Onko 100 000 e sijoituksissa mielestäsi paljon vai vähän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kaikkea muuta kuin pilvilinnojen maalailija. Olen sijoittanut 15 vuoden ajan ja itse nähnyt, miten ensimmäisen viiden vuoden jälkeen homma on kääntynyt niin päin, että nyt rahaa on minulla paljon enemmän kuin saman verran tienanneilla ystävillä. Ero lisäksi kasvaa koko ajan. Puhun siis ihan kokemuksesta.

 

Ja minä puhun myös omasta kokemuksestani kun kerron että lähes vuosikymmenen jälkeen sijoitukseni eivät ole päässeet edes omilleen. Jos ylistelee sitä sijoittamista niin sitten on myös parempi kertoa asiat selkeästi juurta jaksain neuvovasti eikä antaa lukijoille vääriä käsityksiä.

Olen pahoillani puolestasi. Minusta sijoittaminen on ollut helppoa. Nordnetissä on indeksirahastoja ja etf:iä, joissa on ihan olemattoman pienet kulut, ja niihin ohjautuu kuukausisäästösumma. Sitten on muutama pieni sijoitusasunto AAA-alueella, vuokralla lyhennetään lainaa ja kun laina on maksettu, nautitaan tuotoista.

Ei näillä spekseillä kovin helposti epäonnistu. Tosiaan yksi riski olisi, jos hurahtaa niin pahasti sijoittamiseen, että nuukailee elämän kurjaksi. Semmoinen on kuitenkin paljon harvinaisempaa kuin luulisi. Sen nuukailevan nimittäin erottaa, kun sen elämäntapa pistää silmää, mutta ei-nuukailevan sijoituksista ei ulkopuolinen tiedä mitään. Minäkin olen vasta nyt pikku hiljaa ketonut lähimmille ystäville sijoituksistani, koska nyt alkaa näkyä sen verran elintasossa eriparisuutta tuloihin, että se herättäisi ehkä kysymyksiä, elänkö yli varojeni. En elä, vaan elän varojeni mukaan.

Verojahan pitää maksaa, jos realisoi tuottoja, mutta ei se ole mikään paha juttu sekään. Ansiotuloista veroprosentti on suurempi. Toki huonosti tuottavan pitkäaikaisen sijoituksen verotus onnkohtuuttoman korkea. Minulla on yksi sellainen, siitä joutuisi maksamaan aika paljon mukamas myyntivoittoveroa, vaikka oikeasti tuotto kattaa hädin inflaation. Semmoinen olisi pitänyt myydä pois jo kauan sitten, mutta eipä sitä onnistu olemaan täydellinen. Kokonaisuutta ei yksi hutiostos tai -päätös kumminkaan pilaa.

Ihmiset surevat liikaa semmoisia kuviteltuja rahoja, jotka ovat jääneet tienaamatta kun sijoitus ei ollut paras mahdollinen. Vaikka sijoitus olisi vain kymmenenneksi paras mahdollinen, se voi silti olla onnistunut. Varsinkin verrattuna siihen, ettei olisi ollenkaan sijoittanut. Ja jos yhdeksän sijoitusta kymmenestä onnistuu, ei ole lopulta mitään väliä, että se yksi oli jotenkin huono.

Vierailija kirjoitti:

Niin, sjoittamisella tulee mahdollisuus elää leveämmin, mutta sijoittaja on usein luonteeltaan sellainen, ettei tätä mahdollisuutta käytä. Toisaalta ihmiset jotka nauttivat leveästä elämäntyylistä, eivät useinkaan saa rahaa säästöön. Eli lopputulos on se, että ne jotka saavat nautintoa rahan käytöstä pysyvät köyhinä, ja ne jotka saavat nautintoa säästämisestä vaurastuvat.

Tosiaan on olemassa kolmaskin vaihtoehto. Keskitien kulkija, joka vaurastuu, mutta nauttii myös työnsä hedelmistä, ei pistä silmään. Kun näistä ei ole tapana huudella, et voi mitenkään tietää, kuinka monella on tämä tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, sjoittamisella tulee mahdollisuus elää leveämmin, mutta sijoittaja on usein luonteeltaan sellainen, ettei tätä mahdollisuutta käytä. Toisaalta ihmiset jotka nauttivat leveästä elämäntyylistä, eivät useinkaan saa rahaa säästöön. Eli lopputulos on se, että ne jotka saavat nautintoa rahan käytöstä pysyvät köyhinä, ja ne jotka saavat nautintoa säästämisestä vaurastuvat.

