Lue keskustelun säännöt.
Te kenellä kehitysvammaisia sisaruksia, oliko lapsuus reilua?
26.10.2025 |
Meidän perheessä muut lapset olivat jotenkin toisarvoisia verrattuna tähän erityislapseen. Ihan ääneen sanottiin, että tämä vammainen ei ikinä tekisi mitään pahaa niin kuin te tms.
Erityislapsi sai tietenkin myös erityisyyden vuoksi ja tarvikin paljon huomiota. Meidän vanhemmilla oli kova tarve osoittaa ihmisille että tämä lapsi on yhtä arvokas kuin muutkin, joten hänelle ostettiin hienoimmat vaatteet, panostettiin rahallisesti aivan eri tavalla kuin muihin.
Kun vanhemmat lapset olivat muuttaneet pois, vanhempien kaikki huomio meni tähän erityislapseen. Minua ei koskaan autettu mitenkään rahallisesti tai muutenkaan sen jälkeen kun muutin kotoa pois opiskelemaan 17-vuotiaana. Ei edes muutossa autettu, sen sain itse hoitaa.
Miten muilla kenellä esim kehitysvammaisia sisaruksia?
Kommentit (8)
Tunnistan tämän, mutta siskoni ei ole kehitysvammainen paitsi että päästään älyllisesti ilmeisesti vähän heikkolahjainen. Koko elämä hänellä ollut pelkkää katastrofia, meni yhteen sairaan miehen kanssa ja teki liudan lapsia, jotka on nyt heitteillä. Vanhemmat tukeneet tätä siskoa rahallisesti ja kaikin mahdollisin tavoin. Mutta en nyt koe suurempaa kateutta, välillä lähinnä vatuttaa, kun meidän muiden lasten asiat ei kiinnosta yhtään eikä meille riitä aikaa tai lahjuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole kehitysvammaisia tai muita erityistarpeellisia sisaruksia, mutta tiedän, että englanninkielisissä psykologipiireissä puhutaan ns. lasilapsisyndroomasta, joka kuvaa juuri tätä terveen lapsen läpi katsomista. En tiedä miten Suomessa, mutta ilmiö varmasti tunnistetaan täälläkin.
Olen pahoillani, että olet joutunut kasvamaan sellaisessa ympäristössä. Et kuitenkaan ole yksin ja vertaistukea varmasti löytyy etsimällä.
Ainakaan minun suvussani ei ole nostettu jalustalle.
Ei ollut, vaan meitä molempia kohdeltiin ihan yhtä tasa-arvoisesti. Tietenkin veljeni tarvitsi monessa asiassa enemmän apua kuin minä, mutta ei siitä mitään numeroa tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut, vaan meitä molempia kohdeltiin ihan yhtä tasa-arvoisesti. Tietenkin veljeni tarvitsi monessa asiassa enemmän apua kuin minä, mutta ei siitä mitään numeroa tehty.
Niin siis tarkoitin tuolla ei ollut että ei ollut samanlaista kuin ap:lla, vaan lapsuus oli reilua. Hoksasin vasta äsken että senhän voi ottaa niin että vastasin "ei ollut" siihen kun kysyttiin oliko lapsuus reilua :'D.
Ei ollut kehitysvammaa, mutta mt-ongelmia. Oli kuin olisin ollut sivuroolissa omassa elämässäni, jota täydensi keskimmäisen lapsen seinäruusuna oleminen. Tuo on vaikuttanut siihen, että näin aikuisena halveksin kaikkia mt-ongelmaisia, jotka eivät hae apua ja piiloutuvat sen taakse jos jotain pitäisi tehdä.
Meillä oli ihan tasa-arvoista.
Vanhempani eivät tehneet sisarukseni kehitusvammasta numeroa. Molemmat olemme saaneet apua ja tukea vanhemmilta sitä tarvitessa.
Nyt on surullista näjdä, kuinka sisarukeni toimintakyky heikentyy .