Lue keskustelun säännöt.
KOIRA -harrastajat ; Mikä rotu meille?
25.10.2025 |
Tuttavat ovat suositelleet tähän mennessä: collie, bordercollie, kultainennoutaja, labradori, lapinkoira, samojedi, akita, berninpaimenkoira, leonberg, saluki.
Äkkiseltään sanoisin, että kovin erilaisia koiria keskenään, en tunne rotuja tarkemmin, netissä kailki vaikuttaa kivoilta,mutta olisiko näistä joku meille sopiva?
Meillä on ollut pystykorvasekoitus, jonka hyvät puolet oli se, että oli kaikille ystävällinen ja lasten kaveri ja jaksoi lenkkeillä, sisällä oli rauhallinen. Huonot puolet oli, että pihatarhassa ollessaan räksytti yhtämittaa ja karkasi jos pääsi irti.
Eli näihin huonoihin puoliin toivoisin uuden koiran myötä muutosta. Meillä on mahtavat lenkkeilymaastot ja jos koira olisi tottelevaisempi ( ei riistaviettiä), niin voisi pitää irtikin. Ja sitä räksytystä en enää jaksaisi kuunnella. Kaverilla on saksanseisoja ja toisella villakoira, molemmat hyppivät päälle, kun menee kylään, eivätkä osaa ollenkaan rauhottua, vaan häseltävät koko ajan sisällä. En halua sellaista.
Meillä on omakotitalo, 3 lasta 10-17v, joten rapsuttajia, kouluttajia ja lenkkeilijöitä riittää. Mitään varsinaista koiraharrastusta (agility esim) emme halua, mutta kivoja temppuja ja tapakasvatusta ja etenkin, että hihnassa oppii kulkemaan vetämättä, eikä reagoi toisiin koiriin tai juokseviin lapsiin ym.
Karvan laadulla ei muuta merkitystä, mutta olisi kätevää, jos koira tarkenisi ja viihtyisi ulkotarhassa sellaisinä päivinä, kun menee pitkään esim. pelireissulla, niin voisi jättää koiran päiväksi kotiin. Ihan pientä, tai jättikoiraa emme halua.
Suosituksia jostain roduista tai kokemuksia esim. ylläolevista roduista saa esittää.
Ja tottakai sitten kun rotu on päätetty, niin valitsemme kasvattajan ja pennun huolella.
Kiitos jo etukäteen asiallisista vastauksista.
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
"Ehkä heillä itsellään on kokemusta vain lelukoirasta."
Koiran rotuominaisuuksista riippumatta koirat ovat yksilöitä. Takeita ei ole. Jos et halua haukkuvaa koiraa, et halua harrastaa sen kanssa eikä sen turkki saa aiheuttaa liikaa vaivaa jne. Niin lelukoira on paras vaihtoehto. Se ei kärsi eikä vaivaa teitä mitenkään. Toki vastauksesta voi ottaa nokkiinsa. Siitä vaan sitten.
Olen ollut samanlainen, valitsija ennenkuin tapasin kotia tarvitsevan koiran, joka valitsikin meidät. Silloin ymmärsin, mistä koiran hankinnassa on kyse.
Toivoisin monen muunkin ymmärtävän sen.
Koira vaatii aina jotakin voidakseen hyvin, useammat vähän enemmän. Koirilla on tunteet ja tarpeet. En ole vielä tavannut koiraa, joka ei tarvitsisi tai vaatisi mitään.
Jos minulla ei ole mahdollisuutta tai halua antaa tai tehdä mitään, en ota koiraa, mutta jokainen tavallaan. Ei kannata kysyä, jos ei halua kuulla
Minusta tässä kommentissa ollaan asian ytimessä. En ymmärrä, miksi se on saanut lähinnä alapeukkua.
Kyllä sitä täytyy miettiä huolellisesti, mitä tarjottavaa ja annettavaa itsellä on sille koiralle. Toki voi pyrkiä valitsemaan helpomman rodun, mutta koirat on aina myös yksilöitä. Ihan kaikessa voi tulla yllätyksiä, jopa turkki voikin olla rodulle epätyypillinen. Ja voi olla iso homma kouluttaa koira olemaan haukkumatta, vaikka toiset ovatkin vähemmän haukkuherkkiä.
