyörii muualla.
Ei baari tee alkoholistiksi vaan juodut alkoholijuomat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Ei tuon ikäluokan miehet käy baareissa, ellei ne ole alkoholisteja. Eli unohda. Fiksut miehet pyörii muualla.
Voi haukotus tätä jankkausta. Joo, joskus kun käy ulkona, niin on alkoholisti.
Kumpaan kuvittelet fiksua miestä baareista etsivän naisen todennäköisemmin törmäävän:
1) kerran vuodessa baarissa käyvään fiksuun mieheen vai
2) 365 iltaa vuodessa muun ryyppyremmin kanssa paikallisessa notkuvaan tenukeppiin.
Todennäköisyys on yksi asia ja toinen on se, kykeneekö nainen edes alustavasti erottamaan nämä kaksi toisistaan lyhyellä keskustelulla.
Seuran hakeminen vaatii hieman vuorovaikutustaitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitää mennä baariin? Etkö uskalla puhua selvinpäin vai pitääkö miehen olla kännissä kiinnostuakseen sinusta?
Mulla on treffit sovittu perjantaille, työmaalla tapasin kivan näköisen mimmin, menin jutulle, vaikutti fiksulta ja pyysin seuraksi kokeilemaan kajakkimelontaa. Suostui mielellään. Ei tarvittu baaria tai alkoholia tai olla edes selvinpäin baarissa. M43
Vierailija kirjoitti:
Menneisyydestäsi löytyy sittenkin sitä kuormaa, kuten tanssitrauma.
Jenkkakahvoista vaan kiinni ja jalkoja heilumaan...
Olen se, joka aiemmin kirjoitti, että kaikki menneisyys ei ole kuormaa, ja en ole ap (huom. täällä on useita eri kirjoittajia!). Ja sanoisin, ettei tuo nyt mitään suhdetta haittaavaa kuormaa ole, jos ei tykkää tanssimisesta. Mutta ajatus menneisyydestä taakkana ja kuormana on kyllä kiinnostava - itse en näe ollenkaan elämää kuormana ja negatiivisena asiana. Ikävää, jos se joillekin sitä on. Toisaalta ajatus elämän rajallisuudesta on sitten varmaan vain helpottava asia - kun tietää, että kuolee joskus, ei ole yhtään haikea olo, vaan on iloinen vaan, että pääsee eroon siitä hirveästä taakasta, jota elämäksi kutsutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuli ap:n aloitusviestistä mieleen pelkkä "ei, ei, ei ja vielä kerran ei", joten todennäköisesti hänen perusluonnekin on hankala ei. Ja sellainen ihminen jää yksin.
Joskus pitää vaan mennä sen oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja heittäytyä, jos haluaa saavuttaa jotain. Jos et halua näin toimia, niin sitten et halua. Mutta onneksi jokainen voi elää täyttä ja hyvää elämää itsenäisesti, eikä siihen tarvita oikeastaan millään tavalla toista ihmistä.
No joskus joo, mutta kyllä pariutuminen on sen verran yleistä ja ns. matalan kynnyksen hommaa, että ei sitä varten nyt tarvitse kovinkaan epämukavuusalueella elellä. Ihmiset pariutuvat ihan omilla mukavuusalueillaankin - harrastuksissa, työpaikoilla, illanvietoissa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menneisyydestäsi löytyy sittenkin sitä kuormaa, kuten tanssitrauma.
Jenkkakahvoista vaan kiinni ja jalkoja heilumaan...
Olen se, joka aiemmin kirjoitti, että kaikki menneisyys ei ole kuormaa, ja en ole ap (huom. täällä on useita eri kirjoittajia!). Ja sanoisin, ettei tuo nyt mitään suhdetta haittaavaa kuormaa ole, jos ei tykkää tanssimisesta. Mutta ajatus menneisyydestä taakkana ja kuormana on kyllä kiinnostava - itse en näe ollenkaan elämää kuormana ja negatiivisena asiana. Ikävää, jos se joillekin sitä on. Toisaalta ajatus elämän rajallisuudesta on sitten varmaan vain helpottava asia - kun tietää, että kuolee joskus, ei ole yhtään haikea olo, vaan on iloinen vaan, että pääsee eroon siitä hirveästä taakasta, jota elämäksi kutsutaan.