Suurin osa tuntemistani sijoittajista on pahimpia nuukajuusoja. Suorastaan sairaalloisen nuukia. Tietysti nuorina suunnittelivat, että sitten kun on miljoona niin vanhempana aletaan nauttimaan, mutta sitä nauttimista siirretään kunnes onkin jo liian myöhäistä.

Moni luulee minun olevan tuhlailija, en tosin tiedä mistä tämä mielikuva on tullut. Asun toki omitusasunnossa hyvllä alueella ja kerran-kaksi vuodessa teen jonkun kivan matkan. Mutta muuten elän aika säästäväisesti, en kuiten kitkutellen. Meillä on kiva auton, käyettynä ostettu, syömässä käydään välillä jossain hyvässä ravintolassa. Ei mökkiä, venettä, merkkilaukkuja tms., nämä eivät minua kiinnosta. Ystävät, tutut tai sukulaiset eivät tiedä, että velattoman asunnon lisäksi minulla on 450000 € sijoitussalkku kerättynä pienen perinnön lisäksi keskituloisen ansioista. En ole nähnyt tarpeelliseksi kertoa siitä kenellekään omalla nimelläni. Osa sijotuksista on kasvanut hyvin, mutta osa on tuottanut tappiotakin. Monessa muussa maassa tämä omaisuus ei olisi kovin merkittävä, mutta Suomessa omistuksillani pääsee jo varakkaimman kymmenyksen joukkoon.

Enempi kuin mulla, olen joutunut panemaan säästöt lihoiksi monta kertaa elämän sekoilujen takia, muuten oltaisiin ehkä samalla viivalla. Ihan kivasti sulla menee!

Vierailija kirjoitti:

Niin, sjoittamisella tulee mahdollisuus elää leveämmin, mutta sijoittaja on usein luonteeltaan sellainen, ettei tätä mahdollisuutta käytä. Toisaalta ihmiset jotka nauttivat leveästä elämäntyylistä, eivät useinkaan saa rahaa säästöön. Eli lopputulos on se, että ne jotka saavat nautintoa rahan käytöstä pysyvät köyhinä, ja ne jotka saavat nautintoa säästämisestä vaurastuvat.

Jos ei "leveästä elämästä" nauti - vaan esimerkiksi sijoitusten tuomasta turvasta työttömyyden varalle / mahdollisuudesta eläköityä yhtä vanhana kuin vanhempasi - niin ei kai sitä tarvitse rahaa poltella ns. näön vuoksi.

Eikös tarinan mukaan Warren Buffetkin ajellut pääasiassa jollain suomalaisittain keski-ikäisellä Volvolla? Varmasti rahaa kuitenkin johinkin käytti enemmän kuin suomalainen Volvokuski.

Ihan hyvä potti tuo on 35-vuotiaalle. 

Itse ainakin nautin siitä minkä stressittömyyden sijoittaminen on tuonut. Rahastoissa ja osakkeissa vajaa 600k ja pari sijoitusasuntoa joista kyllä jobkunverran velkaa. Ei tartte näin kohta 5 kymppisenä stressata meneekö työ ja joudunko kerjuulle ja ikärasismin uhriksi työmarkkinoilla.

Joo ja ihan peruskoulupohjalta olen työelämässä ollut. Suurimman osan ihan keskituloisena ja nyt viimeiset ~10vuotta ehkä 6 ja 8 tonnin välillä brutto.

Tärkeintä sijoittamisessa on aloittaa aikaisin. Mielestäni 100k 3kymppisenä on paremmin kuin 500k 5kymppisenä. Aika on sijoittajan paras kaveri.

Mikä sitten on leveä elämä. Tuhlarille se tarkoittaa kaiken pääoman humputtelua ripeässä tahdissa menemään, riippumatta siitä, paljonko sitä on. Sillä tavallahan suuressa maailmassa saadaan miljoonia katoamaan taivaan tuuliin varsin nopeassa tahdissa. 