Kokenut kasvattaja voi pyrkiä valitsemaan pentueesta juuri Ap:n toiveisiin sopivan koiran, mutta ei hänkään pysty antamaan 100% takuuta näistä asioista, kun kuitenkin on kyseessä elollinen olento, johon vaikuttaa paljon myös sosialistaminen, koulutus, ympäristö ja jopa ihan ruokavalio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää hankkiko koiraa. Älkää hankkiko ainakaan isoa koiraa, jota et jaksa itse yksin nostaa. Ja jos kuitenkin teette typerän päätöksen ja koira tulee kotiin, menkää heti tottelevaisuuskoulutukseen, pliis! Lapset sinne mukaan myös. Ihan meidän kaikkien muiden vuoksi.
Mikä ihme antipatia sinulla nyt on. Aloittajalla on jo ollut koira. Puhut aivan kuin idiootille.
Ja ei, en ole aloittaja. Mutta mulle on tuttua tuo aliarviointi. "älä ota koiraa". "se pitää viedä lenkille monta kertaa päivässä". No älä.
No otin koiran, sitten tuli toinen, ja enimmillään meillä olikin sitten neljä koiraa, nyt enää kaksi. Mutta enpä ole vuosikymmeniin kuullut enää noita ääliöneuvoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää hankkiko koiraa. Älkää hankkiko ainakaan isoa koiraa, jota et jaksa itse yksin nostaa. Ja jos kuitenkin teette typerän päätöksen ja koira tulee kotiin, menkää heti tottelevaisuuskoulutukseen, pliis! Lapset sinne mukaan myös. Ihan meidän kaikkien muiden vuoksi.
Mikä ihme antipatia sinulla nyt on. Aloittajalla on jo ollut koira. Puhut aivan kuin idiootille.
Ja ei, en ole aloittaja. Mutta mulle on tuttua tuo aliarviointi. "älä ota koiraa". "se pitää viedä lenkille monta kertaa päivässä". No älä.
No otin koiran, sitten tuli toinen, ja enimmillään meillä olikin sitten neljä koiraa, nyt enää kaksi. Mutta enpä ole vuosikymmeniin kuullut enää noita ääliöneuvoja.
Vaikka olisi ollut yksi yhdentyyppinen koira, ei se tee kaikkien koirien asiantuntijaksi.
Ja jos etenkin ison koiran ottaa, vaikka se olisi hyväluontoinen ja kiltti nöffi, niin tottelevaisuuskoulutus ihan pienestä pennusta lähtien ja myös lasten kanssa on ihan ehdoton. Myös pienet ja keskikokoiset koirat täytyy kouluttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ehkä heillä itsellään on kokemusta vain lelukoirasta."
Koiran rotuominaisuuksista riippumatta koirat ovat yksilöitä. Takeita ei ole. Jos et halua haukkuvaa koiraa, et halua harrastaa sen kanssa eikä sen turkki saa aiheuttaa liikaa vaivaa jne. Niin lelukoira on paras vaihtoehto. Se ei kärsi eikä vaivaa teitä mitenkään. Toki vastauksesta voi ottaa nokkiinsa. Siitä vaan sitten.
Olen ollut samanlainen, valitsija ennenkuin tapasin kotia tarvitsevan koiran, joka valitsikin meidät. Silloin ymmärsin, mistä koiran hankinnassa on kyse.
Toivoisin monen muunkin ymmärtävän sen.
Koira vaatii aina jotakin voidakseen hyvin, useammat vähän enemmän. Koirilla on tunteet ja tarpeet. En ole vielä tavannut koiraa, joka ei tarvitsisi tai vaatisi mitään.
Jos minulla ei ole mahdollisuutta tai halua antaa tai tehdä mitään, en ota koiraa, mutta jokain
Minusta tässä kommentissa ollaan asian ytimessä. En ymmärrä, miksi se on saanut lähinnä alapeukkua.
"Minusta tässä kommentissa ollaan asian ytimessä. En ymmärrä, miksi se on saanut lähinnä alapeukkua."
Missä helkutin ytimeässä. Vittuilun ytimessä? Sen koirapiirit kyllä osaa, ja etenkin heille jotka on tulossa ulkopuolelta siihen "piiriin". Aloittajalla on ollut jo koira. Ja todellakin on hyvä että tietää mitä haluaa, tietää ettei halua haukkuherkkää, tietää että koiraa ei tulla aktivoimaan 5x viikossa hakumetsällä vaan koiran pitää osata rauhoittua kotona ilman jatkuvaa härdelliä jne.