Luepa oma tekstisi ajatuksella. Mieti, että lähtikö vähän laukalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuli ap:n aloitusviestistä mieleen pelkkä "ei, ei, ei ja vielä kerran ei", joten todennäköisesti hänen perusluonnekin on hankala ei. Ja sellainen ihminen jää yksin.
Joskus pitää vaan mennä sen oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja heittäytyä, jos haluaa saavuttaa jotain. Jos et halua näin toimia, niin sitten et halua. Mutta onneksi jokainen voi elää täyttä ja hyvää elämää itsenäisesti, eikä siihen tarvita oikeastaan millään tavalla toista ihmistä.
No joskus joo, mutta kyllä pariutuminen on sen verran yleistä ja ns. matalan kynnyksen hommaa, että ei sitä varten nyt tarvitse kovinkaan epämukavuusalueella elellä. Ihmiset pariutuvat ihan omilla mukavuusalueillaankin - harrastuksissa, työpaikoilla, illanvietoissa...
Mutta ap:lle se ei ole, koska mikään ns. yleinen asia tai ajanviettotapa ei käy hänelle vaihtoehdoksi tutustua uusiin ihmisiin. Tai siis olla edes saatavilla. Hänen täytyisi siis opetella heittäytymään ja laskea niitä muureja elämänsä ympäriltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuli ap:n aloitusviestistä mieleen pelkkä "ei, ei, ei ja vielä kerran ei", joten todennäköisesti hänen perusluonnekin on hankala ei. Ja sellainen ihminen jää yksin.
Joskus pitää vaan mennä sen oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja heittäytyä, jos haluaa saavuttaa jotain. Jos et halua näin toimia, niin sitten et halua. Mutta onneksi jokainen voi elää täyttä ja hyvää elämää itsenäisesti, eikä siihen tarvita oikeastaan millään tavalla toista ihmistä.
No joskus joo, mutta kyllä pariutuminen on sen verran yleistä ja ns. matalan kynnyksen hommaa, että ei sitä varten nyt tarvitse kovinkaan epämukavuusalueella elellä. Ihmiset pariutuvat ihan omilla mukavuusalueillaankin - harrastuksissa, työpaikoilla, illanvietoissa...
Mutta ap:lle se ei ole, koska mikään ns. yleinen asia tai ajanviettotapa ei käy hänelle vaihtoehdoksi tutustua uusiin ihmisiin. Tai siis olla edes saatavilla. Hänen täytyisi siis opetella heittäytymään ja laskea niitä muureja elämänsä ympäriltä.
Tunnistan hyvin ap:n iskelmäallergian, sillä itselläni oli samaa vaivaa. Tanssikurssin alusta kesti lähes koko kolmen kuukauden ajan ennen kuin sopeuduin ja otin tuon musiikin tanssia varten välttämättömänä pahana. Asiassa auttoi se, että kurssilla soitettiin varsin monenlaista musiikkia ja lauantaisin kävin diskossa tankkaamassa paremmalta kuullostavia rytmejä.
Ap:llä rytmitajun ongelmaa helpottaa tanssiessa se, että naiset yleensä ovat seuraajina. Jos oppii seuraamaan viejän liikkeillään ja kehollaan näyttämää rytmiä niin moni tanssi sujuisi vaikka ei musiikkia edes kuulisi.
Havainto: Tanssikurssilla hymyiltiin silloinkin kun askeleet eivät menneet putkeen... "Julkisesti" mokailuun tottuu ja kurssilla se kuuluu asiaan. Minäkin olin nyt syksyllä salsan alkeissa kolmatta kertaa ja vasta nyt eräät ihan perusjutut alkoivat toimia.
Itse en vielä kursseilla erityisesti yrittänyt löytää seuraa mutta kuulin myöhemmin kurssikaverilta (nainen) että jo siellä alkoi osa tapailla myös kurssikertojen välissä.
M60
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää mennä baariin? Etkö uskalla puhua selvinpäin vai pitääkö miehen olla kännissä kiinnostuakseen sinusta?
