Aikuinen lapsi ei kerro, milloin tulee kylään
Hän muutti syksyllä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja nyt kai sitten itsenäistymisen hengessä ei kerro, milloin tulee käymään viikonlopuksi lapsuudenkotona. Kun kysyn, niin ei kerro tai sanoo, ettei tiedä. Aika usein tulee, joten ostan sitten ruokaa valmiiksi, mutta jos ei tulekaan, ruoka menee hukkaan. Vähän myös ikävää, kun ei tiedä, tuleeko ovesta yhtäkkiä joku vai ei, tai mihin aikaan. Onko tämmöistä ollut muilla, onko se vaan joku ohimenevä vaihe?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Oma sosiaalinen elämäni on aika olematonta ja tänä viikonloppuna ystäväni kysyi mukaan menoihin. En mennyt, kun ajattelin, että lapsi ehkä tulee käymään ja haluaisin nähdä. Nyt sitten istun täällä kotona yksin epätietoisena.
Ap
Mitä hittoa sä siellä aikuisen ihmisen takia kotona päivystät?
Vierailija kirjoitti:
Oma sosiaalinen elämäni on aika olematonta ja tänä viikonloppuna ystäväni kysyi mukaan menoihin. En mennyt, kun ajattelin, että lapsi ehkä tulee käymään ja haluaisin nähdä. Nyt sitten istun täällä kotona yksin epätietoisena.
Ap
No tämä nyt on yksinkertaisesti tyhmää käytöstä. Olisit ihmeessä mennyt.
Muutenkin, jos kovasti kyselet lapselta, että tuletko ja milloin tulet, siitä vaan ärsyyntyy eikä tee mieli vastata. Varsinkaan jos ei vielä oikeasti tiedä. Eikä tuosta kyselemisestä näytä olevan mitään hyötyäkään.
Elä omaa elämääsi, hanki menoja äläkä elä lapsen tulemisen mukaan. Kyllä se siitä oppii ilmoittelemaan ja tilanne tasaantuu.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti ei ole sun lempi lapsi.
Mun kohta itsenäistyvälle nuorelle oon kertonut, että aina saa tulla kotiin. Jos ei ole jääkaapissa mitään, niin kauppaanhan sitä pääsee kun nykyään on kaupoilla niin hyvät aukioloajat. Ja osaahan se nuori käydä kaupassa ja tuoda sieltä itselleen mieleistä syötävää? Ruokarahaa vaan mukaan.
On ihan peruskäytöstapoja kertoa toiselle, jos on menossa käymään. Eihän opiskeleva nuori ole enää kirjoilla lapsuuskodissaan. Nykypuhelimella tiedon saa sekunnissa perille. Muuten voi käydä niin, että vanhemman luona on putkiremppa eikä vettä tule eikä viemäri toimi, kun vanhempikaan ei ilmoittele mitään lapselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma sosiaalinen elämäni on aika olematonta ja tänä viikonloppuna ystäväni kysyi mukaan menoihin. En mennyt, kun ajattelin, että lapsi ehkä tulee käymään ja haluaisin nähdä. Nyt sitten istun täällä kotona yksin epätietoisena.
Ap
Mitä hittoa sä siellä aikuisen ihmisen takia kotona päivystät?
Siksi tietysti, koska hän on minulle tärkeä ja toivoin näkeväni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota siltä avain pois ja sano, että se on nyt omillaan eikä voi marssia luoksesi kuin hotelliin.
Etkö sä ole kasvattanut sitä? Miesvauva, oletan?
Mun lapset varmistaa aina, että sopii tulla, vaikka niillä on avaimetkin.
Olen hemmotellut liikaakin ja koska toivon, että hän tulee, ostan aina hänen herkkujaan valmiiksi. Annan myös taloudellista tukea.
Minusta tuo on vielä ihan teinikäytöstä, että ei voi kertoa äidille tuleeko vai ei. Tosi epäkunnioittavaa ja itsestäänselvyytenä pitämistä. Toivottavasti hän vähän aikuistuisi.
Ap
Ootko kysellyt, että miksi on perunut tulemisiaan?
Ei ole perunut, kun ei alunperin ole kertonutkaan, että onko tulossa vai ei.
Ap
Lapsi taitaa olla paljon sinulla mielessä. Jos ei ole ilmoittanut tulostaan, älä varaudu ruuin. Voit sanoa suoraan, että haluat hänen ilmoittavan etukäteen kyläilyistä.
Eikä menoja kannata perua, jos ei ole mitään ilmoitellut.
Ja jos olet tähän asti ostellut varmuuden vuoksi herkkuruokia, niin eihän hänen ole tarvinnut ilmoitellakaan. Ruokaa löytyy joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Oma sosiaalinen elämäni on aika olematonta ja tänä viikonloppuna ystäväni kysyi mukaan menoihin. En mennyt, kun ajattelin, että lapsi ehkä tulee käymään ja haluaisin nähdä. Nyt sitten istun täällä kotona yksin epätietoisena.