Rotuja on muistaakseni 400. Kyllä typerä pitää olla, jos ei MINKÄÄNLAISIA toiveita osaisi esittää, mitä koiralta haluaa. Rotuja on todella hyvin erilaisia.
Iso osa keskikokoisista koirista menee aloittajan kuvaukseen kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsityksesi koirien irtipitämisestä on väärä. Ei riitä, että koira on koulutettu ja tottelevainen. Taajamassa koirien irtipitämisen kieltää järjestyslaki. Taajaman ulkopuolella irtipitäminen vaatii metsästyslain mukaan maanomistajan luvan ja pesimäaikaan on aina pidettävä kiinni.
Eli käytännössä koiran pitää olla aina hihnassa.
Käytännössä maalla voit koiran kanssa lenkkeillä irti, jos se pysyy sun kanssa siinä tiellä millä kävelet. On metsäautotietä ja kapeaa autotonta tietä ympäri Suomen, missä voi koulutetun, riistavietittömän koiran kanssa kulkea irti.
Laki sanoo että taajaman ulkopuolella metsästysaikana koiran täytyy olla "välittömästi kytkettävissä". Ei tarvi olla hihnassa.
Lueskelin eilen poliisin, Kennelliiton ja minilexin sivuilta ohjeita siitä, mitä tarkoittaa välittömästi kytkettävissä.
Koirat on siis pidettävä hihnassa AINA kaupungissa, taajamassa, luonnonsuojelualueilla ja kansallispuistoissa.
Niiden ulkopuolella koiran tulee olla kytkettynä, tai välittömästi kytkettävissä suuren osan vuodesta luonnoneläinten pesimärauhan turvaamiseksi.
Metsässä vapaana pitämiseen tarvitaan metsänomistajalta lupa. Omalla pihalla, koirapuistossa ja koirien koulutukseen tarkoitetuilla rajatuilla alueilla saa pitää vapaana, mutta silloinkin omistaja on vastuussa koirastaan.
Välittömästi kytkettävissä tarkoittaa sitä, että omistajalla on koko ajan näköyhteys koiraan, koira pysyy omistajan välittömässä läheisyydessä ja tottelee moitteettomasti myös yllättävissä tilanteissa sekä olosuhteissa. Kuinka monen koira mahtuu tähän määritelmään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leonberg on jättirotu ja laumanvartija joka vaatii rautaisen koulutuksen ja johtajuuden. Hyvin harkittuihin käsiin.
Laumanvartijoiden rotukimara ja niiden väliset erot ovat niin suuret, että ei voi puhua rautaisesta. Osa laumanvartijoista on nimenomaan HERKKIÄ! ja se herkkyys on huomioitava koulutuksessa. Joissain kirjoissa on hyvin kuvailtu miten laumanvartija vastaa vs. miten "tavallinen" koira vastaa tiettyihin asioihin. Monet koirat käyttävät omistajiin rauhoittavia signaaleja. Joissain laumanvartijoilla tämä näkyy esim. hidasteluna. Mitä enemmän omistaja kiirehtii ja keuhkoaa, niin sen hitaammin laumanvartija liikehtii. Se sanoo chillaa, bro. Siinä hirveässä kiireessä kaatosateessa yrität hoputtaa koiraasi sisälle, mutta se tulee vasta, kun suostut haukottelemaan ja kädet rentoina rentouden nirvanassa laahustat pari askelta. Sitten laumanvartija ottaa jalat alleen ja keksii, että voitas tästä rynnistää aamupalalle.
Ei kaukaasianpaimenkoiraa, sarplaninacia ja podhalanskia voi verrata toisiinsa. Sitten taas pyreneittenkoira ja podhalanski ovat lähempänä toisiaan. Onhan noilla kokoeroakin aivan valtavasti, kun mennään anatolianpaimenkoirasta pienimpään. Osa laumareista kuuluu 1. ryhmään ja osa 2. ryhmään.
Leonberginkoira ei kuulu laumanvartijarotuihin, vaan on jalostettu bernhardilaisesta, newfoundlandinkoirasta ym.