Mulla on treffit sovittu perjantaille, työmaalla tapasin kivan näköisen mimmin, menin jutulle, vaikutti fiksulta ja pyysin seuraksi kokeilemaan kajakkimelontaa. Suostui mielellään. Ei tarvittu baaria tai alkoholia tai olla edes selvinpäin baarissa. M43
Tämä oli kiva kommentti! Todellakin se baari nyt vain tuli mieleen, kun en ole vuosikymmeniin ajatellutkaan kumppanin hakua, kun olin pitkässä parisuhteessa. Ihan kaiken sellaisen ulkopuolella olleena olen ajatellut, että nykyään suunnilleen ainoa tapa löytää joku on mennä johonkin tinderiin tai vastaavaan palveluun. Nuorena tuli käytyä baarissa ja siellä luontevasti törmättyä ihmisiin, mutta nykyään en baareissa käy käytännössä koskaan. Silti ajattelin, että se olisi vaihtoehto tindereille. 😁
Aivan parastahan se olisi, jos voisi kumppanin löytää sekä tinderin ym. että baarin ulkopuolelta, nimenomaan ja juuri vaikka ulkoilmaharrastuksen parista tai noin kuin sinä löysit eli treffit fiksun ja kivan tekemisen merkeissä. Tsemppiä ja onnea sinulle perjantaille! Toivottavasti sää suosii ja on kivat treffit.
Tää oli ihan hassu aloitus minulta. Mitä enemmän mietin, sitä hassummalta se tuntuu. En nimittäin juo alkoholia kovinkaan usein, en yleensä edes kerran kuussa. Mutta tuo "pitääkö miehen olla kännissä kiinnostuakseen sinusta" on hyvä pointti. En usko, että pitää, mutta tuntuu, että tosi harva mies uskaltaa minua lähestyä. Nyt kun mietin, niin en kyllä halua, että alkoholi kuuluu tähän juttuun. Unohdan baarit. -Ap
M-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuli ap:n aloitusviestistä mieleen pelkkä "ei, ei, ei ja vielä kerran ei", joten todennäköisesti hänen perusluonnekin on hankala ei. Ja sellainen ihminen jää yksin.
Joskus pitää vaan mennä sen oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja heittäytyä, jos haluaa saavuttaa jotain. Jos et halua näin toimia, niin sitten et halua. Mutta onneksi jokainen voi elää täyttä ja hyvää elämää itsenäisesti, eikä siihen tarvita oikeastaan millään tavalla toista ihmistä.
No joskus joo, mutta kyllä pariutuminen on sen verran yleistä ja ns. matalan kynnyksen hommaa, että ei sitä varten nyt tarvitse kovinkaan epämukavuusalueella elellä. Ihmiset pariutuvat ihan omilla mukavuusalueillaankin - harrastuksissa, työpaikoilla, illanvietoissa...
Mutta ap:lle se ei ole, koska mikään ns. yleinen asia tai ajanviettotapa ei käy hänelle vaihtoehdoksi tutustua uusiin ihmisiin. Tai siis olla edes saatavilla. Hänen täytyisi siis opetella heittäytymään ja laskea niitä muureja elämänsä ympäriltä.
Tunnistan hyvin ap:n iskelmäallergian, sillä itselläni oli samaa vaivaa. Tanssikurssin alusta kesti lähes koko kolmen kuukauden ajan ennen kuin sopeuduin ja otin tuon musiikin tanssia varten välttämättömänä pahana. Asiassa auttoi se, että kurssilla soitettiin varsin monenlaista musiikkia ja lauantaisin kävin diskossa tankkaamassa paremmalta kuullostavia rytmejä.
Ap:llä rytmitajun ongelmaa helpottaa tanssiessa se, että naiset yleensä ovat seuraajina. Jos oppii seuraamaan viejän liikkeillään ja kehollaan näyttämää rytmiä niin moni tanssi sujuisi vaikka ei musiikkia edes kuulisi.
Havainto: Tanssikurssilla hymyiltiin silloinkin kun askeleet eivät menneet putkeen... "Julkisesti" mokailuun tottuu ja kurssilla se kuuluu asiaan. Minäkin olin nyt syksyllä salsan alkeissa kolmatta kertaa ja vasta nyt eräät ihan perusjutut alkoivat toimia.
Itse en vielä kursseilla erityisesti yrittänyt löytää seuraa mutta kuulin myöhemmin kurssikaverilta (nainen) että jo siellä alkoi osa tapailla myös kurssikertojen välissä.