Ap
No, älä nyt tuohon mene herran jestas. Lähdet omiin menoihisi tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Oma sosiaalinen elämäni on aika olematonta ja tänä viikonloppuna ystäväni kysyi mukaan menoihin. En mennyt, kun ajattelin, että lapsi ehkä tulee käymään ja haluaisin nähdä. Nyt sitten istun täällä kotona yksin epätietoisena.
Ap
Nyt lopetat tällaisen ihan heti alkuunsa. Sinä et peru omia menojasi ja ystävien tapaamisia sen vuoksi, että lapsi saattaa ehkä tulla käymään jos sattuu häntä kiinnostamaan sellainen. Sitä paitsi kai se lapsi nyt osaa olla kotona yksinkin vaikka sinä olisit menossa muualla. Ehkä seuraavan kerran hän osaisi varmistaa, että olet kotona ja vierailu sopii. Kerroitko ystävälle, miksi et lähtenyt hänen kanssaan?
Ehkä lapsen on vaikea sanoa sulle ei? Pelkää loukkaavansa jos sanoo ettei tule, mutta loukkaakin sillä kun ei sanonut.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä lapsen on vaikea sanoa sulle ei? Pelkää loukkaavansa jos sanoo ettei tule, mutta loukkaakin sillä kun ei sanonut.
Luulen ehkä pikemminkin, että lapsi kokee minut liian ylihuolehtivana ja ehkä tukahduttavana ja haluaa olla siksi erityisen itsenäinen. Ja koska en halua höntä tästä syystä painostaa kertomaan suunnitelmistaan ja tivata, että tuleeko vai ei, niin siksi tämä on näin oudon epämääräistä, etten koskaan tiedä, onko tulossa.
Ap
Meillä ei toinen lapsi kerro vielä nelikymppisenäkään. Aina joku viikonloppu tai loma yhtäkkiä kaartaa perheensä kans pihalle. Kuulemma eivät tiedä itekään milloin ovat tulossa. Se on kuulemma aina sellainen yhtäkkinen päätös.
Kyllä sekä kotoa muuttaneelle nuorelle taikka tämän vanhemmille täytyy puolin ja toisin olla selvää, että kyläily sovitaan (ei vain ilmoiteta saatikka tulla yllättäin). Onhan ihmisillä nyt muitakin vieraita tai vaikka intiimit hetket menossa kodissaan.
OIkeesti ap, ei sun kaltaista kynnysmattoa voi ollakaan, jäänyt ilmeisesti lapsikin kasvattamatta kun olet vaan nöyristellyt lattialistan välissä. Moni huonosti kasvatettu tai kasvattamatta jätetty lapsi kyllä aikuistuttuaan alkaa ymmärtämään yhteiskunnan sääntöjä ja käyttäytymistapoja, mutta vaikuttaa siltä, että sun lapsella on siihen vielä valovuosia aikaa, kun kotona suorastaan toivotaan tuollaista ikävää käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei toinen lapsi kerro vielä nelikymppisenäkään. Aina joku viikonloppu tai loma yhtäkkiä kaartaa perheensä kans pihalle. Kuulemma eivät tiedä itekään milloin ovat tulossa. Se on kuulemma aina sellainen yhtäkkinen päätös.
Kysy siltä, eikö se vielä autoon istuessaankaan tiedä, minne on ajamassa. Siinä kohtaa voisi helposti vielä pirauttaa/laittaa viestin. Toisten huomioon ottamisen pitäisi lähteä jo lapsuuden kotikasvatuksesta.
Joillakin itseä vanhemmat sukulaiset ostaa lentoliput luokse kysymättä onko edes muita suunnitelmia ja tapahtuu toistuvasti vaikka on sanonut että kannattaa tilanne ensin varmistaa. Oston jälkeen saattaa kysyä.
Vierailija kirjoitti:
Oma sosiaalinen elämäni on aika olematonta ja tänä viikonloppuna ystäväni kysyi mukaan menoihin. En mennyt, kun ajattelin, että lapsi ehkä tulee käymään ja haluaisin nähdä. Nyt sitten istun täällä kotona yksin epätietoisena.
Ap
Ja tuosta typeryydestä saat syyttää vain itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei toinen lapsi kerro vielä nelikymppisenäkään. Aina joku viikonloppu tai loma yhtäkkiä kaartaa perheensä kans pihalle. Kuulemma eivät tiedä itekään milloin ovat tulossa. Se on kuulemma aina sellainen yhtäkkinen päätös.
Kysy siltä, eikö se vielä autoon istuessaankaan tiedä, minne on ajamassa. Siinä kohtaa voisi helposti vielä pirauttaa/laittaa viestin. Toisten huomioon ottamisen pitäisi lähteä jo lapsuuden kotikasvatuksesta.
Ei se aina tiedä. Suunnitelmat saattaa muuttua vielä matkalla. Menevätkin anoppilaan, jollekin kaverille tai shoppailemaan. Lomalla kun ei ole kuulemma kiva olla aikatauluja.
Mun lapsilla on avaimet tänne, vaikkei olekaan lapsuudenkotinsa.
Aina sovitaan etukäteen käynnit puolin ja toisin.
Ja kun on sovittu, siitä pidetään kiinni ja ilmoitetaan ajoissa, jos tulee este.
Itsestään selviä juttuja