Maltillisemmalle ihmiselle se tarkoittaa vain sitä, että tulot ja menot ovat tasapainossa eikä sijoituksia syödä pois turhan takia. Silti sijoitukset tuovat elintasoa, koska tarvittaessa pääomia löytyy.

Jos siis salkku on vaikka tuon edellä mainitut puoli miljoonaa, niin se leveä elämä voi tarkoittaa tuhlarille Karibian risteilyitä ja M-sarjan bemaria ja kalliita viinejä ja tarjoamista kavereille ravintolassa, kunnes rahat ovat loppu. Jos pääomaa olisi miljoona, niin sitä kalliimpi auto ja isommat kestitykset.

Maltillisempi saa siitä 1500€/kk tuotosta leveämmän elämän, koska se riittää tavalliseen pikkumersuun ja kesämökkiin, tai kivaan muttei mitenkään öykkärimäiseen veneeseen. Ja ruokakaupassa voi ostaa siikaa viikonlopuksi sekä mielin määrin ihania hedelmiä. Tämähän ei muuten kiinnitä mitenkään huomiota, eli leveä elämä ei näy naapureille tai työkavereille juuri mitenkään. Silti se nostaa elämänlaatua, kun ilman sijoituksia auto olisi Kia ja ruokana kirjolohta ja juureksia ja mökin sijaan käytäisiin teneriffalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kaikkea muuta kuin pilvilinnojen maalailija. Olen sijoittanut 15 vuoden ajan ja itse nähnyt, miten ensimmäisen viiden vuoden jälkeen homma on kääntynyt niin päin, että nyt rahaa on minulla paljon enemmän kuin saman verran tienanneilla ystävillä. Ero lisäksi kasvaa koko ajan. Puhun siis ihan kokemuksesta.

 

Ja minä puhun myös omasta kokemuksestani kun kerron että lähes vuosikymmenen jälkeen sijoitukseni eivät ole päässeet edes omilleen. Jos ylistelee sitä sijoittamista niin sitten on myös parempi kertoa asiat selkeästi juurta jaksain neuvovasti eikä antaa lukijoille vääriä käsityksiä.

Neuvovasti kertominen on aika huonossa huudossa noin yleisesti. Neuvovia ihmisiä ei pidetä kovin mukavina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kaikkea muuta kuin pilvilinnojen maalailija. Olen sijoittanut 15 vuoden ajan ja itse nähnyt, miten ensimmäisen viiden vuoden jälkeen homma on kääntynyt niin päin, että nyt rahaa on minulla paljon enemmän kuin saman verran tienanneilla ystävillä. Ero lisäksi kasvaa koko ajan. Puhun siis ihan kokemuksesta.

 

Ja minä puhun myös omasta kokemuksestani kun kerron että lähes vuosikymmenen jälkeen sijoitukseni eivät ole päässeet edes omilleen. Jos ylistelee sitä sijoittamista niin sitten on myös parempi kertoa asiat selkeästi juurta jaksain neuvovasti eikä antaa lukijoille vääriä käsityksiä.

Neuvovasti kertominen on aika huonossa huudossa noin yleisesti. Neuvovia ihmisiä ei pidetä kovin mukavina.

Yleensä nämä jutut menee tyyliin "mun sijoitukset on reilusti plussalla, kyllä kannattaa sijoittaa ja ne jotka ei sijoita on tampioita". Mitä tuo kertoo tavalliselle pulliaiselle joka ei tiedä sijoittamisesta pätkääkään. Että mikä se on sellainen "sijoitus" mihin vaan laittaa rahat ja odottaa manulle illallista. 

Vierailija kirjoitti:

Yleensä nämä jutut menee tyyliin "mun sijoitukset on reilusti plussalla, kyllä kannattaa sijoittaa ja ne jotka ei sijoita on tampioita". Mitä tuo kertoo tavalliselle pulliaiselle joka ei tiedä sijoittamisesta pätkääkään. Että mikä se on sellainen "sijoitus" mihin vaan laittaa rahat ja odottaa manulle illallista. 

