KOIRA -harrastajat ; Mikä rotu meille?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ostat koiran? Aidosti eläinrakas ihminen antaa kodin löytöeläimelle. Oikein omien tarpeittesi mukaan punnitset minkä rodun otat! Anna koti löytökoiralle. On sinun kaltaisten narsistien syytä, että kituvat verkkohäkeissään tälläkin hetkellä. ROTUkoiratoiminta näyttelyineen on IHMISEN NARSISMIA ei mitään muuta!

Mä olen sivusta seurannut mitä tulee, kun eri tyyppisiä koiria sekoitetaan. Lähistöllä oli ihan puhdas saku, jossa toinen vanhemmista oli näyttelylinjainen, ja toinen käyttölinjainen. Peri käyttöpuolelta voimakkaat vietit, ja näyttelypuolelta heikon hermorakenteen. Lopetettiin 3-vuotiaana kun oli kolmesti purrut aikuista ja viimeisenä pisarana puri perheen omaa lasta naamaan (oli siis sijoituskoira, eli perhe ei itse saanut päättää koiran kohtalosta koska ei vielä omistanut koiraa).

Tästä syystä myös erilaiset roturisteymät voivat olla hyvinkin riskipeliä, yhdeltä vanhemmalta tulee jotain mikä ei sovikaan yhtään yhteen toisen vanhemman ominaisuuksien kanssa. Pienempi riski tällaiseen kun vastuullinen kasvattaja miettii hyviä yhdistelmiä rotukoirilleen. Varsinkin kun vielä ottaa huomioon useiden rescuekoirien traumataustan mikä helposti triggeröi arvaamatonta käytöstä. Rescuekoiran ottajalla pitäisi aina olla vankkaa koirakokemusta myös haastavammista koirista, ymmärrystä koirien elekielestä, ja todella pitkä pinna. Kuinka paljon tällaisia ihmisiä lopulta löytyy?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ostat koiran? Aidosti eläinrakas ihminen antaa kodin löytöeläimelle. Oikein omien tarpeittesi mukaan punnitset minkä rodun otat! Anna koti löytökoiralle. On sinun kaltaisten narsistien syytä, että kituvat verkkohäkeissään tälläkin hetkellä. ROTUkoiratoiminta näyttelyineen on IHMISEN NARSISMIA ei mitään muuta!

Juuri omista tarpeista ja lähtökohdistahan koiran hankinnan tulee lähteä. Mitä paremmin koira ja omistaja sopivat toisilleen, sitä paremmin yhteiselo sujuu. Ei vartioivaa koiraa ihmisille, jotka haluavat koiran olevan helppo kaikkien kaveri, ei hyvin aktiivista koiraa mukavuudenhaluiselle ja vähän laiskemmalle omistajalle jne jne. Oikein valittu rotu, ja toivon mukaan myös yksilö, on asia, josta kaikki kiittävät. Koira, omistaja, perhe ja myös naapurusto ja muu ympäristö.

"collie on ihana koira, mutta voi kukkanen sen turkin kanssa. Jos tykkää harjailla koiraa paljon. Älykäs ja helppo, ainakin meidän oli. Omanarvontuntoinen, vanhemmiten oli vähän äreä vanha herra muille koirille. Oli kiinnostunut lähinnä omasta laumasta, ei erityisesti välittänyt vieraista mutta sieti niitä kunhan eivät tunkeneet hänen iholleen vaan antoivat olla rauhassa. Lapsista ei pitänyt, mutta ei ollut myöskään niihin tottunut"

Monen collie kokemus sulla on?

Oikeanlaatuinen pitkäkarvaisen collien turkki on helppohoitoinen. Läpiharjausta ei tarvita edes joka viikko, mutta korva-, jalka- ja mahanaluskarvat täytyy viikottain käydä läpi takkuuntumisen estämiseksi. 2 kertaa vuodessa on karvanlähtöaika jolloin täytyy harjata uutterammin.

