Miksi LP:t kuulostaa niin hyvältä?
Johtuuko se siitä että niitä soitetaan niin kalliilla ja hyvillä laitteilla verrattuna muuhun musiikkiin? Jos liitettäisiin cd-soitin tai häviötön suoratoisto samaan settiin niin kuulostaisiko ainakin yhtä hyvältä?
Kommentit (24)
Vanhat kappaleet kuulostavat vinyyliltä paremmalta koska niitä ei ole kukaan toistaitoinen päässyt remasteroimaan. Voi kun joskus tulisi cd levyjä jotka on äänitetty suoraan masterilta
Vierailija kirjoitti:
Vanhat kappaleet kuulostavat vinyyliltä paremmalta koska niitä ei ole kukaan toistaitoinen päässyt remasteroimaan. Voi kun joskus tulisi cd levyjä jotka on äänitetty suoraan masterilta
Eikö masterit ole olleet samanlaisia digitaalisia kuin cd:t viimeiset 40 vuotta? Vai miten cd:t siis tehdään? Ensin analogiseksi ja sitten takaisin digimuotoon?
Koska niissä ääni on analogista eikä digitaalista.
Analoginen ääni kuulostaa korvaan luonnollisemmalta. Muistan aina sen päivän kun sain ekan CD soittimen ja pistin ekan kiekon pyörimään, mikä karmaiseva pettymys se liian kliininen ääni olikaan.
Rahinat ja kohinat kuulostavat nostalgisilta, siksi ne "kuulostavat" hyvältä. Teknisestihän LP-levyn suoritusarvot on ihan karmeat CD-levyyn verrattuna (häiriöetäisyys, dynamiikka, taajuusalue jne).
Analogisuus tarkoittaa mekaanisiin vastaavuuksiin perustuvaa tiedonsiirtoa. Ääniaallot siirtyvät nauhalle sähkömagneettisiksi pulsseiksi, jotka muutetaan mekaanisiksi muodoiksi vinyylilevylle ja siitä jälleen ääniaalloiksi levysoittimen neulan värähdellessä.
Koska ketju on yhtä herkkä ja vaivalloinen kuin miltä se kuulostaa, mukaan tarttuu aina häiriösignaaleja: kohinaa ja rahinaa, rätinää, suhinaa.
Digitaalinen tiedonkäsittely alkoi korvata analogisia tallennus- ja toistotapoja 1980-luvulla. Digitaaliset ratkaisut olivat nopeampia, kevyempiä, helpompia ja tarkempia. Viimeistään 1990-luvun aikana ne syrjäyttivät analogian käytännössä kokonaan.
Puhelimelta tai esimerkiksi cd-levyiltä kuunneltava musiikki soi aina digitaalisen signaalitien kautta. Myös vinyylilevyt on jo pitkään kaiverrettu digitaalisen signaalitien äänestä.
Digitaalinen tallennustie muuttaa ääniaallot nolliksi ja ykkösiksi, jotka mukailevat analogisen äänen aaltoliikettä. Sävyjä katoaa ja pelkistyy, kuten kännykkäkameran ottamassa kuvassa, joka pilkkoo maiseman pikseleiksi.
Kun analoginen toteutus tallentaa todellisuuden pienimpine värähdyksineen, digitaalisen toteutuksen tulos on jäljitelmä. Erittäin tarkka jäljitelmä, mutta jäljitelmä.
https://suomenkuvalehti.fi/paajutut/analogisella-studiolla-lievitetaan-…
"Sävyjä katoaa ja pelkistyy, kuten kännykkäkameran ottamassa kuvassa, joka pilkkoo maiseman pikseleiksi.
Kun analoginen toteutus tallentaa todellisuuden pienimpine värähdyksineen, digitaalisen toteutuksen tulos on jäljitelmä. Erittäin tarkka jäljitelmä, mutta jäljitelmä."
Ei tuo ainakaan äänen osalta pidä paikkaansa. Toistovaiheessa se digitaalinen data suodatetaan niin, että niistä "numeroista" tehty signaali vastaa muodoltaan alkuperäistä signaalia. Kun käytetään riittävän suurta näytteenottotaajuutta ja bittisyvyyttä, ei eroa alkuperäiseen voi kuulla.