Vierailija kirjoitti:
Missä te palstalaiset oikein asutte? Ilmeisesti kaupungin kerrostaloissa kaikki? Itse olen asunnut useammalla paikkakunnilla omakotitaloissa, enkä on eläessäni nähnyt koiran ulkotarhaa ILMAN, että siellä olisi myös lämmin koppi! -Ja kyllä, ihan normaali tapa pitää koiraa, ei mikään eläinrääkkäyspaikka, niinkuin näytätte täällä kuvittelevan. Luulisi koirallakin olla virikkeellisempää siellä tarhassa, kuin yksin sisällä. Plus, että pääsee tarpeilleen, kun haluaa.
Koira on laumaeläin, joka haluaa oleilla laumansa, eli perheensä kanssa. Koiralle voisi harkita koirakaveria, jos on tapana jättää sitä yksin ulkohäkkiin päivän ajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on lapinkoira, joka ei hauku ikinä yhtään sisällä. Se on pitänyt opettaa sille, mutta ei se ollut vaikeaa. Silti tästäkin saisi turhanräksyttäjän ihan varmasti, jos jättäisi ulkotarhaan pitkiksi ajoiksi yksin.
Lappalainen on paimen, siis vahvasti tietoinen laumastaan. Pitkä yksinolo on sille ihan myrkkyä, kaikki muu menee. Lapsia se rakastaa, on hyvähermoinen ja ystävällinen, voi pitää irti pihassa ja metsässä, joskin tractive tai muu jäljitin on hyvä olla, kun näköhavainnolla lähtee kyllä kauriin perään.
En tiedä, sopiiko pitkä yksinolo yhtään millekään koiralle. Ehkä joku shiba tai basenji kestää sellaista, mutta kyllä sekin pitää ulkoiluttaa.
Eli siis, en suosittele koiran ottamista, jos on tiedossa, että sen pitää olla pitkiä päiviä yksin kotona, saati yksin pihassa. Kotona meidän lappalainen kumminkin yleensä nukkuu, jos ei tapahdu kummempia. Ulkona se ei osaa rauhoittua yhtä hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää hankkiko koiraa. Älkää hankkiko ainakaan isoa koiraa, jota et jaksa itse yksin nostaa. Ja jos kuitenkin teette typerän päätöksen ja koira tulee kotiin, menkää heti tottelevaisuuskoulutukseen, pliis! Lapset sinne mukaan myös. Ihan meidän kaikkien muiden vuoksi.
Mikä ihme antipatia sinulla nyt on. Aloittajalla on jo ollut koira. Puhut aivan kuin idiootille.
Ja ei, en ole aloittaja. Mutta mulle on tuttua tuo aliarviointi. "älä ota koiraa". "se pitää viedä lenkille monta kertaa päivässä". No älä.
No otin koiran, sitten tuli toinen, ja enimmillään meillä olikin sitten neljä koiraa, nyt enää kaksi. Mutta enpä ole vuosikymmeniin kuullut enää noita ääliöneuvoja.
Vaikka olisi ollut yksi yhdentyyppinen koira, ei se tee kaikkien koirien asiantuntijaksi.
No sitähän aloittaja ei kuvittelekaan, ei todellakaan esiinny jonain asiantuntijana, hän kysyy neuvoa. JA siitä teilataan, jessus. Se yhden koiran omistaminen tekee sen, että tietää sentään miten arki muuttuu jos kodissa on koira. Asiantuntija hän ei edes yritä olla, toisin kun muutamat täällä.
Montako koiraa sulla sitten on ollut? Yleensä 2- 3 ensimmäisen kohdalla sitä koetaan että on kaiken oppinut ja on varaa neuvoa muita. Mutta jos oikeasti on paljon koirakokemusta, sitä alkaa tajuamaan, etten mä tiedäkään kaikkea, opittavaa on vieläkin.
.... ja ei tämä ränttäys ole vain ap:n puolesta, vaan kun sama virsi lelukoirasta alkaa aina kun joku kysyy rotuneuvoja. Ihan aina. Pelkkää ilkeilyä ja pätemisen tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää hankkiko koiraa. Älkää hankkiko ainakaan isoa koiraa, jota et jaksa itse yksin nostaa. Ja jos kuitenkin teette typerän päätöksen ja koira tulee kotiin, menkää heti tottelevaisuuskoulutukseen, pliis! Lapset sinne mukaan myös. Ihan meidän kaikkien muiden vuoksi.