3 pk collien kokemuksella voin todeta, että älykäs ja helppo koulutettava kyllä. Meidän koirat ovat olleet kaikkien ihmisten ystäviä, ja yhtä lukuunottamatta myös koirienkin. Se yksi sai nuoruudessa turpaansa toiselta urokselta ja vanhemmiten alkoi niitä haastamaan. Kaikki kyllä vieraista ihmisistä hälyttivät, mutta eivät olleet vihaisia vaan vieraatkin saivat niitä rapsutella, jopa lapset vaikka nämäkään eivät olleet lapsiin tottuneita.

Collie on aktiivisen ihmisen koira. Se täytyy ainakin tottiskouluttaa, käyttää pitkillä lenkeillä ja ehdottomasti harrastaa jotain jossa koira saa aivotoimintaa ja liikuntaa, sillä muuten se turhautuu ja edessä voi olla ongelmua. Pk collie ei ole sohvaperuna vaan työkoira. 

Samojedia ehkä ehdottaisin myös.

Toivottavasti ymmärrät, että rauhoittuminen vieraiden tullessa kuuluu opettaa koiralle. Ei koira tiedä miten sen kuuluu toimia ellei sille sitä opeta. 

 

Monet pihalla aikaansa viettävät koirat ovat yksinkertaisesti tylsistyneitä tai eivät tiedä mitä ja miten pihalla kuuluu olla ja tehdä. Kun perehtyy koiran käytökseen, avautuu paljon ymmärrystä sille miksi koirat toimivat niinkuin toimivat. Riistaviettiä ei toki voi pois kouluttaa, mutta hillitä kylläkin. 

Vierailija kirjoitti:

"collie on ihana koira, mutta voi kukkanen sen turkin kanssa. Jos tykkää harjailla koiraa paljon. Älykäs ja helppo, ainakin meidän oli. Omanarvontuntoinen, vanhemmiten oli vähän äreä vanha herra muille koirille. Oli kiinnostunut lähinnä omasta laumasta, ei erityisesti välittänyt vieraista mutta sieti niitä kunhan eivät tunkeneet hänen iholleen vaan antoivat olla rauhassa. Lapsista ei pitänyt, mutta ei ollut myöskään niihin tottunut"

Monen collie kokemus sulla on?

Oikeanlaatuinen pitkäkarvaisen collien turkki on helppohoitoinen. Läpiharjausta ei tarvita edes joka viikko, mutta korva-, jalka- ja mahanaluskarvat täytyy viikottain käydä läpi takkuuntumisen estämiseksi. 2 kertaa vuodessa on karvanlähtöaika jolloin täytyy harjata uutterammin.

3 pk collien kokemuksella voin todeta, että älykäs ja helppo koulutettava kyllä. Meidän koirat ovat olleet kaikkien ihmisten ystäviä, ja yhtä lukuunottamatta myös koirienkin. Se yks

Meillä on ollut 1 collie. Mun näkökulmasta viikottainen harjailu on jo paljon, vaikkei koko koiraa tarvitsekaan harjata. Meillä kyllä sillä colliella oli ihan tolkuttoman pitkä ja tuuhea karva, en tiedä onko niillä kaikilla vastaava. Ei sieltä meinannut saada ihoa näkyviin vaikka kuinka veti jakaukselle, ja viivottimella mitattuna siellä oli ainakin 20 senttistä peitinkarvaa selässä. Se piti kammata osio kerrallaan kammalla, jos halusi oikeasti ylettyä pohjavillaan saakka. Sateessa jos kävi lenkillä, tai pesi koiran, se piti kuivata föönillä tai tuli hotspotteja kun pohjavilla ei tahtonut kuivua millään. Sheltti vielä menettelee, kun on niin paljon pienempi kuin collie ja niiden kanssa on karva on ollut lyhyempää ja vähemmän tiheää.

