Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
KOIRA -harrastajat ; Mikä rotu meille?
25.10.2025 |
Tuttavat ovat suositelleet tähän mennessä: collie, bordercollie, kultainennoutaja, labradori, lapinkoira, samojedi, akita, berninpaimenkoira, leonberg, saluki.
Äkkiseltään sanoisin, että kovin erilaisia koiria keskenään, en tunne rotuja tarkemmin, netissä kailki vaikuttaa kivoilta,mutta olisiko näistä joku meille sopiva?
Meillä on ollut pystykorvasekoitus, jonka hyvät puolet oli se, että oli kaikille ystävällinen ja lasten kaveri ja jaksoi lenkkeillä, sisällä oli rauhallinen. Huonot puolet oli, että pihatarhassa ollessaan räksytti yhtämittaa ja karkasi jos pääsi irti.
Eli näihin huonoihin puoliin toivoisin uuden koiran myötä muutosta. Meillä on mahtavat lenkkeilymaastot ja jos koira olisi tottelevaisempi ( ei riistaviettiä), niin voisi pitää irtikin. Ja sitä räksytystä en enää jaksaisi kuunnella. Kaverilla on saksanseisoja ja toisella villakoira, molemmat hyppivät päälle, kun menee kylään, eivätkä osaa ollenkaan rauhottua, vaan häseltävät koko ajan sisällä. En halua sellaista.
Meillä on omakotitalo, 3 lasta 10-17v, joten rapsuttajia, kouluttajia ja lenkkeilijöitä riittää. Mitään varsinaista koiraharrastusta (agility esim) emme halua, mutta kivoja temppuja ja tapakasvatusta ja etenkin, että hihnassa oppii kulkemaan vetämättä, eikä reagoi toisiin koiriin tai juokseviin lapsiin ym.
Karvan laadulla ei muuta merkitystä, mutta olisi kätevää, jos koira tarkenisi ja viihtyisi ulkotarhassa sellaisinä päivinä, kun menee pitkään esim. pelireissulla, niin voisi jättää koiran päiväksi kotiin. Ihan pientä, tai jättikoiraa emme halua.
Suosituksia jostain roduista tai kokemuksia esim. ylläolevista roduista saa esittää.
Ja tottakai sitten kun rotu on päätetty, niin valitsemme kasvattajan ja pennun huolella.
Kiitos jo etukäteen asiallisista vastauksista.
Kommentit (61)
Hyppiminen ja häseltäminen on jopa suhteellisen helppsti poiskoulutettavia tapoja. Toki pienet pennut hyppii ja häseltää kaikki.
Mä ottaisin noilla spekseillä ehkä noutajan. Ne on nuorina tosi aktiivisia, mutta jos on aktivointi- ja koulutushaluja, niin nehän on ihan tosi upeita koiria aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noista itse luettelemistasi koirista suosittelisin noutajia tai lapinkoiraa.
Colliet (molemmat) ovat melko vaativia paimenkoirina. Bernit on useimmiten leppoisia, mutta isoja, vahvoja koiria. Leonbergin laumanvartijoita (tosin sieltä helpoimmasta päästä), mutta silti yleensä vain oman perheen koiria ja kavereiden/vieraiden kohdalla saa olla erityisen tarkkana. Toki myös voi olla nuorimmille hankala lenkkeilytettävä. Akita on oman arvonsa tunteva ja monesti yhden ihmisen koira.
Saluki on oikeasti kissa.
Kiitos, osaako joku kertoa noista noutajista, millaista on arkielämä kultaisen tai labradorin kanssa? Mitä käytännön eroa ( karvan lisäksi) niillä on?
Ap
RESCUEeläin, ei ostoeläintä. Anna koti kodittomalle mielummin, älä taholle, joka tienaa asialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei noutajaa. Lonkkavaivoja ja isoja.
Hankkikaa sen sijaan mopsi. Tosi herttaidia ja jaksaa sekä levätä että liikkua. Ovat kalliita, mutta rahasta ei teillä näytä olevan pulaa
Ei ainakaan mikään mitä täällä suositellaan. Täällä ei ole koira-asiantuntijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin kysyisin, mitä eroa arkielämässä on samojedin tai lapinkoiran kanssa? Miten eroavat perhekoirina? Voiko pitää irti turvallisessa paikassa ja entä haukkuherkkyys. Tyypillinen hihnakäytös ja sisällä oleminen?