Yksi asia mikä vinyylilevyillä on, mikä digitallenteilta puuttuu, on rahina ja rutina, joka sytyy neulan mekaanisesta hankauksesta. Sitä ei tietenkään alkuperäisäänitteessä ole, mutta jotkut ihmiset tykkäävät.
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mikä vinyylilevyillä on, mikä digitallenteilta puuttuu, on rahina ja rutina, joka sytyy neulan mekaanisesta hankauksesta. Sitä ei tietenkään alkuperäisäänitteessä ole, mutta jotkut ihmiset tykkäävät.
AI:lla varmaan voisi hyvin lisätä tuollaiset aidolta kuulostavat rahinat spotifyn jne ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mikä vinyylilevyillä on, mikä digitallenteilta puuttuu, on rahina ja rutina, joka sytyy neulan mekaanisesta hankauksesta. Sitä ei tietenkään alkuperäisäänitteessä ole, mutta jotkut ihmiset tykkäävät.
AI:lla varmaan voisi hyvin lisätä tuollaiset aidolta kuulostavat rahinat spotifyn jne ääneen.
Monet artistit äänittävät ja muokkaavat äänityksiä niin, että ne kuulostavat vahoilta - huonontavat siis äänenlaatua tarkoituksellisesti.
Vierailija kirjoitti:
"Sävyjä katoaa ja pelkistyy, kuten kännykkäkameran ottamassa kuvassa, joka pilkkoo maiseman pikseleiksi.
Kun analoginen toteutus tallentaa todellisuuden pienimpine värähdyksineen, digitaalisen toteutuksen tulos on jäljitelmä. Erittäin tarkka jäljitelmä, mutta jäljitelmä."
Ei tuo ainakaan äänen osalta pidä paikkaansa. Toistovaiheessa se digitaalinen data suodatetaan niin, että niistä "numeroista" tehty signaali vastaa muodoltaan alkuperäistä signaalia. Kun käytetään riittävän suurta näytteenottotaajuutta ja bittisyvyyttä, ei eroa alkuperäiseen voi kuulla.
Sama juttuhan se on digitaalisen kuvan kanssa. Jos katsot vaikka telkkarikuvaa riittävän kaukaa, et näe mitään digitaalisuudesta johtuvia virheitä. Mutta jos katsot ihan läheltä, näet eri pikselit jne. Eli vastaavasti, kun äänen tallennuksessa käytetään riittävää tarkkuutta, se on silloin sama kuin katsot telkkarikuvaa kaukaa, eli et erota mitään virheitä. Tällöin tarkkuus ylittää sen, mitä ihmiskorva voi kuulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mikä vinyylilevyillä on, mikä digitallenteilta puuttuu, on rahina ja rutina, joka sytyy neulan mekaanisesta hankauksesta. Sitä ei tietenkään alkuperäisäänitteessä ole, mutta jotkut ihmiset tykkäävät.
AI:lla varmaan voisi hyvin lisätä tuollaiset aidolta kuulostavat rahinat spotifyn jne ääneen.
Monet artistit äänittävät ja muokkaavat äänityksiä niin, että ne kuulostavat vahoilta - huonontavat siis äänenlaatua tarkoituksellisesti.
Miten ihanalta 80-luvun tietokonepelien 8-bittiset musiikit kuulostavatkaan!
Eroa ei ehkä voi kuula, mutta sen voi ehkä muuten, tiedostamattomasti, aistia.
Vierailija kirjoitti:
Eroa ei ehkä voi kuula, mutta sen voi ehkä muuten, tiedostamattomasti, aistia.
Juu, kuuleminen on psykologinen juttu. Jäi psykologian luennoilta mieleen sellainen juttu, että jos katsot videokuvaa kasvoista, jotka lausuu jotain sanoja tai tavuja, niin vaikka kaiuttimesta kuuluva sana pysyy täsmälleen samana, niin kuulet sen eri tavalla riippuen siitä, mitä sanaa ne kasvot lausuvat. Ja tämä tapahtuu senkin jälkeen, kun olet tajunnut sen, että se ääni on sama...!