Meillä tuo collie oli just sellainen meidän aktiivisuustasoon sopiva koira, eli ei koskaan tuntunut erityisen aktiiviselta, verrattuna nyt esim. tähän sakuun. Meillä se normaali on koiran kouluttaminen, vanhempani toimivat nuorina kouluttajina paikallisessa yhdistyksessä ja sieltä kautta se on aina ollut meillä itsestäänselvyys (jotenkin aina täytyy muistuttaa itseään siitä, ettei kaikki kouluta koiriaan), ja 2-3 lenkkiä päivässä on aina ollut sen toinen normaali. Eli 1-2 lyhyempää ja 1 pitkä (1-2 tuntia, mielellään ainakin osittain metsässä vapaana). Tähän koiranpitotapaan itse kasvoin, ja toki aikojen muuttuessa olen omaksunut näitä ns. uudempia tapoja kuten nenätyöskentelyn ja vastaavat mukaan. Itse en siis tosiaan koskaan kokenut collieta erityisen aktiiviseksi roduksi, se osasi myös rauhoittua lenkin jälkeen oleskelemaan. Toisin kuin tuo saku, joka makaa maksimissaan puoli tuntia 10 kilometrin juoksulenkin jälkeen jonka jälkeen haluaa lähteä uudelle 10 kilometrin juoksulenkille, ja pörisee ja piippaa seuraavat 3 tuntia putkeen jos ei pääse. Nenähommat sitä ei kiinnosta lainkaan, se haluaa vain juosta, mitä kovempaa, sen parempi.

Käsityksesi koirien irtipitämisestä on väärä. Ei riitä, että koira on koulutettu ja tottelevainen. Taajamassa koirien irtipitämisen kieltää järjestyslaki. Taajaman ulkopuolella irtipitäminen vaatii metsästyslain mukaan maanomistajan luvan ja pesimäaikaan on aina pidettävä kiinni.

Eli käytännössä koiran pitää olla aina hihnassa.

Vierailija kirjoitti:

"collie on ihana koira, mutta voi kukkanen sen turkin kanssa. Jos tykkää harjailla koiraa paljon. Älykäs ja helppo, ainakin meidän oli. Omanarvontuntoinen, vanhemmiten oli vähän äreä vanha herra muille koirille. Oli kiinnostunut lähinnä omasta laumasta, ei erityisesti välittänyt vieraista mutta sieti niitä kunhan eivät tunkeneet hänen iholleen vaan antoivat olla rauhassa. Lapsista ei pitänyt, mutta ei ollut myöskään niihin tottunut"

Monen collie kokemus sulla on?

Oikeanlaatuinen pitkäkarvaisen collien turkki on helppohoitoinen. Läpiharjausta ei tarvita edes joka viikko, mutta korva-, jalka- ja mahanaluskarvat täytyy viikottain käydä läpi takkuuntumisen estämiseksi. 2 kertaa vuodessa on karvanlähtöaika jolloin täytyy harjata uutterammin.

3 pk collien kokemuksella voin todeta, että älykäs ja helppo koulutettava kyllä. Meidän koirat ovat olleet kaikkien ihmisten ystäviä, ja yhtä lukuunottamatta myös koirienkin. Se yks

Ja sen verran vielä jatkan, että meidänkin äreä vanha herra oli kyllä kovin kiltti. Se vaan ei välittänyt vieraista. Ihmisten kohdalla se pysyi mieluummin poissa jos vieraat kovasti yrittivät rapsuttaa, jos vieraat antoivat olla, pysyi kyllä seurassa. Ei ollut millään tavalla aggre, halusi vain pitää sen oman tilansa. Vieraille koirille ilmoitti murinalla jos tulivat liian lähelle. Jos siltikin tulivat, lähti pois. Niiden koirien kanssa, jotka katsoi kuuluvaksi pakettiin (muiden perheenjäsenten koirat) tuli toimeen. Ei leikkinyt, ei ollut koskaan kovin leikkisä koira, mutta hyväksyi ne lähelleen ongelmitta. Yksi parhaita koiria ikinä, mutta se turkki on ollut itselleni syy olla ottamatta toista. Sk collieta olen kyllä harkinnut, mutta taitaa olla turhan iso koira meille jatkoa ajatellen.

