Lue keskustelun säännöt.
Onko 100 000 e sijoituksissa mielestäsi paljon vai vähän?
25.10.2025 |
Otsikossa kysymys. Ikää 35 v, vielä ehtii siis kasvamaan. Varallisuus hankittu ihan säästämällä perusduunarin palkasta ja pienellä perinnöllä.
Kommentit (177)
Vierailija kirjoitti:
Ihan ok, ehdit vielä kasvattaa hyvin ja jäädä vaikka 50+ vuotiaana pois töistä:) Tai no siihen pitäisi olla se 500-600k salkku.
Töistä pois jääminen on tietysti vapauttava ajatus, mutta oikeasti se ei tapahdu kovin helposti, ellei menetä työtään tahtomattaan. Nimittäin se puolen miljoonan salkku tarjoaa ehkä 1500€/kk pysyvän tulotason, jos ajattelee seitsemän prosentin bruttotuottoa kahden prosentin inflaatiolla ja 25% veroilla. Sillä joo elää, mutta ihan tavallinen työ, josta jää käteen palkkaa vaikka 2500€/kk tekee elintasosta aivan toisen, kun rahaa on silloin käytettävissä yhteensä 4000€/kk.
Kyllä työikäinen ja työkykyinen ihminen, jolla on se työpaikkakin olemassa, yleensä mieluummin elää tuommoista parempituloisen elämää kuin kärvistelee köyhyysrajalla. Tietysti mahdollista ahdistusta tai vtutusta lieventää tieto siitä, että voisi halutessaan jäädä töistä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En käsitä näitä, jotka luulevat sijoittamisen tarkoittavan hirveää kärvistelyä ja ajattelevat ilman sijoittamista nauttivansa niinku leveästä elämästä. Se on totta vain sijoittamisen alussa. Aika pian asia kääntyy niin päin, että sijoitustuotot lisäävät oman talouden volyymia ja mahdollistavat muun muassa omien lainojen pois maksamisen. Jää enemmän rahaa elämiseen eikä vähemmän. Ei tarvitse ottaa myöskään autolainoja tai muita kulutusluottoja, kun voi lohkaista sijoitustuotoista henkilöauton verran rahaa. Ja käytettävissä on joka kuukausi enemmän rahaa kuin pelkkä oma palkka.
Eläkkeelläkin voi sitten asustaa halutessaan siinä viiden tähden hotellissa tai vastaavassa, eikä silti tarvitse pelätä elävänsä niin pitkään, että rahat loppuvat, kun ihan tuotoilla pääsee jo pitkälle eivätkä tuotot lopu ikinä.
En myöskään käsitä kaltaisiasi pilvili
Minä olen kaikkea muuta kuin pilvilinnojen maalailija. Olen sijoittanut 15 vuoden ajan ja itse nähnyt, miten ensimmäisen viiden vuoden jälkeen homma on kääntynyt niin päin, että nyt rahaa on minulla paljon enemmän kuin saman verran tienanneilla ystävillä. Ero lisäksi kasvaa koko ajan. Puhun siis ihan kokemuksesta.
Tuolla iällä ja sijoituspotilla olet top 5%, joten onhan se hyvin. Tiedän toki, että ei se juuri miltään itsestä tunnu, koska ei mahdollista elämänmuutosta tai edes tuo turvaa pidemmältä työttömyydeltä.
Toisaalta, vaikka et sijoittaisi yhtään lisää ja saat maltillisen 6% tuoton, niin pystyy esim. eläköitymään kuudenkympin maissa sen 70 sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos tavoite on elää leveästi, niin ei sijoittaminen ole siihen mikään ratkaisu. Aniharvalla on niin rautainen motivaatio, että jaksaisi ensin vuosikausia kärvistellä säästäen, että voi sitten myöhemmin elää leveästi. Motivaatio sijoittamiseen täytyy tulla jostain muualta. Minä en nauti kuluttamisesta ja saan nautintoa ja älyllistä haastetta siitä että pystyn kasvattamaan omaisuutta. Oikeanlaisella luonteella sijoittaminen on helppoa ja hauskaa.
Niin noh, itselläni alkuperäinen tavoite oli saada turvaa siltä varalta, että työ tai työkyky menetetään jossain kohtaa. Olen siis aikuistunut 1990-luvun laman keskellä, siitä tämä huoli.
Nyt kumminkin olen huomannut, että sijoittaminen on johtanut nimenomaan mahdollisuuteen elää hiukan leveämmin kuin ilman sijoittamista voisi elää. Ero on tässä kohtaa noin tonni kuussa ylimääräistä, mutta se kasvaa koko ajan.
