Raivostuttaa kun uusi työkaveri kyselee perheasiat ja kaikki yksityisasiat.
Huomenna sanon etten halua perheasioista puhua. Piste.
Kommentit (39)
Utelias: - Kävitkö miehesi kanssa viikonloppuna teatterissa? MIten meni ilta?
Sinä: - Mmm... Oletko muuten nähnyt sitä elokuvaa "--", pitäisi kyllä se mennä joskus katsomaan. Oletko sä jo nähnyt sen? Millainen se oli? Kerro vähän, kannattaako mennä katsomaan. Luin kyllä jonkun arvostelunkin, mutta.... jne.
Eli huomion pois kääntäminen itsestä jonnekin muualle tai siihen utelijaan itseensä.
Kerro juorukellolle täysin tekaistuja ja uskomattomia tarinoita ja muille tilaisuuden tullessa asioiden todellinen laita. Näin juorukello niittää mainetta valheiden levittäjänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään tuollaisia "en puhu näistä asioista"
. Jotain ympäripyöreää liibalaabaa. Ja oikeana hetkenä sohaise takaisin, niin ymmärtää olla utelematta työhön liittymätöntä
Allekirjoitan, että suoraan ei kannata sanoa. Vaihtaa aiheutta, jos se onnistuu sujuvasti, vastaa ympäripyöreästi ja sitten vaihtaa aihetta jne
Mutta miten tuollaiseen voi sohaista? Jos alkaa itse udella, niin toinenhan vain tulkitsee sen niin, että utelu on normaalia keskustelua? Mitä tarkoitat sohaisemisella? Esimerkkejä?
No mikä hitto siinä suoraan sanomisessa on niin vaikeaa? Sekö, että ongelma saattaisi hävitä kertalaakista ja kaikilla olisi selkeät sävelet? Ihme draamailua ja ulinaa sitten vuosikaudet siellä työpaikalla kun hommat olisi voinut torpata heti alkuun. Ei ihmekään, että näitä työilmapiiriongelmia on niin paljon kun aikuiset ihmiset tekevät ongelmia tikusta.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla salattavaa?
Päinvastoin, kaikki ei ole kaupan. Kannattaa heittää puolihuolimaton vale ja katsoa milloin se tulee juoruna takaisin.
Itsellä on kokemus työkaverista joka loputtomasti kertoo omista asioistaan, ei siis ole kiinnostunut muiden asioista. Tukipa sellaisen suu !
Itse sanon vaan että pidän työ- ja kotiasiat erillään. Tämä tieto riittää monelle.
Yhdessä työpaikassa kun aloitin uutena niin yksi toisista työntekijöistä kyseli heti ensitapaamisella kaiken yksityiskohtaisesti perhetilanteestani, missä asuin, kuinka paljon neliöitä, oma vai vuokra, paljon maksoi, paljon velkaa, millainen työsopimuksen oli, jne.
Omalle kohdalle osunut myös näitä joille pitäisi avautua aivan kaikesta ja jos et tee selkoa koko elämästä, pethesuhteista ja terveydentilasta niin alkavat levittää sairaita huhuja ja muutenkin jauhamaan peetä selän takana. Tosin sen ne tekee muutenkin.
Itse en kerro yhtään mitään. Puhun tekemiset passiivin monikossa, arvailkoot siitä olenko menossa jonnekin tai olinko jossain yksin, kaksin vai marttakerhon kanssa 😂 Yleisellä tasolla tulee höpötettyä kaikesta mutta en koskaan ole kokenut tarpeelliseksi puhua yksityisasioita työpaikalla. Jos ei ole munaa vaientaa utelijoita vaihtamalla puheenaihetta tai kysymällä vastakysymyksenä saman utelijalta voi aina kysyä "miksi haluat tietää". Vinkkinä tämä. Hämmentää useimpia kun tajuavat olevansa törkeitä.
Joskus muuten on vaan helpompaa vastailla jotain ympäripyöreetä sanomatta yhtään mitään. Sen jälkeen alkaa puhua jotain aivan tavanomaista kuten miten vieläkin harmittaa kun tuli jätettyä lempisateenvarjo bussiin viisi vuotta sitten. Se vaan tulee aina näin sadesäällä mieleen 😅 Sitten pitkää jaarittelua kyseisestä sateenvarjosta (tää voi olla täysin keksittyä kaikki mutta kukapa ei olisi sontikkaa joskus hukannut) ja pohdiskelua saisko jostain vastaavan. Voin luvata että ihan heti ei tule sama tyyppi mitään utelemaan🤡🤡
Vierailija kirjoitti:
Et sinä ole töissä.
Noilla sosiaalisilla taidoilla ja kovin helposti raivostuvana hänen työpaikkansa taitaa olla Hämeenlinnassa.
Noin puolen vuosisadan kokemuksella hyvinkin vaihtelevista työpaikoista ei mitään havaintoa tuollaisesta. Mutta en olekaan ollut koskaan täysin naisvaltaisessa työpaikassa.