Kyllä tämä on kerrottu moneen kertaan: pienikuluinen tarpeeksi laajalle (maantieteelliselle) alueelle ja eri toimialueille sijoittava osakeindeksirahasto. Sellaiseen sijoittamalla on vaikea olla pääsemättä reilusti plussalle tarpeeksi pitkällä aikavälillä.

Sellaiseen sijoittamalla ei voi tosin saada lottovoittoja, joissa sijoituksen arvo kasvaa sata- tai tuhatkertaiseksi muutamassa vuodessa.

"Yleensä nämä jutut menee tyyliin "mun sijoitukset on reilusti plussalla, kyllä kannattaa sijoittaa ja ne jotka ei sijoita on tampioita". Mitä tuo kertoo tavalliselle pulliaiselle joka ei tiedä sijoittamisesta pätkääkään. Että mikä se on sellainen "sijoitus" mihin vaan laittaa rahat ja odottaa manulle illallista. "

Ihmettelen aina tämäntyyppisiä kommentteja. Ei sijoittaminen ole nykypäivänä mitään salatiedettä, suomeksikin on julkaistu aiheesta useampia kirjoja ja artikkeleita netissä ja tieto on kenen tahansa luettavissa ja opeteltavissa. Mitään yhtä "taika"sijoituskohdetta ei kuitenkaan ole olemassakaan, vaan tarvitaan aikaa, pitkäjänteistä säästämistä ja sijoitusten hajauttamista.

Ihmiset sekoittavat sijoittamisen lottoamiseen. Sitten pettyvät kun eurolla ei saanutkaan varmaa miljoonaa. 

Osa on myös ymmärtänyt väärin opin siitä, että tuotto ja riski liittyvät toisiinsa. Kuvittelevat, että mitä suurempi riski, sen suuremmat voitot. Se ei oikeasti mene niin päin, vaan aika usein suuri riski on vaan suuri riski ilman mitään toivoakaan valtavista voitoista. Ja silloinkin, kun on olemassa toivo valtavista tuotoista, suuri riski tarkoittaa, että todennäköisyys sille ihanalle voitolle on vastaavasti pieni.

Nämä oikeasti hyvin tuottavat sijoitukset ovat tavattoman tylsiä. Kannetaan tuntuvia summia rahaa sinne tylsään indeksirahastoon. Pidetään itsekuria siinä, että laitetaan enemmän rahaa sinne kankkulan kaivoon aina kun se on kannattanut huonosti ja vähemmän heti, jos se näyttää tosi tosi kannattavalta. Vastustetaan kiusausta realisoida sijoituksia kulutukseen, kun kartuttaminen on vielä kesken. Tällä reseptillä sitten vuosien kuluttua huomaa, että hupsis, sehän kannatti paremmin kuin ikinä uskalsin toivoa.

'6000 mk ei todellakaan ollut iso palkka enää 1990-luvulla. Valmistuin DI:ksi vuonna 1989, ja ekan työpaikkani palkka oli 8500 mk / kk. Työ oli valtiolla eli palkka oli selvästi huonompi kuin se olisi ollut jossain firmassa.'

Minä valmistuin DI:ksi kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 1999. Ensimmäisen työpaikkani palkka yksityisessä yrityksessä oli 9 000 markkaa/kk. Toisaalta kohta vaihdettiin euroihin ja sain palkkaa 2 500 eur/kk, mikä oli nuorelle DI:lle ok.

Minulla on jokin aika sitten ollut lähes 100 K sijoituksissa ja säästössä.

Tällä hetkellä on vähemmän. Joudun syömään säästöjäni, koska palkkani ei ole seurannut inflaatiota.

Joudun toistuvasti tekemään nostoja sijoituksistani, vaikka elän yhtä säästeliäästi kuin aiemminkin.