Sanotaan näin, että niin vakavasti parisuhteen tarpeessa en ehkä koskaan ole, että tanssikursseille ja lavatansseihin lähtisin. Tuo edellinen kommentti, "mikään ei käy vaihtoehdoksi" on tosi erikoinen, koska ainoa ns. yleinen ajanviettotapa, joka ei minulle käy, on tanssi. Onko se edes yleinen? En tunne ketään, joka tykkää käydä lavatansseissa. Yksikään ystävä tai tuttu ei harrasta tanssia. Kukaan ei käy tanssilavalla. En edes tiedä, missä sellaisia on! Minun kuplassani lavatanssi tai muu tanssi ei ole todellakaan yleinen ajanviettotapa. Sen sijaan yleisiä ovat erilaiset (muut) liikuntaharrastukset, kulttuuri, ulkoilu ym., ja ne todellakin käyvät vaihtoehdoiksi minulle. Minulla on muuri elämän ja tanssin välissä, ja se tanssi on eri puolella kuin elämä ja minä.
Miksi ryhtyisin tekemään juuri sitä ainoaa asiaa, joka minulle on erittäin vastenmielistä? Tuntisin itseni aivan äärimmäisen epätoivoiseksi, jos siihen lähtisin. Jos se on ainoa vaihtoehto kumppanin löytämiseen, niin olen sitten mieluummin yksin. -Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää mennä baariin? Etkö uskalla puhua selvinpäin vai pitääkö miehen olla kännissä kiinnostuakseen sinusta?
Mulla on treffit sovittu perjantaille, työmaalla tapasin kivan näköisen mimmin, menin jutulle, vaikutti fiksulta ja pyysin seuraksi kokeilemaan kajakkimelontaa. Suostui mielellään. Ei tarvittu baaria tai alkoholia tai olla edes selvinpäin baarissa. M43
Kajakki pian parkkiin ja mela sulta esiin. Melo melo. Hanaa. Sitten kun se hetki ohi, meette yhelle...... Soitellaan. Ikinä ette soita.
Vierailija kirjoitti:
Itse suosittelisin vain lataamaan deittisovelluksista bumble/hinge/tinder/facebook dating
Ei sieltä ole pakko valita niitä jännäpanomiehiä vaan voit tutustua omantasoisiin tavismiehiin jotka ovat siellä parisuhteen perässä.
Kaikki eivät vaan tykkää tutustua ihmisiin netissä vaan livenä.
On menneen talven lumia. Baarista harvoin löytää vakavaa ja älykästä seuraa. Monelle baarissa norkoilijalle se on se harrastus eli ovat alkoholisteja. Nuoret saattaa vielä bilettää keskenään klubeilla ihan ok, mutta vanhempien ihmisten kirjaimellinen norkoilu baareissa kielii elämänhallintaongelmista. Ongelmatapaukset tunnistaa kanta-asiakas kaveriporukasta eli juopporemmistä, ja siitä että pukeutuvat arkivaatteisiin eli baarissa käyminen ei ole mikään poikkeuksellinen juhlahetki kuten polttarit. Ennen tosiaan se parisuhde haettiin tyyliin lähipubista, sitä ennen tansseista. Nykynaiset tietää että ansaitsevat parempaa kuin ensimmäisen juopon vaimonhakkaajan jonka sattuvat saamaan mukaan. Mieluummin vaikka yksin jos kaikki Suomen vapaat sinkkumiehet on baarikärpäsiä.
"Sanotaan näin, että niin vakavasti parisuhteen tarpeessa en ehkä koskaan ole, että tanssikursseille ja lavatansseihin lähtisin. "
Arvovalinta tuokin eli tanssikurssien ja lavatanssien vältteleminen on sinulla elämäsi tärkeysjärjestyksissä selvästi ylempänä kuin se, että todennäköisyys kumppanin löytämiseen sen myötä lisääntyisi varsin paljon. Tai sitten ajattelet että tuo löytyminen ei sielläkään olisi todennäköistä. Sinulla on tuossa "Jotakin rajaa sentään" tilanne.
Sinänsä ihan ok mutta muista tarkistaa mielipiteesi ainakin muutaman vuoden välein. Tärkeysjärjestyksillä kun on taipumus muuttua ajan kuluessa ja ihmisen ikääntyessä.
No ei käy. Roskapankissa on lähinnä juopon ja uusnatsien näköistä pohjasakkaa.