Normaalia keskustelua on ollut se, onko puolisoa ja perhettä, ja missä päin asuu. Siinäpä kaikki tavalliset, mitä työkavereista olen tiennyt.
Kerran joku juoruämmä kysyi onko mulla miestä. Sanoin pokkana että onhan mulla miehiä. Kenen kanssa sinä olitkaan naimisissa? Voisin antaa puhelinnumero niin hän voi soitella uutta aikaa. On raukka niin puutteessa kuulemma.
Oikeasti olen ollut sinkku vuosikymmeniä.
Vierailija kirjoitti:
Utelias: - Kävitkö miehesi kanssa viikonloppuna teatterissa? MIten meni ilta?
Sinä: - Mmm... Oletko muuten nähnyt sitä elokuvaa "--", pitäisi kyllä se mennä joskus katsomaan. Oletko sä jo nähnyt sen? Millainen se oli? Kerro vähän, kannattaako mennä katsomaan. Luin kyllä jonkun arvostelunkin, mutta.... jne.
Eli huomion pois kääntäminen itsestä jonnekin muualle tai siihen utelijaan itseensä.
Tuossa tapauksessa "sinä" on jo aiemmin kertonut, että hänellä on mies ja toiseksi sen , että viikonloppuna ollaan menossa teatteriin. Jos ei halua keskustella aiheesta, niin teatterikäynti olisi kannattanut jättää kertomatta.
Työpaikan rollikello? Kerro sille juttuja joiden haluat leviävän.
Näin teen aina, toimii!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään tuollaisia "en puhu näistä asioista"
. Jotain ympäripyöreää liibalaabaa. Ja oikeana hetkenä sohaise takaisin, niin ymmärtää olla utelematta työhön liittymätöntä
Allekirjoitan, että suoraan ei kannata sanoa. Vaihtaa aiheutta, jos se onnistuu sujuvasti, vastaa ympäripyöreästi ja sitten vaihtaa aihetta jne
Mutta miten tuollaiseen voi sohaista? Jos alkaa itse udella, niin toinenhan vain tulkitsee sen niin, että utelu on normaalia keskustelua? Mitä tarkoitat sohaisemisella? Esimerkkejä?
No mikä hitto siinä suoraan sanomisessa on niin vaikeaa? Sekö, että ongelma saattaisi hävitä kertalaakista ja kaikilla olisi selkeät sävelet? Ihme draamailua ja ulinaa sitten vuosikaudet siellä työpaikalla kun hommat olisi voinut torpata heti alkuun. Ei ihmekään, että näitä
No katsopas kun se juoruämmä suuttuessaan alkaa sitten keksiä omiaan ja levittää niitä eteenpäin totuutena. Kohta kolkutellaankin sitten kunnianloukkauksen rajoja.
Vierailija kirjoitti:
Itse sanon vaan että pidän työ- ja kotiasiat erillään. Tämä tieto riittää monelle.
Monelle ei riitä. Alkavat vain udella vielä enemmän kun luulevst sinulla olevan jotain suuria salaisuuksia. Jankkaavat ja jankkaavat ja suuttuvat, kun eivät saa mitään ulos. Mutta eivät tajua lopettaa.
Tuollainen määräaikainen oli ja ilmeisesti firman johdon toimeksiannosta. Oli siis todennäköisesti urkkija.
Vierailija kirjoitti:
Et sinä ole töissä.
Huvittava aloitus. Tungetaan someen kaikki, jopa pienten lasten kasvokuvat. Keikutaan huulet törrössä pylly keikkuen päivittäin jossain luukussa ja töissä loukkaannutaan jos joku kysyy jotain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sanon vaan että pidän työ- ja kotiasiat erillään. Tämä tieto riittää monelle.
Monelle ei riitä. Alkavat vain udella vielä enemmän kun luulevst sinulla olevan jotain suuria salaisuuksia. Jankkaavat ja jankkaavat ja suuttuvat, kun eivät saa mitään ulos. Mutta eivät tajua lopettaa.
Ihanko totta? Kuka siellä työt tekee, jos te vaan jankkaatte keskenänne yksityisasioita?
Eräs hoitaja kyllä kummasteli, miten siellä voi muka niin kova kiire aina olla, kun kuitenkin ehditään juoruta ja puida perusteellisesti kaikkien työntekijöitten asiat. Hän oli itse siinä työpaikassa.
Allekirjoitan, että suoraan ei kannata sanoa. Vaihtaa aiheutta, jos se onnistuu sujuvasti, vastaa ympäripyöreästi ja sitten vaihtaa aihetta jne
Mutta miten tuollaiseen voi sohaista? Jos alkaa itse udella, niin toinenhan vain tulkitsee sen niin, että utelu on normaalia keskustelua? Mitä tarkoitat sohaisemisella? Esimerkkejä?