Mässyttävä/äänekäs syöjä työkaverina

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei siinä auta kun vältellä. Ihmisten kanssa kun on tekemisissä, niin joutuu välillä sietämään asioita joista ei niin pidä. Omasta mielestä tuo ei ylitä puuttumiskynnystä. Varmaan sinussakin on jotain piirteitä, jotka ei niin ole pekan mieleen. 

Miksi sitä ei voi myöntää, että itsellä on misofonia ja sen vuoksi ei kestä kuunnella toisten syömistä ja juomista? Ei misofoniaa kannata hävetä.

Minä olen kertonut misofoniasta ja kysynyt  voisiko kollega sen takia syödä purkkaa muina hetkinä kuin silloin, kun istuu vieressäni. Hän suuttui ja alkoi syödä purkkaa koko työvuoron ajan. Jotkut ihmiset eivät halua huomioida muita. Hän kyllä myös tietää, mikä misofonia on, kun on lääkäri, mutta kiusallaan ei välitä.

Ei hitto mikä idari. Vaihda työpaikkaa tai ota yhteys HR-osastoon. Tuo on tahallista kiusantekoa.

Ryystämistä en ymmärrä, miksi sitä nestettä pitää suorastaan imeä siitä mukista/lasista kun se menee sinne suuhun kuppia kallistamalla ihan itsekseenkin. Joku pinttynyt vauvarefleksi kenties tämäkin?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on purkkaa suu auki mässyttävä työkaveri, jonka työpiste on ihan vieressäni. Olen alkanut käyttää korvatulppia. On kyllä todella ikävää käyttää niitä koko päivän, ei ole hyvä korville.

Etkö voi sanoa asiasta tai vaihtaa työpistettä?

Spaghettia syövän työkaverin on aivan pakko vetää kirskuen metallinen haarukka hampaiden välistä joka suuhun vidyn annoksen jälkeen. Kriik. Kriik. Kriik.

Sama hurmaava efekti kun taululiidun kirskuminen liitutaululla. Bon apetit - aah spaghetti bolognese....

Ikävä tilanne jos on niin erityisherkkä, että muiden ihmisten luonnollisissa tilanteissa kuuluvat syömisen äänet häiritsevät noinkin pahasti.

Kaikki eivät valitettavasti osaa maiskuttamatta syödä, ryystämättä juoda, varsinkaan kuumia juomia. Minua itseäni ei niinkään ole häirinnyt, lähinnä huvittanut.

Voisiko silloin sitten tehdä muuta kuin mennä itse muualle syömään, mahdollisimman kauas?

Omalla kohdalla tosin toleranssini menee siinä kohtaa kun suu auki pöytäseurueessa puhutaan puoliksi pureskeltu ruoka suussa. Tai että kun ruoka on syöty, niin suu auki röyhtäistään ruokailun päätteeksi.

Minullakin on yksi työtoveri, joka ei lainkaan peittele isoakaan röyhtäisyä lounasruokailun jälkeen, mutta onneksi ei sentään päästä kaasuja peräpäästään. Muuten loistava ja hauska työkaveri, enkä tahtoisi pilata hyviä välejä mainitsemalla tästä huonosta tavastaan.

Monilta se röyhtäisy nousee jopa elimellisisistä syistä ja vaivoista johtuen välittömästi ruokatorven kautta suuhun, mutta senkin voi seurassa kädellä tai servetillä peittää niin, ettei kita auki kuin torvella soittaen sitä vatsansa tai ruokatorvensa toimintaa ylikorosta.

Joissain kulttuureissa muinoin kai se röyhtäyksen ylikorostaminen ruokailun päätteeksi osoitti jopa kiitosta ruoasta, mutta sen laatuisen kiitoksen osoituksen voisi varmaan jo unohtaa tällä vuosituhannella.