Miten joku spanieli tai vesikoira? Tai stabijhoun? Tolleri? 

Vierailija kirjoitti:

Samoin kysyisin, mitä eroa arkielämässä on samojedin tai lapinkoiran kanssa? Miten eroavat perhekoirina? Voiko pitää irti turvallisessa paikassa ja entä haukkuherkkyys. Tyypillinen hihnakäytös ja sisällä oleminen?

Ap

Kun miettii erilaisten rotujen eroja, niin kannattaa katsoa mikä on se rodun alkuperäinen käyttötarkoitus. Se peilaa nykypäivänäkin hyvin paljon, millaisia ne ovat luonteeltaan ja arjessa. Ne alkuperäiset käyttötarkoitukset on koiriin jalostettuja, joita ei saa koulutuksella pois. 

***

Olen kuullut että metsästyskoirat on hyviä lapsiperheessä, sillä ne eivät vähästä hätkähdä, niillä täytyy olla sellainen hyvähermoisuus jotta toimivat metsällä. Joten noutaja tuolta listalta on oikein hyvä valinta. Ne tykkää ihmisen kanssa puuhata, metsästyskäyttö on kiinteästi ihmisen työparina, eikä juoksemassa  itsenäisesti 10km päässä. 

Paimenet on myös hyviä, viihtyvät ihmisen kanssa, ei ole yleensä kummoista riistaviettiä, voi helpommin pitää irti. Niillä miinuksena, jos on vahva paimennusvietti (kuten bordercolliet yhä nykypäivänä, niitä käytetään siihen alkuperäiseen työhön) ne voi paimentaa lapsiakin, eli alkaa napsimaan ja "paimentamaan". :D Pitkäkarvainen tai sileäkarvainen collie on vähemmän vahvaviettinen, luonne sopii mun mielestä perhekoiraksi hienosti. 

Bordercollieta ei taideta edes myydä jos ei sen kanssa oikeasti harrasta jotain - tokoa, paimentamista, agilityä. 

Meillä on ollut perhekoirina isoja pk-rotuisia ja seurakoiria. Ehdottomasti "vähäviettinen" koira lasten kanssa, sellainen sohvakaveri, on helpompi. Kun pitää sen koiran pärjätä myös lasten kavereiden kanssa. Todella stressaavaa jos täytyy aina valvoa. Ihan jo koiran iso koko aiheuttaa sen, että tarvitaan paljon valvontaa lasten kanssa. Jättäisin isot koirat suosiolla pois ap:n listasta. 

Vierailija kirjoitti:

Käsityksesi koirien irtipitämisestä on väärä. Ei riitä, että koira on koulutettu ja tottelevainen. Taajamassa koirien irtipitämisen kieltää järjestyslaki. Taajaman ulkopuolella irtipitäminen vaatii metsästyslain mukaan maanomistajan luvan ja pesimäaikaan on aina pidettävä kiinni.

Eli käytännössä koiran pitää olla aina hihnassa.

Kiinni tai kiinniotettavissa. Meillä ainakin on käyty keskustelu maanomistajan kanssa siitä, ettei hänen puolestaan tarvitse pitää koiraa kiinni. Se kun ei ikinä lähde paria metriä kauemmaksi minusta. Ja jos se pesintä häiriintyy siitä, että koira kulkee polkua/metsänhoitotietä pitkin ohitse, niin se häiriintyy vaikka koira kulkisi samasta kohtaa kytkettynäkin. Kun ei ne pesijät sitä ymmärrä että onko se kytkettu vai ei. Ja yhtä paljon ne häiriintyy sitten minustakin, vaikka menisin kokonaan ilman koiraa. Eri asia jos olisi riistaviettinen koira, tuo haluaa vain suojella minua, eikä sitä kiinnosta mikään mikä ei ole uhka. Ja tosiaan taajamaan on 15 kilsaa matkaa täältä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsityksesi koirien irtipitämisestä on väärä. Ei riitä, että koira on koulutettu ja tottelevainen. Taajamassa koirien irtipitämisen kieltää järjestyslaki. Taajaman ulkopuolella irtipitäminen vaatii metsästyslain mukaan maanomistajan luvan ja pesimäaikaan on aina pidettävä kiinni.