Ap
Miksi ostat koiran? Aidosti eläinrakas ihminen antaa kodin löytöeläimelle. Oikein omien tarpeittesi mukaan punnitset minkä rodun otat! Anna koti löytökoiralle. On sinun kaltaisten narsistien syytä, että kituvat verkkohäkeissään tälläkin hetkellä. ROTUkoiratoiminta näyttelyineen on IHMISEN NARSISMIA ei mitään muuta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Berninpaimenkoira on helpompi kuin leonberg. Narttua suosittelisin, jotta ei liian voimakas lapsille. Sairauksia kuitenkin paljon, eivät välttämättä pitkäikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, osaako joku kertoa noista noutajista, millaista on arkielämä kultaisen tai labradorin kanssa? Mitä käytännön eroa ( karvan lisäksi) niillä on?
Ap
Aiemmin kultaisen ja nykyään labbiksen omistajana voin kertoa omakohtaiset kokemukset. Labbiksen kanssa ekat vuodet on vaativia, se on todella energinen, älykäs ja aktiivinen koira ja ainakin meidän yksilö omaa todella vahvan metsästysvietin vaikka onkin näyttelylinjainen. Koulutus vaatii paljon ja se on vahva koira joten hirveän nuorelle en antaisi talutettavaksi, esim. omat teini-ikäiset tytöt ei vielä ulkoiluta. Meidän labbis on kohta kolme ja alkaa nyt olla jo vähän aikuinen :) Labbis on upea koira, mutta se ei ole pelkästään se halinalle sohvannurkassa vaan se vaatii liikuntaa ja aktiviteettia ja se on todella laumaeläin ja rakastaa olla perheenjäsentensä kanssa. Oma kokemus kultaisesta on se, että se on ehkä se helpompi noutaja. Samalla tavalla toki aktiviinen ja älykäs, mutta minusta labbis ja kultsu eroavat kyllä toisistaan. Mutta vaihtelua varmasti todella paljon yksilöittäin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kultainennoutaja taitaa olla isoista koirista se helpoin perhekoira/ulkoilukaveri/sohvakaveri.
collie on ihana koira, mutta voi kukkanen sen turkin kanssa. Jos tykkää harjailla koiraa paljon. Älykäs ja helppo, ainakin meidän oli. Omanarvontuntoinen, vanhemmiten oli vähän äreä vanha herra muille koirille. Oli kiinnostunut lähinnä omasta laumasta, ei erityisesti välittänyt vieraista mutta sieti niitä kunhan eivät tunkeneet hänen iholleen vaan antoivat olla rauhassa. Lapsista ei pitänyt, mutta ei ollut myöskään niihin tottunut.
bordercollie, upeita koiria myös, mutta vaativia älykkyytensä ja energisyytensä takia. Vaativat paljon aivotyöskentelyä jotta häiriökäytökseltä vältytään.
kultainennoutaja ja labradori kivoja peruskoiria, usein ahneita joka toimii motivaattorina. Labbiksissa tuntuu olevan kahta lajia, rauhallista ja hirvittävän energistä.
lapinkoira ei omaa kokemusta, naapurissa oli lapsena, haukkuivat paljon.
samojedi ei omaa kokemusta
akita meilläkin harkinnassa ollut rotu (tosin amerikanakita), mutta kaatui siihen että rotutyypillisesti ovat vieraskoira-aggressiivisia. Tämä siis rodussa täysin normaalia, ei poikkeavaa tai huonoa koulutusta tai sosiaalistamista. Tekee vapaanapidon hankalaksi, jos yhtään muita koiria saattaa samoilla seuduilla liikkua.
berninpaimenkoira vaativia kouluttaa, mutta kun siinä on onnistuttu, upeita koiria. Mutta iso koira on paljon ruokaa, ja kaikki eläinlääkärihommat maksaa hirveästi.
leonberg ei omaa kokemusta, ymmärtääkseni mukava ja leppoisa koira, mutta kokonsa takia vaatii taas paljon työtä pentuna ja nuorena jotta on mukava aikuisena.
saluki on vinttikoira, ihan turha kuvitella että löytyisi riistavietititön. Ei välttämättä lähde niin voimakkaasti hajujen perään, mutta auta jos näkee jonkun pupun jossain niin lähtee ja juoksee niin kauan kun saalis näkyy. Metsästää siis silmillä ennemmin kuin nenällä.