Mikä ihme antipatia sinulla nyt on. Aloittajalla on jo ollut koira. Puhut aivan kuin idiootille.
Ja ei, en ole aloittaja. Mutta mulle on tuttua tuo aliarviointi. "älä ota koiraa". "se pitää viedä lenkille monta kertaa päivässä". No älä.
No otin koiran, sitten tuli toinen, ja enimmillään meillä olikin sitten neljä koiraa, nyt enää kaksi. Mutta enpä ole vuosikymmeniin kuullut enää noita ääliöneuvoja.
Vaikka olisi ollut yksi yhdent
No en viitannut aloittajaan enkä tarkoittanut kommenttiani millään pahalla.
Kannattaa varmaan vierailla eri kasvattajien luona tämän listan kanssa ja avoimin mielin kysellä koirista, ja millaiseen elämäntyyliin ne sopeutuu hyvin yleensä ja mitä itse voi tehdä sen eteen myös.
Tässäkin ketjussa on paljon tosi huonoja neuvoja. Esim rescuekoira, tai aikuinen kodinvaihtaja lapsiperheeseen on minusta ihan ehdoton nounou. Tuommoiset voivat olla haastavia, jos ei peräti mahdottomia, jopa kokeneelle kouluttajalle eikä koira välttämättä lainkaan sopeudu lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Ei noutajaa. Lonkkavaivoja ja isoja.
Hankkikaa sen sijaan mopsi. Tosi herttaidia ja jaksaa sekä levätä että liikkua. Ovat kalliita, mutta rahasta ei teillä näytä olevan pulaa
Mopsit vasta sairaita ovatkin. Eihän ne pysty edes hengittämään normaalisti. Muistakin liikajalostuksen ongelmista kärsivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä siis kykyä kouluttaa koiraa? Esim päälle hyppiminen ei ole rotuominaisuus vaan opittu tapa.
Täällä olisi yksi aikuinen kodinvaihtaja uros Kane Korsosta. Vahtii reviiriään ärhäkkäästi, etenkin sillä liikkuvia narttuja. Ruokitaan x2 päivässä xtra nakkeja ja HK sinistä raakaruokintana, eli ei mikroteta. Raikasta ja jääkaappikylmää Pirkka-olutta tulee aina olla vapaasti tarjolla. Voi heittää sen aamulla pihalle, se löytää tiensä itse lähimpään pubiin ja pitseriaan, illalla ottaa yöksi sisälle. Helppo, mutta vaatii rakastavan kodin ja paljon ymmärrystä sen kommelluksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, osaako joku kertoa noista noutajista, millaista on arkielämä kultaisen tai labradorin kanssa? Mitä käytännön eroa ( karvan lisäksi) niillä on?
Ap
Noutajat on usein sosiaalisia ja hyviä lasten kanssa. Ulkotarhassa ei voi pitää talvella. Valitettavasti jalostuksen takia taipumusta lonkkaongelmiin, mutta luonteeltaan tosi kivoja. Joillakin kultaisilla noutajilla esiintyy lenkillä jumittamista, eli jos ei huvita liikkua niin eivät sitä tee. Saa kantaa kotiin ison koiran. Saattaa tosin olla taustalla kipua tai muuta ongelmaa. Labradorit on usein liikunnallisia, ruoka maistuu myös, ja pitää olla tarkkana, ettei ylipainoa kerry.
Hehee. Ei ole ollut aikomustakaan hankkia koiraa, mutta tämän keskustelun innoittamana hankinkin pari. Vaikka jonkun laumanvartijan tai belgianpaimenkoiran ja mitä niitä lyttynaamoja on - dogo argentino? Juu kerrostaloon, on mulla pieni kaksio, mutta työpäivät venyy joskus yli 10 tuntisiksi. Käytänhän mä ne pissalla sitten. Sitten ihmettelen täällä palstalla että "pItäÄks nIitÄ mUkA kOuLutTaaKin?! Ja istun sohvalle kuuntelemaan kun jostain kaukaa kuuluu aivoverisuonten poksahtelua.