Eli käytännössä koiran pitää olla aina hihnassa.

Kiinni tai kiinniotettavissa. Meillä ainakin on käyty keskustelu maanomistajan kanssa siitä, ettei hänen puolestaan tarvitse pitää koiraa kiinni. Se kun ei ikinä lähde paria metriä kauemmaksi minusta. Ja jos se pesintä häiriintyy siitä, että koira kulkee polkua/metsänhoitotietä pitkin ohitse, niin se häiriintyy vaikka koira kulkisi samasta kohtaa kytkettynäkin. Kun ei ne pesijät sitä ymmärrä että onko se kytkettu vai ei. Ja yhtä paljon ne häiriintyy sitten minustakin, vaikka menisin kokonaan ilman koiraa. Eri asia jos olisi rii

Eli sinulla on maanomistajan lupa? Mutta sekään ei riitä pesimäaikaan. Mielipiteelläsi ei ole väliä, häiriintyykö vai ei, ethän sinä sitä tiedä. Etkä näköjään välitäkään, varsinainen eläinten ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Käsityksesi koirien irtipitämisestä on väärä. Ei riitä, että koira on koulutettu ja tottelevainen. Taajamassa koirien irtipitämisen kieltää järjestyslaki. Taajaman ulkopuolella irtipitäminen vaatii metsästyslain mukaan maanomistajan luvan ja pesimäaikaan on aina pidettävä kiinni.

Eli käytännössä koiran pitää olla aina hihnassa.

Käytännössä maalla voit koiran kanssa lenkkeillä irti, jos se pysyy sun kanssa siinä tiellä millä kävelet. On metsäautotietä ja kapeaa autotonta tietä ympäri Suomen, missä voi koulutetun, riistavietittömän koiran kanssa kulkea irti. 

Laki sanoo että taajaman ulkopuolella metsästysaikana koiran täytyy olla "välittömästi kytkettävissä". Ei tarvi olla hihnassa. 

Vierailija kirjoitti:

Miten joku spanieli tai vesikoira? Tai stabijhoun? Tolleri? 

Täältä ääni myös spanielille. Jos on porukkaa ja tahtoa huolehtia lenkittämisestä ja virikkeistä, nämä höseltäjät saa rauhoittumaan ja ovat todella hyväluonteisiä perhekoiria. Lisäksi yleensä melko kompaktin kokoisia.

"Meillä on ollut 1 collie. Mun näkökulmasta viikottainen harjailu on jo paljon, vaikkei koko koiraa tarvitsekaan harjata. Meillä kyllä sillä colliella oli ihan tolkuttoman pitkä ja tuuhea karva, en tiedä onko niillä kaikilla vastaava. Ei sieltä meinannut saada ihoa näkyviin vaikka kuinka veti jakaukselle, ja viivottimella mitattuna siellä oli ainakin 20 senttistä peitinkarvaa selässä. Se piti kammata osio kerrallaan kammalla"

Mulla kokemusta kahdesta colliesta, ja etenkin sterkkaamisen jälkeen se turkki on helvettiä. Kuulostaa tutulta tuo sinun kuvauksesi. Minusta se on työläs, joku toinen taas tykkääkin harjata joka viikko, vähintään sen tunnin per koira. 

Nämä kaksi olivat hyvin rauhallisia, verrattuna muihin pk-rotuisiin mitä on ollut. Ei juuri haukkumista tai ylenmääräistä vahtimista. Helppoja koiria. Paimennus näkyi siinä, että niiden piti aina tietää ja nähdä, missä ollaan (esim irtolenkillä) ... ainoa miinus tuo turkki. :D

Eli sinulla on maanomistajan lupa? Mutta sekään ei riitä pesimäaikaan. Mielipiteelläsi ei ole väliä, häiriintyykö vai ei, ethän sinä sitä tiedä. Etkä näköjään välitäkään, varsinainen eläinten ystävä.