Niin, sjoittamisella tulee mahdollisuus elää leveämmin, mutta sijoittaja on usein luonteeltaan sellainen, ettei tätä mahdollisuutta käytä. Toisaalta ihmiset jotka nauttivat leveästä elämäntyylistä, eivät useinkaan saa rahaa säästöön. Eli lopputulos on se, että ne jotka saavat nautintoa rahan käytöstä pysyvät köyhinä, ja ne jotka saavat nautintoa säästämisestä vaurastuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kaikkea muuta kuin pilvilinnojen maalailija. Olen sijoittanut 15 vuoden ajan ja itse nähnyt, miten ensimmäisen viiden vuoden jälkeen homma on kääntynyt niin päin, että nyt rahaa on minulla paljon enemmän kuin saman verran tienanneilla ystävillä. Ero lisäksi kasvaa koko ajan. Puhun siis ihan kokemuksesta.
Ja minä puhun myös omasta kokemuksestani kun kerron että lähes vuosikymmenen jälkeen sijoitukseni eivät ole päässeet edes omilleen. Jos ylistelee sitä sijoittamista niin sitten on myös parempi kertoa asiat selkeästi juurta jaksain neuvovasti eikä antaa lukijoille vääriä käsityksiä.
Vähänhän tuo on. Vasta poistetussa ketjussa oli täysin tyypillistä, että oli satoja tuhansia euroja sijoitussalkussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on miehen kanssa yhteensä noin 200 000 ja ikää 50 ja 52. Lisäksi kummallekin lapselle on saatu kasaan noin 40 000 euroa/lapsi. Lisäksi velaton omakotitalo, jonka arvo noin 200 000. Minusta me olemme TODELLA hyvässä tilanteessa huomioiden, että meillä ei ole koskaan ollut isot palkat. Miehellä on ollut joskus työttömyysjaksojakin. Matkustamme tosi paljon, 2-3 matkaa vuodessa. Olemme onnistuneet matkailumaniasta (jossa emme ole pihejä vaan nautitaan matkasta) huolimatta näinkin paljon saamaan sivuun. Tosin lievennyksenä sen verran, että tuosta sijoitussummasta noin 60 000 on miehen perintöjä. Minä en ole saanut perintöjä vielä.
Toivon, että kuusikymppisenä olisi 300 000- 400 000 sijoituksissa ja jos vanhemmat kuolee, tulee puolet sieltä lisää. Tällöin meillä olisi joku pesämuna eläkepäiviksi, ettei tarvitse taloa ensimmäisenä myydä. Kuitenkin eläkeikä on lähemmäs 70 ja ihan oikeasti ei sinne jaksa töissä mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu kokonaisvarallisuudesta. Jos omistaa 200t asunnon ja on tilillä 50t, sijoituksissa 100t kuulostaa ihan normi summalta. Jos taas asuu vuokralla ja se 100t on koko varallisuus eli kaikki on sijoituksissa, se on paljon. Jos taas on pitkän linjan yrittäjä tai muu massihenkilö niin 100t sijoituksissa on ihan pikkusumma.
Asun vuokralla eikä omistusasunto ole ainakaan lähiaikoina haaveissa, tileillä lisäksi n. 10 000 e.
Ap
Verottaja ahnehtii leijonanosan sijoitustesi tuotosta. Jos panisit kaiken kiinni seiniin ja muuttaisit omistusasuntoon, säästäisit vuokramenoissa, etkä maksaisi siitä verokarhulle mitään. Tämän takia omaisuuden kartuttaminen kannattaa aloittaa omistusasunnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä ketään jolla olisi oman asunnon lisäksi tuollaisia summia säästössä. Ja siis perus keskituloinen olen kuten ystäväpiirinikin. Eli eiköhän tuo ole aika paljon keskimääräistä enemmän.
Kohtuullinen jos sen sijoittaa keskivartalon laajentamiseen esim., oluen muodossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen elämässäni sijoittanut mitättömiä summia (tosin, olen kaikella sijoituksella ansainnut voittoa) ja perintöä sain vanhan omakotitalon.
Silti olen työlläni hankkinut talon lisäksi maata Suomessa ja ulkomailla, metsää, jatkuvasti uusia autoja, kalliin moottoripyörän, mönkijöitä, asunnon ulkomailla.
Sijoittamalla ison osan rahoistani olisin kärvistellyt puolielämääni ihan perustasolla ja ehkä hävinnytkin rahat.
Mitähän menetin, kun en sijoittanut? Tosin, minulle riittää näin eläkeiän kynnyksellä peruselämä kaukana maaseudulla ja mm. matkustaminen ei innosta. Olen työreissuja tehnyt valtavasti elämäni aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, sjoittamisella tulee mahdollisuus elää leveämmin, mutta sijoittaja on usein luonteeltaan sellainen, ettei tätä mahdollisuutta käytä. Toisaalta ihmiset jotka nauttivat leveästä elämäntyylistä, eivät useinkaan saa rahaa säästöön. Eli lopputulos on se, että ne jotka saavat nautintoa rahan käytöstä pysyvät köyhinä, ja ne jotka saavat nautintoa säästämisestä vaurastuvat.