Itse asiassa elän hivenen aiempaa säästeliäämmin. Olemme perheenä yleensä tehneet yhden kotimaan lomamatkan vuodessa. Nyt mietin, voisiko tuosta jotenkin nipistää (lyhyempi aika, lähempänä kotoa, edullisempi majoitus tms.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, sjoittamisella tulee mahdollisuus elää leveämmin, mutta sijoittaja on usein luonteeltaan sellainen, ettei tätä mahdollisuutta käytä. Toisaalta ihmiset jotka nauttivat leveästä elämäntyylistä, eivät useinkaan saa rahaa säästöön. Eli lopputulos on se, että ne jotka saavat nautintoa rahan käytöstä pysyvät köyhinä, ja ne jotka saavat nautintoa säästämisestä vaurastuvat.

Suurin osa tuntemistani sijoittajista on pahimpia nuukajuusoja. Suorastaan sairaalloisen nuukia. Tietysti nuorina suunnittelivat, että sitten kun on miljoona niin vanhempana aletaan nauttimaan, mutta sitä nauttimista siirretään kunnes onkin jo liian myöhäistä.

Sori siitä heille. Tunnistan teoriassa tyypin ja tiedän ainakin yhden, sekä lehdistäkin lukenut näistä "yllärimiljonääreistä", jotka jättäneet perinnön jollekin yhteisölle ja ainakin muka tiedettiin eläneen todella nuukasti. Mutta oliko heillä oikeasti alunperinkään tavoite sitten joskus käyttää rahoja leveään elämään? Epäilen, että ei.

Itse taas tiedän lähinnä toisenlaisia esimerkkejä, itseni mukaan lukien. Eli kyllä sitä omaisuuden tuottoa sitten käytetään siihen, mitä itse todella haluaa ja osin myös puskurina, että ei tartte ottaa pankista lainaa. Itse olen kyllä huomannut sellaisen ilmiön, että kun rahaa on ja mahdollisuus olisi ostaa esim. mikä auto vaan, ei ne yhtäkkiä kiinnostakaan yhtään. Aikanaan nuorena käytin tosin jo ison osan silloisista sijoitustuotoista hienoon autoon, että ehkä se kurjuus on jo nähty sitten. Nyt on tullut ostettua vain käytännöllisiä ja melko edullisia käytettyjä autoja. Siihen ajattelin joskus, että panostan taas, kun rahaa on, mutta ei olekaan kiinnostanut. En edes keksi mitään kovin kallista, mitä enää tarvitsisin. Hyvä ja tilava koti, mökki huippupaikalla on ja matkailtukin on jo ihan tarpeeksi. Kaikki nuo ovat sellaisia, mitä ihan keskiluokasta löytyy, joten mitenkään tämä ei näy ulospäin. Mutta kun hankinnat voi tehdä kivuttomasti niin, ettei tunnu missään taloudellisesti, se on itselle sitä leveää elämää. Ja muille en tätä olekaan elämässä.

Kaverini on aina sanonut, ettei rahoja saa mukaan kun kuolla kupsahtaa, ja kannattaa panostaa elämyksiin. 

Kuulostaa kivalta. Mutta jos näin on, miksi aina kun puhun kaverini kanssa hän kertoo asioista joita haluaisi mutta kun ei ole varaa? Jatkuvasti harmittaa kun päivähoitomaksut tai kahvin hinta nousevat. Perheen talo on aina vain huonommassa kunnossa kun pitäisi rempata mutta se maksaa, ja kallis bensarosvoauto on vaihtunut halpaan volkkariin.

Tulee sellainen tunne, että kaveristani olisi mukavaa saada n. 10 000 euroa lisärahaa osinkoina. Ja jos osinkopotti vielä kasvaisi vuosittain, niin voisi entistä enemmän panostaa siihen elämän elämiseen. Kun olisi käyttänyt sen kymppitonnin, niin säästössä oleva potti kuitenkin jatkaisi kasvamista.

Sitähän ei koskaan tiedä vaikka kuolisi huomenna. Mutta itselle tämä on toiminut. En ole koskaan sanonut ei illanvietolla kaveriporukassa säästämisen takia. Mutta olen sanonut ei hienolle autolle, kodin elektroniikan uusimiselle joka vuosi ja kalliille mukavuuksille jotka eivät tuota hintaan nähden paljoakaan iloa. Tämän vastapainoksi olen päässyt tilanteeseen jossa ei tarvitse jatkuvasti miettiä rahaa, ja on varaa panostaa mukavuuksiin jos sellaisia haluaakin.