Jos kaipaa luotettavasti vapaana pidettävää, niin itse lähtisin katselemaan paimenkoiria. En siis laumanvartijoita, vaan näitä ihan peruspaimenia. Sakemanni (hirveän sairaita), belgianpaimenkoira (ei kuitenkaan malinois), sileäkarvainen collie. Tai pienemmistä sheltti on oma ehdoton suosikki. Noutajat voisivat sitten olla se toinen ryhmä mitä voisin harkita. Tällä hetkellä kotona käyttölinjainen sakemanni, atoopikko, ja vaikka koira on valtavan ihana (tosin törkeän energinen, kaipaa tekemistä 6-8 tuntia päivässä ollakseen tyytyväinen. Toki tekemisen ei tarvitse olla koko ajan sinällään ihmistä vaativaa tekemistä, liikuntaa tai järjestettyä aivotyötä, vaan oman pihapiirin vahtimista yms. Mutta sohvan pohjalla tulee hulluksi nopeasti), niin en voi suositella rotua terveyden takia.
Tämän koiran jälkeen en enää itse ota isoa koiraa. Ensinnäkin siksi, että hoitaja isolle on paljon hankalampi saada kuin pienelle. Toiseksi siksi, että kustannukset ovat tolkuttomat kun eläin on sairas. Meillä menee kuukausittain 250-350 € tuon koiran perusylläpitämiseen vakuutuksineen, lääkkeineen ja allergiaruokineen. Siihen päälle sitten ne satunnaiset muut eläinlääkärireissut, jokakesäinen korvatulehdus, joku nyrjähdys, reikä silmässä kun koira painaa läpi marjapuskien jne. Eli omalla kokemuksella sanoisin että välttele rotuja joilla on ristinään paljon ihosairauksia ainakin. Ja pienillä koirilla ruokaa menee vähemmän, ja lääkeannokset ovat pienempiä, eli on edullisempaa pitää. Pienillä sitten taas kannattaa kiinnittää huomiota myös hammasvaivoihin, paljonko niitä rodulla esiintyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ostat koiran? Aidosti eläinrakas ihminen antaa kodin löytöeläimelle. Oikein omien tarpeittesi mukaan punnitset minkä rodun otat! Anna koti löytökoiralle. On sinun kaltaisten narsistien syytä, että kituvat verkkohäkeissään tälläkin hetkellä. ROTUkoiratoiminta näyttelyineen on IHMISEN NARSISMIA ei mitään muuta!
Sä olet seurannut liikaa somea ja luulet, että tilanne täällä on sama kuin jossain jenkeissä.
Ei täällä ole mitään löytökoiria. Kodinvaihtajia ja huostaanotettuja, yleensä kotihoidossa eikä häkeissä. Joskus voi jonkun kiltin pienen koiran löytää, jos on vaikka omistaja menehtynyt eikä omaiset voi ottaa. Muuten ne on sitten nuorehkoja isoja sekarotuisia, tyyliin saku-rotikka mixejä, joita ei ole koulutettu. Schäfer ja rotikka on loistavia perhekoiria, mutta vain sitten kun ne on pienestä asti kunnolla koulutettu.
Entä Novascotiannoutaja, kellään kokemusta ?
Stabyhoun? Joillain yksilöillä on kyllä riistaviettiä, mutta ei kaikilla. Kannattaa ainakin tutustua rotuun!
Rescue-koirien roudaaminen Romaniasta, Espanjasta jne. ei ole kestävä eikä eettinen ratkaisu kyseisten maiden kulkukoiraongelmaan. Myöskään kotimaisten kodinvaihtajien glorifioiminen parempina koirina ei paranna koiranpidon tapoja.
Todennäköisesti traumatisoituneen löytökoiran tai kodinvaihtajan ottaminen ei ole mikään jokapojan projekti.
Vastuullisesti toimivalta kasvattajalta pennun ostaminen on ihan validi tapa hankkia koira.
Kiitos ehdotuksesta. Novascoteista meillä kuitenkin on kaksi huonoa kokemusta perhepiirissä. Siksi emme ole siitä kiinnostuneita, vaikka rotua emme tarkemmin tunnekkaan.
Ap
Samojedi ehkä täyttää kaikki kriteerit. Helppo ja rauhallinen perhekoira. Ei ole myöskään niin haukkuherkkä kuin lapinkoira. Ainakin vaikuttavat sellaisilta, ei omakohtaista kokemusta.
Alue: Aihe vapaa
Suomenlapinkoira kävisi muutoin vaatimuksiinne, mutta haukkuu paljon. Ulkotarhassa varmaan aamusta iltaan.