Suurin osa tuntemistani sijoittajista on pahimpia nuukajuusoja. Suorastaan sairaalloisen nuukia. Tietysti nuorina suunnittelivat, että sitten kun on miljoona niin vanhempana aletaan nauttimaan, mutta sitä nauttimista siirretään kunnes onkin jo liian myöhäistä.
Itsellä 15 vuoden pakertamisen jälkeen sain kasaan n. 120 tuhannen säästöt jotka on pääosin sijoituksissa, tosin ei kauhean hyvin menestyneet ole ne ja tuntuu että tähän saakka olisi ollut jopa parempi pitää niitä vaan jossain säästötilillä. Muutama vuosi sitten jäin töistä pois kun ei enää vaan kykene, enkä ole missään työkkärin pompotettavanakaan joten en saa tukia. Meneehän siinä vuodessa pelkkään välttämättömään elämiseen vuokrakämpässä vähintään 7000 euroa joten joka vuosi lohkeilee kassasta pois. En ole kauheasti tulevaisuutta jaksanut suunnitella ja menen sillä, että katsoo sitten kun rahat loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, sjoittamisella tulee mahdollisuus elää leveämmin, mutta sijoittaja on usein luonteeltaan sellainen, ettei tätä mahdollisuutta käytä. Toisaalta ihmiset jotka nauttivat leveästä elämäntyylistä, eivät useinkaan saa rahaa säästöön. Eli lopputulos on se, että ne jotka saavat nautintoa rahan käytöstä pysyvät köyhinä, ja ne jotka saavat nautintoa säästämisestä vaurastuvat.
Suurin osa tuntemistani sijoittajista on pahimpia nuukajuusoja. Suorastaan sairaalloisen nuukia. Tietysti nuorina suunnittelivat, että sitten kun on miljoona niin vanhempana aletaan nauttimaan, mutta sitä nauttimista siirretään kunnes onkin jo liian myöhäistä.
Juuri näin. Ei ole näkynyt sitä "nauttimista" edes eläkepäivillä mitä normi-eläkeläinen ei pystyisi tekemään.
Minä sijoitan jompaan kumpaan yläkulmaan..
On hyvä potti. Korkoa korolle-ilmiö ehtii toimia ja etenkin jos säännöllisesti kuukausittain sijoitat vaikka muutaman satasen esim. hajautetteuihin indeksirahastoihin, voit halutessasi jäädä reilusti etuaikaan pois työelämästä sijoitusesi avulla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kaikkea muuta kuin pilvilinnojen maalailija. Olen sijoittanut 15 vuoden ajan ja itse nähnyt, miten ensimmäisen viiden vuoden jälkeen homma on kääntynyt niin päin, että nyt rahaa on minulla paljon enemmän kuin saman verran tienanneilla ystävillä. Ero lisäksi kasvaa koko ajan. Puhun siis ihan kokemuksesta.
Ja minä puhun myös omasta kokemuksestani kun kerron että lähes vuosikymmenen jälkeen sijoitukseni eivät ole päässeet edes omilleen. Jos ylistelee sitä sijoittamista niin sitten on myös parempi kertoa asiat selkeästi juurta jaksain neuvovasti eikä antaa lukijoille vääriä käsityksiä.
Kannattaa tarkistaa vuosikulut, nostokulut yms, ne voivat syödä sijoitusten tuotoista huomattavasti. Pankit usein tarjoavat omia rahastojaan, joissa kulut ovat huomattavan suuret ja asiakkaat valitsevat "varovaisia" rahastoja. Näillä spekseillä varallisuus ei luultavasti nouse kovinkaan paljoa. Lisäksi tulee muistaa, että sijoittaminenpitkäaikaista hommaa ja täytyy hyväksyä, että sijoitusten tilanteet elävät, eikä heti kannata panikoida ja myydä kaikkea kun kurssit tippuvat. Moni hermostui keväällä Trumpin tullisekoiluissa ja jäi pahasti tappiolle, siitä kuopasta on jo noustu ja menty ylikin. Korona myös sai monet panikoimaaa myymään, silloin kannatti vain odottaa ja ostaa lisää halvoilla hinnoilla. Enemmänkin kannattaa miettiä onko juuri tässä sijoituksessa jotain, mikä saa sen tippumaan vai onko kyse yleisestä "markkinasta".
Tämä. Homma on hidasta, sen lisäksi verotus syö tässäkin tuottoja. Mutta ennen kaikkea tuo aika. Ennemmin vuosikymmeniä kuin vuosia. Ja silloinkin ns piiperryssijoitukset voidaan unohtaa. Mikään autuuden lähde ei tämä(kään) ole.