Vierailija kirjoitti:
Hehee. Ei ole ollut aikomustakaan hankkia koiraa, mutta tämän keskustelun innoittamana hankinkin pari. Vaikka jonkun laumanvartijan tai belgianpaimenkoiran ja mitä niitä lyttynaamoja on - dogo argentino? Juu kerrostaloon, on mulla pieni kaksio, mutta työpäivät venyy joskus yli 10 tuntisiksi. Käytänhän mä ne pissalla sitten. Sitten ihmettelen täällä palstalla että "pItäÄks nIitÄ mUkA kOuLutTaaKin?! Ja istun sohvalle kuuntelemaan kun jostain kaukaa kuuluu aivoverisuonten poksahtelua.
Voiks ottaa laumanvartijan 15m2 yksijöön, kaupungin keskustaan?
Vierailija kirjoitti:
Pieni amstaff eli steffi.
Hyvin uskollinen ja hyvä koira, jos osaatte sen kasvattaa ettekä pelottele niin että jos haluaa tervehtiä jotain, että vedätte heti pois.Näiden omistajat tekevät koiristaan " vaarallisia" repimälä ne pois.Kyllä koira tietää ketä voi tervehtiä .Koiralla on hyvä vaisto .Tunnen monta joilla tämä pieni hyvä vahtikoira, ei hauku, on uskollinen seuralainen ja tottelee.
Tämä koira menee vaikka kuolemaan isännän sijaan pelastaakseen ja aavistavat heti jos tarvii apua.
Minun toivekoira.
Eivät ole kovin koirasosiaalisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoin kysyisin, mitä eroa arkielämässä on samojedin tai lapinkoiran kanssa? Miten eroavat perhekoirina? Voiko pitää irti turvallisessa paikassa ja entä haukkuherkkyys. Tyypillinen hihnakäytös ja sisällä oleminen?
Ap
Kannattaa muistaa että koira on yksilö, et voi tilata mitään tiettyjä luonteenpiirteitä. Ensimmäinen koirani oli rauhallinen, oppi nopeasti talon tavoille ja tuli toimeen kaikkien kanssa, ihmisten ja koirien. Ekan koiran kuoltua otettiin saman rotuinen ja saatiin haukkuherkkä, rauhaton. epävarma ja ihan kaiken kyseenalaistava yksilö, jonka kouluttaminen on todella työlästä ja joka säheltää jatkuvasti nyt vielä 4- vuotiaanakin. Ota koira vain jos olet valmis hyväksymään, että rotukuvaus tai paraskaan kasvattaja ei takaa koiran luonteesta yhtään mitään.
Luonteenpiirteet voi valita, jos on valmis luopumaan ja ostamaan uuden, jos huomaa saaneensa vääränlaisen.
Rotuja on muistaakseni 400. Kyllä typerä pitää olla, jos ei MINKÄÄNLAISIA toiveita osaisi esittää, mitä koiralta haluaa. Rotuja on todella hyvin erilaisia.
Uskaltaisin myös väittää, että vilkkaan koirarodun vilkas yksilö on aika erilainen kuin rauhallisen koirarodun vilkas yksilö. Todennäköisyyksillä ja keskimääräisyyksillä siinä rodun valinnassa pelataan. En mä ainakaan ole koskaan kuvitellut, että 100-prosenttisella varmuudella saan juuri rotukuvauksen mukaisen koiran, vaikka olenkin koiran hankintaa lähestynyt näkökulmasta "mikä rotu sopisi meille".
Omakohtaisena tarinana hiljattain pohdin, onko meidän seuraava koira saksanpystykorva vai japaninpystykorva. Kävin näyttelyissä katsomassa, ja japaninpystykorvien kehän laidalla oli niin paljon rauhallisempi meininki (koirilla), että kyllä se rotuvalinta oli lopulta aika helppo, kaikki asiat huomioiden. Pentueesta kasvattaja sitten valitsi meille "reippaan ja aktiivisen" pennun, koska meillä on kokemusta koirien kouluttamisesta ja olemme lapsiperhe. Aika näyttää, säilyykö tyytyväisyys rodun ja kasvattajan valinnan suhteen. Tällä hetkellä näyttää hyvältä.
Tää on harmi kyllä totta. Yhden hiljaisen pomerianin olen tavannut, se YKSILÖ oli hiljainen, mutta rotuna ne ja muutekin pikkupystärit ovat kyllä äänekkäitä... kun 99% yksilöistä rakastaa omaa ääntään.