 

Ei ole sinunkaan mielipiteelläsi väliä. Laki on se jota noudatetaan. Metsätyslain pykälä 51: 

Maaliskuun 1 päivästä elokuun 19 päivään ulkona oleva koira on pidettävä kytkettynä tai siten, että se on välittömästi kytkettävissä.

Koirani on välittömästi kytkettävissä taajaman ulkopuolella. Ja näiden metsien omistajat ovat naapureitani 20 vuoden ajalta, voit uskoa että tässä on moneen kertaan ehditty keskustella koirista ja niiden kiinnipidosta, käydä yhdessä lenkillä ja iltaa istumassa jne. En siis riko mitään lakeja pitäessäni koiraani vapaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsityksesi koirien irtipitämisestä on väärä. Ei riitä, että koira on koulutettu ja tottelevainen. Taajamassa koirien irtipitämisen kieltää järjestyslaki. Taajaman ulkopuolella irtipitäminen vaatii metsästyslain mukaan maanomistajan luvan ja pesimäaikaan on aina pidettävä kiinni.

Eli käytännössä koiran pitää olla aina hihnassa.

Kiinni tai kiinniotettavissa. Meillä ainakin on käyty keskustelu maanomistajan kanssa siitä, ettei hänen puolestaan tarvitse pitää koiraa kiinni. Se kun ei ikinä lähde paria metriä kauemmaksi minusta. Ja jos se pesintä häiriintyy siitä, että koira kulkee polkua/metsänhoitotietä pitkin ohitse, niin se häiriintyy vaikka koira kulkisi samasta kohtaa kytkettynäkin. Kun ei ne pesijät sitä ymmärrä että onko se kytkettu vai ei. Ja yhtä paljon ne häiriintyy sitten minustakin, vaikka m

Eli sinulla on maanomistajan lupa? Mutta sekään ei riitä pesimäaikaan. Mielipiteelläsi ei ole väliä, häiriintyykö vai ei, ethän sinä sitä tiedä. Etkä näköjään välitäkään, varsinainen eläinten ystävä.

Kun joku sanoo että on maanomistajan lupa niin sinä se jatkat vänkäämistä että NO EIPÄS RIITÄ. Just sanoit että riittää. 

Jos koira kulkee polulla, on ihan se ja sama onko sillä hihna kaulassa vai ei. 

Jos sua oikeasti häiritsee pesimärauha, niin mene osoittamaan mieltäsi avohakkuita ja puunkorjuuta vastaan, joita tehdään keskellä kesää PESIMÄAIKAAN. Tai suunnistuskisoja, maastopyöräkisoja, maastoautokisoja, PESIMÄAIKAAN ihan keskellä metsää.

Jonkun koira joka kulkee lenkkipolkua pitkin, ei oikeasti ole suurin huolenaihe minkään pesijän kannalta. 

Meillä myös pähkäilty sammarin ja lapparin välillä.....ja juu tiedostan, että toinen paimenkoira ja toinen vetokoira...en silti ymmärrä ja osaa kuvitella, miten se kotioloissa näkyy....meillä yksi lapsi ja toinen tulossa...toivoisin koiran olevan rauhallinen sisällä ja helposti hallittava vaunulenkilläkin...Mitä mieltä siis näistä kahdesta pikkulapsiperheeseen ja kumpi?

Mä lisään tuohon koiran kanssa kulkemiseen polkuja pitkin, tiedätkö miten siellä on niitä polkuja? Ihan sysimetsässä riittää reittejä? Ne on eläinten tekemiä polkuja. Niitä on lounais-Suomessa, täällä on paljon metsäkauriita, valkohäntäpeuroja, hirviä, kettuja, supikoiria, mäyriä. Kuulemma myös ilveksiä, villisikoja ja susia. 