Varmaan voi hyvin vaikuttaa kuultuun ääneen myös se, jos näkee hienon ison LP-levyn pyörivän juhlallisesti...
Vierailija kirjoitti:
Rahinat ja kohinat kuulostavat nostalgisilta, siksi ne "kuulostavat" hyvältä. Teknisestihän LP-levyn suoritusarvot on ihan karmeat CD-levyyn verrattuna (häiriöetäisyys, dynamiikka, taajuusalue jne).
Mun vinyylit on vuosilta 66-79 ja kuuntelen paljon, mutta ei niissä mitään kohinoita ja rahinoita ole. Meillä kuuntelee myös nuoret mielellään niitä, kun saundi on niin puhdas.
Levyt pitää olla puhtaita ja toistolaitteet kunnollisa, niin on kyllä musiikki ihan muuta kuin cd/spotyfyi yms.
Aivan kuin olisi livekonsertissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahinat ja kohinat kuulostavat nostalgisilta, siksi ne "kuulostavat" hyvältä. Teknisestihän LP-levyn suoritusarvot on ihan karmeat CD-levyyn verrattuna (häiriöetäisyys, dynamiikka, taajuusalue jne).
Mun vinyylit on vuosilta 66-79 ja kuuntelen paljon, mutta ei niissä mitään kohinoita ja rahinoita ole. Meillä kuuntelee myös nuoret mielellään niitä, kun saundi on niin puhdas.
Levyt pitää olla puhtaita ja toistolaitteet kunnollisa, niin on kyllä musiikki ihan muuta kuin cd/spotyfyi yms.
Aivan kuin olisi livekonsertissa.
No onhan niissä nyt totta kai rahinaa. Laita vaikka neula jonnekin levyn alkuun tai biisien väliin, missä pitäisi olla täysin hiljaista, niin kuulet sen rahinan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa ei ehkä voi kuula, mutta sen voi ehkä muuten, tiedostamattomasti, aistia.
Juu, kuuleminen on psykologinen juttu. Jäi psykologian luennoilta mieleen sellainen juttu, että jos katsot videokuvaa kasvoista, jotka lausuu jotain sanoja tai tavuja, niin vaikka kaiuttimesta kuuluva sana pysyy täsmälleen samana, niin kuulet sen eri tavalla riippuen siitä, mitä sanaa ne kasvot lausuvat. Ja tämä tapahtuu senkin jälkeen, kun olet tajunnut sen, että se ääni on sama...!
Varmaan voi hyvin vaikuttaa kuultuun ääneen myös se, jos näkee hienon ison LP-levyn pyörivän juhlallisesti...
Jossain hifi-lehdessä tms. oli joskus juttu siitä, kun testattiin kuunteluhuoneessa kaiuttimia testikuuntelijoilla. Kaiuttimet pidettiin samana, mutta toisessa testitilanteessa oli tarkoituksellisesti eteiseen jätetty "puolihuolimattomasti" lojumaan tyhjiä pahvilaatikoita, joissa näkyi kalliin ja laadukkaan hifilaitemerkin logot. Ja kas kas, tässä testitilanteessa samat kaiuttimet saivatkin paremmat arviot!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhat kappaleet kuulostavat vinyyliltä paremmalta koska niitä ei ole kukaan toistaitoinen päässyt remasteroimaan. Voi kun joskus tulisi cd levyjä jotka on äänitetty suoraan masterilta
Eikö masterit ole olleet samanlaisia digitaalisia kuin cd:t viimeiset 40 vuotta? Vai miten cd:t siis tehdään? Ensin analogiseksi ja sitten takaisin digimuotoon?
Nykyisin äänitetään yleensä suoraan digimuotoon
Jos lähtee LP rumbaan takas niin kannattaa satsaa hiukan laitteisiin. Mulla n 10K€ laitteet, toki jo useamman vuoden vanhat ja ovat kuitenkin ihan amatööri laitteita, mutta omaan korvaan toimii hyvin. Hi-fiin saisi upotettua rahaa vaikka kuin paljon..Eilen tuli The Wall levy fiilisteltyä läpi, siinä todella hyvät soundit.
meemi