Työkaveri, sanotaan nyt vaikka Jouni, on samanlainen mässyttäjä, ja lisäksi hän katselee mitä meillä muilla on eväänä ja seuraavana päivänä hänelläkin on samanlaiset eväät kuin meillä oli edellisenä päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei siinä auta kun vältellä. Ihmisten kanssa kun on tekemisissä, niin joutuu välillä sietämään asioita joista ei niin pidä. Omasta mielestä tuo ei ylitä puuttumiskynnystä. Varmaan sinussakin on jotain piirteitä, jotka ei niin ole pekan mieleen. 

Miksi sitä ei voi myöntää, että itsellä on misofonia ja sen vuoksi ei kestä kuunnella toisten syömistä ja juomista? Ei misofoniaa kannata hävetä.

Minä olen kertonut misofoniasta ja kysynyt  voisiko kollega sen takia syödä purkkaa muina hetkinä kuin silloin, kun istuu vieressäni. Hän suuttui ja alkoi syödä purkkaa koko työvuoron ajan. Jotkut ihmiset eivät halua huomioida muita. Hän kyllä myös tietää, mikä misofonia on, kun on lääkäri, mutta kiusallaan ei välitä.

Toivottavasti saa hemmetin kivuliaat vatsavaivat tuosta. Mokoma kuspää. 

Filosofi mässyttelee mukavasti

Se ei ole mukavaa kuunnella raivokasta perheriitelyä via puhelinkeskustelun välityksellä yhteisessä ruokailutilassa.

Ärsyttää tyypit jotka eivät huomio saati kunnioita muita mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä tilanne jos on niin erityisherkkä, että muiden ihmisten luonnollisissa tilanteissa kuuluvat syömisen äänet häiritsevät noinkin pahasti.

Kaikki eivät valitettavasti osaa maiskuttamatta syödä, ryystämättä juoda, varsinkaan kuumia juomia. Minua itseäni ei niinkään ole häirinnyt, lähinnä huvittanut.

Voisiko silloin sitten tehdä muuta kuin mennä itse muualle syömään, mahdollisimman kauas?

Omalla kohdalla tosin toleranssini menee siinä kohtaa kun suu auki pöytäseurueessa puhutaan puoliksi pureskeltu ruoka suussa. Tai että kun ruoka on syöty, niin suu auki röyhtäistään ruokailun päätteeksi.

Minullakin on yksi työtoveri, joka ei lainkaan peittele isoakaan röyhtäisyä lounasruokailun jälkeen, mutta onneksi ei sentään päästä kaasuja peräpäästään. Muuten loistava ja hauska työkaveri, enkä tahtoisi pilata hyviä välejä mainitsemalla tästä huonosta tavastaan.

Monilta se röyhtäisy no

Hauskaa kun mollaat erityisherkkiä ja sitten pistät perään omat erityisherkkyytesi.

Pomoni oli mässyttäjä ja selitti asian niin että mässyttäen ruoka maistuu kuulemma paremmalta, jotenkin. Nauttii ehkä itse niistä päästelemistään syömisäänistä jotka kiihottavat ruokahalua jatkuvasti voimistaen.

Tarkoitukseni ei ole kenenkään syömisen tapoja mollata, toin vain esille omat huomioni ja omat ärsyyntymisen pisteeni.

Olen varmaankin erityisherkkä itsekin.

Mutta enpä tiedä vaikka itsekin jopa maiskuttaisin, ryystäisin, mussuttaisin syödessäni...näitä puutteita kun itsessään on vaikeita havaita ja omissa tavoissani saatan muita ärsyttää. Saatan jopa raapia lautasta haarukalla, kammottava ääni muuten, varsinkin kun sen tekee joku muu.

Se joka osaa kertoa täysin äänettömän tavan ruokailla, niin täällä niksit kertokoon.

Mulla on ystävä, joka nauttii hyvästä ruoasta niin paljon, ettei häneen saa juurikaan kontaktia kesken ruokailun edes illallispöydässä.

Hän nauttii ruokailusta lähestulkoon silmät kiinni, avaa silmänsä siinä kohtaa kun lautaselta pitää napata seuraava suupala. Keskustelua jatketaan ehkä sitten kun lautaset on tyhjennetty. 