Mutta pointti on, että siellä metsässä kulkee todella paljon metsän väkeä, kun sinne muodostuu oikein polkujakin. Pesijät ymmärtänee tehdä pesänsä jonnekin muualle, kuin aivan siihen metsäneläinten käyttämän polun kylkeen. Jos ihminen + koira kulkee tätä eläinten muodostamaa reittiä, niin en oikeasti ymmärrä, mikä on se "ylimääräinen häiriö" mitä siinä pesijöille aiheuttaa. 

Marjastajat kulkee muuallakin kuin polulla, suuntaa huolesi heidän aiheuttamaa pesimähäiriötä kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös pähkäilty sammarin ja lapparin välillä.....ja juu tiedostan, että toinen paimenkoira ja toinen vetokoira...en silti ymmärrä ja osaa kuvitella, miten se kotioloissa näkyy....meillä yksi lapsi ja toinen tulossa...toivoisin koiran olevan rauhallinen sisällä ja helposti hallittava vaunulenkilläkin...Mitä mieltä siis näistä kahdesta pikkulapsiperheeseen ja kumpi?

Pääsisitkö tutustumaan rotuihin jossain? Kasvattajat ottaa joskus käymään ja tutustumaan jos olet rotua oikeasti harkitsemassa. 

Lappari voi olla herkkähaukkuisempi mutta ei sekään mikään räkyttäjä ole. Samojedi on käsittääkseni vähän itsenäisempi. Tiedän pari lapparia kotikoirina, pienten lasten kanssa, ja ei mitään pahaa sanottavaa näistä. 

Millaisia rodut on terveydeltään, jos sitä kautta tekisi päätöstä. Suuren suurta eroa "perhekoirina" noissa ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

"Meillä on ollut 1 collie. Mun näkökulmasta viikottainen harjailu on jo paljon, vaikkei koko koiraa tarvitsekaan harjata. Meillä kyllä sillä colliella oli ihan tolkuttoman pitkä ja tuuhea karva, en tiedä onko niillä kaikilla vastaava. Ei sieltä meinannut saada ihoa näkyviin vaikka kuinka veti jakaukselle, ja viivottimella mitattuna siellä oli ainakin 20 senttistä peitinkarvaa selässä. Se piti kammata osio kerrallaan kammalla"

Mulla kokemusta kahdesta colliesta, ja etenkin sterkkaamisen jälkeen se turkki on helvettiä. Kuulostaa tutulta tuo sinun kuvauksesi. Minusta se on työläs, joku toinen taas tykkääkin harjata joka viikko, vähintään sen tunnin per koira. 

Nämä kaksi olivat hyvin rauhallisia, verrattuna muihin pk-rotuisiin mitä on ollut. Ei juuri haukkumista tai ylenmääräistä vahtimista. Helppoja koiria. Paimennus näkyi siinä, että niiden piti aina tietää ja nähdä, missä ollaan (esim irtolenkillä) ... ainoa miinus tuo

Meillä oli yhtä aikaa sheltti ja collie. Paimennus näkyi siinä, että toinen kulki aina edellä ja toinen perässä (poluilla metsässä), tekivät yhteistyötä. Jos vaikka marjastettiin, collielle oli vaikeaa, koko ajan piti sinkoilla ihmisen luota toisen luo härkkimässä ja komentamassa takaisin kasaan. Ratsastaessa (toinen ihminen kulki koiran kanssa), jos otin minkään vauhtispurtin hevosella, koiralla tuli kiire perään. Meinasi vähän käydä näppimään hevosen jalkoja siinä, mutta heppa esitteli kavionpohjaa (ei yrittänyt potkaista, kunhan hieman varoitti), ja koira ymmärsi jatkossa pysytellä kauempana ja vain haukkumalla komensi palaamaan ruotuun. Välillä tosin hevonen myös jahtasi koiraa, niillä oli ihan hauskaa yhdessä.