Varsinainen nautiskelija, eikä kukaan meistä lähipiirissä edes enää häntä moitiskele, kun ollaan jo niin totuttu siihen, että keskittyy yhteen aistinautintoon kerrallaan. Rupattelu tulee sitten vasta ruokailun jälkeen :-)

Tuo on syy, miksi välttelen muiden kanssa syömistä. Aina etonut mässyttäjät, toki koirani mässytys ei haittaa, mutta kaikkien ihmisten. Peruskoulussa oli vaikeaa syödä kun jotkut mässytti eikä päässyt omaan rauhaan syömään. Jännä kuitenkin ettei esim vauvat mässytä mutta kun kasvavat niin se alkaa. Mutta säästän rahaa kun en käy "ulkona" syömässä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei siinä auta kun vältellä. Ihmisten kanssa kun on tekemisissä, niin joutuu välillä sietämään asioita joista ei niin pidä. Omasta mielestä tuo ei ylitä puuttumiskynnystä. Varmaan sinussakin on jotain piirteitä, jotka ei niin ole pekan mieleen. 

Miksi sitä ei voi myöntää, että itsellä on misofonia ja sen vuoksi ei kestä kuunnella toisten syömistä ja juomista? Ei misofoniaa kannata hävetä.

Minä olen kertonut misofoniasta ja kysynyt  voisiko kollega sen takia syödä purkkaa muina hetkinä kuin silloin, kun istuu vieressäni. Hän suuttui ja alkoi syödä purkkaa koko työvuoron ajan. Jotkut ihmiset eivät halua huomioida muita. Hän kyllä myös tietää, mikä misofonia on, kun on lääkäri, mutta kiusallaan ei välitä.

Minä en kehtaisi mennä neuvomaan muita milloin syövät purkkaa, menisin vain kauemmas tuollaisesta. En siedä mässyttäviä ihmisiä, mutta en silti neuvo aikuisia ihmisiä 

Radio päälle ruokailutilaan

Vierailija kirjoitti:

Joskus sitä miettii, että tulispa sota tai joku katastrofi, kun osa ihmisistä selvästi pitää omaa päätään liian syvällä siellä itessä. Maiskutus on huonoa käytöstä, ihmisellä ei selvästikään ole kotikasvatusta, mutta ei siitä voi kenenkään pää hajota.

Joskus sitä miettii, että tulispa sinullekin misofonia. Jos sulla on hyviä vinkkejä, miten misofoniasta pääsee eroon, niin kerro heti! Todellakin haluaisin tästä eroon. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on purkkaa suu auki mässyttävä työkaveri, jonka työpiste on ihan vieressäni. Olen alkanut käyttää korvatulppia. On kyllä todella ikävää käyttää niitä koko päivän, ei ole hyvä korville.

Mulla on tollanen purkanmässyttäjä kans. Varsinkin puhelimessa se kuulostaa ärsyttävältä.

Hanki kannettava suojasermi eteesi pöydälle väliinne, jos ymmärtäisi siitä. Jos ei ymmärrä, saat ainakin suojan roiskeilta.

Joskus oltiin lomareissun yhteydessä lentokentän hotellissa aikaan ennen koronoita. Oltiin aamupalalla muijan kanssa neljän hengen pöydässä kun siihen meidän pöytään änkäsi vielä kaks kiinalaismummoa vaikka puolet salista oli tyhjänä. Ja sitten kun alkoi se mässytys ja ryystäminen niin pakko oli vaihtaa pöytää. Ehkä loukkaantuivat tai jotain mut samapa tuo. Samalla aamupalalla näin myös kun puolitoistametrinen kiinalaisukko veti märän aivastuksen räkäpellin alta suoraan leikkelevadille. Hyi hitto, en lähde Kiinaan ikinä.

Parin viikon päästä tästä olin työreissulla yksin Flamingon aamupalalla. Kun huomasin, että se on täynnä kiinalaisia, piti varata omilla lautasilla ja mukeilla myös tyhjät paikat. Muutama siinäkin kävi kattelemassa, mut pyöritin päätäni. Sorry, varattu. Aina sitä oppii.